Keltaista
On kuuma ja Nadjan venynyt hahmo ottaa ihmismuotoa kaukana kadun päässä. Nadja lähestyy ja hänen säärensä huojuvat ilmassa venyvien kangastusten päällä kuin kiinalaiset riisipuikot.
Terassin miesten sydän pysähtyy, kun mustat verkkosukat vilahtelevat elastisesti heiluvan kellohameen alta, kuuma asfaltti tekee parhaansa ja tuottaa hikijälkiä Nadjan korkokenkien alla.
Nadja istuu viereeni.
Hän hymyilee ja kellohame pulpahtaa elastisesti ja asettuu liian pieneen rottinkituoliin. terassin miehet vaikeroivat porottavasta Auringosta ja Nadjan tyrmäävästä läsnäolosta.
-- Et kai ole pitkästynyt odottamisesta, sanoo Nadja.
-- En ole lainkaan pitkästynyt, vastaan minä, johon Nadja jatkaa:
-- Saapuessani näin mustapilkullisen keltaisen mäyräkoiran haukkumassa ilmassa lentäviä sateenvarjoja. Sateenvarjot olivat kuin linnut puhelinlangalla, jotka pyrähtivät lentoon ja palasivat takaisin langalle kahvoistaan kiikkumaan.
-- Se on mahdotonta, sanoin minä.
Aurinko porottaa korkealta ja Nadjan hymy poistaa odotuksen jännityksen. Hellehatusta kellohameeseen asti mustat verkkomaiset vaatteen liimautuvat Nadjan pitkään runkoon. Ihon ja verkkosukkien välissä on vain hikeä ja kangastuksia. Nadja nostaa katseensa ja appelsiinin mehua valuu Auringosta kaduille. Mehun ja asfaltin kohdatessa syntyy keltaista, venyvää hyytelöä, joka liukuu alamäessä asfaltin päällä.
-- Lähdetään huoneiston viileyteen, sanon minä.
--silmiin tuijotus.
Kellohame irtoaa äänettömästi terassin tuolista.
Miesten päät eivät tiedä mihin kääntyisivät. Minä ja Nadja suuntaamme kohti ilmastoitua huoneistoamme. Aurinko humisee taivaalla ja puristaa mehua ennestään hyytelöongelmaiselle kadulle. Mustapilkullinen keltainen mäyräkoira seuraa meitä ja ilmassa lentää vaanivia sateenvarjoja.
Nousemme rappukäytävään ja siitä ylimmän kerroksen huoneistoon.
-- Ihana viileys, sanoo Nadja ja makaa sohvalla kylmähaude otsallaan. Huoneiston ulkopuolelta kuuluu elastisia pulpahduksia, kerrostalot muuttuvat uppoaviksi laivoiksi nousevan hyytelön vuoksi.
-- Hyytelö on jo noussut rappukäytäväämme asti, sanoin minä.
Nadja havahtuu ja hetken helpotus vaihtuu pelkoon.
-- Miten meille käy, sanoo Nadja ja katsoo parvekkeelta nousevaa hyytelömassaa ja kuuntelee rappukäytävästä kaikuvia pulpahduksia.
Huoneistomme oven alta pursuaa hyytelöä. Nousemme pöytien päälle, mutta siitä on apua vain hetkeksi – viimein sukellamme hyytelöön. Ikkunasta näemme, että muissakin huoneistoissa ihmiset kamppailevat hyytelössä. Elastisten pulpahdusten lisäksi jostain kaukaa kuuluu mäyräkoiran haukuntaa ja sateenvarjojen kahinaa.
– Kesän helteet ovat tulleet, sanoo Nadja ja makaa kylmähaude otsallaan. Epätoivoinen tuuletin pyörii kovaäänisesti ja minä ajattelen vain keltaista ja Nadjaa.
On kuuma ja Nadjan venynyt hahmo ottaa ihmismuotoa kaukana kadun päässä. Nadja lähestyy ja hänen säärensä huojuvat ilmassa venyvien kangastusten päällä kuin kiinalaiset riisipuikot.
Terassin miesten sydän pysähtyy, kun mustat verkkosukat vilahtelevat elastisesti heiluvan kellohameen alta, kuuma asfaltti tekee parhaansa ja tuottaa hikijälkiä Nadjan korkokenkien alla.
Nadja istuu viereeni.
Hän hymyilee ja kellohame pulpahtaa elastisesti ja asettuu liian pieneen rottinkituoliin. terassin miehet vaikeroivat porottavasta Auringosta ja Nadjan tyrmäävästä läsnäolosta.
-- Et kai ole pitkästynyt odottamisesta, sanoo Nadja.
-- En ole lainkaan pitkästynyt, vastaan minä, johon Nadja jatkaa:
-- Saapuessani näin mustapilkullisen keltaisen mäyräkoiran haukkumassa ilmassa lentäviä sateenvarjoja. Sateenvarjot olivat kuin linnut puhelinlangalla, jotka pyrähtivät lentoon ja palasivat takaisin langalle kahvoistaan kiikkumaan.
-- Se on mahdotonta, sanoin minä.
Aurinko porottaa korkealta ja Nadjan hymy poistaa odotuksen jännityksen. Hellehatusta kellohameeseen asti mustat verkkomaiset vaatteen liimautuvat Nadjan pitkään runkoon. Ihon ja verkkosukkien välissä on vain hikeä ja kangastuksia. Nadja nostaa katseensa ja appelsiinin mehua valuu Auringosta kaduille. Mehun ja asfaltin kohdatessa syntyy keltaista, venyvää hyytelöä, joka liukuu alamäessä asfaltin päällä.
-- Lähdetään huoneiston viileyteen, sanon minä.
--silmiin tuijotus.
Kellohame irtoaa äänettömästi terassin tuolista.
Miesten päät eivät tiedä mihin kääntyisivät. Minä ja Nadja suuntaamme kohti ilmastoitua huoneistoamme. Aurinko humisee taivaalla ja puristaa mehua ennestään hyytelöongelmaiselle kadulle. Mustapilkullinen keltainen mäyräkoira seuraa meitä ja ilmassa lentää vaanivia sateenvarjoja.
Nousemme rappukäytävään ja siitä ylimmän kerroksen huoneistoon.
-- Ihana viileys, sanoo Nadja ja makaa sohvalla kylmähaude otsallaan. Huoneiston ulkopuolelta kuuluu elastisia pulpahduksia, kerrostalot muuttuvat uppoaviksi laivoiksi nousevan hyytelön vuoksi.
-- Hyytelö on jo noussut rappukäytäväämme asti, sanoin minä.
Nadja havahtuu ja hetken helpotus vaihtuu pelkoon.
-- Miten meille käy, sanoo Nadja ja katsoo parvekkeelta nousevaa hyytelömassaa ja kuuntelee rappukäytävästä kaikuvia pulpahduksia.
Huoneistomme oven alta pursuaa hyytelöä. Nousemme pöytien päälle, mutta siitä on apua vain hetkeksi – viimein sukellamme hyytelöön. Ikkunasta näemme, että muissakin huoneistoissa ihmiset kamppailevat hyytelössä. Elastisten pulpahdusten lisäksi jostain kaukaa kuuluu mäyräkoiran haukuntaa ja sateenvarjojen kahinaa.
– Kesän helteet ovat tulleet, sanoo Nadja ja makaa kylmähaude otsallaan. Epätoivoinen tuuletin pyörii kovaäänisesti ja minä ajattelen vain keltaista ja Nadjaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yritätkö tällä todistella ettet ole håmå. En usko.
Ottamatta kantaa itse tarinaan, sen sisältöön tai muotoon, on kysyttävä että miksi postasit tuon tälle nimenomaiselle palstalle?
Hienoa että kykenet purkamaan traumojasi kirjallisen ilmaisun keinoin.
"Jeesus"-rakkautesi ansaitsee todellakin tulla käsitellyksi rehellisesti ja avoimesti.
Jos oleti heikko ja huono,löydät tien vapauteen vain hyväksymällä rehellisesti itsesi ja halusi vapauteen,joka on eri asia kuin pyrkimys kontrolloida muita.
Väkevää todistusta. Totisesti. Aamen.