Tämänpäiväinen IS raportoi: Kirkkoherra ja kesäteologi joivat olutta pohjoissuomalaisen seurakunnan rippikoululeirillä viime viikolla.
- Kesäteologi ja kirkkoherra huojuivat, ja pianonsoitossa nuotit olivat hukassa. Myös alkoholi tuoksui, muuan rippilapsi sanoo.
Viiden päivän mittaista rippileiriä johtaneesta kirkkoherrasta on kirjelmöity kirkkoneuvostolle, ja seurakunnassa suunnitellaan selityskirjettä rippilasten vanhemmille.
Tosi naurettavaa... sattuu sitä paremmissakin piireissä ja ihan synnittömille kirkon työntekijöillekin.
- Kesäteologi ja kirkkoherra huojuivat, ja pianonsoitossa nuotit olivat hukassa. Myös alkoholi tuoksui, muuan rippilapsi sanoo.
Viiden päivän mittaista rippileiriä johtaneesta kirkkoherrasta on kirjelmöity kirkkoneuvostolle, ja seurakunnassa suunnitellaan selityskirjettä rippilasten vanhemmille.
Tosi naurettavaa... sattuu sitä paremmissakin piireissä ja ihan synnittömille kirkon työntekijöillekin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on se, jos kirkkoherra on virantoimituksessa maistissa. Jos taustalla on ennestään jo saman-
kaltaista toimintaa, luonnollisin seuraus on virasta erottaminen. Toinen juttu on se, onko esimerkiksi tuomiokapitulin puheenjohtajalla, piispalla,siihen kanttia! Kirkossa on seinät niin laajalla.
Luterilainen suomi on niin päihdekeskeinen ja myönteinen että ymmärrän niitä jotka haluaisivat ainakin rippikouiluissa näytettävän parempaa mallia.
Kirkkopostilla (painettu 1942) II, sivu 547:
"...tarvitaan ... sellaista ihmistä, joka syödessäänkin ja juodessaan pitää ruumiinsa kohtuudessa ja raittiina, kuormittamatta ja turmelematta sitä ylenmääräisellä syömisellä ja juopottelulla, niin että se on valpas harkitsevainen ja valmistunut rukoukseen.
Se näet, joka ei raittiina ja kohtuullisena uurasta virkansa hoitamista tia kutsumuksensa suorittamista, vaan on täysi sika, jokapäiväinen juopporenttu, ei myöskään voi olla valmistunut rukoukseen eikä liioin muuhunkaan kristilliseen, jopa hänestä ei ole hyötyä mihinkään muuhunkaan.
Tässä asiassa me hillittömät saksalaiset tarvitsisimme juopottelumme ja ryypiskelymme vastustamiseksi erikoisen kehoitussaarnan; mutta mistä me saamme riittävän moimakkaan ja lujan saarnan keskuudessamme vallitsevan häpeällisen, sikojen tapaisen elämän ja juoppuden perkeleen vastustamiseksi? Kaatosateen ja tuhotulvan tavoinhan tämä kaikki nyt valitettavasti hyökyy, peittäen allensa kaiken, ja päivästä päivään se yhä lujemmin pureutuu kaikkiin kansankerroksiin, niin korkeimpiin kuin alimpiinkin. Kaikki saarnaaminen on täysin tehotonta. Parasta olisi kai vaieta koko asiasta, kaikki kun kuitenkin on turhaa: ei kuunnella, vaan ivaillen halveksitaan. Ovathan apostolit ja Kristus itsekin ennakolta sanoneet tuommoisen pääsevän valtaan; sen tähden Kristus kehoittaa kristittyjänsä pitämään vaaria itsestänsä, ettei heidän sydämiänsä raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää heidät äkkiarvaamatta, niinkuin paula (Luuk. 21:34,35)"
jne. (useita sivuja samasta aiheesta...)