Uskoontulo ja parisuhteen seksi

Eroa. Se on parasta ainakin tuolle miesparalle. Etsi joku lahkolaisäijä, pyöräytä 18 lasta, revi kohtusi riekaleiksi ja tyydy kohtaloosi. Ja ennen kaikkea, vaikene seurakunnassa.

Minkä ihmeen takia annat jonkin uskonnon tai lahkon määräillä elämästäsi ja erityisesti yksityiselämästäsi?
Sinulla on ihan oma ainutkertainen elämä edessäsi. ÄLÄ anna sitä muiden käsiin. Jos olet jo 4 vuotta ja olleet yhdessä, se osoittaa Teillä olevan yhteehkuuluvaisuutta. Olisitko onnellisempi, jos nyt eroaisit, koska lahko ja seurakunta niin vaatii?
Entäs jos sitten seurustelet jonkin kiihkouskovaisen kanssa, jonka miellestä Sinun tulee olla koktona hiljaa ja antaa aina pimpsaa kuun vaaditaan. Sen lisäksi synnyttää 10-14 lasta?

HEI, MIETIN YT ITSEKIN!!!

Tia
Olen siitä iloinen että olet löytänyt vapahtajan elämääsi,kaikki mikä on avioliitton ulkopuolella, pahaa jumalan silmissä,seksi kuuluu juuri liiton sisällä olevaan ihanaan elämään ei siis ulkopuolella.
Sen jälkee alkaa se ari liiton kestävyys testi,meillä se on kestänut 39 vuotta on vielä ehjä, hellä elämä jatkuu edelleen.
Rukoikaa Jeesuksen johdatusta kumpanisi kanssa niin me tehdään joka päivä se vie elämään.
Pysykää lunina luotta toisiin antakaa anteesi se on kulmakivi liitonsisällä.Koska jumala on rakkaus.

tahdon mukaisesti, tutki Raamatusta anoen Jeesuksen nimessä Totuuden Hengen opetus ja johdatus ja siunaus.

Kun saat sen, niin ilmoitatko myös tänne.

Tärkeintä ja hienointa on tietysti, että olet tullut Jeesuksen yhteyteen, muista että voittajana nimesi myös pysyy Jeesuksen armo- ja totuusliitossa Hengessään.

Herra, sinun rakastavasi Jumalasi on Israeli Pyhä Jumala joka tutkii sydämet. Jos liittosi mieheesi on vahva, sekä olette yhtä ja toisillenne lupautuneet, olet hänen "vaimonsa". Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen eroittako. Taivaassa ei kukaan ole kuullut luterilaisesta kirkosta, eikä kukaan kysele sen papereiden perään.

Evankeliumin sanoma on rakkaus. Mielestäni ihminen ei voi määritellä "avioliittoa", sillä itse en ainakaan löydä raamatusta kohtaa, missä pareja vihittiin avioliittoon tietyllä kirkon kaavalla, sillä kirkkoja ei edes tuohon aikaan ollut. Avioliiton kaavan on luonut ihminen. Itse uskon Jumalaan ja Jeesukseen ja uskon siihen, että tärkeintä on rakkaus, mikä on kahden ihmisen välillä. Sillä sitähän Jumala ja Jeesuskin tahtoo. Uskon siihen, että jos kahden ihmisen välillä on rakkautta, se on ja pysyy, jos se on Jumalasta lähtöisin ja tällöin kahden ihmisen välillä on "avioliitto", mikä on nimenomaan Jumalasta lähtöisin. Mutta kun ihminen alkaa sekaantumaan liikaa näihin asioihin, niin ei siinä yleensä hyvä heilu.
Jos me lähdemme ajattelemaan rakkauden merkitystä ihmiselle ja jos vain avioliitossa on rakkaus oikeaa ja hyväksyttyä rakkautta, niin miksi meitä sitten opetetaan rakastamaan. Jos avioliitto on ainut tapa rakastaa, niin meillä olisi täällä maailmassa sen vuoksi paljon ihmisiä jotka voisivat pahoin. Johtuen siitä, että yksinkertaisesti tilanteet ihmisillä voivat olla siten, että esim yhteen muutto ja naimisiin meno on täysin mahdotonta.
Paavalin rakkauden korkea veisukin puhuu rakkaudesta, eikä se tuo esille, että vain avioliitto on oikea tapa rakastaa.
Mikä lähtee ihmisestä tuhoutuu ennen pitkää, mutta mikä tulee Jumalasta, pysyy.
Saatan tällä kannaotollani loukata joidenkin käsityksiä, mutta tämä on minun tulkintani rakkaudesta ja armosta, sillä näitähän asioita raamattu nimenomaan opettaa.
Tahdon vielä tarkentaa, että en vastusta avioliittoa, vaan ehdottomasti liputan sen puolesta. Pyrin vain tuomaan esille sen ajatuksen, että rakkaus voi olla Jumalan hyväksymää, ilman ihmisen luomaa kaavaa. Mielestäni mikään kirkko ei voi mennä tuomitsemaan ihmisten rakkautta toisiinsa, sillä silloin ihminen mielestäni tuomitsee Jumalan rakkauden.

Olin itse aikoinani saman ongelman edessä. Tulin uskoon avoliitossa. alussa en asiaa ajatellut, Herralla oli niin paljon asioita kanssani ja mutta sitten alkoi sana ja oamtunto askarella tämän ongelman kanssa. Jotkut uskovat antoivat neuvoksi, että pitää erota kun toinen ei ole uskossa, toiset neuvoivat menemään avioon kun meillä oli jo aviollinen yhteys. Oli vielä viissaita jotka neuvoivat antamaan miehelle aikaa esim. kolme kuukautta kypsytellä asiaa, haluaako hän avioitua uskovaisen kanssa vai erota. Niin teinkin että (oli asuntovelkaa) ym. Sanoin miehelle että avoliitto vaivaa omaatuntoani ja en voi siinä elää loputtomiin. Pitää päätyä nyt ratlaisuun ja voimme rauhassa miettiä. Sitten mies vaivoin suostui lähemään vihille. Oli kyllä josksu puhut kavereilleen että emäntä painosti vaikka en kyllä niin tenhyt. Olisin susotunut yhtä hyvin eroonkin. No liittomme kesti 17 vuotta. Hän alkoi hengaamaan naisen kanssa, ei tullut koskaan uskoon ja ei ainkaan mitään siunausta elämäämme liitosta tullut. Lapsia meillä ei ole ollut.
Ei avoliitto ole Jumalan tahon mukainen ja sinullkin jo tunto siitä soimaa. Sinun nyt pitää rukoilla ja päästä asioissa ratkaisuun. Jos mies rakastaa niin miksi hän sitten ei voisi sitoutua jos toisella on paha omatunto yhteiselämässä. Nämä ovat aina niin yksilöllisiä asioita että ulkopuolisena ei uskalla antaa edototna neuvoa. Kyllä Isä antaa teille viisuden ja voiman päästä ratkaisuun. Siunaten!

Hei kaikki!
Kiitoksia kaikille kommenteista! :)Niinkuin edellinen kirjoitti, omatunto vaivaa kovasti. Keskusteltuamme kunnolla mieheni kanssa, pääsyimme siihen että hän muuttaa pois ja eroamme. Sillä mitä yhteistä on valkeudella ja pimeydellä? Eipä mitään.
Olen niin paljon saanut Herralta voimaa, että olen kiitollinen! Olen rukoillut häntä näyttämään oikean suunnan elämässäni ja näytmään ratkaisun tähän parisuhteeseen. Herra haluaa suojella minua. Olihan tässä parisuhteessa paljon muitakin vikoja, esim. henkinen väkivalta/nimittely, mutta ennen uskoontuloa minulla ei ollut rohkeutta lähteä suhteesta. Nyt minä olen lupautunut olemaan kuuliainen Herralle ja Herran vuoksi minä jätin syntisen parisuhteeni. Mutta silti hänet ystäväni ja sydämessäni pidän. Onhan hän lapsieni isä.

Mutta näin hienosti Jumala meidän rukouksiin vastaa kun annat itsesi ja sydämesi Hänelle! Mahtavaa!

ennen kuin alat solvaamaan, niin...

a) en ole viemässä lapsilta isää, isänsä saa katsoa lapsia vaikka joka päivä jos siltä tuntuu.

b) uskoontuloni ei ollut syy eroon.

c) olisitko itse parisuhteessa jossa mennyt surkeesti jo 3vuotta. joskus on tintannu mua turpaan, millon miksikin haukkuu, viime viikonloppuna olin v:tun huo.. ja lehmä..
d) lista jatkuisi ties kuinka pitkään

Uskoontuloni oli osa syy ja olen onnellinen siitä.
Olen ansainnut paljon paremman parisuhteen.
Kiitos ja hyvää syksyn jatkoa :)

No oikeestaan ennen uskoontuloa luulin ja uskoin aina parempaan tulevaan.. Eipä tää suhde ole parantunut, valitettavasti.
Lisäksi en ole AVIOSSA, vaan parisuhteessa.

Selitin kysymyksen varmaan silloin hankalasti..
Eli jos meinaan uskossa olla niin enhän minä voi harrastaa seksiä, koska en ole aviossa ja jos harrastaisin niin tuntisin siitä huonoa omaatuntoa, koska se on raamatun vastaista.
Lisäksi raamatussa on kohta jossa melkeimpä kielletään ryhtymästä uskottoman aisapariksi. Mitäs lottoot aikooko mies katsoa pihtailevaa muijaa? ;)

ja tuo, että olen ansainnut paremman suhteen. niiku kirjotin, elin toivossa koko ajan kunnes raamatun avulla tajusin ettei tää tuu muuttumaa mikskään.
Mutta tämä oli vastaus noille aiemmille kyselijöille miten tässä hommassa kävi.

en halua alkaa kenenkään kanssa kiistelee enempiä.. :)

"jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko,
ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan,
niin älköön mies häntä hyljätkö;
samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko,
ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä."

Mielestäni yllä puhutaan nimenomaan avioliiton miehestä ja vaimosta.
Mutta entäpä seuraava teksti Raamatusta?

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Sananl.23.html

Miettikääs omalle kohdalle:
Tulet uskoon, mutta miehesi polttaa, juopuu, haukkuu, pilkkaa ja listahan jatkuu ties kuinka pitkään..
Sanonut ettei hänellä ole tarvetta tulla uskoon, ei näe tarvetta lopettavan yllämainitsemia paheita uskon vuoksi.
Mies himoitsee rahaa ja taloa, kun minulle riittää nykytilanne.

Mihin seksin jättäminen johtaa, kun minun näkemys on, että vasta avioliitossa harrastetaan seksiä? Veikkaan että mies menee himoissaan pettämään.
Ja hei, Raamatussa kehotetaan menemään naimisiin vain Herrassa. Tosin, eipä miehelläni ole edes tarvetta naimisiin kun pitää sitäki mitättömänä.

Kysynkin, että miten te naiset olette toimineet jos suhteessa ei ole mitään yhteistä? TYYDYNKÖ siis suhteeseen missä tunnen etten ole onnellinen? Luulisi ainakin että houkutus paheisiin on vahvempi...

Ehkä teen niinkuin sydän sanoo.

Ja lisäksi sanon, että näistä asioista on edelleen turha kiistellä. Raamattu on sellainen, että jokainen ymmärtää ne asiat omalla tavallaan.

Teit oikean ratkaisun. Vaihtoehtosi olivat elää joko avopuolisosi kanssa tai Jeesuksen kanssa. Jeesus on tie iänkaikkiseen elämään. Opiskele aina itse raamattua äläkä koskaan luota toisen sanaan ennen kuin olet itse tullut tutkimalla raamattua samaan tulokseen.
Siunausta, Herra pitää huolen

liokju, en väitä etteikö minussa olisi myös vikaa. on ja paljonkin. olen varmasti todella ärsyttävä akka, kun narisen ja itken, että toivoisin häneltä hellyyttä ja läheisyyttä. kiinnipitämistä ilman mitään taka-ajatuksia sänkyyn jne.

ja lisäksi aina kun itkin riitelymme ym. vuoksi, poikani tuli mun luo ja tokas "ei mitään hätää äiti, älä itke". ni mun mielestä on todellakin tärkeää huomata onko vanhempi onnellinen. jos ei ole niin ei lapsikaan ole. toi sinun kommentti kyl kuulosti siltä ettei sinulla olisi lapsia itselläsi. tai sitten sinun lapsesi hyväksyy riitelevät vanhemmat ja jotka eivät huomioi toistensa tarpeita. lapsista varmaan tulee samanlaisia aikuisina..

Tänään sattui eräs juttu, kun olin tilannut sisustus tekstitarroja. Pojan huoneeseen tilasin tekstin " Minä lapsi pienoinen, aamuin illoin rukoilen. Pienet kädet yhteen liitän, Taivaan Isää aina kiitän. Aamen"
Miehen kommentti oli tämän nähtyään: "Ai meinaaks sä sisustaa tän koko kämpän tolleen vai?" tuli aika hölmistyneeseen sävyyn. Kysyinkin että ai miten, sisustustarroilla vai Jeesus jutuilla, tarkoitti Jeesus juttuja. Taaas mulla alko kiehuu päässä kun hää rupee puhuu ku oisin pöpilästä karannut ja vähän "uhmaavaan" sävyyn etten sais lapsiamme kasvattaa missään uskova kodissa. Huh, mielestäni hän todisti juuri sen, ettei kyllä olen hivenenkään vertaa kunnioitusta mun päätöstä kohtaan, siis uskoontuloa. Aina kun telkkarissa tulee joku Jeesukseen ym. liittyvä juttu, hää kattoo mua hymyillen/irvaillen. Kysynkin yleesä että no mitä? Tosi rasittavaa ja loukkaavaa käytöstä.

En rupea kertomaan sen enempiä suhteestani, mutta myönnän että ensimmäinen lapsi tuli varottaen. ehkä todellakin olisi pitänyt oottaa monta vuotta ennenkuin lapsi tulisi, koska luulin hänen olevan se ihana ihminen kenen kanssa voisin elää loppuelämäni. Kerron kuitenkin pari juttua hänen luonteestaan josta en itse pidä
.. Aluksi sanon että olen luonteeltani sellainen, että voin ostaa kumppanille mitä vaan tai lainata rahaa ilman että olisin pyytämässä takaisin. Mielestäni suhdetta on kiva piristää huomioimalla toista esim. ruusuilla tai lahjoilla sillointällöin. No ensiksi A) kun poltin aiemmin, pyysin miestäni tuomaan tupakka askin kaupasta koska itellä oli silloin rahat loppu. Mies tokaisee, että jaa, ai hän rupee kustantaa mun röökit. ei kandee polttaa jos ei oo varaa ostaa röökii. ite myös polttaa. B) pyysin kerran rahaa lainaan erääseen juttuun, olisin maksanit takas samalla viikolla. ei lainannut. ja hei kyse oli tyylii 40€:sta. C) Mies sanoi, että on aivan turhaa ostella mitään lahjoja kummankaan, nekin rahat voisi ennemmin käyttää hänen lainojen maksuun.. D) silloin kun kävimme kaupassa, kun minä maksoin ostokset, kärry oli täynnä herkkuja. kun hän maksoi ostokset, mitään ylimääräistä ei saanut ostaa ja 30€ ruokalaskukin sai hänet kiroilemaan(hei haloo, normi ruokaostokset meil maksaa 50€)..
Huomaatte varmaan että raha on aika vaikuttava tekijä riitoihimme nyös kun hän on kirstun päällä istuva, ups unohdin sanoa, että minähän en saisi tuhlata omia rahojani turhuuteen mut hänelle on ok jos veikkaukseen/pitkävetoon/pokeriin menee 300-400€ kuussa. HULLUA sanon minä.
Ärsyttää taas vaan niin kovasti miettii noita kuinka alennun kaikkee p......n!
Mut ei mitää hyviä illanjatkoja. :)
Ja hei, jos jonkun mielestä kuulostaa normaalilta, niin tule ihmeessä ottamaan omaksesi ja alistu tai muuten sut haukutaan. heh heh :)

ainiin ja unohdin sanoo, ettei mies edes halua käydä yhdessä ruokakaupassa. Minä olen se joka kantaa kaksi isoa kassillista ruokaa joka kolmas päivä kaupasta.
Hei haloo, naisena minä ja mies makaa vaa töiden jälkee päivät pitkät himassa sohvalla. Kirjaimellisesti. Plääh. voi kun koko keskustelun voisi poistaa täältä, tuntuu taas typerältä tulla edes muilta kyselee kun jengi hyökkää niskaan haukkumaan. Toivottavasti te elätte todella rakastuneessa suhteessa. Olkaa onnellisia että osaatte selvittää välinne. En minäkään eroa ihan heppoisin perustein mutta kun itse on lapsena katsonut kun vanhemmat riitelee koko ajan vuodesta toiseen, ni muistan kuinla heidän ero oli mulle helpotus. ei tarvinnu enää kuunnella huutoa ja olla peloissaan mitä äitille käy tms.. haluan kovasti vain itse oppia kokemastani ja välttää noita tilanteita lapsiltani.

..ja vielä lisäisin että meillä on kyllä mieheni kanssa iha sopuisat ja hyvät välit vaikka päätimme erota. Tämä ero oli siis molempien yhteinen päätös. Hän on näköjään kyllä ihan hyvissä mielin itse. Ja tarkoitukseni ei ollut aiemmin haukkua häntä, vaan sitä että miksi suhteemme piti mennä tällaiseksi. Rakastan siinä ihmisessä sitä iloista luonnetta joka hänellä on kun on ystäviensä seurassa, mutta aina kun joudumme kaksin, naama vääntyy alas päin. Hän tiedosti itsekin muuttuvansa mutta ei keksi mitään syytä miksi näin tapahtuu. Joten ei tässä mitään sen suurempaa draamaa ole käynnissä. Olen sitä mieltä, jos vanhemmat ovat onnellisia ja sovussa ni lapsillakin on hyvä olla. Kaikkea hyvää teille kaikille. Eiköhän me tästä eteenpäin selvitä Jumalan johdatuksella,Hänhän meidät yhdessä pitää jos niin on suunniteltu.

Siunausta elämäänne ja tulkaa tekin uskoon jotka ette vielä ole. Tottakai elämäsi muuttuu hieman mutta uskon että parempaan päin :) On tää vaa nii siisti fiilis, eikä sitä tunnetta voi tietää ennen kuin itse sen kokee.

Ja tiedoksi sille jollekin aikoja sit kirjottaneelle, en kuulu mihinkään seurakuntaan, joten kukaan ei ole tätä "hörhöö" mun päähäni tunkenut eikä mikään lahko mua käskytä. Jumala on ainoa joka määrää minun tekoni ja kenen käskyjä kuuntelen. Olen hulluna siis Jumalaan;)

Luin kysymyksesi muttei kommentteja. Niin ensimmäiseksi aivan mahtavaa kuulla että tulit uskoon! :) Näen asian sillai että sinun täytyisi kysyä Jumalalta että mitä Hän tahtoo sinun elämältäsi, ja Hänen tahtonsa on AINA paras. Eli kysyä että onko tämä mies JUmalan tahtoma puoliso sinun elämällesi ensiksi. Lisäksi uskon kyllä että joka tapauksessa Raamatun sana on selvä, että nyt kun tiedät että seksi avioliiton ulkopuolella ei ole oikein sinun ei tulisi tehdä sitä enää. Rukoile Jumalalta apua siihen ja varmasti et kestä kiusausta jos asut avomiehesi kanssa edelleen saman katon alla... Kun teet oman osasi Jumala pitää huolen lopusta VARMASTI, jos hän on JUmalan tarkoittama puoliso sinulle hän tulee kyllä ajallaan uskoon myös eikä jätä sinua sen takia ette halua asua hänen kanssaan tai harrastaa seksiä hänen kanssaan vielä ennen avioliittoa. On mahtavaa olla uskossa kun voi kysyä kaikkea Jumalalta ja Jumala vastaa ja huolehtii. Alussa voi olla vaikeitakin päätöksiä jotka tuntuu uhrauksilta mutta pysy vahvana, joka kadottaa elämänsä löytää sen! (p.s. mieheni ja minä asuimme yhdessä myös ennemmin kun tulimme uskoon, onneksi tulimme molemmat uskoon ja meillä oli varmuus että Jumala oli tarkoittanut juuri meidät toisillemme kun menimme naimisiin)

Esiaviollinen seksi on syntiä, aina. Asiaa ei muuta se, kauanko on seurustellut tai onko uskossa. Syntiä se on siltikin ja silloin varsinkin. Ei ole luvallista saada hyvää omaatuntoa siitä, että harrastaa seksiä luotettavan poika- tai tyttöystävänsä, jonka on tuntenut vuosia, kanssa. Seksi kuuluu vain avioliittoon.

.. kaikenmailman vastarannan kiiskiä täälkin on, sellaisia ihmisiä jotka ovat "menettäneet ihmisen uskolle"? Uskosta osaton ei mielestäni voi eikä osaa määrittää uskovan arvomaailmaa , varsinkin kun usko Kristukseen on maailman silmissä hullutusta, kuten Raamattukin sanoo... Hyvä keskustelun aloittaja; olet tehnyt rohkean ja oikean ratkaisun. Se on oikein silloin, kun teet siten, miten Pyhä Henki sinua hellästi mutta määrätietoisesti kehottaa, toistuvasti. Itse tein 3 1/2 vuoden avoliiton jälkeen kipeän ratkaisun erota ei-uskovasta avomiehestäni, ihan äsken; hän on minulle edelleen rakas, mutta koska rakkaus Jumalaan on -ja tuleekin olla- suurempi, minulle ei jäänyt vaihtoehtoja eikä niitä minulle annettukaan. Kukaan ihminen ei erikseen minua käskenyt eikä mikään seurakunta painostanut, vaan ratkaisu oli omani. Ex-avokissani on hyvät ja huonot puolensa kuten mussakin, mutta koska hän ei osoittanut juuri mitään mielenkiintoa Jumalaa kohtaan (en edes tuputtanut), koin että parempi on erota. Mitä tulee liitosta, jossa toinen kumartaa Jumalaa ja toinen maailmaa? Ei mitään. Uskon että tämä ero on lopultakin parempi molemmille meistä.. Lisäksi huomasin itsessäni viimeisen parin kk.n aikana todella pahoja paatumisen ja maailmallisuuden merkkejä, koska elävän uskon ylläpitäminen oli kohdallani vaikeaa toisen osapuolen uskoessa johonkin aivan muuhun..
Ratkaisuni ei ollut helppo eikä se ole vieläkään, pelottaa ja suorastaan hirvittää juuri nyt, mutta luotan siihen, että tästä koettelemuksesta on minulle ulospääsy ja lohdutus valmistettu. Herralla on omilleen suunnitelma, vähäisintäkään Hän ei hylkää, sen Hän on luvannut ja Häneen luotan

Mulla on juuri nyt samanlainen tilanne, 10 vuotta avoliittoa takana ja 3 lastakin, nyt olen herännyt synnintuntoon. Miestä kiinnostaa vain raha, haaveilee isosta talosta, jotta olisi mitä lapsille perinnöksi jättää, minua kiinnpstaisi ennemmin arvot, mitä lapsille opettaa. Joskus mies sanoi, että jos tahdon uskonasioita lasten päähän
laittaa, on hänestä ensin hankkiuduttava eroon. Olen kuitenkin nykyisin saanut käydä srk:n perhekerhossa ja joissain satunnaisissa kristillisissä tapahtumissa lasten kanssa. Kovasti olen rukoillut miehen uskoontuloa, mutta hiljaista on. Naimisiin hän ei ole koskaan halunnut, joskus sanoi, että sitten, kun on talot ja muut, voidaan maistraatissa käydä, mutta luultavasti puhui vaan jotten painostaisi. Läheisyyttä meillä ei ole, pelkkää seksiä välillä, koskaan ei suudella tai halata, ei mitään henkistä yhteyttä. :( Voi miten voi tuntea itsensä yksinäiseksi ja voimattomaksi!

Länsimaiset sivistysvaltiot sallivat lainsäädännössään esiaviollisen seksin. Aviorikostakaan ei enää ole ainakan Suomen lainsäädännössä. Mikään seksiä koskeva määritelmä joka annetaan raamatussa ei koske -ei pitäisi koskea -enää ketään. Jos se jotain heijasteli, niin muinaista alistavaa, painostavaa ja voimapolitiikkaan turvautuvaa juutalaista kultti-käyttäytymistä.
Vieläkin on yritystä nihiloida ihmisen omat arvot ja arvostykset nollaksi, jos ne ovat ristiriidassa muinaisen, mutta ihmeen pitkään säilyneen, alistavan kultin voimapolitiikkaan kanssa.
Free Your Mind! (and the rest will follow)

mä olen ymmärtänyt että huorin teko on syntiä.ei siis välttämättä esiaviollinen seksi.avioliitolla halutaan turvata ettei tehdä syntiä.mutta jos 2 ihmistä on yhdessä uskollisesti niin uskon että silloin jo tapahtuu se Jumalan tahto..... ehkä....

Kaikki avo suhteet miehen ja naisen välillä on vastoin Jumalan tahtoa. Silloin kun on seksuaalinen suhde niin ,Jumala ei pidä sitä hyväksyttävänä sanokoon kuka ihminen mitä itse tahtoo. Jumala on tarkoittanut seksin ainoastaan avioliiton iloksi ja nautinnoksi! Ihmiset on tänä päivänä todella itsekkäitä,haluavat tehdä vaan enimmäkseen omaa tahtoa. Näissä asioissa ei pahemmin Jumalan tahtoa kysellä,vaan mennään omien mielihalujen ja himojen mukaan. Tämä on totuus vaikka olisi kuinka vaikeaa tunnustaa! Jos olet Uskovainen Nainen tai Mies niin älä ala seurustelemaan ja suhteeseen Jumalattoman ihmisen kanssa. Jumala on tarkoittanut että, kaksi uskovaista menisi yhteen se on paljon helpompaa kummallekin! Itse olen uskovaisen kanssa avioliitossa.Jos toinen ei ole uskossa oleva niin,on todella suuri vaara ajautua itsekin takaisin maailmaan synnin teille!Haluan vielä sanoa että, meidän kaikkien ihmisten todellinen vastustaja sielunvihollinen Saatana käy ympäri meidän kuin kiljuva jalopeura etsien kenen saisi niellä ja viedä mukanaa helvettiin. Tähän asiaan ei riitä meidän omat voimat vaan turvautuminen Jeesukseen koko sydämmestä!!

No, jos sinun seksielämäsi ilmentää rakkautta kumppaniasi kohtaan niin onko siinä jotain syntistä?

Suosittelen lukemaan Neale Donald Walschin kirjat Keskusteluja Jumalan kanssa 1-3.