Kapitalismi ei toimi ilman riistoa

Kapitalismi on järjestelmä joka perustuu itsekkyyteen ahneuteen ja riistoon. Kun Karl Marx alkoi tutkia kapitalismin toimintatapaa hän paljasti hyvin sen kuinka kapitalismi toimii.

Riisto on kapitalismissa yksi keskeisempiä toimintamekanismeja. Kapitalismi tarvitsee pysyäkseen hengissä näitä riistettyjä ihmisiä jotta se voi toimia. Kapitalismi riistää kehitysmaita se riistää tyoläisiä jotka tekevä työtä. Kun työlaiset tuottavat kapitalisti riistää heiltä heidän tekemänsä lisäarvon joka todellisuudessa kuuluu työläisille.
48203
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 48

Vanhimmat

Länsimainen kapitalismihan on tänä päivänä todella pahassa kriisissä. Se romahtaisi, ellei sitä pelastettaisi veronmaksajien rahoitukseen perustuvalla sosialismilla. Suomessa nostettiin kuiville yksityisomistuksessa olevia pankkeja 20 vuotta sitten. Veronmaksajien rahoja meni useita miljardeja. Kriisin hinta oli kaikkiaan 11 % Suomen kansantuotteesta. Amerikkalaisten talouskriisissä meneteltiin samalla tavalla - kapitalismin emämaassa veronmaksajat huudettiin apuun. Nyt sosialismia tarvitaan Euroopassa.

Aina hädän tullen, kun markkinatalous joutuu pulaan, apuun tarvitaan valtioita, jotka kapitalistimaissakin edustavat sosialistista järjestelmää. Ilman kansalaisilta kerättyjä verovaroja olisivat tällä hetkellä kusessa sekä isot pankit että muutkin markkinatalouden horjuvat tukipylväät.

Kun Euroopan maat, Suomi niiden mukana, tukevat nyt muita maita, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että kriisivaltiot pääsevät maksamaan sijoittajille takaisin huippukorkoisia lainojaan. Sijoittajat tekevät näin merkittäviä voittoja suomalaistenkin veronmaksajien rahoilla. Tämäkö se on sitä markkinataloutta?

Kaiken järjen mukaan sijoittajillakin pitäisi olla oma vastuunsa. Mutta ei ole. Markkinataloudessa pankit, vakuutuslaitokset ja muut sijoittajat käärivät voitot ja eri maiden veronmaksajat huolehtivat roskista.

Äänestä

On asia.
Sinä se nyt kerroit totuuden tuosta kapitalismin toimintaperiaatteesta täysin selkeästi perustellen muutamalla virkkeellä.

Äänestä

Puhut riistosta niinkuin siitä jotakin ymmärtäisit ja tietäisit.

Mutta kuitenkaan et pysty vastaamaan edes yksinkertaiseen kysymykseen koskien marxin määrittelemää riistoa. Jos luulet pystyväsi vastaamaan niin miksi et sitten vastaa?
Huomaatko, miten varma Kalle on asiastaan ettet pysty vastaamaan. Hän kiusaa sinua jo asiasta vaikka ei ole edes malttanut tehdä kysymystäänkään vielä.

OK, kysymys kuuluu näin:
Yritys valmistaa lypsypalleja. Tuotantokustannukset kaikkineet ovat 2 euroa lypsypallia kohti ja myyntihinta on 3 euroa. Joten lypsypallitehttan omistaja marxin oppien mukaan riistää työläisiään 1 eurolla valmistettua lypsypallia kohti.
Kysymys kuuluu:
Miten kapitalistin tulisi jakaa riistämänsä euro työläisten kesken niin, että kukaan ei tuli riistetyksi? Lypsypallin valmistukseen ovat osallistuneet puuseppä ja maalari. Lisäksi palkattu myyntimies on osallistunut tuotteen markkinoitiin ja myyntiin sekä sisäänostaja on neuvotellut hyvät ostohinnat maaleille, liimalle ja puutavaralle. Siis lypsypallissa on ainakin 4 työläisen työpanos kasaantuneena - puusepän, maalarin, myyntitykin ja sisäänostajan.
Miten siis myyntivoitto, yksi euro pallia kohden, tulee jakaa heidän kesken niin, että kukaan ei tule riistetyksi?


Niin, toveri pluspunikki, sinun marxin tietosi ei taida riittää niiden käytäntöön soveltamiseen. Mutta älä sure, punikki, ei tuohon pysty kukaan mukaan vastaamaan. Marxia ei nyt vain voi soveltaa käytäntöön - on se vaan sellainen tieteenhaara, että ei edes alan asiantuntijat pysty vastaamaan yllä olevaan yksinkertaiseen kysymykseen marxin oppien soveltamisesta.

Taitaa marxin opit olla melkoista huuhaata - uskontoa Kalle sanoisi.

....................

Äänestä
  • Kapitalistinen taloushan on perimmältään todella anarkistinen systeemi. Kukaan tuottaja ei tiedä tarkalleen mitä toinen tekee tai mitä tavaran ostajat ajattelevat tehdä. Kapitalismi ei voisi toimia, jollei sen takana olisi ns.“markkinoiden näkymätön käsi“, eli taloutta ohjaavat lainalaisuudet. Taloudellisten lakien ansiosta kapitalistisessa yhteiskunnassa talous toimii itseohjautuvasti. Nämä lait ovat ”värittömiä, hajuttomia ja mauttomia“, siksi niiden olemassaolo ja sisältö jääkin selvittämättä, jos niiden tutkimiseen ei todella paneuduta.

    Keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain selvittämiseksi meidän on tunnettava koko joukko muita taloudessa vaikuttavia lainalaisuuksia. Näitä ovat mm. lisäarvon alkuperä ja muodostuminen, kuinka tavaran arvon muuttuu tavaran hinnaksi, työvoiman tavaraluonne, koneiden käyttöönoton ehdot, kapitalistin voitto ja sen alkuperä, voiton jakautuminen yhteiskunnassa erilaisille aloille ja keskimääräisen voiton suhdeluvun syntyminen. Vasta tämän jälkeen voimme tarkasti sanoa, mikä on keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki ja mikä on sen vaikutus yhteiskuntaan ja nykyiseen globaaliin kapitalismiin.

    Muistakaamme nyt kumminkin aina se fakta että Karl Marxin tutkimuksethan kapitalismin raakuudesta nostivat aikoinaan mm. kansantalouden tieteeksi

    Kaiken lähtökohtanahan tuossa kansantaloudessa on Marxin lisäarvoteoria, jonka avulla Marx ensimmäisenä selvitti uuden arvon- ja voiton syntymekanismin. Tämän mukaan kapitalisti sijoittaa tuotantoon pääomaa (C) ostamalla rakennukset, koneet, energian ja raaka-aineet (kiinteän pääoma = c) sekä työvoiman (vaihtuva pääoma = v) ja laittamalla ne tuottamaan haluamaansa tavaraa. Tilannetta voidaan kuvata kaavalla C = c v, missä kokonaispääoma on C, sijoitukset kiinteään pääomaan on c ja sijoitukset vaihtuvaan pääomaan eli työvoimaan on v. Kun työläinen on valmistanut tehdasrakennuksessa raaka- aineista uuden tuotteen, niin kapitalistin omistama pääoma kasvaa jostain syystä arvolla m. Eli kaava onkin toteutuessaan muodossa C’= c v m, jossa m edustaa uutta arvoa eli lisäarvoa. Kansantaloustieteilijät etsivät pitkään selitystä sille mistä tämä arvonlisäys tulee. Tämän selvitti maapallollamme ensimmäisenä tietenkin Karl Marx..Eikä mikään kapitalisti.

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Kapitalistinen taloushan on perimmältään todella anarkistinen systeemi. Kukaan tuottaja ei tiedä tarkalleen mitä toinen tekee tai mitä tavaran ostajat ajattelevat tehdä. Kapitalismi ei voisi toimia, jollei sen takana olisi ns.“markkinoiden näkymätön käsi“, eli taloutta ohjaavat lainalaisuudet. Taloudellisten lakien ansiosta kapitalistisessa yhteiskunnassa talous toimii itseohjautuvasti. Nämä lait ovat ”värittömiä, hajuttomia ja mauttomia“, siksi niiden olemassaolo ja sisältö jääkin selvittämättä, jos niiden tutkimiseen ei todella paneuduta.

    Keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain selvittämiseksi meidän on tunnettava koko joukko muita taloudessa vaikuttavia lainalaisuuksia. Näitä ovat mm. lisäarvon alkuperä ja muodostuminen, kuinka tavaran arvon muuttuu tavaran hinnaksi, työvoiman tavaraluonne, koneiden käyttöönoton ehdot, kapitalistin voitto ja sen alkuperä, voiton jakautuminen yhteiskunnassa erilaisille aloille ja keskimääräisen voiton suhdeluvun syntyminen. Vasta tämän jälkeen voimme tarkasti sanoa, mikä on keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki ja mikä on sen vaikutus yhteiskuntaan ja nykyiseen globaaliin kapitalismiin.

    Muistakaamme nyt kumminkin aina se fakta että Karl Marxin tutkimuksethan kapitalismin raakuudesta nostivat aikoinaan mm. kansantalouden tieteeksi

    Kaiken lähtökohtanahan tuossa kansantaloudessa on Marxin lisäarvoteoria, jonka avulla Marx ensimmäisenä selvitti uuden arvon- ja voiton syntymekanismin. Tämän mukaan kapitalisti sijoittaa tuotantoon pääomaa (C) ostamalla rakennukset, koneet, energian ja raaka-aineet (kiinteän pääoma = c) sekä työvoiman (vaihtuva pääoma = v) ja laittamalla ne tuottamaan haluamaansa tavaraa. Tilannetta voidaan kuvata kaavalla C = c v, missä kokonaispääoma on C, sijoitukset kiinteään pääomaan on c ja sijoitukset vaihtuvaan pääomaan eli työvoimaan on v. Kun työläinen on valmistanut tehdasrakennuksessa raaka- aineista uuden tuotteen, niin kapitalistin omistama pääoma kasvaa jostain syystä arvolla m. Eli kaava onkin toteutuessaan muodossa C’= c v m, jossa m edustaa uutta arvoa eli lisäarvoa. Kansantaloustieteilijät etsivät pitkään selitystä sille mistä tämä arvonlisäys tulee. Tämän selvitti maapallollamme ensimmäisenä tietenkin Karl Marx..Eikä mikään kapitalisti.

    Kalle oli siis oikeassa - sinä puhut suu vaahdoten työläisten riistämisestä mutta et pysty konkreetisesti osoittamaan, että miten paljon puuseppää tai maalaria riistetään lypsypalleja valmistettaessa - vai riistetäänkö olenkaan. Ehkä koko voitto lypsypallien myynnistä tuleekin taitavan myyntitykin ansiosta.

    Jos tuotannossa syntyy lisäarvoa kapitalistille niin miksi maassa on kuitenkin työttömyyttä?
    Mikseivät maamme ahneet kapitalistit ole kilpaa palkkaamassa työläisiä tekemään heille lisäarvoa?

    ..........................

    Äänestä

  • antikommunisti kirjoitti:

    Kalle oli siis oikeassa - sinä puhut suu vaahdoten työläisten riistämisestä mutta et pysty konkreetisesti osoittamaan, että miten paljon puuseppää tai maalaria riistetään lypsypalleja valmistettaessa - vai riistetäänkö olenkaan. Ehkä koko voitto lypsypallien myynnistä tuleekin taitavan myyntitykin ansiosta.

    Jos tuotannossa syntyy lisäarvoa kapitalistille niin miksi maassa on kuitenkin työttömyyttä?
    Mikseivät maamme ahneet kapitalistit ole kilpaa palkkaamassa työläisiä tekemään heille lisäarvoa?

    ..........................

    Työvoiman määrän suhteen eri tuotannon alat poikkeavat suuresti toisistaan. On raskasta- ja kevyttä teollisuutta, IT- yrityksiä, kauppa ja muu palveluala. Koska vain työvoima tuottaa lisäarvoa, muodostuu näillä aloilla lisäarvoa aivan eri tavalla riippuen niiden työvoimavaltaisuudesta. Esim.suurella paperitehtaalla syntyy lisäarvoa hyvin vähän, kun siellä työvoiman määrä kokonaispääomaan nähden on pieni. Tekstiiliteollisuudessa asia voi olla päinvastoin. Kapitalistit esim: paperiteollisuudessa eivät tyydy tähän tilanteeseen, vaan haluavat pääomalleen vähintään keskimääräisen voiton tuotannon alasta riippumatta.

    Markkinat hoitavat tämän niin, että työvoimavaltaisemmat alat, joissa siis syntyy enemmän lisäarvoa, joutuvat luopumaan osasta lisäarvoaan sellaisten alojen hyväksi, joissa koneiden ja laitteiden osuus ihmistyövoimaan nähden on suurempi. Tämä voittojen tasaaminen tapahtuu niin, että esim: paperikapitalisti - tai kuka tahansa pörssissä keinottelija alkaa ohjata sijoituksiaan työvoimavaltaiseen tekstiiliteollisuuteen. Tämä taas johtaa siihen, että tuotanto tekstiiliteollisuudessa kasvaa ja tavaran tarjonta markkinoilla kasvaa. Se johtaa tekstiilialalla hintojen laskuun ja voittojen alenemiseen. Tätä tapahtuu siihen saakka, kunnes voitot sijoitettuun kokonaispääomaan nähden ovat näillä kahdella alalla yhtäsuuret. Näin syntyy markkinoille jatkuva heilahtelu, missä markkinoilla voittoaan hakevat pääomat seuraavat eri alojen ja yritysten kehitystä voidakseen sijoittua aina sinne, missä juuri kulloisellakin hetkellä pääoman voitot ovat suurimmat. Jos jokin tuotannon ala tai yritys on nousussa, pääomat siirtyvät sinne. Jos taas tuotannonala on laskussa pääomat alkavat karttaa sitä kunnes alalla tarjonta palautunut tasolle, että se alkaa taas kannattaa. Näiden periaatteiden mukaisesti markkinoille syntyy käsite keskimääräisestä voitosta.

    Keskimääräinen voitto ei kuitenkaan riitä

    Markkinoilla pääomat eivät kuitenkaan halua tyytyä pelkkään keskimääräiseen voittoon vaan ne pyrkivät maksimaaliseen voittoon. Tähän he pyrkivät myös siksi, että pärjätäkseen kapitalistien keskinäisessä kilpailussa, heidän tulee olla aina hieman muita edellä. Voittoa hakiessaan kapitalistien keskeinen keino pärjätä keskinäisessä kilpailussaan on työn tuottavuuden nostaminen, tuotantovälineiden parantaminen, koneisiin, laitteisiin, uuteen tuotekehittelyyn ja automaatioon sijoittaminen. Se kapitalisti, joka tässä onnistuu, tekee “nokiat“. Se kykenee alentamaan tuotteensa yksilöllistä arvoa alle sen tason millä muut tuottajat keskimäärin kykenevät tuottamaan ja saa silti tuotteestaan markkinoilla keskimääräisen hinnan. Tällainen tuottaja saa niistä voittoina arvoa enemmän kuin mitä niihin työprosessissa siirtyikään.

    Nopeat voittavat, hitaat syödään

    Tämä on kuitenkin väliaikaista voittoa, jota jatkuu siihen saakka, kunnes muut tuottajat omaksuvat samat tuotantomenetelmät. Tuottavuuden nostamisen ja kilpailun kiristymisen pakosta kaikki kapitalistit ovat pakotettuja seuraamaan mukana jatkuvassa tekniikan uudistamisessa, mutta vain markkinaraon ensimmäisenä löytäneet voittavat. Kun valtaosa kapitalisteista ottaa haltuunsa saman teknologian, jolla sen ensimmäisenä luonut kapitalisti on menestynyt, niin veto markkinoilla loppuukin ja jälkijunaan jääneet joutuvat kirjaamaan itselleen pelkkiä tappioita. Esimerkkeinä voisi olla vaikka videovuokraamot tai tietokoneala. Alussa ne kannattivat hienosti, mutta kun näitä firmoja alkoi tulla jokaiseen kortteliin niiden kannattavuus romahti ja vain vahvimmat jäivät jäljelle.

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Työvoiman määrän suhteen eri tuotannon alat poikkeavat suuresti toisistaan. On raskasta- ja kevyttä teollisuutta, IT- yrityksiä, kauppa ja muu palveluala. Koska vain työvoima tuottaa lisäarvoa, muodostuu näillä aloilla lisäarvoa aivan eri tavalla riippuen niiden työvoimavaltaisuudesta. Esim.suurella paperitehtaalla syntyy lisäarvoa hyvin vähän, kun siellä työvoiman määrä kokonaispääomaan nähden on pieni. Tekstiiliteollisuudessa asia voi olla päinvastoin. Kapitalistit esim: paperiteollisuudessa eivät tyydy tähän tilanteeseen, vaan haluavat pääomalleen vähintään keskimääräisen voiton tuotannon alasta riippumatta.

    Markkinat hoitavat tämän niin, että työvoimavaltaisemmat alat, joissa siis syntyy enemmän lisäarvoa, joutuvat luopumaan osasta lisäarvoaan sellaisten alojen hyväksi, joissa koneiden ja laitteiden osuus ihmistyövoimaan nähden on suurempi. Tämä voittojen tasaaminen tapahtuu niin, että esim: paperikapitalisti - tai kuka tahansa pörssissä keinottelija alkaa ohjata sijoituksiaan työvoimavaltaiseen tekstiiliteollisuuteen. Tämä taas johtaa siihen, että tuotanto tekstiiliteollisuudessa kasvaa ja tavaran tarjonta markkinoilla kasvaa. Se johtaa tekstiilialalla hintojen laskuun ja voittojen alenemiseen. Tätä tapahtuu siihen saakka, kunnes voitot sijoitettuun kokonaispääomaan nähden ovat näillä kahdella alalla yhtäsuuret. Näin syntyy markkinoille jatkuva heilahtelu, missä markkinoilla voittoaan hakevat pääomat seuraavat eri alojen ja yritysten kehitystä voidakseen sijoittua aina sinne, missä juuri kulloisellakin hetkellä pääoman voitot ovat suurimmat. Jos jokin tuotannon ala tai yritys on nousussa, pääomat siirtyvät sinne. Jos taas tuotannonala on laskussa pääomat alkavat karttaa sitä kunnes alalla tarjonta palautunut tasolle, että se alkaa taas kannattaa. Näiden periaatteiden mukaisesti markkinoille syntyy käsite keskimääräisestä voitosta.

    Keskimääräinen voitto ei kuitenkaan riitä

    Markkinoilla pääomat eivät kuitenkaan halua tyytyä pelkkään keskimääräiseen voittoon vaan ne pyrkivät maksimaaliseen voittoon. Tähän he pyrkivät myös siksi, että pärjätäkseen kapitalistien keskinäisessä kilpailussa, heidän tulee olla aina hieman muita edellä. Voittoa hakiessaan kapitalistien keskeinen keino pärjätä keskinäisessä kilpailussaan on työn tuottavuuden nostaminen, tuotantovälineiden parantaminen, koneisiin, laitteisiin, uuteen tuotekehittelyyn ja automaatioon sijoittaminen. Se kapitalisti, joka tässä onnistuu, tekee “nokiat“. Se kykenee alentamaan tuotteensa yksilöllistä arvoa alle sen tason millä muut tuottajat keskimäärin kykenevät tuottamaan ja saa silti tuotteestaan markkinoilla keskimääräisen hinnan. Tällainen tuottaja saa niistä voittoina arvoa enemmän kuin mitä niihin työprosessissa siirtyikään.

    Nopeat voittavat, hitaat syödään

    Tämä on kuitenkin väliaikaista voittoa, jota jatkuu siihen saakka, kunnes muut tuottajat omaksuvat samat tuotantomenetelmät. Tuottavuuden nostamisen ja kilpailun kiristymisen pakosta kaikki kapitalistit ovat pakotettuja seuraamaan mukana jatkuvassa tekniikan uudistamisessa, mutta vain markkinaraon ensimmäisenä löytäneet voittavat. Kun valtaosa kapitalisteista ottaa haltuunsa saman teknologian, jolla sen ensimmäisenä luonut kapitalisti on menestynyt, niin veto markkinoilla loppuukin ja jälkijunaan jääneet joutuvat kirjaamaan itselleen pelkkiä tappioita. Esimerkkeinä voisi olla vaikka videovuokraamot tai tietokoneala. Alussa ne kannattivat hienosti, mutta kun näitä firmoja alkoi tulla jokaiseen kortteliin niiden kannattavuus romahti ja vain vahvimmat jäivät jäljelle.

    Kalle oli siis oikeassa - sinä puhut suu vaahdoten työläisten riistämisestä mutta et pysty konkreetisesti osoittamaan, että miten paljon puuseppää tai maalaria riistetään lypsypalleja valmistettaessa - vai riistetäänkö olenkaan. Ehkä koko voitto lypsypallien myynnistä tuleekin taitavan myyntitykin ansiosta.

    Jos tuotannossa syntyy lisäarvoa kapitalistille niin miksi maassa on kuitenkin työttömyyttä?
    Mikseivät maamme ahneet kapitalistit ole kilpaa palkkaamassa työläisiä tekemään heille lisäarvoa?

    ..........................

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Työvoiman määrän suhteen eri tuotannon alat poikkeavat suuresti toisistaan. On raskasta- ja kevyttä teollisuutta, IT- yrityksiä, kauppa ja muu palveluala. Koska vain työvoima tuottaa lisäarvoa, muodostuu näillä aloilla lisäarvoa aivan eri tavalla riippuen niiden työvoimavaltaisuudesta. Esim.suurella paperitehtaalla syntyy lisäarvoa hyvin vähän, kun siellä työvoiman määrä kokonaispääomaan nähden on pieni. Tekstiiliteollisuudessa asia voi olla päinvastoin. Kapitalistit esim: paperiteollisuudessa eivät tyydy tähän tilanteeseen, vaan haluavat pääomalleen vähintään keskimääräisen voiton tuotannon alasta riippumatta.

    Markkinat hoitavat tämän niin, että työvoimavaltaisemmat alat, joissa siis syntyy enemmän lisäarvoa, joutuvat luopumaan osasta lisäarvoaan sellaisten alojen hyväksi, joissa koneiden ja laitteiden osuus ihmistyövoimaan nähden on suurempi. Tämä voittojen tasaaminen tapahtuu niin, että esim: paperikapitalisti - tai kuka tahansa pörssissä keinottelija alkaa ohjata sijoituksiaan työvoimavaltaiseen tekstiiliteollisuuteen. Tämä taas johtaa siihen, että tuotanto tekstiiliteollisuudessa kasvaa ja tavaran tarjonta markkinoilla kasvaa. Se johtaa tekstiilialalla hintojen laskuun ja voittojen alenemiseen. Tätä tapahtuu siihen saakka, kunnes voitot sijoitettuun kokonaispääomaan nähden ovat näillä kahdella alalla yhtäsuuret. Näin syntyy markkinoille jatkuva heilahtelu, missä markkinoilla voittoaan hakevat pääomat seuraavat eri alojen ja yritysten kehitystä voidakseen sijoittua aina sinne, missä juuri kulloisellakin hetkellä pääoman voitot ovat suurimmat. Jos jokin tuotannon ala tai yritys on nousussa, pääomat siirtyvät sinne. Jos taas tuotannonala on laskussa pääomat alkavat karttaa sitä kunnes alalla tarjonta palautunut tasolle, että se alkaa taas kannattaa. Näiden periaatteiden mukaisesti markkinoille syntyy käsite keskimääräisestä voitosta.

    Keskimääräinen voitto ei kuitenkaan riitä

    Markkinoilla pääomat eivät kuitenkaan halua tyytyä pelkkään keskimääräiseen voittoon vaan ne pyrkivät maksimaaliseen voittoon. Tähän he pyrkivät myös siksi, että pärjätäkseen kapitalistien keskinäisessä kilpailussa, heidän tulee olla aina hieman muita edellä. Voittoa hakiessaan kapitalistien keskeinen keino pärjätä keskinäisessä kilpailussaan on työn tuottavuuden nostaminen, tuotantovälineiden parantaminen, koneisiin, laitteisiin, uuteen tuotekehittelyyn ja automaatioon sijoittaminen. Se kapitalisti, joka tässä onnistuu, tekee “nokiat“. Se kykenee alentamaan tuotteensa yksilöllistä arvoa alle sen tason millä muut tuottajat keskimäärin kykenevät tuottamaan ja saa silti tuotteestaan markkinoilla keskimääräisen hinnan. Tällainen tuottaja saa niistä voittoina arvoa enemmän kuin mitä niihin työprosessissa siirtyikään.

    Nopeat voittavat, hitaat syödään

    Tämä on kuitenkin väliaikaista voittoa, jota jatkuu siihen saakka, kunnes muut tuottajat omaksuvat samat tuotantomenetelmät. Tuottavuuden nostamisen ja kilpailun kiristymisen pakosta kaikki kapitalistit ovat pakotettuja seuraamaan mukana jatkuvassa tekniikan uudistamisessa, mutta vain markkinaraon ensimmäisenä löytäneet voittavat. Kun valtaosa kapitalisteista ottaa haltuunsa saman teknologian, jolla sen ensimmäisenä luonut kapitalisti on menestynyt, niin veto markkinoilla loppuukin ja jälkijunaan jääneet joutuvat kirjaamaan itselleen pelkkiä tappioita. Esimerkkeinä voisi olla vaikka videovuokraamot tai tietokoneala. Alussa ne kannattivat hienosti, mutta kun näitä firmoja alkoi tulla jokaiseen kortteliin niiden kannattavuus romahti ja vain vahvimmat jäivät jäljelle.

    Hehhee, ajatuksenpuutostautia poteva toveri pluspunikki osaa ainakin kopioida.

    http://www.kolumbus.fi/r.katajaranta/kmvoitto.html

    .....................

    Äänestä

Aivan, samoin sosialismi ei toimi ilman riistoa.
Eli kyseessä on kaksi nationalistista ääriliiketta jossa vastapuolta yritetään nakittaa niin paljon kuin mahdollista.

Äänestä

Onko sinua riistetty? kuka sen on tehnyt? mikset nosta oikeusjuttua?

Mikset ala yrittäjäksi jos tunnet työnantajan riistävän? Sillä siitä selviät!

Mikä ihme teidät saa jankuttamaan ja marisemaan jostain mitä ei edes todellisuudessa ole olemassa? Minkälaisia kiksejä te saatte kun alatte uhreiksi? Onko se jonkinlainen seksuaalinen kokemus? vai liittyykö se sado-maso hommiin? kertokaa kun ei ole kokemusta! Minua kun ei ole riistetty.

Mistä tiedät mikä kenellekin kuuluu? Mahdatko sinä riistää työnantajaasi pitämällä pitkiä kahvi ja tupakkataukoja? Myöhästymällä töistä tai pelaamalla pasianssia tai kirjoittelemalla työaikana tänne riistopotaskaa, vai katseletko nettipornoa työaikana? Vai riistätkö yhteiskuntaa näyttelemällä työtöntä tekemättä mitään ammattitaitosi kohentamiseksi? kuka siis riistää ketä? Jos yleensä joku riistää.

Äänestä
  • Mitkään koneet ja raaka- aineethan eivät voi ikinä luoda minkäänlaista lisäarvoa

    Marxin mukaanhan kiinteä pääoma, rakennukset, koneet, laitteet ja raaka-aineet eivät luo mitään lisäarvoa. Tuotantoprosessissahan ne vain siirtävät oman arvonsa uuteen tuotteeseen. Jos esim: metsämonitoimikoneen hinta on 200.000 euroa ja sen “elinaikana“ sillä tuotetaan 100.000 kuutiometriä sahatukkeja, siirtyy monitoimikoneesta jokaiseen puukuutiometriin 2 euroa arvoa.

    Marx kumminkin aikoinaan huomasi, että ainoa tekijä tuotannossa, joka voi tuoda uuteen tavaraan omaa arvoansa enemmän arvoa on pelkästtän vain ihmisen työvoima. Tässä tulee hyvin esiin tuo ns. työvoiman tavaraluonne. Jokin tavarahan on yleensä aina myytäväksi tarkoitettu tuote ja näin ollen kapitalismin perusta on sitten aina ennen kaikkea tavaroiden tuotannossa.

    Marxhan aikoinaan selvitti, että myös työvoima on kapitalismissa muuttunut tavaraksi. Tavaran arvohan määräytyy markkinoilla sen mukaan miten paljon sen tuottamiseen käytetään työtä. Jos esim. kenkäpari tuotetaan samassa ajassa kuin kuusi kpl flanellipaitoja, vastaa flanellipaitojen hinta markkinoilla kenkäparin hintaa. Samalla tavalla määräytyy työvoiman arvo (työpalkka).

    Työpalkka on niiden tuotteiden arvo, jotka työläinen tarvitsee elättääkseen itsensä ja perheensä (uusintaakseen työvoimansa). Näiden tuotteiden arvon kapitalisti maksaa työläiselle. Työssään (esim: 2 tuntia) työläinen luo ensin oman palkkansa edestä uutta arvoa. Lopun ajan työpäivästä (5 tuntia) hän luo lisäarvoa kapitalistille. Myytäväksi tarkoitettu tuote voi päästä markkinoille (siitä voi tulla tavara) vain jos sillä on käyttöarvo. Käyttöarvo ei kuitenkaan määrää tavaran arvoa vaan ainoastaan sen tuottamiseen käytetty työaika

    Työvoimatavaran arvon määrää muiden tavaroiden tapaan se miten paljon työaikaa tarvitaan työvoiman uusintamiseen tarvittavien tuotteiden tuottamiseen. Mutta työvoimatavaran käyttöarvo on siinä, että se kulutettuna tuottaa enemmän arvoa, kuin on sen oma arvo. Ratkaiseva Marxin havainto oli, ettei työntekijä myy työnantajalle työtään vaan työvoimansa. Eikä hän saa palkkaa tekemästään työstä vaan siitä, että on antanut työvoimansa työnantajan käyttöön.

    Jonkin tavaran arvo realisoituu kumminkin aina vasta markkinoilla

    Tuotettu tuote on aina realisoitava markkinoilla. Vasta myyty tavara antaa työnantajakapitalistille sen toivotun tuloksen ja haluttu lisäarvo realisoituu ja näkyy työnantajan voittona. Markkinoilla tavaroiden hinta kuitenkin vaihtelee. Hyvin kysytyn tavaran hinta voi kohota huomattavasti sen arvoa suuremmaksi, tai jos kysyntä laskee, joudutaan hintaa pudottamaan paljonkin sen arvoa pienemmäksi. Eli tavaran tekeminen on ollut tappiollista. Hinnan muodostuksessa vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki. Vaikka hinnat vaihtelevat tavaran arvon ylä- tai alapuolella niin pidemmällä aikavälillä katsottuna keskimääräiset hinnat vastaavat tavaroiden todellisia arvoja.

    Markkinoilla tavaran tuottajat joutuvat aina myös kilpailutilanteeseen

    Tavaroiden realisoiminen markkinoilla pakottaa kapitalistit jatkuvaan keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Jokainen tuottaja pyrkii valmistamaan tuotteensa pienemmässä työajassa, kuin mihin muut tuottajat keskimäärin kykenevät. Näin he voivat saada tuotteestaan sen arvoa suuremman hinnan ja ylimääräistä voittoa. Tähän päästäkseen kapitalistit pyrkivät nostamaan työn tuottavuutta, so. pienentämään yksittäiseen tavaraan sisältyvää ihmistyön määrää. Tähän löytyy useampia keinoja, kuten mm. työvoiman vähentäminen työvauhtia kiristämällä, mutta ennen kaikkea ottamalla käyttöön tehokkaampia koneita ja tuotantomenetelmiä (automaatio, rationalisointi).

    Luulo, että voiton lähteenä on sijoitettu pääoma, ei ole kyllä mikään tiedon väärtti

    Kapitalistihan ei ikinä tiedä, että voittojen lähteenä on vain ihmistyövoima. Hän luulee voiton lähteeksi koko sijoitettua pääomaa ja laskee voittoprosentteja koko sijoittamalleen pääomalle. Voiton määrä voidaan ilmaista voiton suhdeluvulla (p’), joka saadaan, kun jaetaan vuoden aikana tuotettu lisäarvo sijoitetulla pääomalla seuraavasti: p’=m/(c v). Kapitalisti haluaa sijoittamalleen pääomalle vähintään yleistä tasoa vastaavan voiton. Siksi hänelle on aivan samantekevää, millä tavalla ja millä tuotannon alalla voitto syntyy.

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Mitkään koneet ja raaka- aineethan eivät voi ikinä luoda minkäänlaista lisäarvoa

    Marxin mukaanhan kiinteä pääoma, rakennukset, koneet, laitteet ja raaka-aineet eivät luo mitään lisäarvoa. Tuotantoprosessissahan ne vain siirtävät oman arvonsa uuteen tuotteeseen. Jos esim: metsämonitoimikoneen hinta on 200.000 euroa ja sen “elinaikana“ sillä tuotetaan 100.000 kuutiometriä sahatukkeja, siirtyy monitoimikoneesta jokaiseen puukuutiometriin 2 euroa arvoa.

    Marx kumminkin aikoinaan huomasi, että ainoa tekijä tuotannossa, joka voi tuoda uuteen tavaraan omaa arvoansa enemmän arvoa on pelkästtän vain ihmisen työvoima. Tässä tulee hyvin esiin tuo ns. työvoiman tavaraluonne. Jokin tavarahan on yleensä aina myytäväksi tarkoitettu tuote ja näin ollen kapitalismin perusta on sitten aina ennen kaikkea tavaroiden tuotannossa.

    Marxhan aikoinaan selvitti, että myös työvoima on kapitalismissa muuttunut tavaraksi. Tavaran arvohan määräytyy markkinoilla sen mukaan miten paljon sen tuottamiseen käytetään työtä. Jos esim. kenkäpari tuotetaan samassa ajassa kuin kuusi kpl flanellipaitoja, vastaa flanellipaitojen hinta markkinoilla kenkäparin hintaa. Samalla tavalla määräytyy työvoiman arvo (työpalkka).

    Työpalkka on niiden tuotteiden arvo, jotka työläinen tarvitsee elättääkseen itsensä ja perheensä (uusintaakseen työvoimansa). Näiden tuotteiden arvon kapitalisti maksaa työläiselle. Työssään (esim: 2 tuntia) työläinen luo ensin oman palkkansa edestä uutta arvoa. Lopun ajan työpäivästä (5 tuntia) hän luo lisäarvoa kapitalistille. Myytäväksi tarkoitettu tuote voi päästä markkinoille (siitä voi tulla tavara) vain jos sillä on käyttöarvo. Käyttöarvo ei kuitenkaan määrää tavaran arvoa vaan ainoastaan sen tuottamiseen käytetty työaika

    Työvoimatavaran arvon määrää muiden tavaroiden tapaan se miten paljon työaikaa tarvitaan työvoiman uusintamiseen tarvittavien tuotteiden tuottamiseen. Mutta työvoimatavaran käyttöarvo on siinä, että se kulutettuna tuottaa enemmän arvoa, kuin on sen oma arvo. Ratkaiseva Marxin havainto oli, ettei työntekijä myy työnantajalle työtään vaan työvoimansa. Eikä hän saa palkkaa tekemästään työstä vaan siitä, että on antanut työvoimansa työnantajan käyttöön.

    Jonkin tavaran arvo realisoituu kumminkin aina vasta markkinoilla

    Tuotettu tuote on aina realisoitava markkinoilla. Vasta myyty tavara antaa työnantajakapitalistille sen toivotun tuloksen ja haluttu lisäarvo realisoituu ja näkyy työnantajan voittona. Markkinoilla tavaroiden hinta kuitenkin vaihtelee. Hyvin kysytyn tavaran hinta voi kohota huomattavasti sen arvoa suuremmaksi, tai jos kysyntä laskee, joudutaan hintaa pudottamaan paljonkin sen arvoa pienemmäksi. Eli tavaran tekeminen on ollut tappiollista. Hinnan muodostuksessa vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki. Vaikka hinnat vaihtelevat tavaran arvon ylä- tai alapuolella niin pidemmällä aikavälillä katsottuna keskimääräiset hinnat vastaavat tavaroiden todellisia arvoja.

    Markkinoilla tavaran tuottajat joutuvat aina myös kilpailutilanteeseen

    Tavaroiden realisoiminen markkinoilla pakottaa kapitalistit jatkuvaan keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Jokainen tuottaja pyrkii valmistamaan tuotteensa pienemmässä työajassa, kuin mihin muut tuottajat keskimäärin kykenevät. Näin he voivat saada tuotteestaan sen arvoa suuremman hinnan ja ylimääräistä voittoa. Tähän päästäkseen kapitalistit pyrkivät nostamaan työn tuottavuutta, so. pienentämään yksittäiseen tavaraan sisältyvää ihmistyön määrää. Tähän löytyy useampia keinoja, kuten mm. työvoiman vähentäminen työvauhtia kiristämällä, mutta ennen kaikkea ottamalla käyttöön tehokkaampia koneita ja tuotantomenetelmiä (automaatio, rationalisointi).

    Luulo, että voiton lähteenä on sijoitettu pääoma, ei ole kyllä mikään tiedon väärtti

    Kapitalistihan ei ikinä tiedä, että voittojen lähteenä on vain ihmistyövoima. Hän luulee voiton lähteeksi koko sijoitettua pääomaa ja laskee voittoprosentteja koko sijoittamalleen pääomalle. Voiton määrä voidaan ilmaista voiton suhdeluvulla (p’), joka saadaan, kun jaetaan vuoden aikana tuotettu lisäarvo sijoitetulla pääomalla seuraavasti: p’=m/(c v). Kapitalisti haluaa sijoittamalleen pääomalle vähintään yleistä tasoa vastaavan voiton. Siksi hänelle on aivan samantekevää, millä tavalla ja millä tuotannon alalla voitto syntyy.

    Mikä ja kenen työ luo sen arvonlisäyksen, jonka kapitalistin tehdasrakennus on saanut viimeisten 20 vuoden aikana?
    Eikö hyllyllä olevan lypsypallin arvo voi nousta samalla mekanismilla kuin tehdasrakennuksenkin?
    Kaksikymmentä vuotta vanha lypsypalli tehtaan varastossa ei ole samanarvoinen kuin se oli valmistushetkellä. Mikä ja kenen tekemä työ on muuttanut lypsypallin arvoa - joko ylöspäin tai alaspäin - sen kerätessä pölyä varastohyllyllä?

    Noin, yritähän nyt soveltaa marxia käytäntöön ja osoita , miten arvo voi muuttua vain työn tuloksena.
    Jos et onnistu niin joko olet täysi nolla marxin opeissa tai marxin oppeja ei voi soveltaa käytäntöön - marxin satukokoelmaa.

    .....................

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Mitkään koneet ja raaka- aineethan eivät voi ikinä luoda minkäänlaista lisäarvoa

    Marxin mukaanhan kiinteä pääoma, rakennukset, koneet, laitteet ja raaka-aineet eivät luo mitään lisäarvoa. Tuotantoprosessissahan ne vain siirtävät oman arvonsa uuteen tuotteeseen. Jos esim: metsämonitoimikoneen hinta on 200.000 euroa ja sen “elinaikana“ sillä tuotetaan 100.000 kuutiometriä sahatukkeja, siirtyy monitoimikoneesta jokaiseen puukuutiometriin 2 euroa arvoa.

    Marx kumminkin aikoinaan huomasi, että ainoa tekijä tuotannossa, joka voi tuoda uuteen tavaraan omaa arvoansa enemmän arvoa on pelkästtän vain ihmisen työvoima. Tässä tulee hyvin esiin tuo ns. työvoiman tavaraluonne. Jokin tavarahan on yleensä aina myytäväksi tarkoitettu tuote ja näin ollen kapitalismin perusta on sitten aina ennen kaikkea tavaroiden tuotannossa.

    Marxhan aikoinaan selvitti, että myös työvoima on kapitalismissa muuttunut tavaraksi. Tavaran arvohan määräytyy markkinoilla sen mukaan miten paljon sen tuottamiseen käytetään työtä. Jos esim. kenkäpari tuotetaan samassa ajassa kuin kuusi kpl flanellipaitoja, vastaa flanellipaitojen hinta markkinoilla kenkäparin hintaa. Samalla tavalla määräytyy työvoiman arvo (työpalkka).

    Työpalkka on niiden tuotteiden arvo, jotka työläinen tarvitsee elättääkseen itsensä ja perheensä (uusintaakseen työvoimansa). Näiden tuotteiden arvon kapitalisti maksaa työläiselle. Työssään (esim: 2 tuntia) työläinen luo ensin oman palkkansa edestä uutta arvoa. Lopun ajan työpäivästä (5 tuntia) hän luo lisäarvoa kapitalistille. Myytäväksi tarkoitettu tuote voi päästä markkinoille (siitä voi tulla tavara) vain jos sillä on käyttöarvo. Käyttöarvo ei kuitenkaan määrää tavaran arvoa vaan ainoastaan sen tuottamiseen käytetty työaika

    Työvoimatavaran arvon määrää muiden tavaroiden tapaan se miten paljon työaikaa tarvitaan työvoiman uusintamiseen tarvittavien tuotteiden tuottamiseen. Mutta työvoimatavaran käyttöarvo on siinä, että se kulutettuna tuottaa enemmän arvoa, kuin on sen oma arvo. Ratkaiseva Marxin havainto oli, ettei työntekijä myy työnantajalle työtään vaan työvoimansa. Eikä hän saa palkkaa tekemästään työstä vaan siitä, että on antanut työvoimansa työnantajan käyttöön.

    Jonkin tavaran arvo realisoituu kumminkin aina vasta markkinoilla

    Tuotettu tuote on aina realisoitava markkinoilla. Vasta myyty tavara antaa työnantajakapitalistille sen toivotun tuloksen ja haluttu lisäarvo realisoituu ja näkyy työnantajan voittona. Markkinoilla tavaroiden hinta kuitenkin vaihtelee. Hyvin kysytyn tavaran hinta voi kohota huomattavasti sen arvoa suuremmaksi, tai jos kysyntä laskee, joudutaan hintaa pudottamaan paljonkin sen arvoa pienemmäksi. Eli tavaran tekeminen on ollut tappiollista. Hinnan muodostuksessa vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki. Vaikka hinnat vaihtelevat tavaran arvon ylä- tai alapuolella niin pidemmällä aikavälillä katsottuna keskimääräiset hinnat vastaavat tavaroiden todellisia arvoja.

    Markkinoilla tavaran tuottajat joutuvat aina myös kilpailutilanteeseen

    Tavaroiden realisoiminen markkinoilla pakottaa kapitalistit jatkuvaan keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Jokainen tuottaja pyrkii valmistamaan tuotteensa pienemmässä työajassa, kuin mihin muut tuottajat keskimäärin kykenevät. Näin he voivat saada tuotteestaan sen arvoa suuremman hinnan ja ylimääräistä voittoa. Tähän päästäkseen kapitalistit pyrkivät nostamaan työn tuottavuutta, so. pienentämään yksittäiseen tavaraan sisältyvää ihmistyön määrää. Tähän löytyy useampia keinoja, kuten mm. työvoiman vähentäminen työvauhtia kiristämällä, mutta ennen kaikkea ottamalla käyttöön tehokkaampia koneita ja tuotantomenetelmiä (automaatio, rationalisointi).

    Luulo, että voiton lähteenä on sijoitettu pääoma, ei ole kyllä mikään tiedon väärtti

    Kapitalistihan ei ikinä tiedä, että voittojen lähteenä on vain ihmistyövoima. Hän luulee voiton lähteeksi koko sijoitettua pääomaa ja laskee voittoprosentteja koko sijoittamalleen pääomalle. Voiton määrä voidaan ilmaista voiton suhdeluvulla (p’), joka saadaan, kun jaetaan vuoden aikana tuotettu lisäarvo sijoitetulla pääomalla seuraavasti: p’=m/(c v). Kapitalisti haluaa sijoittamalleen pääomalle vähintään yleistä tasoa vastaavan voiton. Siksi hänelle on aivan samantekevää, millä tavalla ja millä tuotannon alalla voitto syntyy.

    "Kapitalistihan ei ikinä tiedä, että voittojen lähteenä on vain ihmistyövoima."

    Kiinteistökeinottelija, joka ostaa halvalla ja myy kalliilla, tekee isoja voittaja.
    Kuka ja miten on tällöin ihmistyövoimalla tehnyt tämän voiton?

    Sovella marxia käytäntöön, kiitos.
    Eikö onnistu?
    Etkö osaa marxiasi vai onko marxin opit mahdottia soveltaa käytäntöön?

    .....................

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Mitkään koneet ja raaka- aineethan eivät voi ikinä luoda minkäänlaista lisäarvoa

    Marxin mukaanhan kiinteä pääoma, rakennukset, koneet, laitteet ja raaka-aineet eivät luo mitään lisäarvoa. Tuotantoprosessissahan ne vain siirtävät oman arvonsa uuteen tuotteeseen. Jos esim: metsämonitoimikoneen hinta on 200.000 euroa ja sen “elinaikana“ sillä tuotetaan 100.000 kuutiometriä sahatukkeja, siirtyy monitoimikoneesta jokaiseen puukuutiometriin 2 euroa arvoa.

    Marx kumminkin aikoinaan huomasi, että ainoa tekijä tuotannossa, joka voi tuoda uuteen tavaraan omaa arvoansa enemmän arvoa on pelkästtän vain ihmisen työvoima. Tässä tulee hyvin esiin tuo ns. työvoiman tavaraluonne. Jokin tavarahan on yleensä aina myytäväksi tarkoitettu tuote ja näin ollen kapitalismin perusta on sitten aina ennen kaikkea tavaroiden tuotannossa.

    Marxhan aikoinaan selvitti, että myös työvoima on kapitalismissa muuttunut tavaraksi. Tavaran arvohan määräytyy markkinoilla sen mukaan miten paljon sen tuottamiseen käytetään työtä. Jos esim. kenkäpari tuotetaan samassa ajassa kuin kuusi kpl flanellipaitoja, vastaa flanellipaitojen hinta markkinoilla kenkäparin hintaa. Samalla tavalla määräytyy työvoiman arvo (työpalkka).

    Työpalkka on niiden tuotteiden arvo, jotka työläinen tarvitsee elättääkseen itsensä ja perheensä (uusintaakseen työvoimansa). Näiden tuotteiden arvon kapitalisti maksaa työläiselle. Työssään (esim: 2 tuntia) työläinen luo ensin oman palkkansa edestä uutta arvoa. Lopun ajan työpäivästä (5 tuntia) hän luo lisäarvoa kapitalistille. Myytäväksi tarkoitettu tuote voi päästä markkinoille (siitä voi tulla tavara) vain jos sillä on käyttöarvo. Käyttöarvo ei kuitenkaan määrää tavaran arvoa vaan ainoastaan sen tuottamiseen käytetty työaika

    Työvoimatavaran arvon määrää muiden tavaroiden tapaan se miten paljon työaikaa tarvitaan työvoiman uusintamiseen tarvittavien tuotteiden tuottamiseen. Mutta työvoimatavaran käyttöarvo on siinä, että se kulutettuna tuottaa enemmän arvoa, kuin on sen oma arvo. Ratkaiseva Marxin havainto oli, ettei työntekijä myy työnantajalle työtään vaan työvoimansa. Eikä hän saa palkkaa tekemästään työstä vaan siitä, että on antanut työvoimansa työnantajan käyttöön.

    Jonkin tavaran arvo realisoituu kumminkin aina vasta markkinoilla

    Tuotettu tuote on aina realisoitava markkinoilla. Vasta myyty tavara antaa työnantajakapitalistille sen toivotun tuloksen ja haluttu lisäarvo realisoituu ja näkyy työnantajan voittona. Markkinoilla tavaroiden hinta kuitenkin vaihtelee. Hyvin kysytyn tavaran hinta voi kohota huomattavasti sen arvoa suuremmaksi, tai jos kysyntä laskee, joudutaan hintaa pudottamaan paljonkin sen arvoa pienemmäksi. Eli tavaran tekeminen on ollut tappiollista. Hinnan muodostuksessa vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki. Vaikka hinnat vaihtelevat tavaran arvon ylä- tai alapuolella niin pidemmällä aikavälillä katsottuna keskimääräiset hinnat vastaavat tavaroiden todellisia arvoja.

    Markkinoilla tavaran tuottajat joutuvat aina myös kilpailutilanteeseen

    Tavaroiden realisoiminen markkinoilla pakottaa kapitalistit jatkuvaan keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Jokainen tuottaja pyrkii valmistamaan tuotteensa pienemmässä työajassa, kuin mihin muut tuottajat keskimäärin kykenevät. Näin he voivat saada tuotteestaan sen arvoa suuremman hinnan ja ylimääräistä voittoa. Tähän päästäkseen kapitalistit pyrkivät nostamaan työn tuottavuutta, so. pienentämään yksittäiseen tavaraan sisältyvää ihmistyön määrää. Tähän löytyy useampia keinoja, kuten mm. työvoiman vähentäminen työvauhtia kiristämällä, mutta ennen kaikkea ottamalla käyttöön tehokkaampia koneita ja tuotantomenetelmiä (automaatio, rationalisointi).

    Luulo, että voiton lähteenä on sijoitettu pääoma, ei ole kyllä mikään tiedon väärtti

    Kapitalistihan ei ikinä tiedä, että voittojen lähteenä on vain ihmistyövoima. Hän luulee voiton lähteeksi koko sijoitettua pääomaa ja laskee voittoprosentteja koko sijoittamalleen pääomalle. Voiton määrä voidaan ilmaista voiton suhdeluvulla (p’), joka saadaan, kun jaetaan vuoden aikana tuotettu lisäarvo sijoitetulla pääomalla seuraavasti: p’=m/(c v). Kapitalisti haluaa sijoittamalleen pääomalle vähintään yleistä tasoa vastaavan voiton. Siksi hänelle on aivan samantekevää, millä tavalla ja millä tuotannon alalla voitto syntyy.

    Ei ole arvon miinuspunikki mitään Marxin mukaan vaan elämme reaalimaailmassa emmekä Marxmaassa. Koneet ja raaka-aineet mahdollistavat työnteon vai luuletko sepän ensin aamulla lähtevän hakemaan sopivaa paikkaa josta hän sen päivän malmin ensin louhisi ja sitten pelkistäisi raudaksi josta hän sitten tekisi vaikka puukkoja tai kirveitä? En usko vaan hän sijoittaa pääomaansa ja ostaa valmiin raaka-aineen noiden tuotteiden valmistukseen, tänään ainakin ehkä muinaisessa Egyptissä oli toisin joskaan silloin ei tainnut edes olla rautaa vaan pronssikalut saivat kelvata.

    Et voi laskea metsäkoneen kuluja tuolla tavalla. Ensinnäkin sen on tuotettava kulujen jälkeen uuden hankintahinta jos hommaa aiotaan jatkaa. Pääoman on saatava tulonsa koska kukaan ei muutoin sijoita metsäkoneeseen jollaista Marxin aikana ei ollut kukaan edes unissaan nähnyt. Tuo Marx kuvitelma koskee lähinnä pokasahaa ja kirvestä, ne olivat sen ajan ihmiselle jo tuttuja.

    Yleensäkään talousasioihin ei kannata sotkea Marxia joka ei edes omaa elämäänsä pystynyt rahoittamaan vaan eli appensa rahoilla ja eukon kuoltua perinnöllä. Hän ei siis ollut kovinkaan talousviisas.

    Jos vaikka tehdään kännyjä tai telkkuja niin minkä niistä työläisistä katsot sen lisäarvon saaneen aikaan, johdon joka on vastuussa siitä, että työtä on tehtävissä, suunnittelun joka on saanut aikaan tuotteen jota yleensä voidaan tehdä vai työläisen joka sitten tekee sen helpoimman osan jonka muut ovat jo suunnitelleet ja järjestäneet puitteen ynnä tukitoimet valmistuksen mahdollistamiseksi?

    Tuo sinun tapasi ja ehkä Marxinkin on alakansakoulun yksinkertaistettu esimerkki luokkaa, jos yksi mies kaivaa ojaa päivässä 25m niin montako metriä kaivaa 2 miestä. Tähän on kaksi vastausta jotka ovat yhtä oikeita, jos pojat ovat eri soilla kaivamassa niin 50m mutta samalla suolla todennäköinen mitta on 20m koska suuri osa päivästä hupenee muuhun seurusteluun kuin kaivuuseen.

    Kyllä tuotanto lähtee pääomasta, yritäpä perustaa edes pieni firma ilman sitä. Tunnen omasta taustastani johtuen useita yrittäjiä jotka ovat toimineet alihankkijoina tuotteilleni ja jokainen on joutunut investoimaan koneisiin ja tiloihin vaikka heillä on ollut jo aiemmin tarvittava ammattitaito muilla työskentelystä johtuen ja koulutuksen perusteella.

    Pääoma on koko talouden moottori ilman sitä olisimme käpyjen ja marjojen noukkijoita ja eläisimme maakuopissa.

    Jos vielä väität, ettei pääomia tarvita työsuorituksiin niin selitä meille aukottomasti miten perustat tulitikkutehtaan ilman pääomaa. Ihan siis alusta alkaen siihen asti kun tulitikkupuntit ovat lähdössä kauppoihin. Ilman pääomia siis, pliis! (please!)

    Tuolla aiemmin sanoin hierojan pääsevän vähällä investoinnilla eli pääomantarpeella. Yksi tuttuni on kuitenkin hieroja joka suorittaa työnsä asiakkaan kotona ja hänkin on joutunut investoimaan siirrettävään ”plinttiin” eli hieromatyöpöytään sekä autoon jolla sitä voi kuljettaa koska taksi tulisi liian kalliiksi. Kerro mihin työhön sinut voi palkata ilman centinkään pääomainvestointia, muista että vessavahtikin vaatii ensin sen vessan verran investointia.

    Äänestä

  • niittyar kirjoitti:

    Ei ole arvon miinuspunikki mitään Marxin mukaan vaan elämme reaalimaailmassa emmekä Marxmaassa. Koneet ja raaka-aineet mahdollistavat työnteon vai luuletko sepän ensin aamulla lähtevän hakemaan sopivaa paikkaa josta hän sen päivän malmin ensin louhisi ja sitten pelkistäisi raudaksi josta hän sitten tekisi vaikka puukkoja tai kirveitä? En usko vaan hän sijoittaa pääomaansa ja ostaa valmiin raaka-aineen noiden tuotteiden valmistukseen, tänään ainakin ehkä muinaisessa Egyptissä oli toisin joskaan silloin ei tainnut edes olla rautaa vaan pronssikalut saivat kelvata.

    Et voi laskea metsäkoneen kuluja tuolla tavalla. Ensinnäkin sen on tuotettava kulujen jälkeen uuden hankintahinta jos hommaa aiotaan jatkaa. Pääoman on saatava tulonsa koska kukaan ei muutoin sijoita metsäkoneeseen jollaista Marxin aikana ei ollut kukaan edes unissaan nähnyt. Tuo Marx kuvitelma koskee lähinnä pokasahaa ja kirvestä, ne olivat sen ajan ihmiselle jo tuttuja.

    Yleensäkään talousasioihin ei kannata sotkea Marxia joka ei edes omaa elämäänsä pystynyt rahoittamaan vaan eli appensa rahoilla ja eukon kuoltua perinnöllä. Hän ei siis ollut kovinkaan talousviisas.

    Jos vaikka tehdään kännyjä tai telkkuja niin minkä niistä työläisistä katsot sen lisäarvon saaneen aikaan, johdon joka on vastuussa siitä, että työtä on tehtävissä, suunnittelun joka on saanut aikaan tuotteen jota yleensä voidaan tehdä vai työläisen joka sitten tekee sen helpoimman osan jonka muut ovat jo suunnitelleet ja järjestäneet puitteen ynnä tukitoimet valmistuksen mahdollistamiseksi?

    Tuo sinun tapasi ja ehkä Marxinkin on alakansakoulun yksinkertaistettu esimerkki luokkaa, jos yksi mies kaivaa ojaa päivässä 25m niin montako metriä kaivaa 2 miestä. Tähän on kaksi vastausta jotka ovat yhtä oikeita, jos pojat ovat eri soilla kaivamassa niin 50m mutta samalla suolla todennäköinen mitta on 20m koska suuri osa päivästä hupenee muuhun seurusteluun kuin kaivuuseen.

    Kyllä tuotanto lähtee pääomasta, yritäpä perustaa edes pieni firma ilman sitä. Tunnen omasta taustastani johtuen useita yrittäjiä jotka ovat toimineet alihankkijoina tuotteilleni ja jokainen on joutunut investoimaan koneisiin ja tiloihin vaikka heillä on ollut jo aiemmin tarvittava ammattitaito muilla työskentelystä johtuen ja koulutuksen perusteella.

    Pääoma on koko talouden moottori ilman sitä olisimme käpyjen ja marjojen noukkijoita ja eläisimme maakuopissa.

    Jos vielä väität, ettei pääomia tarvita työsuorituksiin niin selitä meille aukottomasti miten perustat tulitikkutehtaan ilman pääomaa. Ihan siis alusta alkaen siihen asti kun tulitikkupuntit ovat lähdössä kauppoihin. Ilman pääomia siis, pliis! (please!)

    Tuolla aiemmin sanoin hierojan pääsevän vähällä investoinnilla eli pääomantarpeella. Yksi tuttuni on kuitenkin hieroja joka suorittaa työnsä asiakkaan kotona ja hänkin on joutunut investoimaan siirrettävään ”plinttiin” eli hieromatyöpöytään sekä autoon jolla sitä voi kuljettaa koska taksi tulisi liian kalliiksi. Kerro mihin työhön sinut voi palkata ilman centinkään pääomainvestointia, muista että vessavahtikin vaatii ensin sen vessan verran investointia.

    Keskimääräinen voitto pyrkii aina muuten vain laskemaan

    Kilpailun ja tuottavuuden kohottamisen seurauksena pääoman elimellinen kokoonpano kuitenkin väistämättä nousee. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtä työntekijää kohden tarvitaan yhä enemmän kalliita koneita ja laitteita. Tämän seurauksena työvoiman määrä kiinteään pääomaan (koneisiin ja laitteisiin) nähden laskee. Mutta kun lisäarvon ainoa lähde on edelleenkin vain työvoima eikä mikään muu laskee voiton suhdeluku [p’= m/(c+v)], koska koneiden osuus c vastaavasti kasvaa. Tämä tarkoittaa, että voitoilla on taipumus laskea suhteessa sijoitettuun pääomaan sitä enemmän mitä enemmän tuotanto turvautuu koneisiin. Juuri tätä tarkoittaa keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki.

    Yhteiskunnan ongelmat kasaantuvat

    Keskeiset nykytalouden ongelmat voidaan parhaiten ymmärtää keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain kautta. Kapitalistit pyrkivät torjumaan tätä yhteiskunnallista lakia mitä moninaisin keinoin. Niistä menetelmistä miten tämä tapahtuu saamme tietoja vaikkapa viime päivien sanomalehdistä. Yksi ajallemme ominainen keino on laskea työvoiman arvoa eli heikentää työläisen toimeentuloa.

    Sodanjälkeisenä aikana, jolloin työväenliike oli voimakkaampi tämä ei ollut aivan mutkatonta. Silloin kapitalistit joutuivat kilpailemaan pienempien voittomarginaalien puitteissa. Tänään he ovat kyenneet muuttamaan työläisen elintason laskemisen yhdeksi voittojaan lisääväksi tekijäksi. Suora seuraus tästä on ollut se, että palkkojen osuus tuotannosta on laskenut 5 %-yksikköä viimeisen 10 vuoden aikana ja vastaavasti voitot ovat kasvaneet 8,2 %-ykiskköä. Valtion menoista leikattu 100 miljardia on siirtynyt suoraan kapitalistien voittoihin.

    Voiton suhdeluvun laskutendenssin torjuminen on myös EU:n ja muun integraation ja globalisaation taloudellinen käyttövoima. Marx listasi ennen Vihreää liikettä myös jätteiden hyötykäytön yhdeksi keinoksi estää voiton suhdeluvun lasku.

    Yhden työpaikan luominen vaatii entistä enemmän pääomia, joten työllisyyttä on vaikea säilyttää. Nousukaudesta huolimatta meillä joukkotyöttömyys on pysyvä tilanne. Viimeisimmät uutiset kertovat karua kieltään. MTV irtisanoo voitollisesta tuloksesta huolimatta 150 työntekijää. Kotkan ja Haminan satamassa irtisanottiin 131 vakituista ahtaajaa, vaikka tuotanto konttiliikenteessä kasvoi 54 %. Niin suuri oli työnantajan halu päästä irti työntekijöistään, että niille, joita ei voitu ohjata eläkeputkeen, maksettiin hyvityksenä vuoden palkka.

    Työvoimaa minimoidaan myös siten, että työajan sitä osuutta, jossa työntekijä tuottaa arvoa pelkästään työnantajalleen, lisätään pidentämällä itse työpäivää. Viime päivien lehtitiedot tukevat sitä, minkä monet meistä ovat tunteneet omissa nahoissaan.Yli puolet työntekijöistä joutuu kuukausittain tekemään ylitöitä ja neljännes työntekijöistä joutuu tekemään ylitöitä työpaikkansa menettämisen pelossa ilman korvauksia.

    Kapitalistien pyrkimys torjua keskimääräisen voiton aleneminen on johtanut moniin vaarallisiin ilmiöihin. Koska suorat sijoitukset tuotantoon eivät voi antaa pääomalle haluttua korkoa, on normaalin tuotantoon perustuvan talouden rinnalle ja tilalle noussut keinottelutalous, jossa pelataan optioilla ja odotuksilla. Hyvä esimerkki jälleen on Nokia. Nokian omaisuus on pyöreästi 150 miljardia mk mutta sen liikkeellä oleva osakekanta oli huipussaan 1500 miljardia mk. Voittoina Nokian voitoistaan jakamat osingot eivät riitä antamaan 1500 miljardin sijoituksille tavoiteltua keskimääräistä voittoa. Mutta se tulee osakekaupassa siten, että pörssikurssien kohoamisen tuloksena sijoitettu pääoma koko ajan kasvaa. Tämän edellytys on kuitenkin se, että Nokia kykenee koko ajan osoittamaan kasvavaa tulosta. Sama pätee kaikkien muidenkin pörssiyhtiöiden osalla. Kun MTV aikoo irtisanoa henkilökuntaansa on syynä juuri se, että Alma- Median osakekurssit voitaisiin pitää nousevina. Mutta pienikin häiriö taloudessa voi romahduttaa pörssikurssit ja saattaa yhteiskunnan sekasortoon.

    Näitä osoittimia, jotka ilmentävät keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain vaikutusta nyky- yhteiskunnassa on hyvin paljon. Taustalla piilee suurin ongelma, jonka myös pääomapiirit kokevat markkinatalouden keskeisimmäksi vaaratekijäksi. Se on ihmisten kulutuskyvyn laskeminen tasolle, että kaikkia markkinoille tuotettuja hyödykkeitä ei kyetä ostamaan. Tämä on viime aikojen valuuttakriisien ja talousongelmien perussyy. Toistaiseksi se on voitu rajata mm. IMF: n toimesta alueellisesti alentamalla ihmisten elintasoa rajusti eri puolilla maailmaa.

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Keskimääräinen voitto pyrkii aina muuten vain laskemaan

    Kilpailun ja tuottavuuden kohottamisen seurauksena pääoman elimellinen kokoonpano kuitenkin väistämättä nousee. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtä työntekijää kohden tarvitaan yhä enemmän kalliita koneita ja laitteita. Tämän seurauksena työvoiman määrä kiinteään pääomaan (koneisiin ja laitteisiin) nähden laskee. Mutta kun lisäarvon ainoa lähde on edelleenkin vain työvoima eikä mikään muu laskee voiton suhdeluku [p’= m/(c+v)], koska koneiden osuus c vastaavasti kasvaa. Tämä tarkoittaa, että voitoilla on taipumus laskea suhteessa sijoitettuun pääomaan sitä enemmän mitä enemmän tuotanto turvautuu koneisiin. Juuri tätä tarkoittaa keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki.

    Yhteiskunnan ongelmat kasaantuvat

    Keskeiset nykytalouden ongelmat voidaan parhaiten ymmärtää keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain kautta. Kapitalistit pyrkivät torjumaan tätä yhteiskunnallista lakia mitä moninaisin keinoin. Niistä menetelmistä miten tämä tapahtuu saamme tietoja vaikkapa viime päivien sanomalehdistä. Yksi ajallemme ominainen keino on laskea työvoiman arvoa eli heikentää työläisen toimeentuloa.

    Sodanjälkeisenä aikana, jolloin työväenliike oli voimakkaampi tämä ei ollut aivan mutkatonta. Silloin kapitalistit joutuivat kilpailemaan pienempien voittomarginaalien puitteissa. Tänään he ovat kyenneet muuttamaan työläisen elintason laskemisen yhdeksi voittojaan lisääväksi tekijäksi. Suora seuraus tästä on ollut se, että palkkojen osuus tuotannosta on laskenut 5 %-yksikköä viimeisen 10 vuoden aikana ja vastaavasti voitot ovat kasvaneet 8,2 %-ykiskköä. Valtion menoista leikattu 100 miljardia on siirtynyt suoraan kapitalistien voittoihin.

    Voiton suhdeluvun laskutendenssin torjuminen on myös EU:n ja muun integraation ja globalisaation taloudellinen käyttövoima. Marx listasi ennen Vihreää liikettä myös jätteiden hyötykäytön yhdeksi keinoksi estää voiton suhdeluvun lasku.

    Yhden työpaikan luominen vaatii entistä enemmän pääomia, joten työllisyyttä on vaikea säilyttää. Nousukaudesta huolimatta meillä joukkotyöttömyys on pysyvä tilanne. Viimeisimmät uutiset kertovat karua kieltään. MTV irtisanoo voitollisesta tuloksesta huolimatta 150 työntekijää. Kotkan ja Haminan satamassa irtisanottiin 131 vakituista ahtaajaa, vaikka tuotanto konttiliikenteessä kasvoi 54 %. Niin suuri oli työnantajan halu päästä irti työntekijöistään, että niille, joita ei voitu ohjata eläkeputkeen, maksettiin hyvityksenä vuoden palkka.

    Työvoimaa minimoidaan myös siten, että työajan sitä osuutta, jossa työntekijä tuottaa arvoa pelkästään työnantajalleen, lisätään pidentämällä itse työpäivää. Viime päivien lehtitiedot tukevat sitä, minkä monet meistä ovat tunteneet omissa nahoissaan.Yli puolet työntekijöistä joutuu kuukausittain tekemään ylitöitä ja neljännes työntekijöistä joutuu tekemään ylitöitä työpaikkansa menettämisen pelossa ilman korvauksia.

    Kapitalistien pyrkimys torjua keskimääräisen voiton aleneminen on johtanut moniin vaarallisiin ilmiöihin. Koska suorat sijoitukset tuotantoon eivät voi antaa pääomalle haluttua korkoa, on normaalin tuotantoon perustuvan talouden rinnalle ja tilalle noussut keinottelutalous, jossa pelataan optioilla ja odotuksilla. Hyvä esimerkki jälleen on Nokia. Nokian omaisuus on pyöreästi 150 miljardia mk mutta sen liikkeellä oleva osakekanta oli huipussaan 1500 miljardia mk. Voittoina Nokian voitoistaan jakamat osingot eivät riitä antamaan 1500 miljardin sijoituksille tavoiteltua keskimääräistä voittoa. Mutta se tulee osakekaupassa siten, että pörssikurssien kohoamisen tuloksena sijoitettu pääoma koko ajan kasvaa. Tämän edellytys on kuitenkin se, että Nokia kykenee koko ajan osoittamaan kasvavaa tulosta. Sama pätee kaikkien muidenkin pörssiyhtiöiden osalla. Kun MTV aikoo irtisanoa henkilökuntaansa on syynä juuri se, että Alma- Median osakekurssit voitaisiin pitää nousevina. Mutta pienikin häiriö taloudessa voi romahduttaa pörssikurssit ja saattaa yhteiskunnan sekasortoon.

    Näitä osoittimia, jotka ilmentävät keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain vaikutusta nyky- yhteiskunnassa on hyvin paljon. Taustalla piilee suurin ongelma, jonka myös pääomapiirit kokevat markkinatalouden keskeisimmäksi vaaratekijäksi. Se on ihmisten kulutuskyvyn laskeminen tasolle, että kaikkia markkinoille tuotettuja hyödykkeitä ei kyetä ostamaan. Tämä on viime aikojen valuuttakriisien ja talousongelmien perussyy. Toistaiseksi se on voitu rajata mm. IMF: n toimesta alueellisesti alentamalla ihmisten elintasoa rajusti eri puolilla maailmaa.

    Kalle oli siis oikeassa - sinä puhut suu vaahdoten työläisten riistämisestä mutta et pysty konkreetisesti osoittamaan, että miten paljon puuseppää tai maalaria riistetään lypsypalleja valmistettaessa - vai riistetäänkö olenkaan. Ehkä koko voitto lypsypallien myynnistä tuleekin taitavan myyntitykin ansiosta.

    Jos tuotannossa syntyy lisäarvoa kapitalistille niin miksi maassa on kuitenkin työttömyyttä?
    Mikseivät maamme ahneet kapitalistit ole kilpaa palkkaamassa työläisiä tekemään heille lisäarvoa?

    ..........................

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Keskimääräinen voitto pyrkii aina muuten vain laskemaan

    Kilpailun ja tuottavuuden kohottamisen seurauksena pääoman elimellinen kokoonpano kuitenkin väistämättä nousee. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtä työntekijää kohden tarvitaan yhä enemmän kalliita koneita ja laitteita. Tämän seurauksena työvoiman määrä kiinteään pääomaan (koneisiin ja laitteisiin) nähden laskee. Mutta kun lisäarvon ainoa lähde on edelleenkin vain työvoima eikä mikään muu laskee voiton suhdeluku [p’= m/(c+v)], koska koneiden osuus c vastaavasti kasvaa. Tämä tarkoittaa, että voitoilla on taipumus laskea suhteessa sijoitettuun pääomaan sitä enemmän mitä enemmän tuotanto turvautuu koneisiin. Juuri tätä tarkoittaa keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki.

    Yhteiskunnan ongelmat kasaantuvat

    Keskeiset nykytalouden ongelmat voidaan parhaiten ymmärtää keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain kautta. Kapitalistit pyrkivät torjumaan tätä yhteiskunnallista lakia mitä moninaisin keinoin. Niistä menetelmistä miten tämä tapahtuu saamme tietoja vaikkapa viime päivien sanomalehdistä. Yksi ajallemme ominainen keino on laskea työvoiman arvoa eli heikentää työläisen toimeentuloa.

    Sodanjälkeisenä aikana, jolloin työväenliike oli voimakkaampi tämä ei ollut aivan mutkatonta. Silloin kapitalistit joutuivat kilpailemaan pienempien voittomarginaalien puitteissa. Tänään he ovat kyenneet muuttamaan työläisen elintason laskemisen yhdeksi voittojaan lisääväksi tekijäksi. Suora seuraus tästä on ollut se, että palkkojen osuus tuotannosta on laskenut 5 %-yksikköä viimeisen 10 vuoden aikana ja vastaavasti voitot ovat kasvaneet 8,2 %-ykiskköä. Valtion menoista leikattu 100 miljardia on siirtynyt suoraan kapitalistien voittoihin.

    Voiton suhdeluvun laskutendenssin torjuminen on myös EU:n ja muun integraation ja globalisaation taloudellinen käyttövoima. Marx listasi ennen Vihreää liikettä myös jätteiden hyötykäytön yhdeksi keinoksi estää voiton suhdeluvun lasku.

    Yhden työpaikan luominen vaatii entistä enemmän pääomia, joten työllisyyttä on vaikea säilyttää. Nousukaudesta huolimatta meillä joukkotyöttömyys on pysyvä tilanne. Viimeisimmät uutiset kertovat karua kieltään. MTV irtisanoo voitollisesta tuloksesta huolimatta 150 työntekijää. Kotkan ja Haminan satamassa irtisanottiin 131 vakituista ahtaajaa, vaikka tuotanto konttiliikenteessä kasvoi 54 %. Niin suuri oli työnantajan halu päästä irti työntekijöistään, että niille, joita ei voitu ohjata eläkeputkeen, maksettiin hyvityksenä vuoden palkka.

    Työvoimaa minimoidaan myös siten, että työajan sitä osuutta, jossa työntekijä tuottaa arvoa pelkästään työnantajalleen, lisätään pidentämällä itse työpäivää. Viime päivien lehtitiedot tukevat sitä, minkä monet meistä ovat tunteneet omissa nahoissaan.Yli puolet työntekijöistä joutuu kuukausittain tekemään ylitöitä ja neljännes työntekijöistä joutuu tekemään ylitöitä työpaikkansa menettämisen pelossa ilman korvauksia.

    Kapitalistien pyrkimys torjua keskimääräisen voiton aleneminen on johtanut moniin vaarallisiin ilmiöihin. Koska suorat sijoitukset tuotantoon eivät voi antaa pääomalle haluttua korkoa, on normaalin tuotantoon perustuvan talouden rinnalle ja tilalle noussut keinottelutalous, jossa pelataan optioilla ja odotuksilla. Hyvä esimerkki jälleen on Nokia. Nokian omaisuus on pyöreästi 150 miljardia mk mutta sen liikkeellä oleva osakekanta oli huipussaan 1500 miljardia mk. Voittoina Nokian voitoistaan jakamat osingot eivät riitä antamaan 1500 miljardin sijoituksille tavoiteltua keskimääräistä voittoa. Mutta se tulee osakekaupassa siten, että pörssikurssien kohoamisen tuloksena sijoitettu pääoma koko ajan kasvaa. Tämän edellytys on kuitenkin se, että Nokia kykenee koko ajan osoittamaan kasvavaa tulosta. Sama pätee kaikkien muidenkin pörssiyhtiöiden osalla. Kun MTV aikoo irtisanoa henkilökuntaansa on syynä juuri se, että Alma- Median osakekurssit voitaisiin pitää nousevina. Mutta pienikin häiriö taloudessa voi romahduttaa pörssikurssit ja saattaa yhteiskunnan sekasortoon.

    Näitä osoittimia, jotka ilmentävät keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain vaikutusta nyky- yhteiskunnassa on hyvin paljon. Taustalla piilee suurin ongelma, jonka myös pääomapiirit kokevat markkinatalouden keskeisimmäksi vaaratekijäksi. Se on ihmisten kulutuskyvyn laskeminen tasolle, että kaikkia markkinoille tuotettuja hyödykkeitä ei kyetä ostamaan. Tämä on viime aikojen valuuttakriisien ja talousongelmien perussyy. Toistaiseksi se on voitu rajata mm. IMF: n toimesta alueellisesti alentamalla ihmisten elintasoa rajusti eri puolilla maailmaa.

    Taas suora lainaus:

    http://www.kolumbus.fi/r.katajaranta/kmvoitto.html

    näyttää Katajaranta olevan miinukselle kovaa valuuttaa.

    Eikö sinulla todella ole omia ajatuksia? Miksi et kerro kuka on ajatusten takana? Kuvitteletko arvostuksesi näin nousevan? Oletko täysi MOUKKA miinuspunikki?

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Mitkään koneet ja raaka- aineethan eivät voi ikinä luoda minkäänlaista lisäarvoa

    Marxin mukaanhan kiinteä pääoma, rakennukset, koneet, laitteet ja raaka-aineet eivät luo mitään lisäarvoa. Tuotantoprosessissahan ne vain siirtävät oman arvonsa uuteen tuotteeseen. Jos esim: metsämonitoimikoneen hinta on 200.000 euroa ja sen “elinaikana“ sillä tuotetaan 100.000 kuutiometriä sahatukkeja, siirtyy monitoimikoneesta jokaiseen puukuutiometriin 2 euroa arvoa.

    Marx kumminkin aikoinaan huomasi, että ainoa tekijä tuotannossa, joka voi tuoda uuteen tavaraan omaa arvoansa enemmän arvoa on pelkästtän vain ihmisen työvoima. Tässä tulee hyvin esiin tuo ns. työvoiman tavaraluonne. Jokin tavarahan on yleensä aina myytäväksi tarkoitettu tuote ja näin ollen kapitalismin perusta on sitten aina ennen kaikkea tavaroiden tuotannossa.

    Marxhan aikoinaan selvitti, että myös työvoima on kapitalismissa muuttunut tavaraksi. Tavaran arvohan määräytyy markkinoilla sen mukaan miten paljon sen tuottamiseen käytetään työtä. Jos esim. kenkäpari tuotetaan samassa ajassa kuin kuusi kpl flanellipaitoja, vastaa flanellipaitojen hinta markkinoilla kenkäparin hintaa. Samalla tavalla määräytyy työvoiman arvo (työpalkka).

    Työpalkka on niiden tuotteiden arvo, jotka työläinen tarvitsee elättääkseen itsensä ja perheensä (uusintaakseen työvoimansa). Näiden tuotteiden arvon kapitalisti maksaa työläiselle. Työssään (esim: 2 tuntia) työläinen luo ensin oman palkkansa edestä uutta arvoa. Lopun ajan työpäivästä (5 tuntia) hän luo lisäarvoa kapitalistille. Myytäväksi tarkoitettu tuote voi päästä markkinoille (siitä voi tulla tavara) vain jos sillä on käyttöarvo. Käyttöarvo ei kuitenkaan määrää tavaran arvoa vaan ainoastaan sen tuottamiseen käytetty työaika

    Työvoimatavaran arvon määrää muiden tavaroiden tapaan se miten paljon työaikaa tarvitaan työvoiman uusintamiseen tarvittavien tuotteiden tuottamiseen. Mutta työvoimatavaran käyttöarvo on siinä, että se kulutettuna tuottaa enemmän arvoa, kuin on sen oma arvo. Ratkaiseva Marxin havainto oli, ettei työntekijä myy työnantajalle työtään vaan työvoimansa. Eikä hän saa palkkaa tekemästään työstä vaan siitä, että on antanut työvoimansa työnantajan käyttöön.

    Jonkin tavaran arvo realisoituu kumminkin aina vasta markkinoilla

    Tuotettu tuote on aina realisoitava markkinoilla. Vasta myyty tavara antaa työnantajakapitalistille sen toivotun tuloksen ja haluttu lisäarvo realisoituu ja näkyy työnantajan voittona. Markkinoilla tavaroiden hinta kuitenkin vaihtelee. Hyvin kysytyn tavaran hinta voi kohota huomattavasti sen arvoa suuremmaksi, tai jos kysyntä laskee, joudutaan hintaa pudottamaan paljonkin sen arvoa pienemmäksi. Eli tavaran tekeminen on ollut tappiollista. Hinnan muodostuksessa vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki. Vaikka hinnat vaihtelevat tavaran arvon ylä- tai alapuolella niin pidemmällä aikavälillä katsottuna keskimääräiset hinnat vastaavat tavaroiden todellisia arvoja.

    Markkinoilla tavaran tuottajat joutuvat aina myös kilpailutilanteeseen

    Tavaroiden realisoiminen markkinoilla pakottaa kapitalistit jatkuvaan keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Jokainen tuottaja pyrkii valmistamaan tuotteensa pienemmässä työajassa, kuin mihin muut tuottajat keskimäärin kykenevät. Näin he voivat saada tuotteestaan sen arvoa suuremman hinnan ja ylimääräistä voittoa. Tähän päästäkseen kapitalistit pyrkivät nostamaan työn tuottavuutta, so. pienentämään yksittäiseen tavaraan sisältyvää ihmistyön määrää. Tähän löytyy useampia keinoja, kuten mm. työvoiman vähentäminen työvauhtia kiristämällä, mutta ennen kaikkea ottamalla käyttöön tehokkaampia koneita ja tuotantomenetelmiä (automaatio, rationalisointi).

    Luulo, että voiton lähteenä on sijoitettu pääoma, ei ole kyllä mikään tiedon väärtti

    Kapitalistihan ei ikinä tiedä, että voittojen lähteenä on vain ihmistyövoima. Hän luulee voiton lähteeksi koko sijoitettua pääomaa ja laskee voittoprosentteja koko sijoittamalleen pääomalle. Voiton määrä voidaan ilmaista voiton suhdeluvulla (p’), joka saadaan, kun jaetaan vuoden aikana tuotettu lisäarvo sijoitetulla pääomalla seuraavasti: p’=m/(c v). Kapitalisti haluaa sijoittamalleen pääomalle vähintään yleistä tasoa vastaavan voiton. Siksi hänelle on aivan samantekevää, millä tavalla ja millä tuotannon alalla voitto syntyy.

    Tämäkin on lähes suora lainaus Katajarannalta ilman lähde merkintöjä. Näin sikamaista kopioijaa ei täällä aiemmin ole ollutkaan kuin miinus itse. HYI!!!

    Äänestä

  • pluspunikki kirjoitti:

    Mitkään koneet ja raaka- aineethan eivät voi ikinä luoda minkäänlaista lisäarvoa

    Marxin mukaanhan kiinteä pääoma, rakennukset, koneet, laitteet ja raaka-aineet eivät luo mitään lisäarvoa. Tuotantoprosessissahan ne vain siirtävät oman arvonsa uuteen tuotteeseen. Jos esim: metsämonitoimikoneen hinta on 200.000 euroa ja sen “elinaikana“ sillä tuotetaan 100.000 kuutiometriä sahatukkeja, siirtyy monitoimikoneesta jokaiseen puukuutiometriin 2 euroa arvoa.

    Marx kumminkin aikoinaan huomasi, että ainoa tekijä tuotannossa, joka voi tuoda uuteen tavaraan omaa arvoansa enemmän arvoa on pelkästtän vain ihmisen työvoima. Tässä tulee hyvin esiin tuo ns. työvoiman tavaraluonne. Jokin tavarahan on yleensä aina myytäväksi tarkoitettu tuote ja näin ollen kapitalismin perusta on sitten aina ennen kaikkea tavaroiden tuotannossa.

    Marxhan aikoinaan selvitti, että myös työvoima on kapitalismissa muuttunut tavaraksi. Tavaran arvohan määräytyy markkinoilla sen mukaan miten paljon sen tuottamiseen käytetään työtä. Jos esim. kenkäpari tuotetaan samassa ajassa kuin kuusi kpl flanellipaitoja, vastaa flanellipaitojen hinta markkinoilla kenkäparin hintaa. Samalla tavalla määräytyy työvoiman arvo (työpalkka).

    Työpalkka on niiden tuotteiden arvo, jotka työläinen tarvitsee elättääkseen itsensä ja perheensä (uusintaakseen työvoimansa). Näiden tuotteiden arvon kapitalisti maksaa työläiselle. Työssään (esim: 2 tuntia) työläinen luo ensin oman palkkansa edestä uutta arvoa. Lopun ajan työpäivästä (5 tuntia) hän luo lisäarvoa kapitalistille. Myytäväksi tarkoitettu tuote voi päästä markkinoille (siitä voi tulla tavara) vain jos sillä on käyttöarvo. Käyttöarvo ei kuitenkaan määrää tavaran arvoa vaan ainoastaan sen tuottamiseen käytetty työaika

    Työvoimatavaran arvon määrää muiden tavaroiden tapaan se miten paljon työaikaa tarvitaan työvoiman uusintamiseen tarvittavien tuotteiden tuottamiseen. Mutta työvoimatavaran käyttöarvo on siinä, että se kulutettuna tuottaa enemmän arvoa, kuin on sen oma arvo. Ratkaiseva Marxin havainto oli, ettei työntekijä myy työnantajalle työtään vaan työvoimansa. Eikä hän saa palkkaa tekemästään työstä vaan siitä, että on antanut työvoimansa työnantajan käyttöön.

    Jonkin tavaran arvo realisoituu kumminkin aina vasta markkinoilla

    Tuotettu tuote on aina realisoitava markkinoilla. Vasta myyty tavara antaa työnantajakapitalistille sen toivotun tuloksen ja haluttu lisäarvo realisoituu ja näkyy työnantajan voittona. Markkinoilla tavaroiden hinta kuitenkin vaihtelee. Hyvin kysytyn tavaran hinta voi kohota huomattavasti sen arvoa suuremmaksi, tai jos kysyntä laskee, joudutaan hintaa pudottamaan paljonkin sen arvoa pienemmäksi. Eli tavaran tekeminen on ollut tappiollista. Hinnan muodostuksessa vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki. Vaikka hinnat vaihtelevat tavaran arvon ylä- tai alapuolella niin pidemmällä aikavälillä katsottuna keskimääräiset hinnat vastaavat tavaroiden todellisia arvoja.

    Markkinoilla tavaran tuottajat joutuvat aina myös kilpailutilanteeseen

    Tavaroiden realisoiminen markkinoilla pakottaa kapitalistit jatkuvaan keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Jokainen tuottaja pyrkii valmistamaan tuotteensa pienemmässä työajassa, kuin mihin muut tuottajat keskimäärin kykenevät. Näin he voivat saada tuotteestaan sen arvoa suuremman hinnan ja ylimääräistä voittoa. Tähän päästäkseen kapitalistit pyrkivät nostamaan työn tuottavuutta, so. pienentämään yksittäiseen tavaraan sisältyvää ihmistyön määrää. Tähän löytyy useampia keinoja, kuten mm. työvoiman vähentäminen työvauhtia kiristämällä, mutta ennen kaikkea ottamalla käyttöön tehokkaampia koneita ja tuotantomenetelmiä (automaatio, rationalisointi).

    Luulo, että voiton lähteenä on sijoitettu pääoma, ei ole kyllä mikään tiedon väärtti

    Kapitalistihan ei ikinä tiedä, että voittojen lähteenä on vain ihmistyövoima. Hän luulee voiton lähteeksi koko sijoitettua pääomaa ja laskee voittoprosentteja koko sijoittamalleen pääomalle. Voiton määrä voidaan ilmaista voiton suhdeluvulla (p’), joka saadaan, kun jaetaan vuoden aikana tuotettu lisäarvo sijoitetulla pääomalla seuraavasti: p’=m/(c v). Kapitalisti haluaa sijoittamalleen pääomalle vähintään yleistä tasoa vastaavan voiton. Siksi hänelle on aivan samantekevää, millä tavalla ja millä tuotannon alalla voitto syntyy.

    "Kapitalistihan ei ikinä tiedä, että voittojen lähteenä on vain ihmistyövoima."

    Kalle ostaa palan avohakkuuta koska sen saa halvalla puiden ollessa jo sahalla.
    Kalle ei maaläntiltään saa koskaan minkäänlaista tuottoa sillä metsä kasvaa hitaasti ja Kalle on jo vanha mies.
    Kallen lapset voivat myydä palstan muutamien vuosikymmenien kuluttua hyvään hintaan sillä onhan siihen kasvanut tuuhea metsikkö, kuusta näyttää pukkaavan.

    Avohakkuupalstan arvo on selvästi noussut metsän kasvamisen myötä.

    Voisitko, toveri pluspunikki, kertoa, että kuka ne puut siellä metsässä mahtaa lihasvoimin maasta ylös venyttää sillä Kalle ei ole mitään sellaista toimintaa avohakkuullaan nähnyt mutta silti vuosikasvaimet ovat hyvän mittaisia tänäkin vuonna.
    Sovellahan nyt marxin oppeja käytäntöön ja kerro miten metsämaan arvo kasvaa vain lihastyövoiman avulla.

    Samoin maanviljelijä keväällä kylvettyään vehnää peltoonsa antaa auringon ja kesäsateiden tehdä tehtävänsä ja pellon arvo on noussut viljan tultua korjuukuntoon. Mihin siinä prosessissa on lihastyövoimaa tarvittu?

    .............................

    Äänestä

Tässä miinuspunikki on lainannut koko aloituksen Punakaartin sivuilta jonne sen on laittanut Jarmo Åsnabrygg elokuun 3:s 2012 aamutuimaan 04.14.

Eikö sinulla todella ole mitään omaa sanottavaa? Olet SIKAMAINEN VARAS!!

Äänestä
  • "Eikö sinulla todella ole mitään omaa sanottavaa? Olet SIKAMAINEN VARAS!! "

    Ja höpö höpö. Toki väittelyssä voi käyttää myös muiden tekstejä. Olennaista on se, että pitääkö ne paikkansa. Keskity itse asiaan.

    Äänestä

  • Lipfert kirjoitti:

    "Eikö sinulla todella ole mitään omaa sanottavaa? Olet SIKAMAINEN VARAS!! "

    Ja höpö höpö. Toki väittelyssä voi käyttää myös muiden tekstejä. Olennaista on se, että pitääkö ne paikkansa. Keskity itse asiaan.

    Jos et itse pysty jotain sanomaan on turhaa alkaa edes väittelyä. Jos ymmärtää asian niin siitä pystyy myös antamaan oman käsityksensä. Jos lainaa niin sillä voi ainoastaan vahvistaa omaa kantaansa mutta ei esittää sitä omanaan. Lähde on aina mainittava jos kirjoituksia lainaa samassa määrin kuin nyt on tehty.

    Mikä pitää paikkansa ja mikä ei on paljolti mielipidekysymys. marx ei esim. pidä paikkaansa ainakaan käytännön sovelluksissa joten häntä on turhaa edes vetää esille muutoin kuin hyvänä esimerkkinä siitä miten kansa saadaan ajettua kurjuuteen tollomaisesti muiden oppeja seuraamalla. Siinäkin oma ajattelu olisi voinut pelastaa monta miljoonaa henkeä.

    Minä keskityn kyllä asiaan jos vastapuolikin sen tekee, kopioiminen ei anna kuvaa keskittymisestä. Kopioimallahan koko homma menee pieleen koska aiemmin kirjoitetulla ei voi vastata opponenttinsa tekstiin. juuri se sai minut taas kuten monta kertaa aiemminkin epäilemään kopiointia. Kun minä kommentoin edellistä tekstiä ja odotan omaani kommentoitavan niin kommentti tulee jostain puun takaa ilman mitään yhteyttä siihen mitä keskustelussa on sanottu tai kirjoitettu.

    Taitaa Lipfertti olla samanlainen kahjo ilman omia ajatuksia kuin miinuskin.

    Äänestä

  • niittyar kirjoitti:

    Jos et itse pysty jotain sanomaan on turhaa alkaa edes väittelyä. Jos ymmärtää asian niin siitä pystyy myös antamaan oman käsityksensä. Jos lainaa niin sillä voi ainoastaan vahvistaa omaa kantaansa mutta ei esittää sitä omanaan. Lähde on aina mainittava jos kirjoituksia lainaa samassa määrin kuin nyt on tehty.

    Mikä pitää paikkansa ja mikä ei on paljolti mielipidekysymys. marx ei esim. pidä paikkaansa ainakaan käytännön sovelluksissa joten häntä on turhaa edes vetää esille muutoin kuin hyvänä esimerkkinä siitä miten kansa saadaan ajettua kurjuuteen tollomaisesti muiden oppeja seuraamalla. Siinäkin oma ajattelu olisi voinut pelastaa monta miljoonaa henkeä.

    Minä keskityn kyllä asiaan jos vastapuolikin sen tekee, kopioiminen ei anna kuvaa keskittymisestä. Kopioimallahan koko homma menee pieleen koska aiemmin kirjoitetulla ei voi vastata opponenttinsa tekstiin. juuri se sai minut taas kuten monta kertaa aiemminkin epäilemään kopiointia. Kun minä kommentoin edellistä tekstiä ja odotan omaani kommentoitavan niin kommentti tulee jostain puun takaa ilman mitään yhteyttä siihen mitä keskustelussa on sanottu tai kirjoitettu.

    Taitaa Lipfertti olla samanlainen kahjo ilman omia ajatuksia kuin miinuskin.

    "Jos lainaa niin sillä voi ainoastaan vahvistaa omaa kantaansa mutta ei esittää sitä omanaan. Lähde on aina mainittava jos kirjoituksia lainaa samassa määrin kuin nyt on tehty."

    Mielestäni lainaus/siteeraus on vain hyväksi, mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, että lähde on aina mainittava. Missään tapauksessa ei saa antaa ymmärtää, että teksti on omasta kynästä.

    Äänestä

"Kapitalismi riistää kehitysmaita se riistää tyoläisiä jotka tekevä työtä. Kun työlaiset tuottavat kapitalisti riistää heiltä heidän tekemänsä lisäarvon joka todellisuudessa kuuluu työläisille."

Todellisuudessa työläistä riistetään eniten kommunismissa. Useassa kapitalistisessa maassa työläinen saa työstään kohtuullisen korvauksen ja ajaa autollaan töihin.

Kuinka oli tavoitemaassasi? Työläinen ei suinkaan tuntenut omistavansa tuotantovälineitä vaan laiskotteli ja varasti sen kun osasi. Kun työpanoksella ei ollut liioin vaikutusta palkan määrään häntä ei itse työsuoritus kiinnostanut. Mitä tuli työn lisäarvoon niin siitä kommunistinen työläinen saa itse olemattoman vähän... paljon vähemmän kuin kapitalistinen kollegansa. Minne se lisäarvo sitten katoaa? Ottajia on monta: puolueen 'etujoukko' eli politbyroo eli nomenklatura vie osansa. Tämä joukko täydentää itse itseään eikä sen kokoonapanoon työläinen voi vaikuttaa. Lisdäksi pitää palkasta kustantaa ylisuuri armeija ja sen kalusto ynnä poliisi- ja rajavartiolaitos. Onhan toki työläisellä myös iloja. Sensuuri ja sen luoma propagandatv, sisäinen poliisi ja vankileirit.

Kuten huomaat niin sitä lisäarvoa voi riistää monella tavalla.

Äänestä
  • Tuossa yllä olevaa kommenttiani sinun kommenttiisi Lipfert korjaan seuraavasti:

    Sinulla saattaa sittenkin olla omia ajatuksia vastoin kuin miinuksella.

    Äänestä

  • niittyar kirjoitti:

    Tuossa yllä olevaa kommenttiani sinun kommenttiisi Lipfert korjaan seuraavasti:

    Sinulla saattaa sittenkin olla omia ajatuksia vastoin kuin miinuksella.

    Minähän kerron vain aina pelkkää faktaa.Toisin kuin sinä teet.
    Ja näin sitten juuri varsinaiseen asiaani sinä et nyt jostain syystä pystynyt vastaamaan yhtään mitenkään.
    Näyttää tietosi marxin teorioista olevan todella suppeaa ja vähäistä.

    Äänestä

  • Lipfert kirjoitti:

    Minähän kerron vain aina pelkkää faktaa.Toisin kuin sinä teet.
    Ja näin sitten juuri varsinaiseen asiaani sinä et nyt jostain syystä pystynyt vastaamaan yhtään mitenkään.
    Näyttää tietosi marxin teorioista olevan todella suppeaa ja vähäistä.

    "Minähän kerron vain aina pelkkää faktaa."

    Sinä kerroit dogmeja ja teesejä. Toisin sanoen sitä, miten asioiden pitäisi olla.

    "Toisin kuin sinä teet."

    Minä taas kerron mielipiteitäni siitä, miten asiat käytännössä menee. Jos nyt yhtään muistat niin tämä ON mielipidepalsta. Moni asia, kuten 'työläinen omistaa työvälineet ja nauttii itse työnsä lisäarvosta' kuulostaa teoriassa hienolta, mutta todellisuus onkin varsin kaukana siitä.

    " Ja näin sitten juuri varsinaiseen asiaani sinä et nyt jostain syystä pystynyt vastaamaan yhtään mitenkään."

    Tarkoitat, että en vastannut haluamallasi tavalla. Sitä taas kutsutaan eri mieltä olemiseksi ja se on väittelyn edellytys.

    "Näyttää tietosi marxin teorioista olevan todella suppeaa ja vähäistä."

    Varmasti niin. Jätän dogmien luvun sinulle ja seuraan toteutusta käytännössä.

    Ja lopuksi: onko nimimerkit niin kortilla, että omit minun käyttämäni?

    Äänestä

  • Lipfert kirjoitti:

    "Minähän kerron vain aina pelkkää faktaa."

    Sinä kerroit dogmeja ja teesejä. Toisin sanoen sitä, miten asioiden pitäisi olla.

    "Toisin kuin sinä teet."

    Minä taas kerron mielipiteitäni siitä, miten asiat käytännössä menee. Jos nyt yhtään muistat niin tämä ON mielipidepalsta. Moni asia, kuten 'työläinen omistaa työvälineet ja nauttii itse työnsä lisäarvosta' kuulostaa teoriassa hienolta, mutta todellisuus onkin varsin kaukana siitä.

    " Ja näin sitten juuri varsinaiseen asiaani sinä et nyt jostain syystä pystynyt vastaamaan yhtään mitenkään."

    Tarkoitat, että en vastannut haluamallasi tavalla. Sitä taas kutsutaan eri mieltä olemiseksi ja se on väittelyn edellytys.

    "Näyttää tietosi marxin teorioista olevan todella suppeaa ja vähäistä."

    Varmasti niin. Jätän dogmien luvun sinulle ja seuraan toteutusta käytännössä.

    Ja lopuksi: onko nimimerkit niin kortilla, että omit minun käyttämäni?

    "Minähän kerron vain aina pelkkää faktaa."

    Sinä kerroit dogmeja ja teesejä. Toisin sanoen sitä, miten asioiden pitäisi olla.

    "Toisin kuin sinä teet."

    Minä taas kerron mielipiteitäni siitä, miten asiat käytännössä menee. Jos nyt yhtään muistat niin tämä ON mielipidepalsta. Moni asia, kuten 'työläinen omistaa työvälineet ja nauttii itse työnsä lisäarvosta' kuulostaa teoriassa hienolta, mutta todellisuus onkin varsin kaukana siitä.

    " Ja näin sitten juuri varsinaiseen asiaani sinä et nyt jostain syystä pystynyt vastaamaan yhtään mitenkään."

    Tarkoitat, että en vastannut haluamallasi tavalla. Sitä taas kutsutaan eri mieltä olemiseksi ja se on väittelyn edellytys.

    "Näyttää tietosi marxin teorioista olevan todella suppeaa ja vähäistä."

    Varmasti niin. Jätän dogmien luvun sinulle ja seuraan toteutusta käytännössä.

    Ja lopuksi: onko nimimerkit niin kortilla, että omit minun käyttämäni?

    Äänestä

  • Lipfert kirjoitti:

    "Minähän kerron vain aina pelkkää faktaa."

    Sinä kerroit dogmeja ja teesejä. Toisin sanoen sitä, miten asioiden pitäisi olla.

    "Toisin kuin sinä teet."

    Minä taas kerron mielipiteitäni siitä, miten asiat käytännössä menee. Jos nyt yhtään muistat niin tämä ON mielipidepalsta. Moni asia, kuten 'työläinen omistaa työvälineet ja nauttii itse työnsä lisäarvosta' kuulostaa teoriassa hienolta, mutta todellisuus onkin varsin kaukana siitä.

    " Ja näin sitten juuri varsinaiseen asiaani sinä et nyt jostain syystä pystynyt vastaamaan yhtään mitenkään."

    Tarkoitat, että en vastannut haluamallasi tavalla. Sitä taas kutsutaan eri mieltä olemiseksi ja se on väittelyn edellytys.

    "Näyttää tietosi marxin teorioista olevan todella suppeaa ja vähäistä."

    Varmasti niin. Jätän dogmien luvun sinulle ja seuraan toteutusta käytännössä.

    Ja lopuksi: onko nimimerkit niin kortilla, että omit minun käyttämäni?

    Sinä olet näköjään suututtanut työeläkeläisen ja antipunikin todella kunnolla kun ne alkoivat noin kovasti heti häiriköimään.

    Työeläkeläisellähän on vain kaksi rekisteröityä nimimerkkiä.Jotka ovat nimimerkki työeläkeläinen ja karvanaamari.Antipunikilla on vain yksi rekisteröity nimimerkki.

    Mutta sitten tämä todella lapsellinen häiriköinti minkä uhriksi sinäkin nyt sitten jouduit ovat pelkästään vain tämän työeläkeläisen ja antipunikin eri reksiteröimättömien. nikkien aikaan saannoksia.

    Katsohan nyt vain kun ei mene kauaa kun alkaa taas todella kauhea parkuminen,haulluminen ja uhoaminen näiltä kyseisiltä henkilöiltä.
    Syyttävät taas ihan varmasti muita kuin itseään.

    Sillä hehän ovat luonteeltaan täysiä narsisteja.

    Äänestä

  • vaktaa.. kirjoitti:

    Sinä olet näköjään suututtanut työeläkeläisen ja antipunikin todella kunnolla kun ne alkoivat noin kovasti heti häiriköimään.

    Työeläkeläisellähän on vain kaksi rekisteröityä nimimerkkiä.Jotka ovat nimimerkki työeläkeläinen ja karvanaamari.Antipunikilla on vain yksi rekisteröity nimimerkki.

    Mutta sitten tämä todella lapsellinen häiriköinti minkä uhriksi sinäkin nyt sitten jouduit ovat pelkästään vain tämän työeläkeläisen ja antipunikin eri reksiteröimättömien. nikkien aikaan saannoksia.

    Katsohan nyt vain kun ei mene kauaa kun alkaa taas todella kauhea parkuminen,haulluminen ja uhoaminen näiltä kyseisiltä henkilöiltä.
    Syyttävät taas ihan varmasti muita kuin itseään.

    Sillä hehän ovat luonteeltaan täysiä narsisteja.

    Aivan. Olin vuosia IS:n keskustelupalstoilla kunnes se lopetettiin. Siellä ei voinut käladataan eri nimimerkillä?yttää muuta kuin yhtä ja samaa nimimerkkiä. Hyvä puoli siellä oli se, että siellä oikeasti keskusteltiin. Toisin sanoen esitettiin puolin ja toisin perusteltuja mielipiteitä ja kannanottoja. Täällä taas on tyypillistä jonkinlainen absoluuttisten julistusten anto, jonka jälkeen lähes suututaan, jos esittää eriävän kannan.

    Vastaväittäjän nimimerkin omiminen on aika lapsellista, mutta täällähän tuntuu olevan tapana se, että joka sanoma

    Äänestä

  • vaktaa.. kirjoitti:

    Sinä olet näköjään suututtanut työeläkeläisen ja antipunikin todella kunnolla kun ne alkoivat noin kovasti heti häiriköimään.

    Työeläkeläisellähän on vain kaksi rekisteröityä nimimerkkiä.Jotka ovat nimimerkki työeläkeläinen ja karvanaamari.Antipunikilla on vain yksi rekisteröity nimimerkki.

    Mutta sitten tämä todella lapsellinen häiriköinti minkä uhriksi sinäkin nyt sitten jouduit ovat pelkästään vain tämän työeläkeläisen ja antipunikin eri reksiteröimättömien. nikkien aikaan saannoksia.

    Katsohan nyt vain kun ei mene kauaa kun alkaa taas todella kauhea parkuminen,haulluminen ja uhoaminen näiltä kyseisiltä henkilöiltä.
    Syyttävät taas ihan varmasti muita kuin itseään.

    Sillä hehän ovat luonteeltaan täysiä narsisteja.

    Hm, ilmeisesti sain aikaan sen, että koko keskustelu tyrehtyi. Sääli! Itse pidän väittelyistä, mutta ilmeisesti täällä on sitten sellaisiakin, joilla riittää julistamista, mutta ei ole halua/kykyä/osaamista kantojaan puolustaa. Seurauksena suututaan ja pannaan asia lekkeriksi. No, uusi kokemus se on tämäkin....

    Äänestä

  • Lipfert kirjoitti:

    Hm, ilmeisesti sain aikaan sen, että koko keskustelu tyrehtyi. Sääli! Itse pidän väittelyistä, mutta ilmeisesti täällä on sitten sellaisiakin, joilla riittää julistamista, mutta ei ole halua/kykyä/osaamista kantojaan puolustaa. Seurauksena suututaan ja pannaan asia lekkeriksi. No, uusi kokemus se on tämäkin....

    Olet oikeassa.

    Varsinkin nämä muutamat pelkästään kommunismia arvostelevat kirjoittajat eivät hyväksy lainkaan sitä etttä joku on kyseisestä asiasta eri mieltä kuin he.

    Tuo osoittaa kyllä ihmisen sosiaalisesta käyttäytymisestä ja
    keskustelutaidoista todella paljon.Valitettavasti.

    Suvaitsevaisuus on ainakin minun mielestäni näille muutamalle arvostelijalle täysin tuntematon käsite.

    Äänestä

  • vaktaa.. kirjoitti:

    Olet oikeassa.

    Varsinkin nämä muutamat pelkästään kommunismia arvostelevat kirjoittajat eivät hyväksy lainkaan sitä etttä joku on kyseisestä asiasta eri mieltä kuin he.

    Tuo osoittaa kyllä ihmisen sosiaalisesta käyttäytymisestä ja
    keskustelutaidoista todella paljon.Valitettavasti.

    Suvaitsevaisuus on ainakin minun mielestäni näille muutamalle arvostelijalle täysin tuntematon käsite.

    Palstahäiriköt kuriin
    ilman jonkun kirjoittelijan jatkuvaa häirintää pitäisi toteuttaa myös tällä palstalla. Häiriköiden viesteihin ei pidä pääsääntöisesti vastata mitenkään. He ovat tavalla tai toisella oman sairautensa vankeja. Emme auta heitä kirjoittelemalla heille törkyviesteihin vastauksia!

    Sääliä saa, vastakirjoitukset tulee jättää kirjoittamatta. Kenelläkään toisella kirjoittajalla ei pitäisi olla tarvetta kritisoida mitä saa ja mitä ei saa kirjoittaa palstalla. Jokainen voi mennä lukemaan ihan mitä muuta palstaa vain, tai jättää nekin palstat rauhaan.

    Uudet sairastuneet saavat tärkeää tietoa miten ja millä tuloksin muita sairastuneita on hoidettu. Mitä tutkimuksia tehty jne. Erityisesti se on tärkeää meille kotona sairastuneille, koska me EMME niihin tutkimuksiin juurikaan pääse!

    Äänestä

  • vaktaa.. kirjoitti:

    Olet oikeassa.

    Varsinkin nämä muutamat pelkästään kommunismia arvostelevat kirjoittajat eivät hyväksy lainkaan sitä etttä joku on kyseisestä asiasta eri mieltä kuin he.

    Tuo osoittaa kyllä ihmisen sosiaalisesta käyttäytymisestä ja
    keskustelutaidoista todella paljon.Valitettavasti.

    Suvaitsevaisuus on ainakin minun mielestäni näille muutamalle arvostelijalle täysin tuntematon käsite.

    "Suvaitsevaisuus on ainakin minun mielestäni näille muutamalle arvostelijalle täysin tuntematon käsite. "

    Olen törmännyt tähän ilmiöön. Satuin lukemaan 'Totaalit ja Sivarit'-palstalla kirjoituksia, joissa ylistettiin aseistakieltäytmystä vallan verettömänä vaihtoehtona. Pidin näkemystä turhan yksinkertaisena ja innostuin kertomaan esimerkin, kuinka Talvisodassa 1939 Suomi soti samaan aikaan kun naapurimaa Viro antautui. Vuoden sisään Viro kärsi nelinkertaisen määrän ihmishenkien menetyksiä Suomeen nähden. Ilmeisesti näkemykseni suututti joitakin, koska sain kimppuuni 3-4 kovasti kiroilevaa nimimerkkiä. Omaa kantaansa he eivät kertoneet vaan keskittäytyivät haukkumaan persoonaani. Se, mikä minua eniten hämmästytti, oli tuo, että ainakin 2-3 ilmitoi halunsa tappaa minut, josta aloin ihmetellä heidän pasifisminsa perustaa. Mielestäni pelkkä eri mieltä asiosta olo ei saisi johtaa tällaisiin heittoihin:-)

    No, onhan tämä hieman erilainen kuin vanha IS-palsta. Siellä operaattori luki kaikki tulevat tekstit ja karsi armottomalla kädellä törkeydet pois. Täällä ei sellaista tunnu olevan. Keskustelulle se olisi kuitenkin eduksi.

    Äänestä

  • Lipfert kirjoitti:

    "Suvaitsevaisuus on ainakin minun mielestäni näille muutamalle arvostelijalle täysin tuntematon käsite. "

    Olen törmännyt tähän ilmiöön. Satuin lukemaan 'Totaalit ja Sivarit'-palstalla kirjoituksia, joissa ylistettiin aseistakieltäytmystä vallan verettömänä vaihtoehtona. Pidin näkemystä turhan yksinkertaisena ja innostuin kertomaan esimerkin, kuinka Talvisodassa 1939 Suomi soti samaan aikaan kun naapurimaa Viro antautui. Vuoden sisään Viro kärsi nelinkertaisen määrän ihmishenkien menetyksiä Suomeen nähden. Ilmeisesti näkemykseni suututti joitakin, koska sain kimppuuni 3-4 kovasti kiroilevaa nimimerkkiä. Omaa kantaansa he eivät kertoneet vaan keskittäytyivät haukkumaan persoonaani. Se, mikä minua eniten hämmästytti, oli tuo, että ainakin 2-3 ilmitoi halunsa tappaa minut, josta aloin ihmetellä heidän pasifisminsa perustaa. Mielestäni pelkkä eri mieltä asiosta olo ei saisi johtaa tällaisiin heittoihin:-)

    No, onhan tämä hieman erilainen kuin vanha IS-palsta. Siellä operaattori luki kaikki tulevat tekstit ja karsi armottomalla kädellä törkeydet pois. Täällä ei sellaista tunnu olevan. Keskustelulle se olisi kuitenkin eduksi.

    Olin kerran kauan aikaa sitten työpaikassa töisä, jossa vallitsi todella hyvä henki.

    Olen usein miettinyt, mistä se oikein johtui. Ainakaan harvinaisen hyvän ilmapiirin syy ei ollut mikään yhteisöllisyys. Emme juuri jakaneet kuppikakkureseptejä, olutkierroksia emmekä henkilökohtaisten elämiemme käänteitä. Jos työyhteisöni olisi pitänyt määritellä pahin painajaisensa, se olisi ehkä ollut se, että joku sekavia puhuva juppi yritysvalmentaja olisi tullut tiimiyttämään, heimouttamaan, tunnelmajohtamaan, sitouttamaan tai muuten vain pilaamaan kaiken.

    Uskon, että hyvän hengen syy oli tietenkin mielekkään työn lisäksi jonkinlainen suvaitsevainen välinpitämättömyys.

    Se tarkoitti vaikkapa sitä, että työkaverini sai kuin saikin kaikin mokomin olla vähän outo. Sitä siedettiin, eikä siitä tehty mitään suurta numeroa, jota olisi sitten pitänyt mainostaa ja puida yhteisissä tiimipalaverissa. Hoitihan työkaverini työnsä hyvin eikä ollut häiriöksi.

    Oli aika, jolloin puhe suvaitsevaisuudesta myös ärsytti minua. Sanalla oli paha klangi, suvaitseminen kuulosti vähän ylenkatsovalta, pelkältä toisten ihmisten sietämiseltä, pahimmillaan ehkä jopa passiiviselta itsekeskeisyydeltä.

    Nykyään taas pidän suvaitsevaisuuden ajatuksessa nimenomaan siitä, että se ei vaadi keneltäkään mitään sietämistä enempää. Oikeastaan sietäminen on alkanut tuntua minusta aika käytännön läheiseltä ja realistiselta lähtökohdalta tälle yhdessä elämiselle, jota me yhteiskunnassa joudumme ihan pakostakin harrastamaan.

    Suvaitsevaisuus sietämisenä tarkoittaa sitä, ettei toisten ihmisten erilaisuutta tarvitse sen kummemmin fiilistellä tai romantisoida. Parhaimmillaan sietämisestä voi syntyä jotain enemmän, vaikkapa aitoa toisen kunnioittamista, arvostamista ja jopa ihailua , mutta lähtökohtaisesti sellaista ei oikein voi vaatia.

    Kunhan nyt tulisimme edes jotenkuten toimeen keskenämme, emmekä olisi kovin herkästi lähettelemässä nootteja, julistamassa sotia tai laukaisemassa ballistisia ohjuksia ympäriinsä toistemme niskaan.



    Ehkä nykyisin niin suositussa ”suvaitsevaiston” irvailussa on osittain kyse siitä, että jotkut lataavat suvaitsevaisuuden käsitteeseen paljon yhdenvertaisuutta ja sietämistä enemmän. Kenties se tuntuu heistä silloin liian vaativalta. Jos minusta suvaitsevaisuus kuulosti ennen välinpitämättömyydeltä, heistä se päinvastoin kuulostaa siltä, että kaikkien tulisi istua nuotiopiirissä laulamassa Kumbayaa.

    Kenties heilläkään ei edes lopulta olisi mitään suvaitsevaisuutta vastaan, kunhan käsite riisuttaisiin kaikesta krumeluurista ja turhasta hurskastelusta.

    Moni nimittäin voi vierastaa ajatusta itsestään erityisen suvaitsevaisena ihmisenä, mutta saattaa silti olla yllättävän hyvä sietäjä.

    Ja sietäminen voi lopulta olla aika käyttökelpoinen pienin yhteinen nimittäjä.

    Äänestä

  • vaktaa.. kirjoitti:

    Sinä olet näköjään suututtanut työeläkeläisen ja antipunikin todella kunnolla kun ne alkoivat noin kovasti heti häiriköimään.

    Työeläkeläisellähän on vain kaksi rekisteröityä nimimerkkiä.Jotka ovat nimimerkki työeläkeläinen ja karvanaamari.Antipunikilla on vain yksi rekisteröity nimimerkki.

    Mutta sitten tämä todella lapsellinen häiriköinti minkä uhriksi sinäkin nyt sitten jouduit ovat pelkästään vain tämän työeläkeläisen ja antipunikin eri reksiteröimättömien. nikkien aikaan saannoksia.

    Katsohan nyt vain kun ei mene kauaa kun alkaa taas todella kauhea parkuminen,haulluminen ja uhoaminen näiltä kyseisiltä henkilöiltä.
    Syyttävät taas ihan varmasti muita kuin itseään.

    Sillä hehän ovat luonteeltaan täysiä narsisteja.

    Ei minua kukaan ole suututtanut mutta jos todella joku pelleilee tuon Lipfertin nikin kanssa niin se voi suututtaa ja sama koskee kun joku käyttää minun nikkiäni korvaamalla l kirjaimen isolla Ii kirjaimella jolloin hahmo on sama mutta väärin kirjoitettuna. Onneksi rekisteröity nikki näkyy sinisenä.

    On tietenkin kivaa tehdä diagnooseja mutta nikki "karvanaamari" ei ole minun hallussani vaan jonkun muun.

    Kovasti harvoin esiinnyn muilla kuin omalla nikilläni joten siinäkin kohden diagnoosisi menee pieleen. Minulla ei ole tarvetta kuten joillain muilla esiintyä vaihtelevin merkein. Ei tällainen vanha huru-ukko muistaisi minkä on kirjoittanut jos nikki ei näytä tutulta.

    "vaktaa" henkilön kannattaisi enemmän miettiä oikeita asioita sen sijaan jotta miettii kuka kukin on. Varsinkin kun itse ei uskalla edes rekisteröidä nikkiään.

    Äänestä

  • vaktaa.. kirjoitti:

    Olin kerran kauan aikaa sitten työpaikassa töisä, jossa vallitsi todella hyvä henki.

    Olen usein miettinyt, mistä se oikein johtui. Ainakaan harvinaisen hyvän ilmapiirin syy ei ollut mikään yhteisöllisyys. Emme juuri jakaneet kuppikakkureseptejä, olutkierroksia emmekä henkilökohtaisten elämiemme käänteitä. Jos työyhteisöni olisi pitänyt määritellä pahin painajaisensa, se olisi ehkä ollut se, että joku sekavia puhuva juppi yritysvalmentaja olisi tullut tiimiyttämään, heimouttamaan, tunnelmajohtamaan, sitouttamaan tai muuten vain pilaamaan kaiken.

    Uskon, että hyvän hengen syy oli tietenkin mielekkään työn lisäksi jonkinlainen suvaitsevainen välinpitämättömyys.

    Se tarkoitti vaikkapa sitä, että työkaverini sai kuin saikin kaikin mokomin olla vähän outo. Sitä siedettiin, eikä siitä tehty mitään suurta numeroa, jota olisi sitten pitänyt mainostaa ja puida yhteisissä tiimipalaverissa. Hoitihan työkaverini työnsä hyvin eikä ollut häiriöksi.

    Oli aika, jolloin puhe suvaitsevaisuudesta myös ärsytti minua. Sanalla oli paha klangi, suvaitseminen kuulosti vähän ylenkatsovalta, pelkältä toisten ihmisten sietämiseltä, pahimmillaan ehkä jopa passiiviselta itsekeskeisyydeltä.

    Nykyään taas pidän suvaitsevaisuuden ajatuksessa nimenomaan siitä, että se ei vaadi keneltäkään mitään sietämistä enempää. Oikeastaan sietäminen on alkanut tuntua minusta aika käytännön läheiseltä ja realistiselta lähtökohdalta tälle yhdessä elämiselle, jota me yhteiskunnassa joudumme ihan pakostakin harrastamaan.

    Suvaitsevaisuus sietämisenä tarkoittaa sitä, ettei toisten ihmisten erilaisuutta tarvitse sen kummemmin fiilistellä tai romantisoida. Parhaimmillaan sietämisestä voi syntyä jotain enemmän, vaikkapa aitoa toisen kunnioittamista, arvostamista ja jopa ihailua , mutta lähtökohtaisesti sellaista ei oikein voi vaatia.

    Kunhan nyt tulisimme edes jotenkuten toimeen keskenämme, emmekä olisi kovin herkästi lähettelemässä nootteja, julistamassa sotia tai laukaisemassa ballistisia ohjuksia ympäriinsä toistemme niskaan.



    Ehkä nykyisin niin suositussa ”suvaitsevaiston” irvailussa on osittain kyse siitä, että jotkut lataavat suvaitsevaisuuden käsitteeseen paljon yhdenvertaisuutta ja sietämistä enemmän. Kenties se tuntuu heistä silloin liian vaativalta. Jos minusta suvaitsevaisuus kuulosti ennen välinpitämättömyydeltä, heistä se päinvastoin kuulostaa siltä, että kaikkien tulisi istua nuotiopiirissä laulamassa Kumbayaa.

    Kenties heilläkään ei edes lopulta olisi mitään suvaitsevaisuutta vastaan, kunhan käsite riisuttaisiin kaikesta krumeluurista ja turhasta hurskastelusta.

    Moni nimittäin voi vierastaa ajatusta itsestään erityisen suvaitsevaisena ihmisenä, mutta saattaa silti olla yllättävän hyvä sietäjä.

    Ja sietäminen voi lopulta olla aika käyttökelpoinen pienin yhteinen nimittäjä.

    Suvaitsevaisuus on aina avain parempaan huomiseen ja tulevaisuuteen.
    Erilaisuus on lahja, joka on annettu meistä jokaiselle jo syntyessämme. Suvaitsevaisuus sen sijaan on kyky, jota ei ole valmiiksi jaettu, mutta jota kohti meistä jokaisella on onneksi mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Rasismi ja suvaitsemattomuus eivät vie tätä maailmaa eteenpäin, mutta ne eivät varmasti katoa itsestään. Se vaatii jokaiselta työtä, ymmärrystä ja henkistä kasvua. Tarvitaan paljon ennen kuin ymmärrämme olevamme kaikki samanarvoisia yksilöitä elämässä omaa elämäämme tällä maapallolla, jossa jokaisella meistä on oma tehtävänsä. Yhtäkään ihmisolentoa ei ole luotu turhaan eikä väheksyttäväksi.

    Suvaitsevaisuus lähtee liikkeelle itsestämme. Ennen kuin pystymme täysin hyväksymään muut, meidän on kyettävä hyväksymään oma itsemme; juuri sellaisena kuin meidät on luotu. Kun ensiksi opimme arvostamaan itseämme kaikkine virheinemmekin, voimme pystyä hyväksymään muutkin sellaisina kuin he ovat. Jos väheksyy ja epäilee itseäänkin, ei varmasti pysty arvostamaan täysin muitakaan ihmisiä ja ymmärtämään heidän olemassaolonsa tärkeyttä. Rasistisesti ajatteleva ihminen ei kykene ymmärtämään omaa pienuuttaan tässa maailmassa, ja nostaa itsensä muita korkeammalle tasolle. Jokainen meistä on vain pieni osa tätä maailmankaikkeutta, mutta pieninkään osa ei ole tarpeeton tai tarkoitukseton.

    Äänestä

  • niittyar kirjoitti:

    Ei minua kukaan ole suututtanut mutta jos todella joku pelleilee tuon Lipfertin nikin kanssa niin se voi suututtaa ja sama koskee kun joku käyttää minun nikkiäni korvaamalla l kirjaimen isolla Ii kirjaimella jolloin hahmo on sama mutta väärin kirjoitettuna. Onneksi rekisteröity nikki näkyy sinisenä.

    On tietenkin kivaa tehdä diagnooseja mutta nikki "karvanaamari" ei ole minun hallussani vaan jonkun muun.

    Kovasti harvoin esiinnyn muilla kuin omalla nikilläni joten siinäkin kohden diagnoosisi menee pieleen. Minulla ei ole tarvetta kuten joillain muilla esiintyä vaihtelevin merkein. Ei tällainen vanha huru-ukko muistaisi minkä on kirjoittanut jos nikki ei näytä tutulta.

    "vaktaa" henkilön kannattaisi enemmän miettiä oikeita asioita sen sijaan jotta miettii kuka kukin on. Varsinkin kun itse ei uskalla edes rekisteröidä nikkiään.

    Ei sinun nyt mitään naisia kannata pelätä,sillä hehän ovat vain ihmisiä. Niin kuin sinäkin.Tutustumalla heihin voit ehkä saada ystävänkin jostain naisesta..

    Äänestä

Meinaan kapitalismi yhtään missään.

Äänestä
  • Kapitalismi se nyt kampaailee jo kuolinkorinoissaan.

    Äänestä

Sosialismissa tuotanto pyörii kaikkien yhteiseksi hyväksi ilman työvoiman riistoa. Tuotanto on koko kansalle lisääntyvää hyvinvointia luova sampo. Sosialismi perustuu myös rauhalle ja kansojen sekä valtioiden tasavertaiselle yhteistoiminnalle.

Mutta kapitalismi ei edes toimi ilman riistoa. Kapitalististen pääomien kasaantuminen, kilpailu ja kehitysmaiden luonnonvarojen riisto on maailman väkivaltaista jakamista ja sotien lähde.

Kumman valitset: paremman sosialismin, jota rakennetaan tasasuhteessa luonnon varantojen kanssa, vai mädän kapitalismin, jolle kriisit ovat arkipäivää?

Äänestä
  • Asia on juuri noin kuin sinä nyt kerrot.Ei mitään lisättävää.

    Äänestä

  • Loistava kirjoitus kirjoitti:

    Asia on juuri noin kuin sinä nyt kerrot.Ei mitään lisättävää.

    näin on asia.

    Äänestä

  • .................... kirjoitti:

    näin on asia.

    Ei mitään lisättävää.

    Äänestä

  • Sosialismi todellakin on ainakin oikeudenmukaisempi yhteiskuntajärjesteläm kuin esim.kapitalismi.

    Äänestä

  • juuri näin.. kirjoitti:

    Sosialismi todellakin on ainakin oikeudenmukaisempi yhteiskuntajärjesteläm kuin esim.kapitalismi.

    Ei mitään lisättävää.

    Äänestä

  • totta turiset.. kirjoitti:

    Ei mitään lisättävää.

    Juuri noin on asia.

    Äänestä

ei toimi ei.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


pluspunikki kirjoitti:

Kapitalismi on järjestelmä joka perustuu itsekkyyteen ahneuteen ja riistoon. Kun Karl Marx alkoi tutkia kapitalismin toimintatapaa hän paljasti hyvin sen kuinka kapitalismi toimii.

Riisto on kapitalismissa yksi keskeisempiä toimintamekanismeja. Kapitalismi tarvitsee pysyäkseen hengissä näitä riistettyjä ihmisiä jotta se voi toimia. Kapitalismi riistää kehitysmaita se riistää tyoläisiä jotka tekevä työtä. Kun työlaiset tuottavat kapitalisti riistää heiltä heidän tekemänsä lisäarvon joka todellisuudessa kuuluu työläisille.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu