Koko yö menny chattaillessa ja on ollut hauskaakin (välillä ei), mut mitäs muutakaan sitä yksinäinen, työtön naisihminen tekis? baareissaluntustelu ei jaksa kiehtoo kaikenkarvasine sivulieveilmiöineen. Mut päiväkirja, sä voisit olla mun yökirja sillä yöthän ne kaikkein vaikeimpia on kestää, yksin.
Tälle päiväkirjalle
niceihminen
7333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, päiväkirja, mä oon ihan väsy eikä mitään mahdollisuutta nukkua, ei koko päivänä. Ois kauheen kiva nukkua ensi yönä, jollen taas juutu chattiin. Siellä on kivaa ja se vie mukanaan ja unohtuu kattoo kelloa ja sitten mä olenkin jo niin paljon univelkaa, ettei sitä hetkessä hoidella. Äh, taidankin lähtee baariin. *vilkuttaa*
nyt on yö ja mä vaan valvon. ei tuu mitään. onneks en sentään mennyt chattiin. pakenen kohta vuorille ja luolaan asumaan, mut sinnekin saa varmaan tietokoneyhteyden *virnistys*
täällä taas! mikään ei muutu! melkeinpä ois parempi mennä chattiin ja puhua jollekulle toiselle. mä tiedän jo kaikki vastaukset, jos itseltäni kysyn *virn*
Aika aikaa kutakin, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Mun alkaa olla aika ottaa itteeni niskasta kiinni ja kukas se kissan hännän nostaa, jollei kissa itse =P
Tässä alkaa vaan oikein todella huomaamaan miten yksinäisyys lisääntyy sitä mukaa mitä enemmän olen netissä. Tosin näin voi ainakin helpommin passivoittaa itsensä *virn*
Olin aamun koneella ja kävin välillä suihkussa (vielä riittää puhtia) ja nyt mä olen taas koneella, tosin asiaakin on: kirjoittelen sähköposteja. Aamu meni napsterin kanssa ja messengerissä. Aika kuluu niin nopeasti.. nukunkin liian vähän. Mä alan vähän olla huolissani, mutten vielä mitenkään kuolemanvakavissani. Ihmettelin yhtenä iltana, miten känny aina piippaa tai soi kun mä menen nettiin, mut tosiasiassa mä olen netissä niin usein, ettei se muuna aikana juurikaan edes ehdi soida. *haukottelee* Katsoin juuri kelloa: 12.56, jos tuo koneen kello on oikeassa..
Mietin oikein todella mitä voisin tehdä, etten olisi niin paljon netissä. Harrastaa liikuntaa tai jotain muuta. Mutta kaikki mun harrastuksetkin on aina olleet yksinäisiä...
Jatkan matkaa, yhtä yksinäisenä kuin ennenkin. Se on sellaista sielun syvää yksinäisyyttä mitä ei voi lievittää. Ehkä onkin parempi elää yksin. Toinen ihminen siinä rinnalla jakamassa yksinäisyyttäni, ei kiitos. Mulle on sanottu lukemattomat kerrat, että olen vielä nuori enkä "saa" ajatella olevani lopun elämääni yksin, mutta mä ajattelen niin. Onhan mulla paljon hyviä ystäviä, sekä livessä että chatissa. Ja muistutan itseäni, että parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Loppujen lopuksi asiat voisivat olla paljon pahemminkin.
Taasko mä olen täällä??!!
Niinhän se on elämässä, että helposti toistaa itseään, se kun on turvallisempaa kuin johonkin uuteen pyrkiminen.