Siis meitä helsinkiläisiä, stadilaisia! Näin uutisoi aamun lehti, joka kertoo tuon rajapyykin ylittyneen viikko sitten perjantaina. Varmaan kuluneella viikollakin tänne on jo tullut lisää väkeä sieltä Kepulandiasta, hakemaan ja varmaan aikanaan saamaankin parempaa elämää. Ja luopumaan kepulaisuudesta. Tyhmiäkö siellä Kepulandiassa ihmiset ovat, kun lähtevät pois siitä ihanuudesta ja tulevat tänne kujuuteen; noilla määreillähän palstan kepulaiset kuvaavat Kepulandiaa ja Helsinkiä.
Kun pääkaupunkiseutu – Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen lasketaan yhteen – samaa metropoliahan ne ovat – väkilukumme on jo lähes 1,1 miljoonaa. Ja jos piirretään 50 km:n säteellä puoliympyrä Helsingin keskustasta länteen, pohjoiseen ja itään, sen sisälle jää väkeä jo reippaasti yli 1,5 miljoonaa, siis enemmän kuin neljäsosa Suomen väkiluvusta. Ja väkimäärä sillä alueella vain kasvaa koko ajan samaa vauhtia kuin se muualla Suomessa eräiden kaupunkiemme alueita ja lähialueita lukuun ottamatta vähenee. Ja kehitys kehittyy tällä kasvavalla alueella, tuottaa yhä enemmän kaikkea hyvää – niin materiaalista kuin henkistäkin – koko Suomen ja kaikkien suomalaisten tarpeisiin, myös niille näivettyville alueille, pinta-alaltaan suurimmalle osalle Suomea, ja niiden yhä vähenevälle väelle, joka ei enää aikoihin olisi voinut siellä elää ilman täältä saamaansa tukea.
Mutta kepu vain yrittää sinnikkäästi taistella tuota tarpeellista ja onneksi vääjäämätöntä kehitystä vastaan, ja saa edelleen kannattajikseen onneksi yhä pienenevän joukon niitä, jotka ymmärtämättömyyttään sahaavat poikki omaa oksaansa. Mutta mitäpä tuosta, jos se heidän oksansa katkeaa, itse he sen mukana alas putoavat, ja niin putoaa kepukin, yhä alemmas. Ja kehitys kehittyy ja yhä useammalla suomalaisella on entistä parempi elämä!
Kun pääkaupunkiseutu – Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen lasketaan yhteen – samaa metropoliahan ne ovat – väkilukumme on jo lähes 1,1 miljoonaa. Ja jos piirretään 50 km:n säteellä puoliympyrä Helsingin keskustasta länteen, pohjoiseen ja itään, sen sisälle jää väkeä jo reippaasti yli 1,5 miljoonaa, siis enemmän kuin neljäsosa Suomen väkiluvusta. Ja väkimäärä sillä alueella vain kasvaa koko ajan samaa vauhtia kuin se muualla Suomessa eräiden kaupunkiemme alueita ja lähialueita lukuun ottamatta vähenee. Ja kehitys kehittyy tällä kasvavalla alueella, tuottaa yhä enemmän kaikkea hyvää – niin materiaalista kuin henkistäkin – koko Suomen ja kaikkien suomalaisten tarpeisiin, myös niille näivettyville alueille, pinta-alaltaan suurimmalle osalle Suomea, ja niiden yhä vähenevälle väelle, joka ei enää aikoihin olisi voinut siellä elää ilman täältä saamaansa tukea.
Mutta kepu vain yrittää sinnikkäästi taistella tuota tarpeellista ja onneksi vääjäämätöntä kehitystä vastaan, ja saa edelleen kannattajikseen onneksi yhä pienenevän joukon niitä, jotka ymmärtämättömyyttään sahaavat poikki omaa oksaansa. Mutta mitäpä tuosta, jos se heidän oksansa katkeaa, itse he sen mukana alas putoavat, ja niin putoaa kepukin, yhä alemmas. Ja kehitys kehittyy ja yhä useammalla suomalaisella on entistä parempi elämä!
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mutta sinä aliupseeritolliskohan olet Rautavaaralla syntynyt äpärä.
Mitä tekemistä sinulla on stadilaisten kanssa?
Täällä ei ole friituja, on vain friiduja. Olet ääliömäinen landebuutti,jolla on lehmänlantaa varpaitten välissä ja sitä samaa kallosi isällä. Olet lante kunti sinun kielelläsi.
valkoinen perse näkyy tänne asti?
Mitä vikaa Rautavarassa on? Rautavaara niin kuin monet muutkin syrjäiset kunnat ovat tuottaneet paljon lahjakkaita ihmisiä, joilla siellä ei olisi ollut mahdollisuuksia. Niinpä ne ovat lähteneet muualle hakemaan parempaa elämää. Ei kapi-korhosestakaan olisi siellä Rautavaaralla voinut tulla kapteenia eikä Valion isännöitsijää.
Tietysti voi syyttää syrjäseuduilta pois lähteneitä siitä, että siitä johtuen useimmat niistä kunnista ovat nyt väestöltään pienentyneitä ja ikärakenteeltaan vääristyneitä kurjistuvia kepukuntia. Sellainen kai on Rautavaarakin. Mutta oikeampi syyllinen olisi kepu, joka ei ole pystynyt tekemään mitään niihin jääneiden ihmisten elämää parantaakseen. Ymmärrän niitä nuoria, sillä oma suu on lähempänä kuin kontin suu. Tunnustan, että samankaltainen tausta kuin kapi-korhosella on itsellänikin. Vaikka oma synnyin- ja nuoruuskuntani onkin lähempänä rintamaita, ei mene hyvin sielläkään, ja kepu sielläkin valtaa pitää.
Puhut hyvin ja totta. Ei Rautavaarassa sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos minä olisin sinne jäänyt, niin eihän siellä olisi ollut minulle muita mahdollisuuksia kuin ne metsätyöt, jossa ehdin jo tarpeekseni olla. Ja kun niihinkin tulivat koneet, yhä vähemmän niissä ihmisiä tarvittiin. Niinpä väki on lähtenyt sieltä pois niin, että lapsuuteni 6000 asukkaan kunnassa on enää vain vajaat 2000 asukasta.
Ja kaunista seutua se on, ja vuosikymmenten katkon jälkeen olen alkanut vierailla siellä säännöllisesti kesäisin Rautavaara-päivillä, ja osakseni saama kohtelu on ollut oikein mukavaa. Paikallislehteenkin minua haastateltiin ja oikein myönteisesti siinä minusta kerrottiin. Kepu se sielläkin kannatetuin puolue on, joskaan valtuuston johdossa ei ole kepulainen, eikä sellainen ole kunnanjohtajakaan, joten kunnalla menee suhteellisen mukavasti. Työttömyys siellä on vähäisempää kuin monissa naapurikunnissa ja kunnan budjetit ovat olleet viime vuosinakin ylijäämäisiä, tietysti paljolti valtionosuuksien tasausjärjestelmän ansiosta. Aikoja sitten on tullut lukiokin kuntaan, jossa minun siellä ollessani ei ollut keskikouluakaan, tiestö on parantunut ratkaisevasti ja viime vuonna saatiin myös koko kunnan kattava laajakaistaverkosto.
Muistelmissani kerroin myös Rautavaarasta ja sen historiasta ja rautavaaralaisista. Noista asioista pari leikkausta muistelmistani:
””Karut olosuhteet ovat muokanneet rautavaaralaisen ihmisen sitkeäksi, vähään tyytyväksi jässikäksi, joka saattaa kyllä taipua, vaan ei taitu vähällä. Yksin tai enintään oman perheen kanssa puurtaminen ei ole kehittänyt sosiaalisia avuja eikä yhteistoimintakykyjä, joten rautavaaralainen voi olla melkoinen änkyrä. Kun hän on joutunut selviytymään omin avuin vaikeissakin tilanteissa, hän ei juuri muihin luota - ”herroihin” ei ainakaan. Hän saattaa olla sitä mieltä, että kunnon työmies on aina parempi kuin ”herran-ketkale”. Tuo asenne on saattanut johtaa myös koulutuksen vieroksuntaan, mikä on voinut jarruttaa niin ihmisten kuin paikkakunnankin kehitystä. Toki vähänkin korkeamman koulutuksen hankkiminen oli menneinä aikoina rautavaaralaiselle myös todella vaikeata, paikkakunnalla mahdotonta. Ehkä nuo kielteiset asenteet on nähtävä eräänlaisena itsepuolustuksena. Sisimmässään rautavaaralainen on hyvinkin voinut tuntea katkeruutta kovasta osastaan. Tällä ehkä selittyy varsinkin lapsuuteni aikoihin ja vielä myöhemminkin kukoistanut rautavaaralainen korpikommunismi.””
Jos minussa oli tuota rautavaaralaisten perusominaisuutta, ehkä sitä on se sitkeys ja taipumattomuus ja itseensä luottaminen, mutta ”herravihaa” minussa ei ollut, eikä lioin siementä kommunistiksi. Vielä jatkoin muistelmissani näinkin:
””Rautavaara on varmaan tuottanut enemmän oman elämänsä sankareita kuin teoillaan laajempaa kuuluisuutta saaneita. Sellaisiakin on. Historiallisesti merkittävin rautavaaralainen lienee maineikas sissipäällikkö Olli Tiainen, joka on syntynyt ja kasvanut Rautavaaran Tiilikassa, lapsuuskotini ohi kulkevan Tiilikkajoen yläjuoksulla. Sieltä hän aikuisiässä muutti räätäliksi Nurmekseen, jossa hänet osoittamiensa johtamistaitojensa ansiosta nostettiin paikallisten joukkojen johtajaksi Suomen sodassa 1808-09. Sodassa hän kunnostautui neuvokkuutensa ja pelottomuutensa ansiosta monissa taisteluissa. Hänen johtamansa talonpoikaisjoukot voittivat venäläisen joukko-osaston Kontiolahden Mönninvaaralla ja turvasivat Sandelsin aseman Toivalassa, ja Sandelsin vetäydyttyä Iisalmeen Tiainen johti menestyksekkäästi sissisotaa Savossa. Eräät lähteet ilmoittavat Tiaisen nurmeslaiseksi, josta hänet ”löydettiin”, ja jotkut pielisjärveläiseksi, kun hänen syntymäseutunsa kuuluivat tuolloin tuohon pitäjään, kun Rautavaaran pitäjää ei vielä ollut.
Tunnettuja rautavaaralaisia ovat myös 1885-1960 elänyt musiikkimies ja säveltäjä, Rautavaaran kanttori Masalinin poika Armas Maasalo (mm Joulun kellot, Muuttolinnuille, Mä kanssa enkelten, Oi Jeesus lohdutukseni ja monet muut virret ja muuta, etupäässä hengellistä musiikkia) sekä yhä keskuudessamme vaikuttava entinen punapappi, nykyinen arvostettu humanisti, kirjailija ja kolumnisti, teologian tohtori ja sekä Helsingin että Turun yliopiston dosentti Terho Pursiainen. Rautavaaran pitkäaikaisen kirkkoherran ja rippi-isäni Kaarle Henrik Mannerkorven poika, melko nuorena jo 1980 kuollut Eino Leino-palkinnon saanut kirjailija Juha Mannerkorpi on myös päässyt tietosanakirjaan, jossa hänen tuotantoaan on lueteltu. Huomattava on, että kaikki mainitut ovat tehneet elämäntyönsä ja hankkineet kuuluisuutensa muualla kuin synnyinpitäjässään.””
Pitäisiköhän minun nyt lisätä noiden tunnettujen rautavaaralaislähtöisten joukkoon itsenikin täällä kepupalstalla saamani kuuluisuuden vuoksi;))
lähdit Rautavaaralta. Sekä Rautavaaran, että Helsingin älykkyysosamäärä kohentui sen seurauksena ja sehän on pelkästään positiivinen asia.
Pitkältihän on kysymys siitä, mitä ihminen haluaa elämässään tehdä. Jos haluaa loisia joutilaana muutaman kymmenen vuotta armeijassa, on lähdettävä pois Rautavaaralta ja jos haluaa perustaa metsäkoneurakointia harjoittavan yrityksen, niin se onnistuu merkittävästi paremmin Rautavaaralla kuin Helsingissä.
Jokaisen ihmisen on tehtävä valintoja elämässään mutta ovatko ne valinnat loisteliaita muiden mielestä on sitten jo toinen tarina...
Kiitoksia kovasti, kun katsot älykkyysosamäärien summan kohentuneen Helsingissä minun tänne tuloni johdosta. Mutta ehkä hieman liian korkealle arvostat tänne tuomani älykkyyteni vaikutuksen noin laajassa mitassa. Täällä sentään on yliopisto, korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, joissa toimivissa on älykkyyttäkin niin paljon, ettei minun tuomani lisäripaus sitä paljonkaan kasvata.
Tosin täällä on myös kepun puoluetoimisto, joka tietysti vaikuttaa helsinkiläisten älykkyyden keskiarvoa madaltavasti, mutta senkin vaikutu on niin vähäinen, että kyllä tämä Stadi pysyy kirkkaasti Suomen älykkäimpänä paikkakuntana. Ei tästä muutoin olisi tullut pääkaupunkia, josta maata johdetaan.
Otappa reppana huomioon, että Rautavaaralla ko muuttuja nousi lähtösi jälkeen....;)
omiin kokemuksiini Helsingistä. Kysymys kuuluukin, kumpi voitti, Rautavaara vai Helsinki?
"tämä Stadi pysyy kirkkaasti Suomen älykkäimpänä paikkakuntana. "
Pidän tuota lausuntoaisi Helsingistä vahvasti liioiteltuna ellei peräti valheena. Kun kaikkien kepukuntien veltoin ja työhaluttomin väestö on kerääntynyt Helsinkiin ns. "helpon elämän" perässä, on tulos nähtävissä. Helsinki yrittää väenväkisin liittää itsensä ympäristön kaupunkeihin jatkaakseen loisimistaan työtätekevien rahoilla. Sinäkäänhän et tee työtä?
Käsitys on käsitys ja tieto on sitten asia erikseen... Helsingin seudulla (Hki, Kauniainen. Espoo, Vantaa) akateemisen koulutuksen saaneiden osuus väestöstä on ylivoimaisesti suurin... Ei Helsinkiin ole päätyneet se veltoin ja työhaluttomin väestö. Helsinkiin on lukion jälkeen lähtenyt lukion parhaimmisto joka on saanut opiskelupaikan korkeakoulusta / ylipistosta ja kun on sitten valmistunut niin on saanut työpaikan Helsingin seudulta.
Muistelmissasi on varmaan paljonkin kiinnostavia asioita. Niissä ilmeisesti on paljon muustakin kuin itsestäsi. Siitä nuo pätkätkin antavat näyttöä. Onko ne myynnissä kirjakaupoissa? Tai mistä muualta ne voisi saada luettavakseen?
Eivät ne muistelmani ole koskaan olleet myynnissä kirjakaupoissa tai muuallakaan. Tein ne lähinnä aikani kuluksi ohitusleikkaustoipilaana ja samalla eläkeläisaikani alkaessa jo 14 vuotta sitten, 63-vuotiaana, muistaen jo 50-vuotiaana ”Luotettavat muistelmat” kirjoittaneen Lasse Lehtisen kehotuksen, että muistelmat pitää kirjoittaa silloin, kun vielä muistaa jotakin;)) Jälkeläisilleni ja muulle läheispiirilleni ensisijaisesti ne tarkoitin, mutta kun niistä oli kiirinyt tietoa vähän kauemmaskin, jouduin ottamaan parikin kertaa lisäpainoksen, kummallakin kerralla niitä hieman täydentäen, viimeiseen versioon jo vaimoni sairauden ja kuoleman raskaat ajat ja leskeysaikani iloisempia tapahtumiakin ja myös läheisteni elämän tärkeimpiä tapahtumia sisällyttäen. Politiikasta niissä ei ole sanaakaan, paitsi lyhyt maininta kuntavaaliehdokkaana olostani ja siihen johtaneista tapahtumista. Sotilasammattikuntani yhdistystoiminnasta ja kokemuksistani siinä kyllä kerron jonkin verran. Muistelmiani lienee mennyt jakeluun yhteensä n. 30 kpl.
Muistelmani lukeneen vanhan ystäväni, evp-toimiupseertoverini kehotuksesta, suorastaan vaatimuksesta lähetin intiimeimmistä yksityiskohdista riisutun version Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Päällystöliiton yhdessä toimeenpanemaan ammatillisen perinteen keräyskilpailuun. Yllätykseni voitin pääpalkinnon, vaikka muistelmissani ei ole erityinen pääpaino sotilasurani kokemuksissa, enemmän niissä kerron muusta, mutta monista tohtoreista koostunut arvostelijaraati piti sitä muistelmieni suurena ansiona. Ei tuossa kilpailussa ollut kovin suuri osanottajamääräkään, vain 19 osallistujaa. Se versio varmaan on tallella ja halukkaiden luettavanakin SKS:n arkistossa Helsingin Hallituskadulla. Itselläni niitä on vielä muutamia kappaleita, vaikka vielä tänä kesänä Rautavaara-päivillä jouduin antamaan niitä muutaman niistä kiinnostuneille, heidän joukossaan myös yksi ”oikea kirjailija”, erään lapsuustoverini vävy, joka oli lukenut muistelmani apeltaan, kehui niitä turhankin vuolaasti ja halusi ne itselleenkin ja vastalahjaksi antoi pari omaa kirjaansa. Mielelläni en niitä enää minnekään jakele.
Kerron muistelmissani tarvittavassa määrin taustoistakin, kuten mm. Rautavaarasta niiden ensimmäisessä luvussa ”Juuret karussa maassa”. Myös sukuselvitystä niissä on jonkin verran, äitini puolelta kuusi-seitsemän sukupolvea taaksepäin, isäni puolelta vähemmän, kun aviottomana lapsena en sitä minulle vieraalla paikkakunnalla asunutta sukua tullut kovin hyvin tuntemaan. Samoin niissä on yleisempiä tietoja aikani sotaväestä ja myöhemmästä pitkäaikaisesta työpaikastani Valiosta. Mutta eniten tietysti kerron omasta elämästäni ja sen kokemuksista, n. 330-sivuisista muistelmista varmaan 250 sivua. Niistä olen esittänyt täälläkin joitakin pätkiä, ainakin nuoruuteni savotoilta Lapista ja kolmelta pitkältä YK:n rauhanturvaajareissultani, joka luku julkaistiin ottamillani kuvilla kuvitettuna myös Rauhanturvaaja-lehdessä, lehden nimi taisi silloin vielä olla Sinibaretti. Niitä täällä julkaistuja pätkiä löytynee vieläkin netistä, vaikka osa niistä on taidettu poistaakin.
Mutta jos olet oikeasti muistelmistani kiinnostunut ja lupaat, ettet niistä lainaile luvattani mitään täällä tai muualla esitettäväksi, niin voin ehkä harkita niiden lähettämistä sinulle, kun kerrot lähetysosoitteen ja perusteet kiinnostuksellesi. Suo anteeksi, että olen tullut näin varovaikseksi täällä, jossa minua kohtaan on osoitettu niin suurta kiinnostusta kertomatta mitään itsestään, ja kun olen jotain itsestäni kertonut, sitä on räävitty ja väännelty aivan uuteen uskoon, sellaiseen, jota vain pahansuopainen likainen mielikuvitus tuottaa. Ei sinun tarvitse sitä osoitettasi kertoa täällä, vaan voit tehdä sen sähköpostitse, sillä sähköpostiosoitteeni voinet helposti saada selville minun sitä tässä esittämättä.
JEP MAMUJEN MÄÄRÄ KASVAA RAJUSTI JA SINÄ ELÄTÄT....
Tollisko ei ymmärrä edes vitttuilua!
Ei ole kovin hyvin asiat Helsingissä.
Pahatkin mielenterveysongelmaiset saavat temmeltää vapaana, jopa holhouksen alaisuuteen järjenjuoksunsa perusteella kuuluvat henkilöt eivät saa välttämätöntä hoitoa.
Tällä palstalla kirjoittavien helsinkiläisen otos ei ehkä vastaa koko helinkiläisväestön tilaa, mutta täällä nähdyn perusteella todella vaikeita tapauksia on hoitamatta. Onko syy resurssien puute vai onko hulluudella Helsingissä väljemmät normit.
En tiedä noista pahoista ongelmaisista mutta jos katsot tuota
http://uusi.sotkanet.fi/kartta/bC/109/3/3A/0/3218/?cx=3400000.0&cy=7250000.0&cz=1300000.0&s=24&y=109
karttaa jonka otsikko on että
Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % 16-64 vuotiaista
Näyttää kovasti keskittyvän tuonne itään ja pohjoiseen?
Olisiko mahtaa olla sitä Lipposen mainitsemaa "ahdasmielisten kepukuntien" vaikutusta nää molemmat? Erilaiset joko muuttaa pois tai sitten ei nuppi kestä ja sekoaa?
puhuu tuo tilastokartta. Ei siinä mitään yllättävää ole, onhan tuo yleisessä tiedossa. Tällä palstalla siihen saa vahvistusta päivittäin.
Ukin anuksessa on ympyrää yllin kyllin sinulle heikkolahjaiselle aliupseeritolliskolle.
Mitä helsinkiläinen tekee kaupunkinsa puolesta ?
Oleillaan vain muitten kustantamana.
P askannetaan meri saastaiseksi.
Eloton merenpohja alueella.
Mutantti kaloja syöden.
Yleensä kalliiksi tulevat nämä kerskittymät veronmaksajille.
Luontoa ei ole kuin nimeksi ihmisillä.
Luonnon antimia ei osata käyttää.
Kaikki pitäisi saada valmiina muoviin käärittynä.
Suomi laaja maa, pitäisi hajauttaa väki.
Elämä muualla rikkaampaa
Kaikkea ne stadilaiset keksivät! Tämä nyt ei muuten liity avaukseni aiheeseen, kuin kertoohan se meidän mielikuvituksemme suuntautuvan suurempiin asioihin ja olevan hauskemman kuin noiden palstan kepulaisten vain kepussa ja minussa askaroivan mielikuvituksen.
Kun kohta kai esitettävä Mannerheimista kertova elokuva on herättänyt kohua siksi, että siinä Mannerheimia esittää kenialainen musta näyttelijä, ja elokuvan muutkin henkilöt ovat kenialaisia, vaikka suomalaisten rooleissa he ovatkin. Mutta Hesarin NYT-liite panee paremmaksi. Lehti on haalinut koolle yksitoista Suomeen ulkomailta muuttanutta ihmistä ja laittanut heidät presidenttiemme rooleihin. Hauskasti siinä on onnistuttu, esikuvahahmojensa näköisiä paljolti he ovat, vaikka ihonväri saattaa olla toinen.
Kekkosena on ugandalainen Lincoln Kayiwa, aivan ilmetty Kekkonen kaljuineen ja silmälaseineen. Ståhlbergina on pohjois-irlantilainen John Lawson, Relanderina kiinalainen Huang Tao, Svinhufvudina Jerome Moore Trinidadista, Kalliona venäläinen Kennady Kyarnya, Rytinä sudanilainen Joseph Bol, Paasikivenä syyrialainen Burhan Hamdon, Koivistona Myanmarin eli Burman pakolainen Thein Aung Khaing, Ahtisaarena meksikolainen Jaime de Vizcaya, Halosena Florence Quesada Costa Ricasta ja Niinistönä Fernando Schneider Brasiliasta. Ulkomuotonsa perusteella melko hyvin rooleihinsa sopivia hekin, joskaan eivät yhtä hyvin kuin tuo ugandalainen Kekkonen.
Tuollaiseenkin leikkiin on mahdollisuus täällä kansainvälisessä metropolissa, jossa on noita uus-suomalaisiakin kaikkiin tarpeisiin, jopa presidenttiemme rolleihin!
Kannattaa palstan kepulaistenkin ostaa tuo tänäinen HS, jonka mukana tulee myös NYT-liite, niin saatte ihailla Kekkosta, joka on nyt musta vain pinnalta!
Miten tuommojen ollut armeijan palveluksessa ?
Olet täysi punikki ääliö.
Kapi arvioitiin oikein varusmiesaikanaan, jätettiin pois RUKsta.
Vanhana aliupseerina tämä liero luikersi itkemällä sinne ja nyt on niin upseeria, niin upseeria.
Tosin tollisko on jättänyt upseeriudensa hieman vähemmälle, kun kaikki tietävät, että luuseri on evp aliupseeri...;)
Vielä tämän ihanan kotikaupunkini, Helsingin kasvusta. Aamun lehdessä on myös mainio graafinen kuvaaja, joka näyttää kaupunkimme kasvuvauhtia.
Alkuvuosisatoinaan Helsinki pysyi kauan melko pienenä kaupunkina. Suomen itsenäistyttyä se alkoi kasvaa varsin nopeasti. 200 000 asukkaan määrä ylittyi 1930, 300 000 asukasta kaupunki sai heti sodan jälkeen 1945, sitten kasvuvauhti vielä kiihtyi niin, että 400 000 asukasta oli kymmenen vuotta myöhemmin 1955, ja puoli miljoonaa taas kymmenen vuotta myöhemmin 1965. Kaupunki kasvoi ennen muuta reunoiltaan, tuli Jakomäki, Vuosaari ja monet muut.
Sitten Helsingin kasvuvauhti hidastui, kun naapurit Espoo ja Vantaa vetivät suurimman osan tänne tulijoista ja niihin muutti paljon myös entisiä helsinkiläisiä. Mutta viime vuosina kaupungin kasvu on taas kiihtynyt, kun on rakennettu asuinalueiksi sellaisiakin ennen maapohjansa vuoksi rakennuskelvottomana pidettyjä alueita kuin Pikku-Huopalahti, ja nyttemmin myös Helsingin parhaita ranta-alueita, aikaisemmin muussa käytössä olleita kuten Arabianranta, Jätkäsaari ja Kalasatama otetaan asuinkäyttöön. Myös vanhempia alueita on tiivistetty lisärakentamisella, kuten tätä Paloheinääkin, joka heti sodan jälkeen rakentui suurilla tonteillaan olleista rintamamiestaloista.
Helsingissä oli n. 360 000 asukasta minun tullessani tänne 1951. Melkoisesti on kaupunkimme kasvanut sen jälkeen, tosin suhteessa hyvin paljon enemmän Espoo ja Vantaa, sillä niihin aikoihin Espoossa oli muistaakseni vähän yli 20 000 asukasta (nyt lähes 300 000) ja Vantaalla, silloisessa Helsingin maalaiskunnassa kai alle 20 000 (nyt yli 200 000). Sadantuhannen lisäasukkaan saaminen Helsinkiin eli kasvaminen puolen miljoonan asukkaan kaupungista nykyiseen suuruuteensa kesti siis 47 vuotta, vuodesta 1965 tähän vuoteen. Mutta jos ja todennäköisesti kun kasvuvauhti jatkuu samana, ja miksipä ei jatkuisi, kun saimme lisämaatakin Sipoolta, niin 700 000 asukasmäärän täyttyminen voi hyvinkin tapahtua seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.
Ja Kepulandian periferiat tyhjenevät samalla vauhdilla. Toivotonta on kepun potkia tutkainta vastaan, eli pyrkiä kääntämään kehityksen pyörää toisinpäin, kun yhä useimmat suomalaiset ovat tulleet toisiin tuloksiin kuin eräät palstan kepulaiset, joiden mielestä siellä Kepulandiassa on niin ihanaa ja täällä vain pelkkää kurjuutta.
Vitttun stadilainen sinä olet. Paloheinän musikka. Lähes Rautavaaraan verrattavaa erämaata.
Kapi ei teitä ole kuin 599 999 yksi Rautavaaralla äpäränä syntynyt heikkolahjainen evp aliupseeri.
No Kapi, et sitten tullut nauramaan kanssamme "runollesi" eilen Taiteiden Yöhön. Arvata piti ettei kanttisi kestänyt tulla kuulemaan julkisia arvioita
Hauska oli ammattilaisten arvio Kapin tuherruksesta, siis muille kuin "runoilijalle" itselleen.
Opiskele ensin ketkä ovat stadilaisia, ja mitä se sana tarkoittaa, ennenkuin lasket heihin itsesikin.
Helsingissä asuvia on tuon verran, vaan ei tosiaankaan stadilaisia.
No narsistinahan olet itsesi nimeävä tiuetenkin jo stadilaiseksikin, vaikkei sinusta koskaan edes sellaista voi edes tulla.
Olet Helsinkiin Rautavaaralta muuttanut "maalaiserkku" etkä mikään stdilainen.
Mitä riemua se sinulle tuottaa, jos ihmiset revitään väkisin juuriltaan johonkin Helsinkiin, ja sen ympäristöön?
Tuokin on vain sinun narsistisen ja suuruudenhulluuden pääsi tuottamaa traumaa itsellesi, että Helsingin pitää olla joku metropoli.
Parempi elämä on paljon muuta kuin HeLsingissä, ja sen slummiympäristössä asuminen, muta sitähän sinöä et ymmärrä, kun olet niin uunotettu demupelle.
avaaja näkyy olevan pahasti asennevammainen, ja kirjoituksistaan paistaa pahasti läpi suoranainen kepuneuroosi.
Mikä saa ihmisen noin kepukiimaan, ettei öitänsäkään saa nukutuksi ilman kepupalstan ajattelua?
Huomio, joka ensiksi hieman huvitti, mutta tarkemmin ajatellen totesin sille olevan ihan järkevät perusteet.
Viikon suosituimpien listalla tuossa sivussa näkyy olevan kolme minun avaustani, kaksi Mielipidepankin avausta ja yksi Seppo_Ilmarisen avaus, jotka kaikki asiasisältönsä puolesta ilman muuta tuolle seitsemän kärjen listalle kuuluvat. Mutta sitten siellä on myös Sapiens duxin avaus, joka kuuluu näin:
Keskusta, omaa luokkaansa
Kun katselee puolueiden toimijoita, voi todeta Keskustan olevan paljon muiden yläpuolella. Elämänkokemusta ja viisautta riittää.
Vaikka siinä sanottu on niin vakuuttavasti perusteltu, kuten asianomaiselta aina ;)), silti hieman ihmettelin sen pääsyä listalle, kun ei se ole saanut edes kovin paljon lukijoita tai vastinetta. Mutta sitten ymmärsin: esiinnynhän siellä minäkin, puheenaiheena ja muutamalla omallakin viestilläni. That ´s it! Aina asia selviää, kun sitä hetken ajattelee!
Ps.
Tämä avaukseni ei näy vielä päässeen listalle, joten tsemppiä, kepulaiset!
Taitaapa olla tämäkin avaukseni jo loppuun käsitelty, ainakaan en nyt näe aihetta enemmälle puoleltani. Kalevan kisat ja uutiset tv:sta katsottuani katsoin vielä erään digiboxilleni tallettamani ohjelman ja vastasin yhdelle, muistelmistani kiinnostuneelle – aidosti tai kepulaisittain, käynee selville. Digiboxini laitoin tallettamaan tuota jo menossa olevaa Joel Hallikaisen 50-vuotisjuhlakonserttia, katson sen joskus myöhemmin.
Nyt lähden tästä iltapesuille, sitten pyjamaan ja kirjan kanssa vuoteeseen, kutenvarsin säntillisiä elämäntapoja noudattavan vanhuksen tulee tehdä. Mutta minua paljon nuoremmat ja vireämmät palstapäivystäjät varmaan jäävät päivystyspaikalleen ja kommentoivat tätäkin. Ja Helsinki jatkaa kasvuaan, huomenna täällä varmaan on jo taas muutamia kymmeniä enemmän meitä kuin tänään!
Täältä kuitenkin
hyvää yötä!
Vai Joel Hallikaista tallennat. Itse katselen kyllä mieluummin TV2:lta tulevaa Michael Monroen 50-vuotiskonserttia.
Toki ymmärrän, että stadilaisena olet tottunut tuollaiseen hempeään Molli-Jori -musiikkiin. Helsingissähän ei edes järjestetä suuria rockfestivaaleja kuten muualla eri puolilla maatamme. Sikäläistä ilmapiiriäköhän helsinkiläissyntyinen Michael Monroe alias Matti Fagerholm muutti Turkuun.
Teemalla puolestaan aloitti juuri esiintymisensä kahden naisen seksikäs PMMP -yhtye. Se on taas noita Kepu-Suomessa syntyneiden yhtyeitä, ainakin Kärsämäellä syntyneen Paula Vesalan osalta. Nättejähän nuo olisi katsella ja esittelevätkin sulojaan usein esiintyessään, mutta tämä konsertti on kuulemma luonteeltaan siivompi. Mutta kuten sanottua, musiikillisen annin takia taidan pysytellä tuolla TV2:n puolella.
erityisesti Jari Sillanpäästä ;)
On yhteiset intressitkin...
En ole mikään Joel Hallikainen-fani, mutta kyllä minua hänen musiikkinsa ja varsinkin olemuksensa miellyttää enemmän kuin tuo Fagerholm/Monroe. Ylen entisen sympaattisen pääkuuluttaja Pentti Fagerholmin pojasta on tullut hieman outo lintu. No, ehkä vastenmielisyyteni kohdistuu enemmän hänen kovin keinotekoiseen ulkoiseen olemukseen kuin musiikkiinsa. En tosin erikoisemmin pidä hänen musiikistakaan, vaikka nuoruudessani diggasin rockiakin, ja olen tanssinut sitä paljonkin.
Tuskin olen erityisen hempeilyyn taipuvainen musiikkimakunikaan suhteen, mutta kun itsekin harrastan laulua ja kitaransoittoa, niin olen niillä(kin) avuillani ehkä joskus värähdyttänyt jonkun tytön herkimpiä kieliä – millaisia ja missä ne lienevätkään;)) – paremmin kuin olisin pystynyt tekemään sitä yrittämällä Monroen tyylillä. Annan kyllä täyden arvostuksen Monroen saavuttamalle menestykselle urallaan, joka varmasti on kansainvälisempi kuin Hallikaisen ura, mutta ehkei sittenkään niin merkittävä, kuin joskus annetaan ymmärtää.
Yle Teemaa katson paljonkin, sieltä tulee erinomaisia asiaohjelmia, luonnosta, historiasta, tieteistä ja muuten maailmalta, mutta tuota mainitsemaasi en lehtiesittelyn perusteella pitänyt kovin kiinnostavana. En tunne lainkaan tuota mainitsemaasi yhtyettä enkä sen tähtiä. Lieneekö tuo suurikin aukko sivistyksessäni?
Ei täällä Stadissa ole tainnut olla mitään rock-festivaaleja, mutta kyllä täällä senkin musiikkilajin maailmantähtiä on esiintynyt enemmän kuin muualla Suomessa. Itsekin olen nuorempana ollut sellaisia joskus katsomassa, ja eikös tänä kesänäkin esiintynyt Olympiastadionilla Rolling Stones, sitä en tosin ollut katsomassa.
(Vaikka eilen illalla arvelin tämän avaukseni olevan puoleltani loppuun käsitellyn, vastasin kuitenkin mielelläni Sinulle, sillä en tietenkään lue sinua noihin palstapäivystä-törkylinkoihin, sillä asiastahan sinä aina haluat jesjustella)
Jee jee, jesjustellaan!
vanhahuora, joka vanhasta muistista päivystää kotikadullaan kun muutakaan ei ole. Ohikulkijat hätistävät sivummalle, jotkut potkaisevat perseelle ja ystävällisimmät hymähtävät ja heittävät tsoukin jota tuo vanhahuora ei edes ymmärrä...
Mainostit toissailtana minulle jokseenkin tuntemattomaksi jäänyttä kahden naisen PMMP-yhtyettä. Eilen illalla tuli tv 2:lta niiden Ruisrockista taltioitu esitys. Uteliaisuuttani aloin sitä katsoa, ja katsoin loppuun asti, minulle poikkeuksellisen myöhään iltaan valvoen.
Myönnän, että kyllä niitä tyttöjä katseli mieluummin kuin Joel Hallikaista! Varsinkin se toinen, tummatukkainen, hyvin pienissä vihreissä pöksyissä esiintynyt keikutteli lanteitaan niin, että… Eikä pahan näköinen ollut se vaaleakaan, ja varsin tiukat olivat hänenkin siniset pöksynsä. Ihan kivaa musiikkiakin heillä oli. Ihan siinä vanha mieskin alkoi jo ajatella melkein sopimattomia!
Painanpa tuon yhtyeen mieleeni ja katson vastakin, jos tv:ssa esiintyvät, tuskin viitsin paikan päälle mennä heitä livenä katsomaan, kun se yleisö näkyi olevan valtaosin niin nuorta, että niistä joku saattaisi kysyä, että ”mitä sinä vaari täällä teet, oletko vähän pervo”. No, voisinhan siihen vastata, että ”en, vaan vaari on terve”, mutta tuskinpa sentään vaivautuisin asiakseni noita sinänsä näpsäkän näköisiä ja hyvin esiintyviäkin tyttöjä katsomaan, eivät he minuun sentään sellaista vaikutusta tehneet, katselen ”sillä silmällä” mieluummin erästä toista tyttöä, jo seuraavana viikonloppuna taas, toivoakseni…
Sinä mustalaismanne ja rajaryssä mikään stadilainen ole. LANDEPÄTKYLÄ.
Kepulit ovat yrittäneet epätoivoisesti vakuuttaa, että maalla on mukavaa ja siellä kaikki on hyvin, niin alueilla kuin niiden ihmisilläkin, ja täällä Helsingissä on kurjaa, vain slummeja ja niissä ahdistuneita ihmisiä. Kun minä ja eräät muut ovat esittäneet todisteellisesti oikeampaa totuutta, vain muutamat kepulaiset ovat yrittäneet sitä kyseenalaistaa. Täysi tunnustus heille yrityksestään, ovathan he kepulaisista täyspäisimpiä ja tietorikkaimpia – vaikka väärin tietojaan tulkitsevatkin – ja rohkeampiakin, kun uskaltavat esiintyä rekisteröidyillä nikelillään. Nuo palstan ahkerimmat, eli pikkukepulit, ovat ymmärtäneet älylliset kuten tiedollisetkin voimavaransa riittämättömiksi edes yrittää puhua kyseisestä asiasta, joten heiltä on alkanut tulla vain sairasta törkyä asian esille ottajasta.
Sitä oikeampaa totuutta olemme esittäneet mm. tilastoilla Helsingin seudun työllisyys-, talous- ja tuottavuustilastoista, jotka puhuvat puolestaan. On hupaisaa, kun eräät yrittävät väittää muun Suomen ja varsinkin sen Kepulandian elättävän näitä seutuja, joista kuitenkin valtavan suuret määrät rahaa kärrätään valtionosuustasausjärjestelmä kautta ja muutenkin sinne ”elättäjillemme”, jotka eivät lainkaan tulisi toimeen omillaan.
Kun he väittävät, että täällä rikollisuus olisi riesana, yleisempää kuin siellä Kepulandiassa, tilastot osoittavat senkin olevan toisinpäin asukaslukuun suhteutettuna. Ovat väittäneet myös, että täällä mielenterveysongelmat olisivat pahempia kuin siellä, ja siitäkin tilastot osoittavat aivan muuta. Tuolla ylempänä on joku – en todellakaan minä, laittaja sen tietää – laittanut tuostakin asiasta tilaston, joka kertoo, millä alueilla Suomessa on eniten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavia; tilasto on niin mielenkiintoinen ja selvää kieltään puhuva, jotta laitan sen tähän, kun tässä sen varmasti parhaiten huomaavat nuokin, jotka ovat niitä tietoja ”omasta päästään” esittäneet:
http://uusi.sotkanet.fi/kartta/bC/109/3/3A/0/3218/?cx=3400000.0&cy=7250000.0&cz=1300000.0&s=24&y=109
Kovaa on kepulaisilla, noillakin, jotka yrittävät asioilla Kepulandiaa ja kepun politiikan tuloksia puolustella, kun heidän mielipiteilleen esittämät perusteet osoittautuvat aina niin heiveröiseksi, että ne on helppo vahvemmilla todisteilla kumota. Helsingin seudun ylivertaisuudesta Kepulandiaan nähden pitäisi olla vastaansanomaton todiste yksin se, että tällä seudulla on niin suuri vetovoima, että se jatkuvasti yhä enemmän vetää tänne ihmisiä sieltä Kepulandiasta. Eivät ne ihmiset tänne tyhmyyttään tule, kyllä ne ovat niitä viisaimpia, jotka ymmärtävät, että täällä heille voisi olla mahdollisuudet parempaan elämään kuin siellä. Itseensä luottaen he tänne tulevat, antavat panoksensa täällä työhön, jolla on suuri merkitys koko Suomelle ja kaikille suomalaisille ja aikanaan saavat itsekin sen tavoittelemansa paremman elämän.
Tuo mielenterveysongelmien yleisyydestä kertova tilasto saa vahvistuksen täällä nähtävästä. Varmaan noilta synkimmiltä seuduilta ovat nuo törkylingot, joiden esittämä ei voi olla terveen pään tuottamaa. Terapeutikseen he ovat löytäneet tämän palstan, mutta täällä heidän tilansa on koko ajan vain pahentunut, siitäkin on tullut vahvasti todistavaa näyttöä vuosien aikana. Eikö heillä liene läheisiä, jotka hankkisivat heidät hoitoon jonnekin kauemmas, sillä ei kai niillä seuduilla sellaiseen olisi mahdollisuutta. Tulisivat tänne Helsinkiin, niin kyllä täällä ihan sivullisetkin heidät hoitoon saattaisivat, ei täällä tuollaisia kukaan viitsisi kauan sivustakaan katsella.
Mutta kyllä joidenkin heikkolahjaisten evp aliupseerien mielenterveys on pahiten horjunut. Joillakin jopa niin, että kuvaavat munakarvojaan ja laittavat kuvia politiikan palstalle. Olethan samaa mieltä kapi?
sieltä kartan synkimmiltä alueilta on nuo sinulle jatkuvasti sairaskertomustaan esittävät. Niitä jo nuorina mielenterveyden pettämisen vuoksi jo nuorina eläkkeelle joutuneita. Niitä on tuokin sinulle vastannut kallonkutistaja. Itse se on kallonsa kutistanut ja tulos on tuommoinen.
Ei tuollainen huuhaapelle ole missään nimessä aliupseerikaan voinut olla. Mistä lie kirpputorilta on nuo rytkytkin ostellut. Mitalitkaan ei näytä aidoilta vaan jonkun lapsen tekemiltä pahviläpysköiltä.
Myönnän, että en olisi laittanut palstalle tätä kuvaa
http://a3.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/67324_451304484181_4117519_n.jpg
josta alkoi teidän pikkukepulien kauhea kiima, loppumaton keskustelu mieltänne polttavasta ongelmasta, onko minulla niitä munakarvoja vai ei.
Kun tuo sinun ja kaltaistesi mielestä keskustelupalstojen tärkein keskustelun aihe on jo syrjäyttänyt kaiken muun mielistänne, niin jottei tuo kysymys ihan lopullisesti sortaisi jo kovin vakavasti häiriintynyttä mieltänne, niin täytynee nyt vielä kerran minunkin palata asiaan ja näyttää, että on enemmänkin kuin karvoja, tällainen niiden keskelläkin:
http://a2.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc6/216317_10150161285019182_1802289_n.jpg
Helpottiko viimein?
No niin, nyt taas alkaa olla palstan kärki kohdillaan! Minun näppäimistöltäni lähteneitä näkyy olevan neljä noista seitsemästä suosituimmasta.Suurin kiitoshan siitä kuuluu teille, palstan kepulit, jotka niin innokkaasti ja ahkerasti olette suosikkianne, mielenkiintonne suurinta kohdetta kannustaneet ja lukija- sekä viestimäärää lisänneet. Joten kiitoksia!
Hyvin vedätetty, Herra Kapteeni! Kapteeni on vienyt ja keput on vikisseet.
Enhän minä vedätä, sellainen on kakaramaista, ei sovi ikäiselleni miehelle, eikä nuorellekaan käytöstapoja omaavalle. Hehän sanovat vedättävänsä minua, mutta itsensä he aina vedättävät avauksilleni ihan omasta tahdostaan. Olen kai heistä niin mielenkiintoinen. No, on toinenkin mahdollisuus:
Kyproksella me YK-miehet kutsuimme siellä arolla laiduntavia lampaita kepuiksi, nimitys lienee johdettu kebabista, joka ainakin siellä tehtiin lammasvartaista. Kepukatras seurasi aina kiltisti sen edellä lammasnahka harteillaan – ei kylmän vuoksi vaan kuumuutta vastaan – kulkevaa paimenta, paimenen tarvitsematta juuri mitenkään puuttua asiaan.
Ehkäpä nämä palstan keput kokevat minut paimenekseen ja seuraavat minua. Lammas-keputhan seuraavat paimentaan, vaikka niitä teuraaksi vietäisiin. Vain vähän määkivät mennessään. Ehkä näilläkin kepuilla on sama vietti. Siltä ainakin näyttää, ja ”niin on, jos siltä näyttää”, sanoi Kekkonenkin ;))
Ja tulevalla viikolla lahjakkaiden määrä Helsingissä lisääntyy, Yliopiston ja Korkeakoulun aloittaa uudet lahjakkaat opiskelijat. Kyllä teidän passaa, mutta Helsinki on valittu peräti kahdeksanneksi parhaaksi paikaisi asua ja sehän on itsestään selvyys. Kepukylissä taso taas laskee, kun lukutaitoisimmat siirtyvät opiskelemaan ja karistavat yllättävän nopeasti kepulaisen nurkkakuntaisuuden taakseen!
Stadi on upea ja ihmiset sivistyneitä, ei mitään esson-baarin kepulaisia valittajia ja itkijöitä!
Tutkin nyt tarkemmin tuota vuodelta 1910 olevaa suurteosta, Suomen kartasto (ja tilastot), josta mainitsin eilen vastatessani tuolla tuoreemmalla avauksellani hänelle, joka minulle siellä ”pukkasi faktaa”. En nyt tässä ala luetella viljelyspinta-aloja, satoja, hevosten, lehmien, lampaiden ja sikojen lukumäärää, joista kaikista ja paljosta muusta löytyvät tiedot silloisesta Suomesta. Mutta tämän avaukseni teemaan liittyen muutama tieto eräiden paikkakuntien väkiluvuista. Ensiksi väkiluku tuolloin ja kauttaviivan takana nyt:
Helsinki 137 346/600 000
Espoo 7 064/253 950
Vantaa (silloinen Helsingin maalaiskunta) 10 609/204 193
Synnyinkuntani Rautavaara 3 083/1 838 (lapsuudessani lähes 6000)
Ilomantsi 11 316/5 790
Kangasniemi 11 296/5 866
Pielavesi (se Antti Ruuskasen kotikunta) 10 536/5004
Jalasjärvi 12 424/8 120
Ja Suomen kepulaisin kunta Merijärvi 1 844/1 186
Mutta isomman kaupungin imussa ovat kasvaneet eräät muutkin kunnat kuin vain Espoo ja Vantaa. Uuden-ukin kotikunnassa Kempeleellä on viime vuosisadan alussa ollut 1 370 asukasta, viime vuonna 16 280l.
Mistä tuollainen kehitys johtuu? Kepuhan on siellä maaseudulla, useimmissa noissa mainituissakin muuttotappiokunnissa valtaa pitänyt, eikö se ole pystynyt hoitamaan siellä asioita niin, että ihmiset eivät karkaisi sieltä pois, sinne, missä kepu ei ole asioita hoitamassa? Ei kai tuosta juuri muuhunkaan johtopäätökseen voi tulla.
xxxxxxxxxxx
Valtavan paljon enemmän tänne Stadiin ja suhteessa vielä enemmän tämän Stadin houkuttamana naapurikuntiin on tultu, mutta on täältä lähdettykin. Lähteneitä on mm. Jukka Kuoppamäki, syntyperäinen Stadin kundi, joka täyttää lauantaina 70 vuotta. ”Que pasa tiempo”, huokaisi espanjalainen (kuinka aika kuluukaan), sillä vastahan tuo Jukkis oli nuori kundi, joka lauleli sinisistä ja valkoisista, etelään vievistä kiskoista ja muusta. No, taitaa siitä olla aikaa jo yli 40 vuotta.
Jukkis on meriupseerin poika, hänen isänsä oli komentajakapteeni. Sotilasuransa loppuvaiheessa hän palveli Pääesikunnassa toimistoupseerina, ja vieraili kartta-asioissa usein Topografikunnassa, jolloin minäkin tulin hänet tuntemaan.
Yksi Jukkiksen tunnetuimmista hiteistä on varmaan tuo ”Kiskot vievät etelään”. Niin ne olivat vieneet, oikeammin tuoneet tänne etelään minutkin, jo paljon aikaisemmin kuin Jukkis tuota lauleli. Jukkiksen vei kai lentokone vielä etelämmäksi, Saksaan, jossa hän toimi Kristiyhteisön pappina ja asunee siellä vieläkin. Jukkiksellakin on siis ollut kaksi varsin erilaista elämänuraa, kuten eräällä toisellakin. Monipuolisesti lahjakas, rohkea ja itseensä luottanut kaveri hänkin.
Kun kepun palstalla olemme, kepua ajatellen tähän sopisi paremmin Katri-Helenan ”Minne tuuli kuljettaa”, mutta laitetaan nyt Jukkiksen – ja vähän itsenikin – kunniaksi tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=KpG9jh43f1c
Olet taas ihan oikeassa; kaikki tuulet viskovat esikuntamiestä ihan haluamaansa suuntaan, tämän tahdosta riippumatta. Jäljet näkyvät kun elämä on ohjautunut muiden ehdoilla, alkon avustamana ja pippelin juoksuttaessa miestä.
Jurreva ja vakaa, lähellä Keskustaa olevaa yleisjohtajaa ovat tuulet myös tuivertaneet, mutta perussuunta on aina ollut omissa käsissä.
Kyllä nuo vuoden 1910 ihmiset ovat käytännössä jo kaikki muuttaneet pois, helsinkiläisetkin. Korkeintaan pari heistä lienee vielä paikoillaan.
Ihmeellinen tuo näkemyksesi, että kaikki maalaiskunnista pois lähteneet ovat muuttaneet nimenomaan etelään ja pääkaupunkiseudulle. Ainoana poikkeuksena mainitsemasi kepukunta Kempelekin lienee useimpien suomalaisten näkövinkkelistä pohjoisessa, vaikka muistaakseni sen alueella olikin 1980-luvulla Oulusta päin tullessa mainostaulu "Olet Kempeleesä, Etelä-Suomesa" tai jotain vastaavaa, jossa lauseessa oli kuulemma joku erityinen historiallinen pointtikin, vaikka se ei kyllä ulkopuoliselle auennut.
Heikkolahjainen evp aliupseeri leuhkii puolitutuillaan, kaikilla joita on joskus kaukaa nähnyt.
Ei ole reppanalla yhtään tosi ystävää tai tuttua, kuten siitä ettei resupekka ole kyennyt parisuhteeseen kenenkään kanssa...
Voi rähmä....