Siiri Angerkosken mittava ura

Jos isäni eläisi hän täyttäisi 29.10.2012 100 vuotta.


Tiedossa on yhteiskunnan köyhyys tuolloin ja vähäosaiset olivat niitä pahnanpohjimmaisia. Tytöt jäivät ilman perintöjä, kun maat ja talot annettiin pojille, että pysyvät suvussa. Syytinki laskettiin talon arvoksi, ei kukaan voinut mitään.

Oli mahtava filminpätkä Siiri Angerkosken viimeiseksi jäänyt elokuva. Hän sairasti jo tuolloin syöpää joten riutunut eläkeläismummo on enemmän kuin uskottava hahmo.

Jossain kohtaa mainittiin että eläke oli vajaa 300 markkaa kuukaudessa eli jos katsotaan rahanarvon kehitystä niin se vastaisi karkeasti noin 300 euroa kuukaudessa eli niukkuutta on jaettu silloinkin. Mukavuudet olivat vaatimattomia puhumattakaan rahasta harrastuksiin jne.

Köyhyyttä on monenlaista mutta tuon filminpätkän perusteella tuntuu että nykyajan köyhyyttä ei voi edes verrata tuonaikaiseen. Kuinka moni köyhä kävelee nykyään esim. rikkinäisillä kengillä?

Herää kysymys, kumpi on parempi, se että pitää toimeentulotukea syntymä etuna ja lahjana johon on perusoikeus, vai se ettei edes uskalla kysyä apua jota voisi saada..

Siinä on se suurin ero nyky- ja menneessä ajassa.

Kyllä tekee pahaa kun köyhä huijaa köyhää tuo remottifirman mies heittää ymmärtämättömän kadulle...

Joo kyllä Pajari ja Pentikäinen osasi tuoda suomalaisen mulkun luonteen todella hyvin esille.
Näin elokuvan jo neljättä kertaa, aina alkaa itkettämään samalla tyylillä pääluottamusmies käski tyytyä siihen ettei palkka nouse kun työnantaja maksaa sitten hieman enemmän eläke kassaan..

Koko tekstiilin eläke jäi niin pieneksi kolmivuoro työssä, kahdeksan vuotta, ettei se eläkekertymää tarvitse edes maksaa.

Palkka oli kahden viikon jaksoissa tilipussi käteen 180- 220mk eli kuukaudessa 360 -440 mk vuokraan meni 120 mk/kk ja Pispalassa polttopuut ja sähkö päälle.
Luontaisetuna sai kuunnella suomimulkun vitsejä Pispalan pilluista.

Käsitykseni mukaan Aliisakin oli tehnyt töitä koko ikänsä mutta ei saanut työeläkettä ollenkaan. Työeläkelaki kai tuli voimaan juuri kun Aliisa oli työuransa päättänyt? Hän oli väliinputoaja.
Minä aloitin työurani 70-luvun alkupuolella 16-vuotiaana. Työeläke alkoi karttua vasta 23-vuotiaana vaikka joka palkasta vähennettiin eläkemaksu.
Siinä kohtaa kun Aliisan voimat pettivät rappusissa puita kantaessa ja hän istui itkemään voimattomuuttaan tuli minullekin tippa silmään.
Kyllä nykyään on kaikki niin paljon paremmin.

Se laki on sitä sattumaa.
Koska esikoiseni syntyi 3.4 en saanut lapsilisää ensimmäiseltä 3kk/ 1/4 vaan vasta kaksi vuoden viimeistä lapsilisää olin tuloton opiskelija, mutta KELA käski vain iloita saisin sitten viimeisessä. No en saanut.

Silloin lapsilisä oli joka kolmas kuukausi maksettava ja arvoltaan sellainen, että kahden lapsen lapsilisällä sai ostettua toiselle tavihaalarin. Kenkiä ei saanut eikä muita... Nyt ostaa yhden kuukauden lapsilisällä jo lapselle talvihaalarin ehtii saamaan kengät ja muunkin..

Elokuva oli hyvin valaiseva:
Tulot olivat 250 mk/kk.
Vuokra 60 mk.
Kylmävesi ja huusi pihan perällä.

Peseytymin tapahtui yleisessä saunassa, maksu yleisessä saunassa oli 2.45 mk/kerta, näkyy elokuvassa hinnastossa.

Jos peseytyi kerran viikossa, oli se kuukaudessa 9,80 mk.
Jos olisi käynyt pesulla joka päivä, olisi menoerä ollut 73,50 mk.

Pieni pala halpamakkaraa ja ½ litraa piimää oli 77 penniä sillä ei päivän ruokailu ollut kuitattu.. Piimää osti siksi, että se säilyi paremmin, jääkaappia ei ollut, tiedän omasta ajastani.

Kauppias vei lähes ilmaiseksi tavarat, Aliisa vielä kiittää, katsoi vielä perään huvittuneena, kai ne rikkiset kengät huvittivat. Köyhyys on kautta aikain ollut paremmin toimeentuleville huvi. Talonmies vielä ryövää Aliisan sängyn “hyvä hyvyyttään”.

Äijät vain marssivat sisään, niin remonttimiehet kuin talonmies, vuokralaisella ei oikutta mihinkään.

Kaupungin bussin lipun hinnassa säästi piimälitran, sanovat elokuvassa. 2012 (Tampereella) se olisi kertalippuna 2,5 € ja ladattuna 1,66 € Yli 65v. 0,83 €.
.

Suomen tilastollisesta vuosikirjasta 1965
Seuraavat tiedot on laskettu 33 paikkakunnan hintatietojen perusteella heinäkuussa 1964

kuorimaton maito, litra 0,53 mk
meijerivoi, kilo 5,43 mk
perunat, kilo 0,30 mk
kaurasuurimo, kilo 1,04 mk
paahdettu kahvi (Rio), kilo 9,60 mk
ruisleipä (näkki), kilo 1,49 mk
ruisleipä (pehmeä), 800 grammaa 0,74 mk
ranskanleipä, 400 grammaa 0,54 mk
sianliha (kylki), kilo 4,64 mk
silakka (tuore), kilo 1,70 mk
appelsiinit, kilo 1,67 mk

Siis jäi 180 mk/kk ja sillä ostettiin ruoka sähkö lämmitys puut ja vaatteet / kengät pestiin pyykki ja henkilö..

Mutta tiesittekö sitä, että Siiri Angerkoski oli kaappijuoppo ja pahemman luokan alkoholisti.
Ilman parannus puteleita hän ei olisi kyennyt näyttelemään enää 50 luvun jälkeen.
Itse asiassa monissa rooleissa hän näytteli pikku huppelissa. Kuten Masa Niemi ja moni muu.

En tiennyt.
Sen kylläkin tiesin, että hän harjoitteli roolinsa aina tunnollisesti, alusta alkaen opetteli ne ulkoa. Usein keksi niihin vielä omasta päästään jonkun hauskan lisän, joka sitten otettiin elokuvaan mukaan. Ja luotettava Siiri oli, häntä ei tarvinnut koskaan filmauspaikalle odotella (toisin kuin joskus Esaa ja Masaa).
Kun mentiin Lappiin filmaamaan, Siiri opetteli roolia varten hiihtämäänkin vielä vanhoilla päivillään.

Mutta tiesittekö sitä, että Siiri Angerkoski oli kaappijuoppo ja pahemman luokan alkoholisti.
Ja muistaakseni kuoli keuhkosyöpään kun oli tupakoitsija.

Siiri Angerkoski kuoli 1970 peräsuolen syöpään Meilahdensairaalassa.

Tuohon aikana köyhyys oli jotain aivan muuta mitä se nykyään on. Nykyajan "köyhillä" on varaa lihottaa itsensä syömällä ja juomalla, ei ole nälästä tietoakaan. Silti kehtaavat vaatia, aivan, eivät pyydä vaan vaativat lisää tukia. Mikä röyhkeys!