Jeesuksen sekoilut Juvalla!

Dead with King kirjoitti:

Eroottisviritteinen tarina

”Jeesus tahtoo pelastaa sinut”, kuului miehen bassoääni ja sanoja oli isokokoinen tumma parrakas mies. Vaalea pieni nainen oli hänen mukanansa kädessään paperilehtisiä. Molemmat olivat ylittäneet jo viisikymmentä. Miehellä oli isot kädet. Jeesus meni suoraan heidän luokseen.
” Terve mieheen Ville ja hei sinullekin Raija”, Jeesus tervehti heitä kuin vanhoja tuttuja.
”Kukas sinä olet pitkätukka?”, Ville kysyi äänessään uhmaa.
”Minä olen Jeesus!”
”Tuttu nimi, mutta en nyt saa mieleeni mistä. Muistatkos sinä Raija tätä miestä?”, mies kääntyi vaimolleen.
”Ei tule nyt mieleen, mutta oletkos sinä jo uskossa nuori mies?”, kysyi nainen sitten Jeesukselta.
” Koko maailman puolesta voin tähän vastata myöntävästi!”, Jeesus sanoi ja rakasti heitä. Ville alkoi kaivamaan mustaa vanhaa nahkalaukkuaan ja otti esille paperilappusten seasta Raamatun. Sitten hän sylkäisi sormiinsa ja avasi sen jostain merkitystä kohdasta ja sanoi. ”Jokos olet käynyt kasteella, meinaan uskovien kasteella? Oletkos täyttynä Pyhällä Hengellä?”
”Koko maailman puolesta, koko maailman puolesta olen.”, Jeesus vastasi ja jatkoi: ”Mutta kuulkaas ystävät, minne päin minun täytyy lähteä tästä päästäkseni Kirsin Boksiin?”
”Oletkos sinä menossa sinne huorien ja juoppojen paikkaan, nuori mies. Mitä sinulla on heidän kanssaan tekemistä pitkätukka. Et kai sinä käytä huumeita.”, Ville sanoi paheksuntaa äänessään ja nosti Raamattuaan näkyvämmälle.
”Periaatteessa kyllä käytän, jos yksikin käyttää. Sillä minä olen hänetkin löytänyt omaan ruumiiseeni ja vienyt Isäni tykö."” Jeesus sanoi.
”Taidat olla pitkätukka nytkin huumeessa, kun tuollaista hourit. Kuule tästä kun menet alas niin pääset sinne huoralaan. Mutta muista että olen sanonut, että alas sinä menet muutenkin. Helevetin tuleen, jos et tee parannusta ja ota Jeesusta vastaan. Kuulitkos sinä…!”, Ville näytti vielä Raamattuaan alamäkeen katoavalle hahmolle.
Ja Jeesus itki.

Tätä Kirsin kuppilaa sanottiin alabaariksi ja siellä kokoontuivat ne ihmiset, jotka olivat löytäneet elämälleen sisällön keskioluen nauttimisesta. Kello ei ollut vielä kuuttakaan, mutta baarissa oli noin kymmenen ihmistä, joista kaksi oli elämän kuluttamia naisia. Jeesus astui sisälle tupakan savuun ja kuuli tutun äänen yhdestä pöydästä.
”Jeesus, perkele. Kiva nähdä. Tule tänne meidän pöytään!”, huusi Pete joka oli löytänyt seuraa kahdesta pitkätukkaisesta miehestä. Toisella oli musta parta ja hän oli kooltaan isompi.
”Terve mieheen Pete, Manninen ja Typpi. Mitäs kuuluu?”, Jeesus heitti ääni täynnä rakkautta. Miehet joivat kahvia, mutta heidän silmäteränsä olivat täyttyneet mustista laajentuneista pupilleista. Kaverukset olivat tulleet etelän kaupungista Juvalle pari vuotta sitten ja asuivat kirkonkylän liepeillä punaisessa mökissä. Huhuttiin, että he olivat lähteneet pakomatkalle huumevelkojaan. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt heistä paljoakaan, mutta heidän tulonsa jälkeen osalle Joroisten viihdekansaa oli viinan sijasta alkanut maistua borelius. Pienempi ja vaaleampi miehistä oli raidallinen tatuoinneista, mutta isompi oli muuten pelottavampi. Huhuttiin, että he myivät amfetamiinia.
”Ahaa säkös olet se Jeesus perkele. Pete sanoi että oli törmännyt Mannisen kaksoisolentoon. Tosin en kuunnellut koko juttua kovin tarkasti, sillä olin panolla yhden kaksitoista kesäisen nartun kanssa. Olin jahdannut siitä asti, kun tulin Espanjasta Suomeen.”, isompi kavereista selvitti.
”Häh häh häää, olihan se kiva antaa tipun kypsyä, mutta etpä ollut ensimmäinen Typpi armaani. Mä olin nääs ollut sen äiteen kanssa takaapäin jo vuosia sitten ja se lupasi mulle tyttärensä. Korkkasinkin saman tien…”, hohotti vaalea.
”Vittu ne on sekaisin…onko teillä piriä häh, kuulikko te?”, Pete mussutti humalasta harmistuneena.
Jeesus istui rauhallisena miesten kanssa ja kuunteli heidän outoa puhettaan. Hän sai kuulla tarinaa Typen ulkomaanmatkoista, yritysbisneksestä ja antiikkivarkauksista. Manninen kertoi puolestaan ampuneensa useita ihmisiä. Jeesus tiesi heidän pahasti liioittelevan ja puhuvan suorastaan valetta. Jeesus kuitenkin rakasti heitä ja kuunteli tarkkaavaisena.
”Onko täällä muita pirikauppiaita?”, Jeesus kysyi ja sai aikaan hiljaisuuden. Typpi otti suoran katsekontaktin Jeesukseen, laski mustat aurinkolasit silmilleen ja virkkoi: ”Kuules Jeesus, ei ole tässä kaup…eiku kylässä muita ja vaikka olisikin…niin parempi pysyä erillään. Täällä on nimittäin yksi maalainen liimatukka Riikonen ja pari hassua veljestä, mutta Riikonen lopettaa kohta. Pysy kaukana siitä ja tule mulle juttelee vaan…!”
”Totisesti minä sanon sinulle Typpi. Sinun velkasi ja syntisi ovat sinulle anteeksi annetut!”, Jeesus sanoi. Manninen kääri hihojaan, niin että tatuoinnit tulivat näkyviin. Jeesus siveli kädellään Mannisen käsivarsien tatuoitua ihoa ja huomasi turvonneen reiän vasemman käden laskimossa käärmeen silmän kohdalla.
”Tiedätkö Timo, minulla on lävistyksiä. Tiedätkö, minun käteni ja jalkani ovat lävistetyt suurilla nauloilla ja minua on poltettu tulella yhdessä sinun kanssasi. Tiedätkö, me vuodamme molemmat verta toistemme tähden.”, Jeesus kuiskasi Timolle rakastaen.
”Älä helvetissä, missä sut lävistettiin ja milloin?”, Manninen kysyi.
”Pääkallon paikassa Iankaikkisesti”, Jeesus vastasi. Ja tuli yö.

Pompoti, pompoti, zuga zuga…pompoti pompoti zuga zuga poppamies tanssi noitarummun tahtiin pitkä tukka hulmuten. Tuli paloi sisällä keskellä lattiaa muuten pimeässä huoneessa. Savukkeiden tulipäät loistivat valoaan kertoen istujien lukumäärän. Hullu poppamies oli kolme metriä pitkä ja hämmensi tanssin välillä suurta pataa joka oli nostettu tulelle. Pata höyrysi kuumaa usvaa. Ihmisiä makaili sohvalla ja lattialla. Huone oli täynnä vanhoja huonekaluja, työkaluja, katiskaverkkoa, kaislaa ja putkiradioita. Hullu poppamies nauroi ja hämmensi pataa. Poika istui yksin jakkaralla erottuen muista vierellään tyhjä jakkara. Hänen tyttöystävänsä oli otettu villiin leikkiin, mutta hän ei voinut mitään. Hän vuoti hikeä ja rummutus tuntui sietämättömältä. Tyttö jota hän rakasti voihki jossain pimeässä pitkätukkaisten miesten keskellä. Irvokasta naurua kuului jostain. Pojan nimi oli Anssi ja hän ei olisi selvinnyt tästä ellei käsi olisi ilmestynyt hänelle. Kädessä oli verinen reikä ja siitä kajasteli kirkas valo tämän hullun pimeyden keskellä.
”Me luovutamme kaiken vallan sinulle Amfetamiini, Kuninkaamme!”, julisti poppamies ja jatkoi: ”Me annamme sinulle rahamme, huonekalumme, omaisemme, omat ruumiimme, veremme, lihamme, itkumme, häväistyksemme, kunniamme, parhaat vuotemme, me tapamme, ryöstämme, tuhoamme, raiskaamme ja kidutamme itseämme ja toisiamme sinun tähtesi. Anna siis päihdyttävä hulluutesi yllemme sillä olemme valmistaneet sinulle uhrin. Katso tätä Anssia ja hänen pientä hutsuaan, joka saa nyt oikein kunnolla meiltä kaikilta. Tässä on sinun likaiselle, tautiselle ja kuivuneen veriselle alttarille tuotu haiseva uhri. Anna tämän joukkoraiskauksen maljan tulla huulillesi ja anna näiden Anssin ja Teean seota käsittelyssämme, niin kuin meidätkin on käsitelty. Anna meidän kaikkien kuolata perääsi ylistetty Amfetamiini ja raiskaa meidän kuihtuneet ruumiinne tästä eteenkin päin Amen!”
Punainen mökki oli täynnä haisevaa likaista kiimaa ja valhetta. Mielipuoli poppamies nosti pienen muovipussin, jossa oli valkeaa jauhetta esille kaikkien nähtäville. Sitten kaikki lähtivät poppamiehen johdolla ulos mökistä ja menivät kulkueena pihalla olevaan vajaan. Siellä huumepuusukka eli muovipussi heitettiin vinttiin. Kolme metriä pitkä komensi muut sitten takaisin, mutta Teean hän otti kanssaan vajaan. Kaikilla oli hullun naurun takana itku ja hammasten kiristys.

Kun seuraava aamu valkeni, niin Teea istui punaisen mökin kaivon punaisella puukannella. Jeesus istui hänen vierellään. ”Anna minulle vettä juoda Teea”, Jeesus sanoi.
”Sulla ei ole kuule edes astiaa, ei lasia, eikä kuppia. Ja kuinka sinä, joka olet minulle sallinut kaiken tämän onnettomuuden tapahtua, uskallat minua puhutella?”, Teea vastasi.
”Olet oikeassa. Minua hävettää, sillä olenhan syyllinen tosiaan kaikkeen siihen kauheuteen, jota olet joutunut kokemaan. Jos sinä tietäisit sen maljan katkeruuden, jonka sinä minulta juot niin sinä et olisi halunnut tänne syntyäkään. Ja kuitenkin, minä sanon sinulle Teea, että vaikka tämä kuolema tähän maailmaan tuli minun tähteni sinun osaksesi, niin sinun itkusi on muuttuva iloksi”, Jeesus sanoi rakastaen tytölle. Teeaa alkoi itkettää.
”Väitätkö sinä, että olet suurempi kuin isämme amfetamiini, joka minut pian vie kuolemaan?”, tyttö sanoi.
”Totisesti, minä sanon sinulle että vaikka sinä kuoletkin, niin minä olen sinut jälleen herättävä. Sillä sinä kuolit minun kanssani. Viimeisenä päivänä sinä tunnet minut ja kun sinä tunnet minut, niin sinä tunnet Isän. Ja kun sinä tunnet Isän, niin sinä tunnet itsesi. Mutta et sinä vielä täältä pääse. Katso, monen siirron, syönnin, motituksen ja hulluuden kautta sinun on meneminen taivasten valtakuntaan”, Jeesus sanoi ja silitti tytön poskea. Hän tiesi olevansa syyllinen tytön viattomuuteen.
”Minä olen viaton sinun syyllisyytesi tähden rakas Jeesus”, tyttö sanoi ennen nukahtamistaan usean valvotun vuorokauden jälkeen. Jeesus oli kantanut hänet kotiin isänsä luo Veikonkujalle kerrostalohuoneistoon. Hän peitelli hänet, suuteli poskelle ja antoi hänen nähdä unta, joka tuoksui puhtaalle.

Riikonen asui kerrostalohuoneistossa aivan Kirsin Boxin vieressä. Hän oli tullut juuri Keski-Suomesta ja ihmetteli koiran jälkiä, jotka olivat ilmestyneet hänen parvekkeelleen kahden muualla vietetyn vuorokauden aikana. ”Kytät”, hän ajatteli, mutta hän ei sanonut mitään. Hän ei halunnut hermostuttaa ystäväänsä Puusalon Jaria, joka oli muutenkin nyt hermostuneella tuulella. Jari oli ollut pitkään Keski-Suomessa ja kuskannut piriä Riikoselle myytäväksi lähiseudun nuorisolle. Nyt tämän ”liigan” johtaja oli juuttunut huumeineen jonnekin. Tosi asiassa tämä liigan johtaja oli erään porukan ”huumekuriiri” ja pikkuyrittäjä huumemarkkinoilla. Huumeet joita kaivattiin kovasti Juvalle ja ehkäpä muuallekin olivat siis Samin peräsuolessa Tallinnassa. Tätä Riikonen ja Puusalo eivät tienneet, vaan olivat jo hädissään käyneet pienen lastin toiselta kaverilta.
”Onko jotain hullusti?”. Puusalo kysyi kun Riikonen tuli parvekkeelta ja laittoi oven kiinni.
”Ei, miten niin?”, Riikonen näytti hämmästyneeltä.
”Oliko parvekkeella kaikki…tiedäthän ok?”, Puusalo sanoi ja näytti lukevan Riikosen ajatuksia.
”Oli, oli. Enemmän minua huolestuttaa hullu isoveljesi, joka on ollut vessassa jo tunnin.”, Riikonen sanoi ja oli ehkäpä aidosti huolissaan asiasta.
”Ei Mikko ole täällä. Vitut on. Se jäi Jyväskylään Hullu-Repen käsittelyyn”, Jari tiesi kertoa isoveljestään.
”Mitä! Saatana oletko noin sekaisin. Mikko meni vessaan ja on ollut siellä tööttinsä kanssa jo tunnin, jumalauta. Etkö muista että tulimme yhtä matkaa kaikki kolme?”, Riikonen valisti ystäväänsä. Riikosella oli kymmenen vuoden kokemus tästä kyseenalaisesta huumeharrastuksesta. Puusalon veljekset taas olivat olleet orjina vasta pari vuotta. Riikonen oli tehnyt molemmille veljeksille palveluksen vapauttamalla heidät alkoholismista tööttäämällä heidän suoneensa piriä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä