Mitenkäs perheissä jaetaan ajovuorot?
Meillä menee aika lailla puoliksi. Jos joudutaan juhlapyhäruuhkien aikaan liikenteeseen, mies on monipuolisemman ja pidemmän ajokokemuksensa vuoksi ratissa (minulla vasta viisi vuotta ja pelkkä B-kortti). Normaalioloissa, etenkin kaupunkiajossa, tykkään ajaa itse. Kumpikaan ei ole koskaan rysäyttänyt mihinkään, mutta niitä toisten väistämisiä on sitten saatu harjoitella senkin edestä :)
Vuorottelemme myös auton ostossa. Tämänhetkinen silakkalaatikko on miehen nimissä ja seuraava vaihdokki jo hakusessa.
Meillä menee aika lailla puoliksi. Jos joudutaan juhlapyhäruuhkien aikaan liikenteeseen, mies on monipuolisemman ja pidemmän ajokokemuksensa vuoksi ratissa (minulla vasta viisi vuotta ja pelkkä B-kortti). Normaalioloissa, etenkin kaupunkiajossa, tykkään ajaa itse. Kumpikaan ei ole koskaan rysäyttänyt mihinkään, mutta niitä toisten väistämisiä on sitten saatu harjoitella senkin edestä :)
Vuorottelemme myös auton ostossa. Tämänhetkinen silakkalaatikko on miehen nimissä ja seuraava vaihdokki jo hakusessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on molemmilla omat autot. Yleensä auton omistaja ajaa autoaan. Jos on kovin mutkainen tie, minä menen lähes poikkeuksetta rattiin, koska tulen matkustajana herkästi matkapahoinvoivaksi.
Minä ajan aina, kun ollaan yhdessä liikenteessä. Ulkomailla mieheni ei ole ajanut koskaan metriäkään, vaan minä ajan aina sielläkin. Olemme molemmat ammattikuljettajia, mutta mulla on 3v pidempi kokemus alalta.
Meillä ajan aina minä, kun yhdessä liikutaan minun autollani (se on liian ja kamala peruuttaa jne.) Vaimon räpsällä, jos liikutaan yhdessä, niin sitäkin ajan aina itse, koska vaimo ei kehtaa näyttää omaa kehnoa ajotaitoaan. Naisen logiikka on myös sellainen, että jos on muita kyydissä, niin liikennevastuuta aletaan heti jakamaan ja tehdään ihmeellisiä ryhmäpäätöksiä.
Eilenkin joku naisporukka teki edessä hätäjarrutuksen ja auto keskelle risteysaluetta parkkiin ja kimmat kerämään päivänkakkaroita tienvierestä, voi tota naisten logiikkaa!
Itse ajan autoa työkseni, joskaan en ammatikseni ja nautin jokaisesta kilometristä, jonka saan istua vaimoni kyydissä. Näin vaimonkin ajotaito pysyy kunnossa.
Tutkimustenkin mukaan. Meilläkin. Nainen.
Kahlasin tuossa lomalukemistona (:) läpi Matti Korjulan kokoaman 1400 tutkittua kuolonkolaria -kirjan. Opus tukee sitä käsitystä, että naiset ovat kaiken kaikkiaan hyviä kuljettajia, kun mittarina on se tärkein eli liikenneturvallisuus.
Kirja ei ehkä sovi heikkohermoisille, mutta suosittelen käymään sen läpi. Sekä miesten että naisten aiheuttamissa kuolonkolareissa on mukana itsetuhoa ja rattijuopumusta, väärästä tilannenopeudesta puhumattakaan, mutta uhittelu ja näyttämisenhalu -osaston miehet ovat vallanneet totaalisesti.
Monien naisten ongelmana taas näyttäisi olevan epäolennaisuuksiin keskittyminen: etenkin vähemmän ajaneet sortuvat vanhojen paappojen tavoin alkeellisiin havainto- ja arviointivirheisiin (katsotaan liian lähelle, ei huomata ajoissa edellä ajavan olevan kääntymässä vasemmalle, väistetään ohitettavaa ajoneuvoa melkein vastaantulijoiden pientareelle, unohdetaan seurata risteyksiä ja vastaantulijoita kun lapset takapenkillä vievät kaiken huomion).
Siispä malttia rattiin ja ajokokemusta tasapuolisesti kummallekin, niin pääsevät ne taidotkin kehittymään :)