Onko onnellisuus pääasia elämässä

Onnellisuus myy.
Sillä myydään niin hammastahnaa, laihdutuspillereitä, donitseja kuin ..ilmeisemmin kirkkoakin.

Kuulostaa tosiaan aika kauhealta. Tulee mieleen jokin kumilautta, jolla ihmiset loikovat auringonpaisteessa ja katselevat haaveillen taivaan pilviä ja ovat onnellisia.
Eivätkä välitä seurata ollenkaan, minne se kumilautta ajautuu, se kun häiritsisi heidän onnellista oloaan. Tärkeintä kun on olla onnellinen. No putoukseenhan se lautta, hurjaan ja hengenvaaralliseen putoukseen.

Tuollaista on tämä nykymentaliteetti, on ollut 2000-luvun ajan, ja kirkko tietysti naivisti siinä mukana.

Monista palstan vastauksista tulee tosiaan ihan sama olo, kuin jostakin pintaliito stailausohjelmista. Kun hiukan sipasen tuota huulipunaa ja ostan tuollasen uuden koltun. Ja kun leikkaan haituvat uuteen muottiin ja pikkusen ripahutan väriä. ja jos vielä leikeltäs hiukan muutama sentti ihraa pois. Niin AH. Lopuhuipentumana kaikki ystävät ja sukulaiset näkevätkin nin ah stailatun ja onnellisen tuotoksen....

....entäs parin kuukauden tai vuoden päästä..onko se onni vielä tallella.

Are you happy?

http://www.youtube.com/watch?v=GNrS9RHMc-I

Hei,
en ainakaan itse tunnista että käyttäisin tuota "pääasia että olet onnellinen-"lausetta. Missään nimessä en ajattele niin että onnellisuus olisi pääasia elämässä.
Onnentunteita voi kokea päivittäin, mutta mutta emme voi jäädä elämään tunteeseen. Itse ainakin ajattelen niin että elämään kuuluu koko kirjo tunteita- onnentunne on niistä yksi. Tyytyväisyys, kohtuullisuus olisi mielestäni parempi termi kuin että olla onnellinen. Tyytyväinen elämään, se tuo myös onnen tunnetta.

Eihän opetuslapsetkaan jääneet kirkastusvuorelle, onnen tunteeseen, vaan lähtivät jatkamaan arkipäiväänsä. Elämässä tulee välillä kuitenkin hetkiä joissa tuntee olevansa tyytyväinen, onnellinen, niiltten utunteiden ja kokemusten kanssa jaksaa sitten arkisen harmaudenkin.


Harmi jos olet saanut tuon käsityksen
Kaisa-pappi

Sinulla on ehkä hieman pinnallinen käsitys onnellisuudesta. Kyllä minä pidän onnellisuutta tärkeimpänä asiana elämässäni. Minut ainakin tekee onnelliseksi se, että läheisilläni on asiat hyvin. Pitkän aikaa onnellisuutta on tuonut sukuun tullut uusi vauva. Onnellisuutta antaa minulle myös opiskelu ja työnteko. (Vaikken juuri pidä työstäni, niin olen ollut myös jonkin aikaa työttömänä ja joutenolo tuntui todella hajottavalta). Lisäksi olen onnellinen siitä, ettei minulta oikeastaan puutu mitään tärkeää, vaikken todellakaan elä missään yltäkylläisyydestä. Ryppyvoiteisiin rahaa ei todellakaan riitä. Uskontoa tarvitsin aiemmin onnellisuuteen, mutta en enää.

Kuulostaako tämä aika itsekkäältä ja omaan nautintoon keskittyvältä elämältä? Mitä vielä pitäisi tehdä?

Jos onnellisuus ei ole elämässä pääasia, mikä on? Mikä sinusta on elämässä pääasia?

Onnetonta on se, että kuten tavattoman monet muutkin palstalla, olet mielestäni ymmärtänyt onnellisuuden kokonaan väärin. Ei se tule ryppyvoiteesta eikä stailaamalla, onnellisuus on sisäistä. Sillä ei ole mitään tekemistä hedonismin kanssa, vaikka sekoitatkin sen hedonismiin puhumalla itsekkyydestä ja omaan nautintoon keskittyvästä elämästä.

Niin, mikä on elämässä pääasia, jos ei onnellisuus? Mitä saavutat, jos et pyri olemaan onnellinen? Mihin silloin pyrit ja miksi se on suotavampaa kuin pyrkimys onnellisuuteen? Mitä tuomittavaa on pyrkimyksessä sisäiseen onnellisuuteen?

Mitä väliä sillä on mitä uskonnoissa sanotaan elämästä. Kyllä jokainen ihminen on mielummin onnellinen kuin onneton. Haluatko sinä kärsiä?

Tämä on mielestäni todella tärkeä aihe ja olen samaa mieltä siitä, että onnellisuutta pitää määritellä. Mielestäni kristinuskoon ei kuulu pohjaton onnettomuus, häpeä ja kurjuus omasta syntisyydestä ja huonoudesta, johon tietyt perinteet ovat ihmisyksilön menneinä aikoina ajaneet. Olen kuullut ja nähnyt jopa sellaista opetusta, jossa suunnilleen kehotetaan kärsimään - "kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat". Tällä opetuksella saadaan aikaan ihmisiä, jotka kätkevät todelliset tarpeensa ja katkeroituvat sisimmässään.

Tämä tuli minulle mieleen tästä aiheesta :)
Sinikka-pappi

Miksi onnellisuus on hyvä asia? Silloin ihminen on tasapainoinen, iloinen, positiivinen ja ELÄÄ. Siihen Jeesuksen opitkin tähtäävät, että meillä olisi elämä.

Onnellisuus pakko on eri asia. Ketään ei voi pakottaa olemaan onnellinen, kuten ei myöskään rakastamaan. Ehkä tämä pakko on kotoisin siitä, että muille on näytettävä vaikka väkisin, että se oma elämäntyyli sekä arvot ovat NIIN hyvät? Vaikka todellisuudessa niin ei olisikaan.

Meille kaupataan paljon kaikkea tavalla, ettemme me voi olla onnellisia ilman sitä tätä ja tuota. Markkinointi ja mainonta kertoo, että kunhan ensin ostat/teet tätä, niin sitten olet todella onnellinen. Näitä mielikuvia me sitten ostamme eri tuotteista ja palveluista. Ikävä kyllä usko kuuluu tähän listaan.

Ihminen on vähän vaikea yhtälö. Me emme siedä tasapaksua elämää – vaikka se olisikin ”onnellista”. Jostain syystä kaipaamme haasteita, työtä (en tarkoita palkkatyötä) sekä vastoinkäymisiä. Kun on ollut jotain paitsi, yllättäen antaa arvoa (sekä nauttii) kummallisen ”pienille” asioille. Joskus on sadettavakin, ettei aurinko porota metsää kuoliaaksi.

Miksi siis ei voisi ajatella että tee mitä teet, pääasia kunhan se tekee sinut onnelliseksi? Ainoa kritiikki mikä tuohon liittyy, on että todella on miettinyt sitä, mikä tuo sen rauhan ja tasapainoin, ilon ja elämisen tunteen.

Miksi menet kirkkoon.? Tullaksesi vihaiseksi, vai tullaksesi onnelliseksi.??

Ihminen etsii onnellisuutta ja se on oikein.

Miksi muuten ihmiset menevät yhteen, ellei taustalla ole onnellisuuden ja nautinnon tarve.

Onnellinen ihminen on elävä, ja vice versa, tylsä.

Onnellisuus on hetkellinen tunne, sitten siitä onnellisuudesta tulee normaalia ja sitten haetaan onnellisuutta jostain muualta.

tämä kävisi paremmin

"Kunhan on tyytyväinen"

Eihän se todellakaan kristinuskossa päämäärä ole. Siinä on ylimpänä päämääränä oman itsen taivaaseen pääsy.

Itsekästä kristinusko kyllä on sillä oman onnellisuuden lisäksi kaikkien muidenkin onnellisuudet ovat tuota ylintä omaa päämäärää alempia arvoasteikossa.

Miksi onnellisuuteen ei saisi pyrkiä? Ei kärsimyksen tule kuulua elämään minään itsestäänselvyytenä vaikka joissakin uskonnoissa tai niiden sisällä vaikuttavissa lahkoissa kärsimystä hyveenä ja jopa palkkiona pidetäänkin.

Pitää kuitenkin erottaa aito onnellisuus ja kauppamiesten halvalla tai vähän kalliimmalla myymä korvike.

Kukaan tuskin on alati onnellinen mutta synkkyyteen vaipuminen ja kaikesta vain huonojen puolien etsiminen tai syiden etsiminen: miksi en voisi olla onnellinen ei luultavasti tuo parempaa elämää. Pidempää ei ainakaan: tutkimusten mukaan onnettomuus ja negatiivinen asenne tulevaan lyhentää elämänkaarta.

Onnellisuus on tyytyväisyyttä. Ja se voi olla tyytyväisyyttä myös vallitsevaan tilanteeseen, tämä on hyvä, tämä riittää minulle. Eikä onnellisuutta tarvitse ahnehtia, mutta ei tarvitse myöskään tyytyä siihen, että tuntee tyytymättömyyttä oman elämänsä suhteen.

Näen itse olevani onnellinen vaikka olenkin tyytymätön usein joihinkin detaljeihin. Silloin on hyvä pysähtyä ajattelemaan koko pakettia ja todeta: eihän tässä per-ke-le mitään hätää ole.

Minusta jokainen ihminen määrittelee itse sen, mistä tulee onnelliseksi. Onnen hetkiä voi saada vaikka materiasta (esim. iloita uusista verhoista tms.), mutta sen kaltainen kuluttamalla saatu onni tuskin on pysyvää tai kauan tyydyttävää.

Useimmille tavallisille ihmisille onni taitaa koostua niistä arkipäivän pienistä hetkistä; auringonpaisteesta, lomasta, perheestä, terveydestä, lemmikeistä, harrastuksista, luonnosta jne. Ongelma nykyaikana taitaa olla vain se, että meillä on nykyään jatkuvasti niin kiire, ettemme osaa arjessamme näihin pieniin asioihin ja hetkiin kiinnittää huomiota. Unelmoidaan esim. lottovoitosta, jolloin siinä nyt-hetkessä olevat aarteet jäävät huomaamatta.

Minusta tässä maailmassa ei ole liikaa onnellisuutta! Päinvastoin! Onnellinen ihminen osaa olla onnellinen toisenkin puolesta ja levittää omaa hyvää oloaan myös ympäristöönsä. Kun katson maailmaa ympärilläni, en näe onnellisia ihmisiä - aina sellainen ei katso edes peilistä vastaan.

Tällä palstalla on paljon rumaa puhetta muille ja ilkeilyä - onnellisella ihmisellä ei ole tarvetta sellaiseen.

hiukan särähtää sanoi :
Onko onnellisuus pääasia elämässä
________________
Tämä tilanne näytettiin vanhalle norjalaisnaiselle jo vuonna 1968.

http://p1.foorumi.info/kultaomeniahopeamaljassa/viewtopic.php?t=27

Minä näin kristittyjen keskuuteen tulevan vertaansa vailla olevan välinpitämättömyyden, lankeemuksen tosi ja elävästä kristillisyydestä. Aikana ennen Jeesuksen paluuta kristityt eivät tule olemaan avoimia tutkistelevalle julistukselle. He eivät tule kuuntelemaan synnistä ja armosta, laista ja evankeliumista, katumuksesta ja parannuksesta. Tilalle tulee toista laatua oleva julistus, jonkinlainen ONNELLISUUTTA tavoitteleva kristillisyys. Pitää menestyä ja päästä eteenpäin. Kyseessä ovat aineelliset asiat tavalla, mitä Jumala ei koskaan ole luvannut. Kirkot, vapaakirkot ja rukoushuoneet tyhjenevät yhä enemmän. Ristin ottamisen ja Jeesuksen seuraamisen julistuksen sijalle tulee viihde, taide ja kulttuuri sinne, missä pitäisi olla herätys, hätä ja parannuskokouksia. Tämä tulee tapahtumaan suuressa määrin juuri ennen JEESUKSEN TOISTA TULEMISTA ja onnettomuus murtautuu päällemme.

(Suur)valtioiden elämänkaari voidaan jakaa kuuteen vaiheeseen;

1. uudisraivaajien aika
2. valloitusten aika
3. kaupankäynnin aika
4. vaurauden aika
5. älyllisten saavutusten aika
6. rappion aika

Tällä hetkellä elämme tuota leivän ja sirkushuvien eli rappion aikaa.

Siis ei mitään uutta auringon alla...and round we go!

Kristinusko tarjoavaa markkinoinnissaan mielihyvää, yhteisöllisyyttä, perinteikkyyttä, mielenrauhaa, turvallisuutta, sekä henkisesti tasapainoista elämää, jossa voi olla varma siitä, että ongelmien tullen voi luottaa tietyn yliluonnollisen hahmon rajattomaan rakkauteen. Kaikki tuo on oletettavasti omiaan johtamaan onnellisuuteen, joten siinä mielessä kristinuskossa tarjotaan uskomisen tuloksena onnellisuutta.

Hankalat kysymykset vaivaavat monien mieliä. (Mistä olen tullut? Mikä tarkoitus on maapallolla? Mikä tarkoitus on ihmisillä? Mihin mummo joutui, kun kuoli? Mitä tapahtuu, kun minä kuolen?). Kun vastauksena on Jumalan tahto ja taikatenmput, niin voi olla onnellinen siitä, ettei tarvitse hakea vastausta inhottavista oppikirjoista. Tai voi hylätä lohduttoman vastauksen, joka saattaisi vähentää onnellisuutta.

Usko ja sen lieveilmiöt myös ahdistavat monia, joten aivan pelkkää onnea se usko ei kuitenkaan tuo.

Tässä eräs blogiteksti, jos joku haluaa lukea. Siinä kirjoittaja vertailee kahta ihmiskäsitystä, joita hän nimittää humanistis-eksistentiaaliseksi ja holistis-kongnitiiviseksi. Hän sanoo, että noiden erilaisten ihmiskäsitysten takia kristinuskoa koskevissa keskusteluissa ihmiset puhuvat usein toistensa ohi.

Nykyinen onnellisuuspuhe kuuluu mielestäni tuohon humanistis-eksistentiaaliseen ihmiskäsitykseen, joka on ainakin pohjimmiltansa ateistinen. Siihen päälle sitten ympätään kristinuskoa.

http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=417&id=41397