Olen viisitoista vuotias tyttö,ja mulla on todella ahdistava,ehkä jokseenkin tavallinen ongelma ystäväni vanhempien kanssa,tiedän ettei aihe tälle palstalle kuulu,mut olen niin epätoivonen asian suhteen:
Aloin hengaamaan nykysen parhaan kamuni kanssa yli puoltoista vuotta sitten, hengasimme ulkona joka pvä. Kaverini vanhemmat alkoivat varoittaa häntä olemasta kanssani,koska olen tyhmä ja huonoa seuraa,poltan tupakkaa ja houkuttelen huumeisiin,tietenkin, nin he sanoivat.
En ikinä tekis mtn sellasta. No,vanhempiensa seläntakana haukkuminen musta yltyi siihen,että joka pvä, piti haukkua kamulleni kuinka tyhmä ja huonoja tapoja opettava olen.
Ystäväni synttäreiden jälkeen vanhempien ainoa sana musta kuulemma oli "onpas sillä isot jalat". Tai.."olipas se ujo"
Ja kun hänen isä ja äiti tulee mua vastaan esim.kaupassa ,jäädyn,koka muistan sen kaiken pahan puhumisen. Hymyilen aina vienosti,mutta kamultani kuulen,että sanovat "eikö se osaa hymyillä. Se on sulle huonoa seuraa"
Keskiarvoni on 9.4 ja kaverin vanhemmat ei usko että EN ole vammaiskoulussa,kuulemma sanovat aina kuinka tyhmä oon ja käyn keharikolua. Kamalinta on,että he ,jotka eivät ole tavanneet ikinä äitiäni,epäilevät,että hän on juoppo aina viinaa juomassa. ja luulen,että kaverini ei ikinä puolusta minua,sanoo vain että "joo," niille vanhemmille kun ne juoruaa musta.
Mä tykkään mun kamusta,mutten jaksa sen vanhempia,jotka on lapsellisia,enää. Mitä mun pitää tehä,auttakaa! :( en toisaalt vanhemmille päinnaamaa voi mtn sanoa, muta oikeasti tarvitsen apua,menetän aina yöuneni ongelman takia!
Aloin hengaamaan nykysen parhaan kamuni kanssa yli puoltoista vuotta sitten, hengasimme ulkona joka pvä. Kaverini vanhemmat alkoivat varoittaa häntä olemasta kanssani,koska olen tyhmä ja huonoa seuraa,poltan tupakkaa ja houkuttelen huumeisiin,tietenkin, nin he sanoivat.
En ikinä tekis mtn sellasta. No,vanhempiensa seläntakana haukkuminen musta yltyi siihen,että joka pvä, piti haukkua kamulleni kuinka tyhmä ja huonoja tapoja opettava olen.
Ystäväni synttäreiden jälkeen vanhempien ainoa sana musta kuulemma oli "onpas sillä isot jalat". Tai.."olipas se ujo"
Ja kun hänen isä ja äiti tulee mua vastaan esim.kaupassa ,jäädyn,koka muistan sen kaiken pahan puhumisen. Hymyilen aina vienosti,mutta kamultani kuulen,että sanovat "eikö se osaa hymyillä. Se on sulle huonoa seuraa"
Keskiarvoni on 9.4 ja kaverin vanhemmat ei usko että EN ole vammaiskoulussa,kuulemma sanovat aina kuinka tyhmä oon ja käyn keharikolua. Kamalinta on,että he ,jotka eivät ole tavanneet ikinä äitiäni,epäilevät,että hän on juoppo aina viinaa juomassa. ja luulen,että kaverini ei ikinä puolusta minua,sanoo vain että "joo," niille vanhemmille kun ne juoruaa musta.
Mä tykkään mun kamusta,mutten jaksa sen vanhempia,jotka on lapsellisia,enää. Mitä mun pitää tehä,auttakaa! :( en toisaalt vanhemmille päinnaamaa voi mtn sanoa, muta oikeasti tarvitsen apua,menetän aina yöuneni ongelman takia!
Vastaukset 9
Vanhimmat
se on niitten vanhempien ongelma jos ne ei susta tykkää, ei sun.. elä välitä niistä puheista mitä ne vanhemmat sanoo.. ole vaan ystävällinen ja sillai niinku et välittäis.. kyllä ne sitte lopettaa sen jauhamisen..
sun kannattais vähä miettiä mitä tännekki kirjotat..se ei ole häpeä jos joku on erityis koulussa..! tiedätkö että nuo keharikoulut ja vammaiskoulut ne sanat loukkaa jotain ihmistä.. ja sille ei voi mitään jos sellaseen joutuu..
itse en ole sellaisessa ollut vaan lukiossa ja ihan normaalikouluissa..mut kannattais kunnioittaa muita ihmisiä vaikka erinlaisia ovatkin..
Anteeksi että sanoin "vammaskoulu" se o.i epäkunnioittavaa:( muttakun ystäväni vanhemmat juuri siksi,että luulee,että olen kehitysvammaiskoulussa,haukkuu mua tyhmäksi vammaseksi.
Se on tosi vaikeaa olla välittämättä kun joka pvä kuulee kun he haukkuvat. En jaksa ylläpitää ystävyyttä, kun mikään ei noille vanhemmille kelpaa. Mua stresaa ja masentaa kuulla ittestäni vikoja ja huomautuksia joka päivä,voi ei!
En nyt enää muista millainen tuo sinun ikäistesi lasten ajatusmaailma on, mutta ensimmäisenä tällaiselle 30v. mammalle tuli mieleen tekstistäsi, että puhuukohan kaveri ihan omiaan? Vaikkakin vanhempansa puhuisivat tuollaisia, ihmettelen kuinka kukaan kaveri latelee näitä loukkauksia vielä eteen päin hyvälle ystävälleen. Luulisi, että ystävä pitäisi asian omana tietonaan jos ei kykene sinua puolustamaan... Onko kaverillasi joku tarve loukata sinua? Muistan vain lapsuudestani erään "kaverin" joka haukkui kaikkia toisten ihmisten nimissä, kai se jotain onnellisuutta siitä sai itselleen, tiä häntä.
Sama tälle jo 40v mammalle tuli mieleen. Sinuna en nielis kaikkia kaverin sanoja ihan noin vaan. Ja mikset voisi kaverin vanhemmille sanoa jotain päin naamaa? Kysyä vaikka, että "miksi ootte sitä mieltä että olen huonoa seuraa teidän lapselle?" Tai lähettää tekstarin. Hmmm,....tai ainakin voisit kaverille sanoa, että olet ajatellut jutella hänen vanhempien kanssa. JOS kaverisi on puhunu ihan omiaan nii siinä vaihees luulis hänelle tulevan kiiren korjata asia.
kiitos oikeasti,että vastasitte! :)
Mun a
kaverin vanhemmat ei ole sen oikeita,vaan hän on sijaisperheessä,minkä takia hän ei tunne oikein kuuluvansa perheeseen ja ei pidä niin paljon sijaisvanhemmistaan. Siksi hän uskaltaa kertoa mukke tuon kaiken loukkaavan. Esim,näin kerran:
mä: "hei mä näin sun vanhempas,enkä ehtiny moikata ku ne meni nii nipeesti autiol ohi. Sano niille etmä oisin moikannu mutku en ehtiny,jos ne kysyy". Kamu:"joo ne aina ihmetteleeki et miksetsä koskaa viiti ees moikata".
Ja kerran:
mä:"nii siis se mun koulu on iha normi peruskoulu,mut taidepainottenen" kamu:"joo äiti sano mulle et niin varmaan,se on kehari,koulu,tunnen yhen vammasen joka on käyny sen koulun"
ja uskon että toi kaikki on totta,koska mun kaveri ei kerran tienny et sen äiti oli pyöräilly mun ohi enkä ehtiny moikata,ja sen äiti oli taas soimannu sille mua.
Uskon että kaikki on totta,koska kun meen kamulleni kylään sen vanhemmat vaikuttaa tosu ankarilta ja dominoivilta sisältäpäin,vaikka aina moikkaavat, mutta katsovat jotenkin ylenkatsovasti.
Ei mulla oo rohkeutta sanoa noille mitään,ehkä parasta ois käskee mun kamun sanoo vanhemmilleen jtn multa,mutta mitä!?
Minusta sun kannattais kertoa asiasta omalle äidillesi ja pyytää häntä avuksi asian selvittelyyn. Hän voisi ottaa yhteyttä kaverisi vanhempiin ja ikään kuin välittää terveisesi. Ymmärrän hyvin että et itse rohkene ottaa asiaa puheeksi kamusi porukoiden kanssa. Tsemppiä :)
Käytätkö sitten huumeita? Tupakanpolttokaan ei ole hyvä juttu, mutta todella tavallista ilmeisesti tänä päivänä teinien joukossa, joten tupakanpolton perusteella en menisi ketään tuomitsemaan. Ei ole todellakaan ennenkuulumatonta, että joku polttaa teininä, mutta lopettaa sen myöhemmin. Ja vaikkei lopettaisi, ei se ihmisestä pahaa tee.
Minusta sun ei kannata välittää kaverisi vanhempien puheista, ellei se vaikuta sinun ja kaverisi suhteeseei millään lailla. Itse en varmaan kävisi vain tuollaisen kaverin kotona jos vanhemmat on kotona. Hengattaisiin aina muualla.
Ja toisaalta taas jos omat vanhempani haukkuisivat kaveriani tuolla tavalla, häpeäisin niin etten kertoisi siitä kaverilleni enkä veisi häntä ikinä meille kotiin. Tai siis en olisi vienyt silloin kun vielä kotona asuin.
Kyllä se siitä :) jos puhut totta etten tosiaankaan häntä houkuttele huumeisiin tms niin mielestäni sinun tulisi tosiaan vain jättää moiset omaan arvoonsa.
Mistä tiedät tuon kaikena? Kertooko ystäväsi, miten hänen vanhemmat arvostelevat sinua? Aika erikoista.
Millainen ystäväsi on? Mitä ominaisuuksia hänessa arvostat? Eikö hän voi korjata vanhempien väärinkäsityksiä? Jotakin outoa koko hommassa on.
Niin,kuulin kaiken mun kaverilta. Hän niinku aina sivunmennen pikasesti sanoo mitä hänen vanhempansa on sanonu. LUulen että hän jotenkin vääristää kuvaa musta. Kun hän jäi kiinni alkoholista,luulen hänen sanoneen :mun kaveriki käyttää. Itse olen raitis!
KAmuni on äkkipikainen,ja hänen koko perheensä sisäänpäin sulkeentunut. Nyt cälit on alkanu viiletä,koska hän ei hyväksy minun hengaavan muiden kavereitteni kanssa.
Kelpaisikos tällanen ratkaisu:kun kamuni pyytää mua niille kylään,sanon suoraan etten tahdo. Koska sen vanhemmat puhuu pahaa niin paljon. Uskookohan sen vanhemmat sitten?