"Marxin mukaan siirtyminen kapitalismista kommunismiin jakautuu sosialistisen vallankumouksen jälkeen siirtymävaiheeseen sekä kahteen luokkapohjaltaan ja yhteiskunnallisilta ominaispiirteiltään eroavaan päävaiheeseen. Marx käyttää näistä mm. termejä siirtymävaihe, tarkoittaen proletariaatin diktatuuria, kommunismin ensimmäinen vaihe, tarkoittaen sosialismia, sekä kommunismin toinen tai korkein vaihe, tarkoittaen luokatonta yhteiskuntaa, kommunismia.
Ja sosialismi koittaa, kun proletariaatin diktatuurin tai työväenluokan diktatuurin valtio käy tarpeettomaksi. Ja tarpeettomaksi se käy, kun proletariaatin diktatuurin tärkein tehtävä on hoidettu, eli yhteiskunnallista riistoa ylläpitävät porvarilliset luokat ja ryhmät sekä taloudelliset, tuotannolliset sekä poliittiset ja kulttuurilliset jne. rakenteet on poistettu. Sosialismi siis koittaa, kun sosialistiset tuotantosuhteet ovat yhteiskunnan taloudellisena ja tuotannollisena perustana, eli yhteiskunnassa vallitsee sosialistinen tuotantotapa.
Proletariaatin diktatuurin maissa noudatettava luokkavallan muoto sekä sen yhteiskunnallinen kesto määrittyy kunkin maan omista yhteiskunnallisista, kuten luokkasuhteista ja tuotannollisesta tasosta, ja historiallisista erityispiirteistä käsin. Reaalisosialismin maissa, jotka olivat siis proletariaatin diktatuurin maita, noudatettiin, etenkin niiden valtiollisesti muotoutuessa, kahta proletariaatin diktatuurin muotoa, neuvostovaltaa, esimerkiksi Neuvostoliitossa ja ns. kansandemokratiaa, esimerkiksi Puolassa, joiden yhteiskunnallisen merkityksen kyseisissä maissa stalinistinen ja jälkistalinistinen hallintobyrokratia käytännössä kuitenkin tuhosi.
Sosialismissa tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus, jolloin tuotannon arvonlisäys hyödyttää kaikkien kansalaisten hyvinvointia, mahdollistaa tuotantovoimien ja -suhteiden vastaavuuden, eli ne eivät ajaudu kehityksessään, kuten kapitalismissa, sovittamattomaan ristiriitaan. Sosialistiset tuotantosuhteet mahdollistavat näin kansantalouden suunnitelmallisen, tieteellisen kehittämisen, johtamisen ja valvonnan koko yhteiskunnan mitassa. Eli sosialismissa voidaan toteuttaa määräsuhteisen kehityksen lakia, jolla taataan kansantalouden häiriötön ja tasainen kehitys. Kyseistä lakia toteutetaan kansantaloussuunnitelmilla. Suunnitelmat ovat pitkäaikaisia ja lyhytaikaisia riippuen tuotannon alasta. Suunnitelmien laadinnan perusteina ovat kansantalouden tarpeet ja tuotantolaitosten laatimat kehityssuunnitelmat.
Sosialismissa tuotantovälineiden sosialistinen omistus ilmenee tuotantoalan luonteesta riippuen monessa eri muodossa, esimerkiksi valtiollisena omistuksena, kuten valtakunnalliset liikennelaitokset ja merkittävimmät teollisuuden alat, kunnallisena omistuksena, kuten paikallisliikenne ja pienemmät paikalliseen tuotantoon ja jakeluun suuntautuneet tuotantolaitokset sekä osuuskunnallisena omistuksena, jolloin työntekijät omistavat suoraan oman yrityksensä. Lisäksi voi olla muita työväen itsehallinnollisia omistusmuotoja. Oleellista on kuitenkin se, että oikealla omistusmuodolla saadaan osaltaan määrätyn tuotannon alan subjektiiviset ja objektiiviset voimavarat kansantaloutta hyödyntämään. Sosialismissa on myös poistettu pääluokkien, työväenluokan ja maataloustyöläisten sekä työtätekevän sivistyneistön sosiaaliset ja kulttuurilliset erot, eli sosialismissa ollaan siirrytty tässä mielessä koko kansan valtioon.
Toki sosialismissa voi olla edelleen yksityisomistuksellisia yrityksiäkin, mutta lähinnä enää yhteiskunnan kokonaistuotannon kannalta marginaalisilla aloilla ja pientuotannossa, lähinnä perheyritysten muodossa. Sosialistisen suunnittelun kautta pienyrittäjilläkin on varmempi toimia kuin kapitalistisessa tuotannon anarkiassa. Tällöin yritys on suhdannevaihteluista ja kapitalistisesta ilmailusta vapaa ja sen tuotteilla on varma menekki suunnitelmatalouden kokonaisjärjestelmän kautta. Yrittäjä voi myös muuttaa yrityksensä osaltaan esimerkiksi osuuskunta- tai valtio-omistuspohjaiseksi sekayrityksiksi tai myydä yrityksensä vaikka valtiolle ja alkaa entisen yrityksensä johtajaksi. Mutta kun yhteiskunnasta poistuu mahdollisuus riistoon poistuu myös edellytykset ja kiihokkeet yksityispohjaiseen yrittämiseen. "
Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8104189
Ja sosialismi koittaa, kun proletariaatin diktatuurin tai työväenluokan diktatuurin valtio käy tarpeettomaksi. Ja tarpeettomaksi se käy, kun proletariaatin diktatuurin tärkein tehtävä on hoidettu, eli yhteiskunnallista riistoa ylläpitävät porvarilliset luokat ja ryhmät sekä taloudelliset, tuotannolliset sekä poliittiset ja kulttuurilliset jne. rakenteet on poistettu. Sosialismi siis koittaa, kun sosialistiset tuotantosuhteet ovat yhteiskunnan taloudellisena ja tuotannollisena perustana, eli yhteiskunnassa vallitsee sosialistinen tuotantotapa.
Proletariaatin diktatuurin maissa noudatettava luokkavallan muoto sekä sen yhteiskunnallinen kesto määrittyy kunkin maan omista yhteiskunnallisista, kuten luokkasuhteista ja tuotannollisesta tasosta, ja historiallisista erityispiirteistä käsin. Reaalisosialismin maissa, jotka olivat siis proletariaatin diktatuurin maita, noudatettiin, etenkin niiden valtiollisesti muotoutuessa, kahta proletariaatin diktatuurin muotoa, neuvostovaltaa, esimerkiksi Neuvostoliitossa ja ns. kansandemokratiaa, esimerkiksi Puolassa, joiden yhteiskunnallisen merkityksen kyseisissä maissa stalinistinen ja jälkistalinistinen hallintobyrokratia käytännössä kuitenkin tuhosi.
Sosialismissa tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus, jolloin tuotannon arvonlisäys hyödyttää kaikkien kansalaisten hyvinvointia, mahdollistaa tuotantovoimien ja -suhteiden vastaavuuden, eli ne eivät ajaudu kehityksessään, kuten kapitalismissa, sovittamattomaan ristiriitaan. Sosialistiset tuotantosuhteet mahdollistavat näin kansantalouden suunnitelmallisen, tieteellisen kehittämisen, johtamisen ja valvonnan koko yhteiskunnan mitassa. Eli sosialismissa voidaan toteuttaa määräsuhteisen kehityksen lakia, jolla taataan kansantalouden häiriötön ja tasainen kehitys. Kyseistä lakia toteutetaan kansantaloussuunnitelmilla. Suunnitelmat ovat pitkäaikaisia ja lyhytaikaisia riippuen tuotannon alasta. Suunnitelmien laadinnan perusteina ovat kansantalouden tarpeet ja tuotantolaitosten laatimat kehityssuunnitelmat.
Sosialismissa tuotantovälineiden sosialistinen omistus ilmenee tuotantoalan luonteesta riippuen monessa eri muodossa, esimerkiksi valtiollisena omistuksena, kuten valtakunnalliset liikennelaitokset ja merkittävimmät teollisuuden alat, kunnallisena omistuksena, kuten paikallisliikenne ja pienemmät paikalliseen tuotantoon ja jakeluun suuntautuneet tuotantolaitokset sekä osuuskunnallisena omistuksena, jolloin työntekijät omistavat suoraan oman yrityksensä. Lisäksi voi olla muita työväen itsehallinnollisia omistusmuotoja. Oleellista on kuitenkin se, että oikealla omistusmuodolla saadaan osaltaan määrätyn tuotannon alan subjektiiviset ja objektiiviset voimavarat kansantaloutta hyödyntämään. Sosialismissa on myös poistettu pääluokkien, työväenluokan ja maataloustyöläisten sekä työtätekevän sivistyneistön sosiaaliset ja kulttuurilliset erot, eli sosialismissa ollaan siirrytty tässä mielessä koko kansan valtioon.
Toki sosialismissa voi olla edelleen yksityisomistuksellisia yrityksiäkin, mutta lähinnä enää yhteiskunnan kokonaistuotannon kannalta marginaalisilla aloilla ja pientuotannossa, lähinnä perheyritysten muodossa. Sosialistisen suunnittelun kautta pienyrittäjilläkin on varmempi toimia kuin kapitalistisessa tuotannon anarkiassa. Tällöin yritys on suhdannevaihteluista ja kapitalistisesta ilmailusta vapaa ja sen tuotteilla on varma menekki suunnitelmatalouden kokonaisjärjestelmän kautta. Yrittäjä voi myös muuttaa yrityksensä osaltaan esimerkiksi osuuskunta- tai valtio-omistuspohjaiseksi sekayrityksiksi tai myydä yrityksensä vaikka valtiolle ja alkaa entisen yrityksensä johtajaksi. Mutta kun yhteiskunnasta poistuu mahdollisuus riistoon poistuu myös edellytykset ja kiihokkeet yksityispohjaiseen yrittämiseen. "
Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8104189
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä teksti selvittää paljon.
Hieno avaus.
Minua on ihmetyttänyt vuosikymmeniä kommunistien häpeilevyys "proletariaatin diktatuurin" käsitteen selittelyssä.
Prol. diktatuuri on aina kansan enemmistön valtaa. Se on kapitalismista sosialismiin siirtymäkauden hallintoa. Sosialismia näet ei osteta kaupan hyllyltä. Se syntyy konkreettisissa oloissa kussakin maassa saaden maan tilannetta vastaavat muodot. Sen aikana työväenluokka ja kansa lannistaa kapitalistit, ei fyysisesti, mutta taloudellisesti.
Prol.diktatuurin tunnusmerkkejä ovat työväenvalvonta yrityksissä, tarkka tilinpito tuotannosta ja finanssioperaatioista ja asiaankuuluvien maksujen suorittaminen valtiolle ja sen kautta edelleen tarpeellisiin sosiaalisiin projekteihin.
Sosialismissa kapitalistit voivat jatkaa työväenvalvonnan alaisena ja jos kunnioittavat lakeja.
Kansallistetuissa yrityksissä prol.diktatuuri tarkoittaa hyvää työntekoa, vapaaehtoista työkuria.
Ajan mittaan prol. dik. katoaa, koska luokat katoavat ja valtio muuttuu vapaiden kansalaisten yhteisöksi ja siinä mielessä valtio lakkaa olemasta pakotuskoneisto. Jokainen antaa kykyjensä mukaan ja saa yhteiskunnalta työn mukaan.
Porvarillinen demokratia (dikatuuri) on vähemmistön diktatuuria. Pienen suuromistaluokan diktatuuria ja joka on valmis käyttämään väkivaltaa omistustensa puolesta.
Kommunisti ei väheksy porvarillisen demokratian myönteisiä puolia. Mm. Suomessa kunnallinen itsehallinto on toista luokkaa kuin esim. Venäjällä 1917, jossa sen pääosaa näytteli poliisi, santarmilaitos ja sotilaosastot. Suomessa valtiovalta on voimakkaasti sentralisoitunut samalla kun kuntien valtionapuja on rajusti karsittu ja kunnista muodostuu kovaa vauhtia valtion käskyjen toteuttajia ja siinäkin lähinnä seuraavaa -yksityistä sosiaalista sektoria tai rahaa ei tipu yms.
Kommunismista. Se on sitä, kun maailmassa on jokseenkin yksi maailmanvaltio ilman armeijoita, ilman riistoa, sortoa, nälkää, kaatopaikoilla eläjiä. Kommunismi on rauhan maailma ja jossa kansalainen ymmärtää vapaaehtoisesti työn välttämättömyyden yhteiseksi hyväksi.