Pääministeri Katainen näkyy pyytävän ratkaisuja eurokriisiin Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Lahdessa. Ilmeisesti tosin sellaisia ratkaisuja, jotka hän itse hyväksyy. Onhan näitä ratkaisuja jo aikaisemmin esittäneet muiden muassa Paavo Väyrynen ja Timo Soini. Ratkaisut eivät vain näy kelvanneen.
Paavo Väyrynenhän on valmis irrottamaan Suomen euroalueesta ja ottamaan markan uudelleen käyttöön euron rinnalle. Väyrynen ei luota Olli Rehnin ja muiden euroalueen ykköspäättäjien kykyyn luoda vakautta rahaliittoon. Hän arvelee tilanteen niin vaikeaksi, ettei se ole poliittisin päätöksin hallittavissa. Rakennetut "palomuurit" eivät estä palon leviämistä, vaan johtavat yhä suurempiin ja lopulta tuhoisiin tukijärjestelyihin.
Timo Soinin mukaan Pohjois- ja Etelä-Euroopan pitää luoda omat rahaliitot, jotta euroalueen valuvioista päästään eroon. Keskeistä uusissa liitoissa olisi se, että mukana olevat maat olisivat demokraattisesti ja taloudellisesti samalla kehitystasolla. Etelä -euron muodostaisivat avustettavat maat eli Espanja, Portugali, Kreikka ja mahdollisesti Italia. Pohjoiseen kuuluisivat Saksa, Hollanti, Baltia ja Pohjoismaat.
Katainen itse piti esillä ajatusta vakuudellisista valtioiden joukkovelkakirjoista, joissa valtion omaisuutta tai verotuloja korvamerkitään lainan vakuudeksi. Suomen mainitaan käyttäneen metodia 1990-luvun suuressa lamassa. Katainen näkyy myös vaativan elinkeinoelämältä näkemyksiä EU:sta, mikä on sangen hupaisaa, koska jokainen yritysjohtaja Suomessa on aina samaa mieltä kuin hallitus.
Mielestäni Kataisen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, millä tavoin Suomi selvisi 80 - ja 90 -luvun taitteen lamasta. Tilanne Euroopassa muistuttaa kummallisesti juuri tuota aikaa Suomessa. Tällöinhän silmälasipäisen komissaarin, Euroopan poliisin, roolissa esiintyi Iiro Viinanen ja myös tuolloin kansalaisia peloteltiin, uhkailtiin ja hyvä ettei julistettu valtakunnankiroukseen kaikista kriittisistä puheenvuoroista, joissa epäiltiin harjoitettua politiikkaa. Politiikkaa, joka kaikesta suuresta huudosta huolimatta osoittautui paikkansapitämättömäksi niin että Iiro Viinanenkin menetti suuren uhonsa vuoksi selvää rahaa yltiöpäisen vedonlyöntinsä takia.
Merkittävin tuon ajan ratkaisu Suomessa oli markan arvon heikentäminen. Sama lääke on luultavasti kivuttomin tie ulos myös Euroopan ongelmista. Paul Krugman vertaa Euroopan tilannetta 1930 -luvun tilanteeseen ja menettelytapoihin, joilla tuon ajan maailmanlaajuisesta lamasta selvittiin. Tuon ajan ratkaisuhan oli heikentää rahan arvoa kultakannasta luopumalla.Artikkelissaan(http://www.nytimes.com/2012/04/16/opinion/krugman-europes-economic-suicide.html?_r=2&ref=global-home) Krugman ehdottaa jäsenvaltioiden luopumista eurosta, mikä vastaa myös Paavo Väyrysen näkemystä asiassa.
Nyt Euroopassa käytetyt ja meneillään olevat sisäisen devalvaation keinot säästöineen ja kurjistamisineen ehtivät luultavasti tappaa sairaat potilaat ennen tevehtymistä, kuten Krugmankin antaa ymmärtää.
Paavo Väyrynenhän on valmis irrottamaan Suomen euroalueesta ja ottamaan markan uudelleen käyttöön euron rinnalle. Väyrynen ei luota Olli Rehnin ja muiden euroalueen ykköspäättäjien kykyyn luoda vakautta rahaliittoon. Hän arvelee tilanteen niin vaikeaksi, ettei se ole poliittisin päätöksin hallittavissa. Rakennetut "palomuurit" eivät estä palon leviämistä, vaan johtavat yhä suurempiin ja lopulta tuhoisiin tukijärjestelyihin.
Timo Soinin mukaan Pohjois- ja Etelä-Euroopan pitää luoda omat rahaliitot, jotta euroalueen valuvioista päästään eroon. Keskeistä uusissa liitoissa olisi se, että mukana olevat maat olisivat demokraattisesti ja taloudellisesti samalla kehitystasolla. Etelä -euron muodostaisivat avustettavat maat eli Espanja, Portugali, Kreikka ja mahdollisesti Italia. Pohjoiseen kuuluisivat Saksa, Hollanti, Baltia ja Pohjoismaat.
Katainen itse piti esillä ajatusta vakuudellisista valtioiden joukkovelkakirjoista, joissa valtion omaisuutta tai verotuloja korvamerkitään lainan vakuudeksi. Suomen mainitaan käyttäneen metodia 1990-luvun suuressa lamassa. Katainen näkyy myös vaativan elinkeinoelämältä näkemyksiä EU:sta, mikä on sangen hupaisaa, koska jokainen yritysjohtaja Suomessa on aina samaa mieltä kuin hallitus.
Mielestäni Kataisen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, millä tavoin Suomi selvisi 80 - ja 90 -luvun taitteen lamasta. Tilanne Euroopassa muistuttaa kummallisesti juuri tuota aikaa Suomessa. Tällöinhän silmälasipäisen komissaarin, Euroopan poliisin, roolissa esiintyi Iiro Viinanen ja myös tuolloin kansalaisia peloteltiin, uhkailtiin ja hyvä ettei julistettu valtakunnankiroukseen kaikista kriittisistä puheenvuoroista, joissa epäiltiin harjoitettua politiikkaa. Politiikkaa, joka kaikesta suuresta huudosta huolimatta osoittautui paikkansapitämättömäksi niin että Iiro Viinanenkin menetti suuren uhonsa vuoksi selvää rahaa yltiöpäisen vedonlyöntinsä takia.
Merkittävin tuon ajan ratkaisu Suomessa oli markan arvon heikentäminen. Sama lääke on luultavasti kivuttomin tie ulos myös Euroopan ongelmista. Paul Krugman vertaa Euroopan tilannetta 1930 -luvun tilanteeseen ja menettelytapoihin, joilla tuon ajan maailmanlaajuisesta lamasta selvittiin. Tuon ajan ratkaisuhan oli heikentää rahan arvoa kultakannasta luopumalla.Artikkelissaan(http://www.nytimes.com/2012/04/16/opinion/krugman-europes-economic-suicide.html?_r=2&ref=global-home) Krugman ehdottaa jäsenvaltioiden luopumista eurosta, mikä vastaa myös Paavo Väyrysen näkemystä asiassa.
Nyt Euroopassa käytetyt ja meneillään olevat sisäisen devalvaation keinot säästöineen ja kurjistamisineen ehtivät luultavasti tappaa sairaat potilaat ennen tevehtymistä, kuten Krugmankin antaa ymmärtää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.