Olen yli 30v ollut Helluntai seurakunnan aktiivi jäsen.
Tehtävänäni on ollut mumm,seurakunnan tilaisuuksien yhteis laulujen säestäminen.
Olen lukenut kertomuksia ,kun joku seurakunnan jäsen on jostakin syystä
joutunut hylätyksi.Näin kävi myös minulle!
Sairastuin vakavasti,enkä enää kyennyt tehtäviäni suorittamaan.Sairauteni
vuoksi käynnit seurakunnan tolaisuuksissa vähenivät.
Ketään ei kiinnostanut mitä minulle kuuluu,kukaan ei soittanut eikä käynyt.
Jos kaupassa käydessäni sattui olemaan joku helluntailainen,hän meni
nopeasti hyllyn taakse ette vain tarvitse puhua luopion kanssa,
Kassallakin oli helluntailainen,hän ei suostunut edes tervehtimään minua,
taikka edes vastaamaan tekemääni kysymykseen.
Jos jokin niin sanottu hyvä uskovainen sairastui,niin kyllä löytyi ymmärtäjiä
ja vierellä kulkijoita ja kuorman kantajia.
Eikö sitten kaikki Helluntailaiset olekkaan saman arvoisia?Ei! ole.
Ne vanhat Helluntai suvut,jotka ovat olleet 3-4 sukupolvea jo helluntailaisia,
heillä on kaikki tieto,kaikki armo ,kaikki usko,kaikki viisaus,he ovat täydellisiä.
Siksi heitä pitää nuoleskella ja hännystellä jos sattusi että heidän armon
pöydältä tippuisi jotakin kurjalle uskovalle.
Melkein joka kokouksessa puhutaan armosta,toistemme kuormien kantamisesta,vierellä kulkemisesta,tämä ei kuitenkaan koskaan toteudu.
Kun seurakunnan ovi laitetaan kiinni ,niin sinne jää kaikki pastorin opetukset.
Mutta odotappa kun eteen tulee joku niinsanottu uskomaton ihminen niin
sitä ollaan niin uskovaista että jos nyt rukoilen niin puutkin kaatuu!
Kerran tapasin erään seurakuntani jäsenen,kerroin hänelle sydän sairaudestani.
Hän siinä kiireittensä keskellä ,kadulla,laittoi kätensä päälleni sa sanoi.
Anna Herra veljelleni uusi sydän,samantien hän jo kiiruhti pois.
Siihen minä jäin hämmästyksestä suu auki ihmettelemään mitä oikein tapahtui.
No ei tapahtunut yhtään mitään,Hän on kyllä varma siitä ettei vika ole hänessä,
vaan minussa,heikko uskoisessa ihmisessä.
En ole luopio vaikka en enää Helluntailaisten tilaisuuksissa käykkään.
Jeesukella on varaa lähettää toisesta seurakunnasta uskovia luokeni
tuomaan lohdutuksen sanoja.
Se on aika koomillista että he ovat siitä seurakunnasta joita jokainen
Helluntailainen ei pidä edes uskovina.
On ihana tuntea että Jeesus ei hylkää,vaikka Helluntailaiset hylkäävät.
Minä Uskon Että Jeesus on Herra!
Tehtävänäni on ollut mumm,seurakunnan tilaisuuksien yhteis laulujen säestäminen.
Olen lukenut kertomuksia ,kun joku seurakunnan jäsen on jostakin syystä
joutunut hylätyksi.Näin kävi myös minulle!
Sairastuin vakavasti,enkä enää kyennyt tehtäviäni suorittamaan.Sairauteni
vuoksi käynnit seurakunnan tolaisuuksissa vähenivät.
Ketään ei kiinnostanut mitä minulle kuuluu,kukaan ei soittanut eikä käynyt.
Jos kaupassa käydessäni sattui olemaan joku helluntailainen,hän meni
nopeasti hyllyn taakse ette vain tarvitse puhua luopion kanssa,
Kassallakin oli helluntailainen,hän ei suostunut edes tervehtimään minua,
taikka edes vastaamaan tekemääni kysymykseen.
Jos jokin niin sanottu hyvä uskovainen sairastui,niin kyllä löytyi ymmärtäjiä
ja vierellä kulkijoita ja kuorman kantajia.
Eikö sitten kaikki Helluntailaiset olekkaan saman arvoisia?Ei! ole.
Ne vanhat Helluntai suvut,jotka ovat olleet 3-4 sukupolvea jo helluntailaisia,
heillä on kaikki tieto,kaikki armo ,kaikki usko,kaikki viisaus,he ovat täydellisiä.
Siksi heitä pitää nuoleskella ja hännystellä jos sattusi että heidän armon
pöydältä tippuisi jotakin kurjalle uskovalle.
Melkein joka kokouksessa puhutaan armosta,toistemme kuormien kantamisesta,vierellä kulkemisesta,tämä ei kuitenkaan koskaan toteudu.
Kun seurakunnan ovi laitetaan kiinni ,niin sinne jää kaikki pastorin opetukset.
Mutta odotappa kun eteen tulee joku niinsanottu uskomaton ihminen niin
sitä ollaan niin uskovaista että jos nyt rukoilen niin puutkin kaatuu!
Kerran tapasin erään seurakuntani jäsenen,kerroin hänelle sydän sairaudestani.
Hän siinä kiireittensä keskellä ,kadulla,laittoi kätensä päälleni sa sanoi.
Anna Herra veljelleni uusi sydän,samantien hän jo kiiruhti pois.
Siihen minä jäin hämmästyksestä suu auki ihmettelemään mitä oikein tapahtui.
No ei tapahtunut yhtään mitään,Hän on kyllä varma siitä ettei vika ole hänessä,
vaan minussa,heikko uskoisessa ihmisessä.
En ole luopio vaikka en enää Helluntailaisten tilaisuuksissa käykkään.
Jeesukella on varaa lähettää toisesta seurakunnasta uskovia luokeni
tuomaan lohdutuksen sanoja.
Se on aika koomillista että he ovat siitä seurakunnasta joita jokainen
Helluntailainen ei pidä edes uskovina.
On ihana tuntea että Jeesus ei hylkää,vaikka Helluntailaiset hylkäävät.
Minä Uskon Että Jeesus on Herra!
Vastaukset 75
Vanhimmat
Ei kannata turvautua ihmisiin, vaan Jeesukseen.
Juuri näin. Eteenpäin elämässä Jeesuksen kanssa! Hänestä me ollaan riippuvaisia eikä toisista ihmisistä.
Joka katsoo itseensä, se juuttuu,
kun taas se joka katsoo toisia suuttuu,
mutta joka katsoo Jeesukseen se MUUTTUU!
Tuo on totta, mutta silti me ihmiset tarvitsemme tällä maallisella matkallamme myös toisia ihmisiä kulkemaan rinnallamme.
Näin Jeesus opetti ->
31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.
37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
(Matt. 25:31-40)
Tarkoittaako tuo että seurakuntalaisten tulisi katsoa yhdessä samaan suuntaan, sensijaan että tuijottaisivat omaan napaansa tai olla etsimässä vikoja vieruskaverista?
Ilosin mielin voin luopua helluntailaiskavereista, vapaakirkkokavereista, baptistikavereista ja kahvilakavereista. Vanhat jääköön ja uudet tulleet on tilalle. Herran Jeesuksen minuun vaikuttava johdatus on aina oikeaa johdatusta. Oikealla tiellä pysymistä.
Se voi johtua siitä että monet ihmiset vastaavasti pelkää uskovien tunkemista oven taakse.. Monet haluaa nykyään elää elämäänsä muilta piilossa eikä päästää kotiinsa ihmisiä. Joillekin iskostunut päähän jotkut jutut jonka mukaan seurakuntalaiset tekevät "pyhitystarkastuksia" ihmisten koteihin ja tutkivat onko siellä mitään syntistä "tuhon omaksi vihittävää" jne. Monet ovat siksi arkoja tulemaan koska mittivät."pitääköhän se sitä tungetteluna" vaikka motiivi tulla kaveria katsomaan olisi ihan sama kuin mennä katsomaan jalkapalkloharjoituksista pitkään pois ollutta.. Uskovat haluavat nähdä veljiään ja siskojaan mutta pitkään poissa olleen luokse menossa on se kynnys että poissaollut pitäisi sitä "pyhitystarkastuksena"
Mies pyhittyy lähtemällä ulos baabeliseurakunnasta jossa ei ole sijaa Jeesukseen uskovalla.
Down with helluntailaiset.
No voi onnetonta.
Meitä helluntailaisten kyllä hyväksikäyttämiä, mutta sitten hylkäämiä, jopa seurakunnasta ongelmiensa vuoksi erotettuja, tai muutoin raatoina lahkon jättäneitä, on murheellisen paljon.
Minä löysin inhimillisen Jumalan seurakunnan Ev.lut.kirkosta, löysin armollisen Jumalan. Tästä helluntailaiset eivät edes halua kuulla.
Rapusalaatti, tervetuloa Ev.lut.kirkkoon, Syntisten Sairaalaan!
rapusalaatti
Uskovan EI TARVITSE KÄYDÄ SEURAKUNNASSA USKOVAISUUTTAAN HYVÄKSYTTÄMÄSSÄ, sillä usko ei ole kollektiivista tavaraa.
Olen pannut merkille, että srk johtoa kiinnostaa lähinnä aktiiviset ja rahaa tuovat jäsenet ja jos jostain syystä jää pois, on unholassa ja yksin.
Mutta siitä ei kannata hermostua, hiihtää yksin.
Ja taas en voi olla hiljaa vaikka mua haukutaan että mä en anna armoa tällaisille kylmille pastoreille ja jäsenille jotka eivät tee parannusta ja käy sairaita ja syrjääntyneitten luona katsomassa heitä ja näyttämään että Jumala on antanut heille lähimmäisrakkauutta !!!
Sinulla on ongelma. Se ei liity helluntailaisiin, eihän. Pysy totuudessa.
Kyllä se näyttää olevan savonarola, joka tässäkin asiassa pysyy kiinni Jeesuksen opetuksissa.
5 1lle. Jumalan tuvalle tullaan juuri paranemaan ja parannusta tekemään. Ei Jeesus tullut terveitä ja ongemattomia varten, vaan juuri näitä häiriintyneitä,kieroutuneita ja riippuvuus suhteellisia varten. Helluntaiseurakunnat ovat unohaneet miksi ja keitävarten jeesus tuli. Rukoilkaa näiden häiriintyneiden ja ahdistuneiden kanssa, että Herra Jeesus ilmaisisi halunsa autaa ja vapauttaa nämä taivaantuvalle herran ja jumalan eteen tulleet onnettomat ihmisrauniot.
Oletko itse harrastanut seurakunnasta syrjäytyneiden etsimistä ja yhteydenottoja heihin? Kenen tehtävä se helluntaiseurakunnassa on, pastorin, diakonin, vai seurakuntalaisten?
Käytännössä se on pastorin tehtävä.
kuten melkein kaikki muutkin tehtävät.
itse kun aikanaan jäin pois palkkapaimenuudesta, niin seuraavalla viikolla oli vanhimmat ruksan katolla lunta tiputtelemassa.
siihen asti ei kukaan edes puhunut mitään sellaisesta kuin lumikuorma.
miksei ?
no koska seurakunnassa oli pastori.
on se hauskaa tämä ihmiselo. nauruja ihmisyydelle, sillä selviää melko pitkälle.
ei ihmisille, vaan ihmisyydelle. siinä on se etu, että saa nauraa itselleenkin jopa makeasti eikä kukaan loukkaannu. voi miten ihanaa sekin !
Minä oli 40-vuotta luterilaisen seurakunnan jäsen, mutta kertaakaan minulta ei kysytty olisinko tarvinnut apua, tai että joku olisi tullut käymään kotonani.
En kyllä osaa polkea urkuharmoonia tai soittaa pianoa.
Liityin uskoon tultuani paikalliseen helluntaiseurakuntaan, ja luonani on käynyt muita seurakuntaan kuuluvia uskovia, silloinkin kun olin menettämässä uskoni.
En kuulu mihinkään suureen "helluntai"-sukuun.
Olen hädän tullen itsekin osannut kääntyä pastorin puoleen ja olen saanut voimia jatkaa eteenpäin silloin kun matkanteko on pysähtynyt tyystin.
Kiitos Herralle ettei tuota apua ole tarvinnut ansaita ensin omilla teoilla!
P.s.
Olen kyllä joskus yrittänyt pistää kapulan eteen päin, mutta valitettavan harvoin.
Siunausta matkaasi!
ai olit pastori
perämela
Voi olla niin että kun joku jää pois seurakunnan tilaisuuksista, uskovat ajattelevat että hän ei tahdo olla uskovien kanssa tekemisissä. Syyt poissaoloon voivat olla monenlaiset. Poissaoloa ei pitäsi eikä saisi pitää uskosta luopumisena. Voi olla että poissaolevalla on pätevät syyt olla poissa kokouksista. Sinun tapauksessasi se on niin. Mutta uskovat eivät uskalla tulla peläten että sinä et siitä pidä. Tuossa jo joku kertoikin hyvin näistä ongelmista.
Sitten, mikäli sinä joskus olet torjunut jonkun uskovan ovella, etkä ole päästänyt sisään, se on varmasti kaikkien tiedossa. Kuka uskaltaa ottaa riskin että tulee "ulosheitetyksi"! Motiivisi olla ottamatta vierasta vastaan voi olla erittäin pätevä mutta sitä ei vieras ymmärrä.
Minulle on käynyt niin että kävin muutaman kerran erään lähellä asuvan uskovan luona. Hän tuli ovelle vastaan eikä päästänyt minua sisälle. Siinä vähän aikaa portailla seisottuani ymmärsin että minua ei oteta vastaan, Niin lähdin kohteliaasti moikaten pois. Tein kaksi tai kolme yrityskäyntiä. Aina sama juttu. Ei sisälle päästetty.
Tuolla uskovalla oli henkilökohtaiset syyt jotka olen myöhemmin ymmärtänyt ja hyväksynyt. Ei aina ole niin helppo ja yksinkertaista ottaa uskovia kotiinsa vaikka niin tahtoisikin. Ymmärtäkäämme molempia osapuolia ilman tuomioita. Emmehän tiedä kaikkea asiaan liittyvää taustaa.
Yritin tavoittaa erästä veljeä puhelimitse muutaman kerran, kun häntä ei enää näkynyt kokouksissa pariin vuoteen, kävin jopa ovellakin.
Hänet erotettiin seurakunnasta jokin aika sitten. Tapasin hänet pitkästä aikaa kaupungilla ja yritin kysellä kuulumisia ja koetin olla ystävällinen hänen humalatilastaan huolimatta.
Hän ilmoitti ettei häntä tarvitse kytätä.
>>>Hän ilmoitti ettei häntä tarvitse kytätä.
Ilmoittakoon poisjäävä muille seurakuntalaisille, miksi hän ei tule seurakuntaan. Näin jää kaikki pahat juorut ja luulemiset pois, sekä ne jotka haluaa käydä katsomassa poisjäävää niin voivat käydä katsomassa ja soittaahan voi aina ystävälle.
>>>Ilmoittakoon poisjäävä muille seurakuntalaisille, miksi hän ei tule seurakuntaan.
Niinpä se vaan jaikal on, että rehellisyys vaatii aina rohkeutta. Kyllä sitä ennen sanottiin hiekkalaatikko kavereillekin, miksi en tule hiekkalaatikolle. Luulis nyt tynpääntyneen sanovan että te ootte niin mahottoman hyviä uskovaisia ja kaikkitietäviä etten huonona uskovaisena kelpuuta itseäni noin hyvien uskojien seuraan etten vaan aiheuta teille mitään traumaa ettette mene kertomaan vanhemmistolle että se sanoi niin pahasti meidän löpötyksistä. Kyllä kuulun seurakuntaan mutta en ole mikään aktiivinen touhuuja. Hyvää syksyä ja Herran tuloa odotellen . Jeesus on kaikkien Herra. Aamen.
Tämä oli hyvä huomio. Miten ja missä tilanteessa voi rehellisesti sanoa mitä tykkää ja miksi jää pois kokouksista? Onko aihetta varoa ettei loukkaa toisia uskovia vai tuleeko aina läjäyttää totuus päin näköä ajatuksella; loukkaantukoon jos loukkaantuu ja olkoon loukkaantumatta jos ei loukkaannu? Voiko siis olla aina rehellinen ja sanoa miksi? Onko rehellisyys tällaisessa tilanteessa Jumalan tahto ja hengellisen ihmisen oikeaa käyttäytymistä?
AJATUKSIA PLEASE!
varmaan itsekin olisin odottanut jonkun uskovan käyvän katsomassa itseäni..kun
saa tietää sairastuneensa - jossa onkin ihan tarpeeksi - niin se laittaa ajattelemaan
elämäänsä uudelleen - jotkut ilmoittavat asiasta heti jollekin ystävälle ja toiset taas
pyrkivät selvittämään asiaa ensin itsekseen, ennenkuin puhuvat muille. Uskovien
keskuudessa on niin monenlaisia ihmisiä ja kaikki eivät välttämättä halua, että asia
lähtee kiertoon ja jää siksi odottamaan, että joku/jotkut heräisivät ihmettelemään,
mikä on tullut, kun aktiivijäsen vetäytyy erilleen ---------- mutta ei! Turha on tehdä
uskovista enkeleitä: toiset eivät uskalla, ettei syytetä utelusta ja toiset taas ovat
niin omassa elämässään, etteivät edes vaivaudu ja mitä minä olen havainnut
näiden yli 30vuoden aikana, niin harva todella välittää muista ihmisistä.
Niinkin paljon, kuin sitä aikoinaan painotettiin, että tulisi osoittaa käytännössä
sitä Jeesuksen rakkautta, niin huonompaan suuntaan vain ollaan menossa -
eli oma napa tärkein napa !!!
Jaikaalse. Olet tosiaan juuri niin typerä kuin helluntailaiselta voi odottaakin. Usko Jeesukseen avaa rehellisyyden ja totuuden kammiot. eikä valehtele mitään vaan on niinkuin Herra Jeesus totuudessa aina.Tässä sulle hoooonon neuvon hyvä vinkki.
"kyttääminen"
Seurakuntien ehken pahimpia rikkeitä on kun seurakuntalaisilta edellytetään paavalilaista masokistista epäinhimillistä uskovaisuutta.
Paavalia saarnataan ja se on yhtä puppua, sillä Jeesuskin oli ja eli tavallisen (anteeksi, roskasakin parissa) .
Juuri siksi fariseukset haluvat hänet pois päiviltä, Jumalan pilkkaaja ja syntisten ystävä.
Miten on tänään, ?? Jos et ole " pyhä " olet paha, näin se menee.
Ihminen ei saa olla tavallinen pulliainen, vaan pitää olla uskis, tosi uskis, pyhä ja nuhteeton,liha ristillä ja halut kuoletettu.
Elämän irvikuva.
Se on irvikuva ihmisestä, sillä meidän pitää saada olla ihmisiä, tavallisia ihmisiä, ja siksi tuo " kyttääminen" , se on luissa, koska srk epäinhimillinen visio on väärä.
Kun ei ole saanut olla ihminen, niin ei siedä kyselyjä.
Sehän on "kyttäämistä" jos pyytää vaikka prätkäajelulle, tai käy soittamassa ovikelloa, jos ei oo nähny kaveria pariin vuoteen.
Ehkäpä käyn "kyttäämässä" 30 vuoden päästä tai sit en, jos oon unohtanu tapauksen.
Ehkäpä on parempi jättää yhteydenotot, asianomaiselle itselleen? Onhan suomessa postinkantajat?
Asiassa on muuten myös käänteinen puoli, ne jotka jäävät seurakuntaan kokevat myös hylkäämistä, lähtijä jätti heidät.
Sitäkin puolta on hyvä miettiä.
Kumpi kannattaa siis olla, hylkääjä vai kyttääjä?
Niin jos kaveri ei toivokaan yhteydenottoasi ja menet, olet kyttä,
mutta jos hän toivoo sitä, etkä mene, olet hylkääjä.
Minä olen ihmisen kannalla, ihmisyyden kannalla, tavallisen pulliaisen kannalla, kaveruuden kannalla.
Mutta löytyykö sitä seurakunnista, ? Löytyykö.,? ei löydy ja se on fakta.
Miksi ihmiset viihtyvät pubeissa. Miksi.?? Siksi , koska siellä on kaverita, noita kaverita joitten kanssa saa olla oma itsensä.
Siellä saa kertoa omia, ja ihan tavallisia asioita, noita asioita joita Jeesus haluaisi kuulla, mutta kun hän ystävänsä eivät halua niitä kuulla.
Siellä ei tarvitse teeskennellä , ei näytellä, ei olla jokin, ja se on kaveruutta , mutta se puuttuu seurakunnista.
Kun lähtijä jättää, silloin srk olisi kysymysten paikka, miksi lähdit.? Etko jaksanut meitä.? Oliko rima liian korkealla ja taivas kaukana.?
Oliko muotojumalisuus tärkempää kuin rinnalla kulkeminen.?
Eräs tärkä pointti.: jokaisella seurakuntalaisella tulisi olla Ihminen vierellä, ihminen jonka kanssa saa olla oma itsensä ja jonka kanssa saa puhua ihmisenä.
Se antaa voimia, ystävyys antaa voimia.
Body kirjoittaa asiaa, vaikka katsookin sitä hyvin 'maalliselta kannalta'.
Rapusalaatti! Tervetuloa jengiin. Itse olin neljännesvuosisadan erään pienehkön helluntaiseurakunnan jäsenenä. Kun lapseni sairastui vakavasti enkä kyennyt enää suorituksiin joita seurakunta minulta odotti, sain jäädä oman onneni huomaan. Ei heitä kiinnostanut lainkaan miten meillä meni ja mitä meille kuului.
Vuosia myöhemmin tapasin erään vanhemmistoveljen joka asiasta keskusteltuamme totesi vain että eihän tätä minun asiaani ihan oikein ja raamatullisesti seurakunnan taholta hoidettu. Mutta ei hän katsonut aiheelliseksi edes pahoitella asiaa saatika anteeksi pyytää.
Sama juttu lynx lynx. Tosin mulla tätä syrjään jäämistä on ollut vasta vuoden verran. Kuuluin pienen srk:n ns kermaan, tosin sinne laidalle. Mutta kun elämään tuli vaikeuksia enkä jaksanut käydä srk:ssa, niin tosi kiitettävästi minut on jätetty rauhaan! Siis vaikka olen pyytänyt kylään. Olin aluksi aktiivinen osapuoli. Sitten yritin ymmärtää, että kaikilla on omat kiireensä. Nyt en enää odota. Enkä kyllä tänne haluakaan ketään srk:sta. Antaa olla.
Seurakunta ja sen menestys on monelle hellarille ja vaparille tärkeämpää kuin jonkun vähäarvoisen seurakuntalaisen asioista välittäminen. Kylläkin jos olet seurakunnalle korvaamaton ilmais siivooja, tiskaaja, suppari niin kyllä he hakevat sinut kuolinvuoteeltasikin palvelemaan seurakuntaa, mutta ei JEESUSTA.
Monenko seurakuntalaisen asioista olet itse välittänyt?
Kävitkö tapaamassa sairaita, vangittuja, vähempiosaisia jne?
Tee niinkuin tahdot itsellesi tehtävän...
Monikohan näistä valittajista on itse ollut kuuntelemassa Pastorin murheita tai tukemassa hädässä.
Ei seurakunta ole mikään laitoshoitola.
Seurakunta koostuu tavallisista vajavaisista ihmisistä, jotka ovat yhdessä ehyempiä ja täydentävät toisiaan.
Mene joukkoon jos haluat olla srk:n jäsen.
Näin pääset osalliseksi mehevästä juuresta.
Ei toisten panetteleminen seläntakana auta panettelijaa eikä paneteltua.
Rapusalaatti ja lynx lynx, lähimmäisen huomioimisessa on todellakin pararantamisen varaa seurakunnissa yleensä. Tämä on aivan selvää. Jos opetus ei mene perille, onko oikein katkeroitua siitä, että tuo lähimmäiseni ei ole ymmärtänyt jotakin asiaa? Miksi odotitte seurakunnan taholta "hoivaamista"? Ihan niinkuin kenenkään muun uskovan elämässä ei olisi sairautta, kriisejä ja kuolemankin tapauksia. Mikäli jokainen seurakuntalainen ottaisi nokkiinsa tavallanne, montako ihmistä olisi seurakunnissa enää. Jos teillä on puhekyky tallella ja näyttäisi, että liikuntakykykin on, menkää itse hakemaan apua. Se on aikuisen käytöstä, sen sijaan, että jäätte surkuttelemaan ja katkeruuttanne vuodattamaan, kenties vuosikausiksi.
Pienenä sivulauseena voin todeta, ettei oman kymmenvuotisen seurakunnasta sivussaolon aikana kukaan ei ottanut yhteyttä seurakunnasta, kukaan ei tiennyt mitään siitä, missä olosuhteissa olin ja etten voinut itse osallistua tilaisuuksiin. Ei se ollut ihannetilanne, ei todellakaan. Koskaan vaan ei tullut sinä aikana mieleenkään, että alkaisin "syyttää" seurakuntaa tästä ja että odottaisin sieltä yhteydenottoa.
Mikähän sen seurakunnan tarkoitus oikeastaan on? Olla hengellinen koti. Jossa sen jäsenet ovat hengellisesti veljiä ja sisaria keskenään. En tiedä yhtäkään tervettä kotia, jossa sen jäsenet jättävät toisiaan heitteille.
Ja yllätys yllätys, ainakin entisessä seurakunnassani sisäpiiriläisistä kyllä pidettiin aivan erityistä huolta. Ei tarvinnut kuin "kynsi sormesta katketa" niin oli kriisiryhmää paijaamassa ja rukousapua tarjoamassa.
Loppujen lopuksi minuthan tässä seurakunnan ja sen paimenen taholta syypääksi osoitettiin. Minut joka hoidin kuoleman sairasta lastani. Kun tuon paimenen kanssa keskustelin samassa yhteydessä kun ilmoitin eroavani seurakunnan jäsenyydestä, niin hänellä oli kova tarve pelastaa oma nahkansa viime kädessä valheen kautta, josta jäi heti kiinni. Hoh hoijaa...
Ei se vaadi kuin hiukan sisälukutaitoa mitä Jeesus opetti.
Noh kyllähän ihmisestä huomaa jos hän on rehellisellä mielellä liikkeellä, tai vilpillisesti vain uteloimassa, että mikä nyt mahtaa olla kun ei sinua näy missään. Älä anna utelikolle mahdollisuutta päästä hallitsemaan itseäsi. Vie kahville ja juttele niitä näitä, niin kyllä vain huomaat miten tämä ote tehoaa kovinpaankin utelikkoon.
Kyllä kyllä. Olet sisälukutaitoinen ja huomaan, että sinulla on kanttia kirjoittaa asiasta, koska olet varmasti itse tekemässä käytännön työtä tällä saralla ja innostat siihen myös toisia. Jos joku toinen ei sitä tee, ainut mahdollisuus on rukoilla sellaisten puolesta ja siunata heitä. Siis sinutko osoitettiin syypääksi lapsesi sairauteen...
Uskon, että olet Jumalan rakkauden lähettiläs omalla paikallasi kärsivien auttamistyössä. Seurakunta on sellainen, kuin sen jäsenet ovat. Hienoa, että olet omalta osaltasi toteuttamassa Jeesuksen opetusta. Sitä omaltakin osaltani haluan olla, ja siinä samassa seurakunnassa, jonka taholta koin hylkäämisen. Itse en näe mitään muuta keinoa muutokseen, kuin olla omalta osaltani vaikuttamassa muutosta, sen mukaan kuin Herra armoa antaa.
Hei ! kaikki kaverit,täällä rapusalaatti.
Eniten minua lämmitti 15#19 kirjoitus,syntisten sairaala,oikein maiskuttelin
tuota lausetta,ja makealle maistui.
Sitten sinä 5 1 Olet varmasti Hellari.Jatka vain aasin potkujasi niin tulet
näkemään Taivastiellä nilkuttavia uskovia entistä enemmän.
Näinhän se Hel,seurakunnassa menee,jos esität kritiikkiä seurak, toiminnasta
olet langennut,sinua kehotetaan tekemään parannus synneistäsi.
Mutta kun elämässä tulee tarpeeksi kova paikka,etkä saa seurak,mitään
lohdutusta tai edes ymmärrystä,esille tulee kaikki nekatiivist tunteet.
Nekin on Jumala ihmiseen luonut,ne voivat olla voimavara pahimman
ylitse.
Tätä Helluntailaiset eivät hyväksy,niinpä onkin turhan moni kärsivä ihminen
murhettensa kanssa yksin ja kärsii hiljaa.
Joku kirjoitti,kuinka Jeesus ollessaan täällä maan päällä,Hän oikein
etsi niitä kaikkein kurjimpia ihmisiä,esim sokea mies.
Häntä kiellettiin huutamasta Jeesukselle,mutta hän huusi entistä kovemmin.
Minulla on vähän samanlainen tilanne,jotkut tahot taluavat että olen hiljaa,
mutta tuska ja murhe sisälläni vaatii minua huutamaan kovemmin
Jeesusta avukseni.Helluntai seurakunnasta en sitä apua saa.
Muistatteko Lasse Heimosen laulun.
Kun kuorman antaa,myös voiman suopi.Hän itse kantaa ja kotiin tuopi
Kuormaa ei pisaraakaan liikaa.
Ja kerran luonaan soi kannel uusi.Hän täällä johti ja huudot kuuli.
Siksi soi luonaan kannel uusi.
Oikein hauskaa ja siunattua päivää kaikille.
rapusalaatti.
Kuormaa ei pisaraakaan liikaa.
Ja kerran luonaan soi kannel uusi.Hän täällä johti ja huudot kuuli.
Siksi soi luonaan kannel uusi.
Oikein hauskaa siunattua päivää kaikille!
rapusalaatti
Niin, tuo varmastikin sinun oma ongelmasi. Toki helluntaiseurakuntia ja helluntailaisiakin on monenlaisia. Itse olen kuulunut uskonelämäni varrella moneenkin helluntaiseurakuntaan. Vielä eivät kuvaamasi ongelmat ole tulleet vastaan. Usein pätee myös sanonta, niin kaiku vastaa, kuin sille huudetaan.
Kukaan taivastiellä vaeltava ei ole täydellinen. Ei edes helluntailainen ole sellainen. Jos luterilaisuudesta löytyy ihmisten antama lohtu, niin sehän on hyvä. Ihmisiin meidän ei uskovina kuitenkaan tule turvata, vaikka toistemme kuormien kantamiseen jokaisen tulisikin osallistua. Seurakunta ei vie taivaaseen, vaan yksin Kristus sen tekee.
Kasteella käynyt, uudestisyntynyt ihminen, ei voisi liittyä luterilaisuuteen. Kuten sanoin, jokainen seurakunta on inhimillinen, vaikka onkin jumalansanalle perustettu. Jokainen seurakunta on pyhä, koska se on Jumalalle erotettu. Omia ongelmiaan ei pääse pakoon, vaikka kuinka seurakuntaa vaihtaisi.
Mikäli seurakunnan oppi ja opetus on harhassa, ei siinä silloin pidä olla mukana. Toki silloin täytyy asiasta myös selkeästi ilmoittaa.
Helluntailaisuudessa on siis monenlaista ja kaikki sen piiriin kuuluvat asiat ja ilmiöt eivät olet hengellisesti terveitä. Kuitenkaan ei koskaan pidä mennä yleistämään niitä koko helluntailaisuutta koskeviksi. Onhan toki luterilaisuudessakin uskovia kirkkoon kuuluvien joukossa, lähes kolme prosenttia.
Mie, kirjoitat hyvin. Jos rapusalaatin ja lynx lynxin kohtaamat ikävyydet eivät selviä asioista puhumalla, millä ne sitten voidaan selvittää? Ja siellä, missä ovat tapahtuneet. En usko sitä, että mikään seurakunta rakentuu, eikä ihminen itse rakennu siitä, että niitä puidaan täällä suomi24:n palstalla tai muualla kenties vuodesta toiseen.
"Kasteella käynyt, uudestisyntynyt ihminen, ei voisi liittyä luterilaisuuteen."
Olen uudestisyntynyt, helluntailaisella upotus-seuraamiskasteella käynyt, ent. helluntailainen. Suurista puheistanne ja lupauksistanne huolimatta en löytänyt teiltä rakastavaa Jumalaa, en myöskään aitoa Jumalan seurakuntaa, vaan kylmiä, lakihenkisiä, laskelmoivia ja julmia ihmisiä. Lopulta erosin teistä, loukkaustenne saattelemana.
Liityin kirkkoon, joka kutsuu itseään Syntisten Sairaalaksi. Kirkossa ei syntistä ja heikkoa ihmistä lyödä, vaan armollisesti hoidetaan Isän rakkaudella. Monista puutteistaankin huolimatta Kirkko on aito Jumalan seurakunta, te ette ole.
Kuten sanoin, ei pidä yleistää. Lukutaito ja lukemisen ymmärtäminen olisivat hyvä apu sinullekin, eikö niin.
Näyttää myös tekstisi perusteella siltä, ettet ole itse ainakaan niitä helpoimpia ihmisiä luonteeltasi. Armollisuudesta tunnut puhuvan mielelläsi, mutta armollisuus ja armahtaminen eivät ilmeisesti ole osa juuri sinun elämääsi. Jo tekstisi perusteella voi tehdä nopean analyysin siitä, että sinä olet katkeroitunut ihminen. Katkeruushan on kroonistunutta vihaa. Sekään ei ole seurakunnan peruja, vaan sinun oma valintasi.
Katkeruuden juuret ovat usein lapsuudessa, mutta ihmisen on tehtävä valinta suhtautumisessaan senkin suhteen.
Kerrot, ettei seurakunta "suurista puheistaan ja lupauksistaan" huolimatta antanut sinun löytää rakastaa Jumalaa. Uskoontulelminen on täysin henkilökohtainen asia. Se on Jumalan työtä ihmisessä, alusta loppuun saakka. Seurakunta ei voi ihmistä uskoon saattaa. Seurakunnan tehtävä on tietenkin Jumalan sanan saarnaaminen ja julistaminen. Seurakunnan tehtävänä on hoitaa ja paimentaa Jumalan armosta sille uskottua laumaa. Siinä on aina varaa katsoa peiliin jokaisella seurakunnalla.
Jokainen seurakuntalainen on osa seurakuntaa ja muodostaa sen kokonaisuuden. Ei käy selville, miksi sait osaksesi kertomiasi loukkauksia seurakuntalaisten puolelta. Joka tapauksessa on niin, että entinen kotiseurakuntasi ei ole yhtä, kuin muut paikallisseurakunnat. Et voi siis yleistää näitä asioita sanomalla "te ette ole".
Ehkä sinunkin kannattaisi siis katsoa peiliin ja kohdata itsesi rehellisesti. Voit kysyä itseltäsi, olitko sinä seurakuntalaisena lähimmäinen toiselle ja näitkö toisen hädän ja tarpeet (ominasi).
Ihmiset voivat tyriä pahemman kerran kuten esmes lynx lyxin perheen kohdalla, aikaa ei saa enää väännettyä taaksepäin, mutta sen virheen ja laiminlyönnin kohtaaminen nyt tässä hetkessä olisi mitä vielä voidaan tehdä. Myöntää virhe pahoitella ja pyytää anteeksi, se korjaisi asiaa aika tavalla ja asianosaisten kohdalla olo siltä osin saisi helpotusta.
Onko rapusalaatin ja lynx lynxin perheellä mitään keinoa saada helpotusta, jos nämä tyrineet ihmiset ovat jo kuolleet? Tai jos ovat elossa, eivät näe tyrimistään, tai eivät taivu myöntämään sitä? Ihminen voi olla peto toiselle, uskovakin, onhan se nähty ja koettu omista kitkeristä kokemuksista käsin.
On ihan kummallista, jos torpedoinnin kohteeksi joutuneen ei anneta purkaa tuskaansa siellä, missä torpedointi on tapahtunut. Mutta jos näin kuitenkin on, Jumala siltkin on aina omiensa kanssa kaikissa vaiheissa, ei sanoissa, vaan voimassa. Auttaako asioiden vatvominen keskustelupalstalla? Hyvä, jos auttaa ja auttaa nimenomaan niin, että uhri saa sitä kautta Jumalan kosketuksen ja voiman. Vanhoilla asioilla ja toisten virheillä herkuttelu ei sen sijaan auta ketään.
Kuinkahan paljon tässä maassa on yksinäisiä, masentuneita, sairaita, väsyneitä, heikkoja, kiusattuja vanhoja, työikäisiä, nuoria ja lapsia, joille ei auttavaa kättä tarjoa yhtään kukaan, sen enempää luterilainen, helluntailainen kuin muukaan -lainen.
Kannattaisi varmaan jokaisen miettiä omalla kohdallaan, että missä tilanteessa on avuntarvitsijan ohittanut. Sehän voi olla vaikka se tosi väsyneen näköinen työkaveri, joka kaipaisi empatiaa, ymmärrystä ja tsemppausta tai se hitaan hidas mummo siellä ruuhkakaupassa, joka ei varmaan pistä pahakseen, jos annat hänelle paikkasi kassajonossa. Tilanteita on monia, jossa voi toimia vähemmän itsekkäästi ja unohtaa hetkeksi sen MINÄ ENSIN -asenteen....pienistä jutuista se hyvien asioiden jakaminen toisille ihmisille alkaa...yksi iloinen tervehdys voi pelastaa jonkun päivän, vaikkei sitä uskoisikaan.
Kuitenkin on ylöspäin aina ovet auki.
Olishan se mukavaa ja toki kristillsitäkin jjos aina jokaiselle löytyisi kaikenmuotoinen apu kaikkiin tilanteisiin, siitäkin huolimatta, että ei ole kahta samanlaista avun tarvitsijaa eikä antajaa sen enempää.
Vanhimmaksi tai paimeneksikin saatetaan valita nuorehkoja ihmisiä, joilal ei ennen valintaansa ole ollut koskaan ainuttakaan ajatusta kenenkään auttamisesta, ja sit yhdessä yössä hänestä pitäisi tulla heti lähes kuin varajeesus joka suuntaan.
yhtälö on mahdoton, siinä on sata tuntemationta muuttujaa ja ratkaisija sama pieni ihminen vailla työkalujakin kenties.
arka oppimaton ihmettelijä minäkö voisin jotain auttaa en minä osaa enkä uskalla enkä edes tiedä miten ja miksi.
koko vanhimmisto saattaa olla samassa veneessä.
ei se että ilmottaa kokouksessa alkulaulun tai jakaa ehtoollista tee kenestäkään jumalallista diakonia. siihen tarvitaan aivan uusi ja suuri herääminen ja ensiksi kasvaminen ihmistasolla ja sitetn siihen vasta päälle sitä hengellistä tarpeen mukaan.
muuten homma on sitä luokkaa, että Herra auttaa , voimia, kiitos ja näkemiin!
Hei ! Täällä rapusalaatti.
Sinä joka kyselet,miksi mäitä pitää tällä sivustolla puida,kysynkin sinulta miksi
sinun pitää näitä täällä lukea,laita tietokone kiinni,sillä siitä pääse
Seurakunnasta hylkäämisen ympärillä käydyssä keskustelussa on Hell,seurk.
edustajat laittaneet syyn minun omaan piikkiini.
Minun ongelmahan se onkin,mitäs menin ja sairastuin vakavasti.
Mutta kun sanotaan,että olet vakavasti sairas,ensimmäisenä odotin Hell,seurk
taholta ymmärrystä,lohdutusta tai edes jotakin joka jaksaisi ja haluaisi kuunnella
sitä suurta murhetta ja taakkaa minkä tämä tieto vakavasta sairaudestani
minulle toi.
Mutta jäin yksin murheitteni kanssa.Ketään ei kiinnostanut kuinka voin tai
kuinka jaksan.
En olisi halunnut jättää seurakuntaani,seurakunta jätti minut,kun en jaksanut
osallistua seur.k tilaisuuksiin,minuun suhtauduttiin suorastaan torjuvasti.
Tavatessamme menivät nopeasti muualle,ei tervehditty,ei kukaan tullut
kysymään kuinka voin tai jaksan.
Minut tuomittiin sairauteni vuoiksi uskostani luopuneeksi luopioksi,kun en
osallistunut seur.k.tilaisuuksiin.
Tusiko nyt tarpeeksi selvästi sanottua,että helluntailaisetkin tajusi.
On aivan oikeutettua kysyä,minne hell.seur.k.on kadottanut Armon?
Vai ovatko Amerikasta tänne palanneet saarnamiehet(Amerikassa käytyään
ovat Pastoreita)tuoneet tullessaan menestys teologian.
Ainakin tällä paikkak. kyseinen ilmiö on saanut suuren kannatuksen.
Kerran kokouksessa ihmiset saivat tuoda esille rukous ja kiitos aiheita.
Tunnelma oli kuin näytelmä kerhon harjoituksissa.
Eräs mies nousi penkistä ylös ja kiitti jumalaa,kun oli saanut uuden auton!
Takanani istui nuori yksinkuoltaja Äiti,kahden pienen lapsensa kanssa.
Hän elää kituutteli pienen avustuksen turvin,eurojaan laskien,riittääkö rahat
tämän päivän tarpeisiin.
Tämäkin Äiti on varmasti Hell.seurak. taholta tuomittu itse syylliseksi ahdinkoonsa.
Voisin hyvin kuvitella jonkun hyvän Hellarin sanovan tuolle Äidille.
Oma syysi kun olet tuosssa tilanteessa,istu tähän minun jalkajakkarani
viereen.
Kyllä teki mieli sanoa tuolle miehelle,painu hevon kuuseen uusine autoinesi.
Nyt varmasti paljastun ,kun sanon että yksi tehtäväni seurak. on ollut käydä
yksinäisten ja syrjäytyneitten ja alkoholisoituneitte perheitten luona.
Heille on turhaa ladella hengenlisiä fraaseja,he tarvitsevat ihmistä joka
välittää ja jaksaa kuunnella heidän murheitaan.
rapusalaatti.
Hell.srk;ssa tapaa ihmisten välillä hyvin vähän todellisia ystävyyssuhteita. Jos kaveruus perustuu pelkästään samassa srk:ssa olemiseen, ei sellainen tahdo kestää tämän yhdistävän tekijän hävittyä. Sama ilmiö, kuin, kansalaisopiston harrastepiiriläisillä tai kantakuppilan kavereilla.
Seurakunnassa tuttavuuden katkeaminen vain aiheuttaa enemmän pettymystä, koska odotukset ovat olleet isommat. On puhuttu rakkautta tihkuvia sanoja sisaruudesta ja veljeydestä, yhteydestä, saman ruumiin jäseninä olemisesta jne... Tervehtiessä on tapana halailla sydämellisesti tuikituntemattomiakin ihmisiä ja kaikin tavoin luodaan kuvaa tiiviistä ystävyydestä.
Valitettavasti nämä käytännöt ovat vain ulkoista tapaa, jolla ei ole mitään tekemistä oikean kiintymyksen kanssa. Järkytys onkin monelle melkoinen, kun seurakunnan jätettyään huomaa menettäneensä ihmissuhteetkin. Aito ystävyyshän ei ole riippuvainen seurakunnan jäsenyydestä. Oikeat ystävät jatkavat kylässäkäyntejä ja yhteydenpitoa senkin jälkeen, kun olet jättänyt seurakunnan. Jos niin ei tapahdu, eivät he sinusta alkuaankaan ole olleet oikeasti kiinnostuneita.
Helluntaiseurakunnissa kuten myös ev.lut-seurakunnissa on monenlaisia ihmisiä. Ja uskollakin on monet kasvot. Jotkut ovat rakkaudellisia - toiset eivät. Jotkut ovat lakihenkisiä toiset eivät. Jotkut käyvät katsomassa sairaita ja ottavat yhteyttä, jotkut eivät. Yleistää ei voi yksittäisten tapausten vuoksi mitään. Maassa on uskonnonvapaus - jos joku seurakunta ei miellytä, voi vapaasti vaihtaa toiseen. Helluntaiseurakunnasta sain itse henkilökohtaisesti hyvin lämpimän vaikutelman ja tunsin, että olen rakastettu ja arvostettu ihminen. Minusta pidettiin huolta ja puolestani rukoiltiin. Ei jätetty yksin. Muuton vuoksi jouduin sitten eroon seurakunnastani ja tunnen ikävää vieläkin - joutuessani asumaan kaukana kotiseurakunnastani. En olisi muuttanut ollenkaan, jos olisin tiennyt miten paljosta jään paitsi muuton vuoksi. Seurakunnat ovat usein hyvin erilaisia. Itselläni oli tervehenkinen seurakunta - ja erittäin rakkaudellinen sellainen.
Sitten tässä on vielä se omavastuukin ihmissuhteiden luomisessa. Jos hyvinä päivinä ei ole pitänyt tärkeänä ystävyyssuhteiden syventämistä, on huonompien aikojen tultua aika myöhäistä alkaa huudella ystäviä auttamaan.
Itselläni on ollut niinkinpäin kokemusta ihmisestä, joka viis veisasi minusta kun elämä hänellä sujui hyvin. Mutta sitten tuli syviä vaikeuksia ja nyt alkoi seurani ja sen myötä saatu ilmainen apuni kiinnostaa. Minusta se tuntui hyväksikäytöltä.
En nyt tarkoita syyllistää sinua, rapusalaatti. Tiedän, että srk.ssa tapahtuu todellisia hylkäämisiä ja ne ovat aina kipeitä asioita. Ajattelin vain esittää asiaan toistakin näkökulmaa, joka joissakin tapauksissa voi olla aiheellistakin.
Hei !MatildaRosa.
Kiitos palautteesta ja esittämistäsi ajatuksista.
Niinkuin aikaisemmin olen kirjoittanut,olen ollut niitä aktiivi seurakuntalaisia.
Olen ollut myöskin kiitollinen Jeesukselle niistä tehtävistä,mitä Hän on minulle
antanut.
Sitä minä vain en ymmärrä,miksi sen elämän murjoman uskovan täytyy olla
aina se vahvempi ,jonka täytyy jaksaa ja jaksaa ,vielä ymmärtää seur,k. taholta
tuleva arvostelu,kun ei ole kyennyt eikä jaksanut käydä kokouksissa.
Ei tällaista opetusta löydä Raamatusta!
Silloin kun Jeesus oli täällä maanpäällä,Hän oikein etsi kärsiviä hyljättyjä
ihmisiä,ja löysi myös sellaisia ja auttoi.
Monta kertaa olen miettinyt Jeesuksen sanoja,ennenkuin pilvi vei hänet
taivaaseen." Mahdanko löytää täältä Rakkautta,kun tulen takaisin"
Hän oli selvästi huolissaan tästä asiaasta.
Aivankuin Hän olisi tahtonut vielä kerran sanoa,Rakastakaa toisianne,ja
pitäkää huolta toisistanne.
Tänne kylmään ja vaivaan,noussut on kerran puu.
Lämpö ja kirkkaus taivaan sen juurelta avautuu.
Suojan se kaikille antaa.Heikkoja oksillaan kantaa.
Rakkauden suurimman juo.
rapusalaatti.
nimim. rapusalaatti !!!!!!! Saman sain kokea itse, vaikkakaan kyse ei ollut
fyysisestä sairaudesta, vaan siitä, että itselläni oli traumaattinen lapsuus
jota jouduin työstämään uskoontuloni jälkeen. Olin nuori uskova ja sain
heti kokea sen, että seurakunnassa oli oma "uskovienlasten porukka"
johon itseäni ei kelpuutettu, koska he olivat niitä parempia...sitten ns.
ensirakkaushuuman haihduttua ja arkielämän tullessa vastaan jouduin
työstämään aiempia kokemuksia elämästäni, jolloinka minut leimattiin
mielenterveydeltäni sairaaksi tai ajettiin pois henkiä, jotka ahdistivat..
kun jäin pois seurakunnasta, eläen vain Jumalalleni ja välittämättä muista
- minua ei enää edes tervehditty vastaantullessa - koin Jumalan alkavan
itsessäni sisäisen työn ja pikkuhiljaa ymmärsin, että Jumala eheyttää ja
vuosien myötä koin parantuneeni aikalailla lapsuuteni kokemuksista,
mutta se kaikki tapahtui niinä hetkinä, jolloin olin kahden Herrani kanssa.
Kukaan ei käynyt katsomassa, kukaan ei kysynyt kuulumisiani..menin itse
kokouksiin, kun olin valmis asennoitumaan siihen, että en välitä siitä, mitä
muut minusta ajattelevat..muutama vuosi meni ihan hyvin, kunnes eräs
virkanainen - joka tuli meidän naapuriimme ja seurakuntaan toiselta
paikkakunnalta - sotki meidän perheemme elämää ja antoi minusta väärää todistusta virkapaikallaan ja sain tietää siitä - sen jälkeen en ole pystynyt kyseiseen seurakuntaan menemään ja vaikka yritin hänen kanssaan selvittää asioita, hänen asenteensa oli, että hän on tehnyt oikein..tämän yksityiskohtaisemmin en voi asiasta täällä mainita, mutta
tämä ei ollut ainut kokemukseni helluntailaisista uskovista,
seurakunnan ihmisten lisäksi uskovainen tarvitsee ystäviä joita tapaa vapaalla ilman mitään kirkonmenoja.
ystävä ei jätä vaikka luopuu uskosta.
Jumala voi myös joskus sallia yksinäisyyden.
mutta jos suhde Jumalaan on kunnossa ja rukoilee ystäviä niin kyllä niitä löytyy.
itsekin olen kaksi kertaa paikkakuntaa vaihtanut ja löytänyt todellisia ystäviä toki olivat uskovaisia mutta eivät mitään seurakunnan aktiiveja kuitenkaan.
ystävyys on ihan ihmisen perimmäinen tarve ja se ei aina toteudu uskovien seurakunnassa koska jokaisella on se arkityö ja perhe ja muut harrastukset joten ei ole aikaa uusiin ystäviin.
rapusalaatti:
oliko sinulla oikeita ystäviä tuosta helluntaiseurakunnasta joita tapasit vapaa-ajalla ilman mitään kirkonmenoja?
vai olitko vain yhdistyksen jäsen joka kävi yhdistyksen tilaisuuksissa???
ystävät ovat jokaisen ihmisen perustarve ja kyllä seurakunnassa tutustuu uusiin ihmisiin mutta tärkeintä on tavata näitä ihmisiä ihan omalla ajalla, vaikka kutsua kahville tai pyytää mukaan johonkin kahvilaan tai muihin harrastuksiin.
ystävystyminen ei ole yksipuolista toimintaa vaan kummankin osapuolen on oltava aktiivisia.
Valitettavasti helluntaissa monessakin paikkaa toimii pieni klikki jotka päättävät koko seurakunnan asioista. Klikkiin kuuluu vanhemmiston lisäksi sellaisia jotka ovat osanneet sukkuloida oikein. Mutta silti virheistä huolimatta helluntaissa on vielä paljon uskoa jäljellä paljonkin. Se on myös itsestä kiinni miten seurakunta sinuun suhtautuu. Eli positiivisella mielellä kokouksiin ja ihmisille juttelemaan vaan.
Itse vielä kuulun helluntaihin vaikka jonkin verran helluntaikulissit ovat minunkin silmissäni romahtaneet. Helluntaissa saarnataan todellakin paljona armosta, mutta valiettavan usein vanhemmisto ym. ovat sangen armottomia. Luterilaista srk:ta en voi sietää sen liberaalisuuden takia, mutta on olemassa muitakin vapaita suuntia, joissa vielä armoa jaksetaan toteuttaa myös käytännössä.
Eli itsekin olen hieman etsivällä paikalla tällä hetkellä, mutta uskoisin pysyväni helluntaissa. Aika näyttää.
Ystävällisyys ja "välittäminen" on joskus myös teennäitä paskaa.
ks seurakuntalainen tuli muka huolissaan kyselemään et kuis menee??
Kuule ihan päin vittua sanoin enkä ruvennutkaan valehtelemaan.
No, se keskustelu loppu siihen, et silleen..................................
ei ollut hienotunteinen ja joukkoomme mahtuu niin monenlaisia, jotka eivät osaa
vastaanottaa asioita samoin, kuin itse ottaisimme ja jotkut säikähtävät sellaista
kieltä..jokaisella meistä on vastuumme eli se, miten asennoidumme toisiin eli
ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta - sinun tapauksessasi olisin pyytänyt anteeksi
kun huomaan toisen reagoivan toisin, kun oletin omaan suorasukaisuuteeni ja
selittänyt syyn miksi esilletoin asian niinkuin toin. Jotkut uskovat eivät kestä
sanoja, jotka loukkaavat heidän omaatuntoaan, toiset taas kestävät, jos heille
selitetään asiat niinkuin ne ovat ja toiset taas kestävät sen, jos heillä itsellään
sattuu olemaan samanlainen asenne ja tausta..emme kuitenkaan voi olettaa
toisen ihmisen ajattelevan samoin, kuin itse ajattelemme. Elämä ei ole niin
mustavalkoista, eikä kukaan pysty ymmärtämään toista ihmistä täydellisesti,
mutta Jumalan avulla me voimme saada ymmärrystä toisamme kohtaan.
Meillä kaikilla on paljon kasvunvaraa, eikä mikään ihmissuhde ole itsestäänselvä
eikä meidän tulekaan kiinnittyä ihmisiin, vaan Jeesukseen, joka tuntee meidät
läpikotaisin. Vaillinaiseksi jäi tämäkin, enkä vähättele sitä, jos joku tuntee, että
häntä on laiminlyöty, eikä kukaan välitä - yksinäisyys on jotain sellaista, jota
kenenkään uskovan ei tulisi kokea - me tarvitsemme toisiamme - se yhteys,
josta Raamattu kertoo - se ei katso henkilöön - mutta niinvain on, että monet
ihmiset katsovat ja itse kestin vielä sen, että jäin yksin, mutta kun tuli juorut ja kieroilut, niin jätin seurakunnan.
PS. JOS JOKU NYT KUVITTELEE MINUN ARVOSTELEVAN HELLUNTAILAISIA
JA AINOASTAAN HELLUNTAILAISIA, NIIN KUVITTELEE TURHIA - SIELLÄ,
MISSÄ ON IHMISIÄ - ON AINA NIITÄ, JOTKA JUORUAVAT JA HEITÄ LÖYTYY
JOKA SEURAKUNNASTA JA SIKSI ON TODELLA TYPERÄÄ NIMETÄ JOTAIN
YHTÄ SELLAISEKSI, KUN ERI PAIKKAKUNNILLA TAAS HELLUNTAILAISET
VOIVAT OLLA FIKSUMPIA JA RAKKAUDELLISEMPIA, KUN TAAS TOISET
SEURAKUNTALAISET OVAT PÄINVASTOIN TÄYSIÄ SUSIA.
IHMETTELENKIN MITEN TÄMÄ PALSTA ON OTETTU HAMPAISIIN, MUTTA
MUISTA SEURAKUNNISTA EI MAINITA, VAIKKA SAMAA LAIMINLYÖNTIÄ JA
RAKKAUDETTOMUUTTA TULEE ESILLE NIISTÄKIN ? IHMISISTÄ KAIKKI ON
KIINNI - JOKO TOTEUTETAAN JEESUKSEN KÄSKYÄ RAKASTAA TOISIA
TAI SITTEN EI - SE ON JOKAISEN OMA VALINTA !
Kirjoitin tähän noin puoli aanelosta aiheesta, mutta en julkaise sitä, koska se on sataprosenttisen turhaa, ja kaikesta totuudesta jonka ilmaisen lasku tulee minulle yksin, enkä viitsi enää niitä ottaa vastaan.
jokatapauksessa hyvin kirjoitin.
mutta mitä tarkoitat? Kirjoitit - mutta et sitten kirjoittanutkaan-ja hyvin kirjoitit ???
BOANERGESIN: VAHVISTA YSTÄVÄÄ YOUTUBESTA.
Vanha ja niin koskettava laulu omasta nuoruudestani.
Minäkin olen pettynyt ihmisiin. Vaikka olen ollut kauan seurakunnassa en ole sieltä saanut kavereita. Ehkä minussakin on vikaa, mutta ei ihmiset vaikuta kovin kiinnostuneelta lähimmäisistään. Tuntuu että heillä on omat piirit ja perheet, johon varsinkin yksinäinen ei ole tervetullut kuin kylään poikkeustapauksessa.
Tutustuin yhteen ihmiseenkin ja käsitin että olemme ystäviä. Mutta sitten hän kertoi että hän on alkanut karttaa jotain toista ystäväänsä, koska tämä on niin maailmallinen. Kohta hän alkoi kartellakin minuakin, joten olen päätellyt olevani maailmallinen. Toisaalta olen koettanut ymmärtää ihmisiä. Luulen että lähestyminen on vaikeaa. Moni voi olla itse niin haavoitettu ja arka lähestymään vaikka haluaisi. Olen itsekin. Olenkin päättänyt että ihmisiltä ei kannata odottaa yhtään mitään. Olen ottanut ihan sen asenteen ja ajattelen että sillä selviän helpoiten. Toisaalta mietin että ehkä kuitenkin asia on jumalan sallima, tämä yksinäisyys. Sitä kautta pysyn ainakin yhteydessä Jumalaan. Kai se on ainakin parempi kuin pinnalliset suhteen. Mutta olisihan se kiva rakantua yhdessä yhteisestä uskosta. luulisin että minullakin olisi jotain annettavaa monille ja vosin vastaanottaakin. Mutta ehkäpä näin on nyt aika olla. Tuleepa ainkain rukoiltua ja voi keskittyä uskosta osattomiin paremmin kun ei puuhastele vain uskovien piireissä.
Siihen hylkäämiseen ja "luopio-nimittelyyn" seurakuntalaisten taholta kyllä ajanoloon tottuu. Sillä kun me "luopiot" kiinnitämme katseemme ainoastaan Jeesukseen ja Raamatun Kirjoituksiin, niin se ei enää vaivaa mieltä.
Ja vaikka ihmiset mitä mieltä kulloinkin asiasta kohdallamme olisivat, niin Jeesus on se Herra heidänkin elämässään, joka Pyhän Henkensä kautta ilmoittaa totuuden heille, meidän elämästämme Hänessä, johonka katsahdamme päivittäin.
Ja kun Jeesus ilmoittaa Pyhän Henkensä kautta heille totuudenmukaisen kuvan meidän vaelluksestamme Kristuksessa Jeesuksessa, näitten "luopio-nimittelijöitten" suut menevät kertalinttuulla tukkoon ja he vaikenevat häpeästä. Ja sen häpeänsä vuoksi he useimmiten lymyävät kaupassa hyllyjen taakse ja ovat pelkonsa vuoksi olevinaan tuntematta meitä kassajonossa.
Nämä "luopioksi-nimittelijät" ovat itse varsinaisia nimikristittyjä, joilla on se uskovaisen nimi, mutta jotka sydämessään ovat luopuneet Kristuksen mielenlaadusta.
Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Ja joka pelkää, se ei ole päässyt osalliseksi Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa.
Minäkin olen joskus lymyillyt ja vilkuillut kaupassa ja pelännyt tuttuja minua parempia uskovia. Mutta nyt olen tällä palstalla saanut eräältä hengelliseltä uskovalta ojennusta. Nyt täytyy lopettaa lymyilyt ja vilkuilut ja keskittyä vain ostoksiin. Mikäli sitten joku tuttu minua parempi uskova sattuu koputtamaan olkapäälle, silloin käännyn ja tervehdin häntä iloisesti. Minua huonommat uskovat eivät tietenkään uskalla koputella minua olkapäälle. Silloin minun täytyisi huomioida heidät ja kopsauttaa heitä olkapäälle jotta he ymmärtäisivät että minä heitä rakastan ja pidän heitä kaikesta huolimatta uskovina. Niin olen nyt oppinut tällä palstalla näiden hyvien kirjoitusten kautta käyttäytymään. Ja mikä parasta, sain vielä tuossa toisessa ketjussa missä näistä asioista keskusteltiin esirukoilijan ikäänkuin kaupanpäällisenä niin hyvinhän tässä kävi.
Muuten leikki siihen ja ihan vakavasti: Minä arvostan suuresti kun joku tarjoaa minulle esirukouksiaan. Eihän kukaan lihassa rukoile toisen puolesta, ei varsinkaan mikäli rukouksen kohde on vähän vastenmielinen uskova. Kyllä sellainen ajatus ja tahto on Jumalan Hengen vaikutusta. Silloin rukoilija rukoilee Hengessä ja totuudessa.
Hei ! Täällä rapusalaatti.
En voi tietenkään arvostella muita seura.k.kuin näitä kahta hell.seur.k.joihin olen
kuulunut.
Totean vain että samoja vajavaisia ihmisiä olemme seurak.riippumata.
Minulla on omia lapsia ja lastenlapsia,en vielä haluaisi heistä luopua.
Tahtoisin niin nähdä kuinka he kasvavat ja kehittyvät ja aikuistuvat.
Omat lapset ja lasteni lapset ovat minun aarteitani,tässä elämässä.
Muutaman kerran kun olen tavannut seurak.tuttuja,olen yrittänyt avata keskustelua.Hän kyllä kysyy terveydestäni,mutta en kerkeä kuin suuni
avata ,kun alkaa tulla hänen omaa sairaslertomusta,pitkän kaavan mukaan.
Siinä minä sitten olen hiljaa ja kuuntelen loppuun asti.
Hän varmaan jatkoi matkaansa kevetynein mielin.
Kerran menin vanhem.velj.luokse,Hän kyllä kuunteli minua,mutta ei oikein
sanonut siinä mitään,ei rukoillut eikä siunannut.
Seuraavana Sunnuntaina menin kokoukseen,tämä vanh.veli lohti kokouks
Hän aloitti kertomalla eräästä sukulaisestaan joka oli paljon sairastanut,
ja kuinka osaansa tyytyen hän kantoi kuormansa.
Siinä minä istuin naama punasena häpeästä,kuinka kehtasinkin
valittaa kotaloani.
Seurak.ei ole ainuttakaan ihmistä jolle voisin uskoutua ja kertoa mitä
sisälläni koen.
Tänne kun kirjoitan,tiedän että siellä on ihminen,joka lukee ja kenties hän
kokee jotakin samaa mitä minäkin,se jo lohduttaa.
Aina on niitä uskovia jotka ovat valmiina lyömään Raamatulla päähän
niitä jotka uskaltavat arvostella ja kyseenalaistaa seurak.annettavaa opetusta.
Kaipaan totuuden mukaista evakeliumia,ilman kuohutusta tai fraaseja joilla
ei ole mitään yhteista norm.elämän kanssa.
Lue tämä Runo,
Kerran vaimentuvat sanat viimeiset,muistin kuvat:ääntä rakkaan
kuule et,silloin muistat hetken kauniin hiljaisen,illan onnellisen,
lämmön rakkauden.
Hiljaa kiittäen,että kohtasimme näin.
Hiljaa kiitän,katseen nostan ylöspäin.
Lahjaa Jumalan on hetki jokainen,sinut löysin,
lahjan suuren rakkauden.
Vielä on hetki,aikaa rakastaa.
rapusalaatti.
Tykkään rapusalaatista. Nakkimakkroiden kanssa oikein hyvää. Mittee sitä yksinäisyydestä piäsee? Onkin ilmeisesti niin, että monasti toivomme aviopuolison sen sieltä löytyvän, nui ikkään. Itse olen ylpeillyt omassa mielessäni aina sillä, että ainakaan kenenkään vastakkaisen sukupuolen takia ole ikuna mistään srk:sta lähtenyt tahi siihen liittynyt. Paitsi kerran. Nuoruuteni seurakunnassa oli meininkiä ja menoa, ja itse menossa ja aina suunapäänä ja suhteellisen suosittuna. Sittemmin toisella paikkakunnalla ajauduin seurakuntaan jossa tapasin vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan henkilön johon tulisesti ihastuin. Yhdessä kiihkeitä hetkiä vietimme, kuitenkin ilman syntiä, ja myöhempinä aikoina hän Jeesukseen uskovana päätti lopettaa seukkaamisemme. Epäpyhää seukkaaminen onkin, ja niin sen ainoan kerran lähdin seurakunnasta vastakkaisen sukupuolen saattelemana. Nykyään ymmärrän olla yksin kaikista ihmissuhteista vapaana, ja käyn missä käyn ja milloin sattuu huvittamaan. Taivaaseen kun armosta piäsisi, niin sielläkin haluaisin olla rauhassa ja yksin punaisessa mummonmökissä, lintuiset seuranani kirkasvetisen puron solistessa takapihalla...
Senkummempia kertoilematta omista kokemuksistani, sanon vain, että täällä on
niitä, jotka lukevat - ja ymmärtävät - eivätkä lyö Raamatulla päähän !!! Kaikesta
huolimatta pidä kiinni Jeesuksesta, äläkä masennu ja luovuta ihmisten tähden !