Mikä minä olen?

Ainakin siinä mielessä että sinun pitää kirjoittaa ateisti palstalle kysyäksesi jotain tuollaista. Jos et sinä tiedä mikä olet, niin mistä ihmeestä me sen tietäisimme. Vai haluatko että joku lyö sinulle leimasimella otsaan jonkin määrityksen?

jos nyt jonkun määritelmän välttämättä haluat, niin miten olisi vapaa teisti? Teisti nyt joka tapauksessa olet. Sitä oletko esim uskonnoton teisti tai agnostinen teisti ei tuosta selvityksestäsi voi vielä varmuudella sanoa.

Etsijä on ihan hyvä määrittely, kun jotenkin haluaa omaa tilaansa kuvata. Etsiminen on ihmisen elämään ja kasvuun liittyvä tila. Se kertoo elämän ominaisuuksista, kasvusta,kehityksestä ja prosessista. Tieto lisääntyy, ajatukset muuttuvat ja ehkä ymmärryskin kasvaa.Oma tietämys ja asenteet joutuvat ajoittain kriisiin ja tarkastelun alle, jolloin on ehkä muutettava ajatustapojaan. Sitähän se kasvu on. Aika ajoin kipeääkin.
Usko ei ole vain kristinuskoon liittyvä tila. Se on läsnä jokaisen ihmisen elämässä; jokainen uskoo johonkin, pitää joitakin asioita totena, uskottavina, hyväksyttävinä, kunnioitettavina jne. Olennaisinta on kuitenkin uskon kohde. Jokainen tajuaa, että jos kohteena on esim. seurakunta, kirkko tai Raamattu, ei se mitään hyödytä, siinä ei ole järkeä. Kristinuskossa ei pohjimmiltaan ole kyse siitäkään, että uskomme Jumalan olevan olemassa. Raamatun mukaan "riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat". (Ihminen vain ei tunnu vapisevan Jumalan edessä). Kristillinen usko on jotakin paljon enemmän ja syvempää. Se on nimenomaan uskoa siihen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Se on uskoa elävään henkilöön ja Jumalaan. Siinä sen voima, Jeesuksessa. Se on uskoa siihen, että Jeesuksessa Jumala ratkaisi luotaan kaikonneen ihmisen kohtalon,kertakaikkisesti ja lopullisesti. Tämän uskominen onkin sitten jo ihme, sillä sitä ei kukaan voi uskoa omasta tahdostaan. Ei voi, koska ei tahdo. Synnin vallassa oleva ihminen ei yksinkertaisesti tahdo uskoa. Tarvitaan Pyhän Hengen työtä, että ihminen tahtoo ja kykenee uskomaan. Siinä ei voi vaikuttaa toinen ihminenkään. Ihmisen mahdollisuudet ulottuvat vain evankeliumin kertomiseen: "Menkää ja kertokaa..." Usko on Jumalan antama lahja, jossa Pyhä Henki kirkastaa ihmisen synnin pimentämälle mielelle evankeliumin niin, että tämä hetkessä uskoo, tajuaa ja ymmärtää todeksi sen, mikä aikaisemmin on ollut vierasta, käsittämätöntä ja merkityksetöntä.
Vilpitön etsijä saa löytää parhaimman uskon kohteen, Jeesuksen Kristuksen. Sen Jumala sanassaan lupaa."Minä annan heidän löytää itseni kun he etsivät minua vilpittömin sydämin." Silloin aukeaa ihmiselle aivan uusi maailma, tulevaisuus ja toivo.Sen myötä näkee monet asiat aivan uudella tavalla.
Usko Jeesukseen on yhteyttä Jumalaan ja paluu takaisin siihen tilaan, Jumalan lapsiksi, johon meidät on alunperin tarkoitettu. Sen tilan ja suhteen löytyminen on elämän perimmäinen tarkoitus. "Minun sydämeni on levoton kunnes se löytää levon sinussa."

Täytyy vielä palata etsijän kirjoitukseen, se jäi vaivaamaan. Etsijä sanoo, ettei usko taivaaseen, helvettiin tai ylösnousemukseen, vaan uudestisyntymiseen. Kuten kirjoitin; kohde ratkaisee. Siitä ei sen enempää, mutta tuo uudestisyntyminen onkin jo tarkemmin tutkittava asia. Arvelen, että etsijä tarkoittaa jälleensyntymistä, mikä on aivan eri asia kuin uudelleensyntyminen.

Uudestisyntyneet ovat nimenomaan Jeesukseen uskovia kristittyjä. Se tarkoittaa sitä, että uskoon tullessa ihmisen henki syntyy uudelleen, taivaasta käsin. Yhteys Jumalaan korjaantuu, ihminen on taas Taivaallisen Isän lapsi. Uudestisyntymisestä ja sen tärkeydestä kerrotaan mm. Joh.3:3-8." Jeesus vastasi hänelle: Totisesti, totisesti (hyvin painokkaasti): Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa. Nikodemos kysyi: Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran? Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti, jos ihminen ei synny vedestä (kaste) ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta (luonnollisesti), on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä (tullut uskoon), on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanon sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti. Tuuli puhaltaa missä tahtoo, sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.

Uskoon tullut ei siis voi järjellään ymmärtää tapahtunutta. Hän on kuullut huminan, tullut tietämään totuuden, mutta ei tiedä mistä se tuli. Usko ei siis ole tunteen asia. Se on ensisijaisesti tietoa, mutta se tieto on jotain syvempää ja perustavampaa kuin tieteellinen tieto. Jumala itse on sen tiedon antanut ihmisen sisimpään.

Uudestisyntyminen on uusi alku elämään. Ero luonnolliseen syntymään ei ole niinkään ihmisen vuosissa ja koossa, vaan ihmisen tulevaisuudessa. Uskossa ihminen syntyy ikuisuuteen, vaikka kulkeekin siihen aikanaan ruumiillisen kuoleman kautta. Uskosta osaton on osaton myös ikuisuudesta. Uskovan päämäärä ei siis ole tässä maailmassa ja sen saavutuksissa. Hän katsoo yli kuoleman, ikuisuuteen. Ei siis ole tarvis tavoitella kuolemattomuutta tässä epätäydellisessä, tuskaa, pelkoa ja väkivaltaa täynnä olevassa maailmassa, vaan voi luottaa siihen, että kun täältä lähtee, parempaa on edessä.