Hei, te jotka olette pidempään syönyt masennuslääkkeitä, kertokaa onko totta että lääkkeet ei oikeasti paranna masennusta?
Itse aloitin 3v sitten Seromex lääkitys paniikkihäiriöön ja silloin jo huomasin että olo parani muutenkin ja tajusin että olin masentunut. Paniikkihäiriöön varmasti vaikutti stressaava työ ja melkein päivittäinen energiajuomien käyttö. Söin niitä 1,5v kunnes lopetin, paniikki on pysynyt siitä asti poissa mutta ei mennyt kuin 4kk ja olin aivan loppu uudessa stressaavassa työpaikassa, lopulta jäin 1,5kk sairaslomalle, olin aivan maassa, itsesyytöksiä siitä etten pärjää ja musta ei oo mihinkään yms, aloitin taas lääkityksen, Venlafaksiinin ( en muista enää lääkkeen nimeä) ja olo parani hyväksi n.2kk:ssa. Kuurin lopussa lääke vaihdettiin Efexor nimiseen ( sama vaikuttava aine). Söin niitä sitten taas vähän yli vuoden ja aloitin viime kesällä ratkaisukeskeisen terapian jossa olen käynyt 2 krtaa kuussa, oloni parantui huomattavasti ja tuntui että mulla ei oikeastaan ole enää ongelmia.
Päätin alkuvuodesta että lopetan lääkkeet ja lopetin ne pikku hiljaa kokonaan huhtikuussa. Pikku hiljaa palasi samat oireet, olin jo ehtinyt vaihtaa työpaikan, sama ala mutta työ edelleen stressaavaa . Pari kk meni vielä joten kuten ilman lääkkeitä mutta heinäkuussa oloni huononi aika paljon, en oikeastaan muuta miettinyt kuin miten epäonnistunut oon ihmisenä ja musta ei oo mihinkään yms, ei ollut voimia mihinkään ja halusin vaan nukkua ( ei tosin ollut missään vaiheessa kunnon yörytmiä ), ei kiinnostanut nähdä ketään ja tuntui ettei pää toimi ja töissä ei jaksa keskittyä mihinkään eikä jaksanut edes puhua.. on ollut itsemurha-ajatuksiakin, mutta en kyllä tekisi mitään, en ainakaan usko.. Oloni oli aika samanlainen kuin yli vuosi sitten kun olin lopettanut edellisen kuurin, eli mikään ei muuttunut. Ei kai ne voinut olla vaan vieroitusoireita, ei kai niitä enää tule 3kk lopettamisen jälkeen? Tuosta terapiastakaan ei ollut näköjään mitään apua.
Aloitin 2 vkoa sitten E-epan (2g / pv), monivitamiinin, magnesiumin, olen kovasti etsinyt netistä tietoa ravintolisistä mitkä voisi auttaa masennukseen. Aloitin myös viime vkon ke uudestaan Efexorin 37,5mg annoksella. Kävin hakemassa sitä työterveyslääkäriltä ja hän vaan totesi että lääkkeet auttaa kyllä jaksamaan mutta ei poista niitä syitä. Kävin vielä omalla terveyskeskuslääkärillä kun halusin lähetteen psykiatrille, mitä en ole saanut ja hän vaan totesi että lopetin lääkkeet liian aikaisin ja mun tapauksessa pitäisi nyt syödä pidemmän kuurin eli muutaman vuoden!? Määräsi vielä annostuksen alussa 37,5mg, sitten nosto pikku hiljaa 150mg! Vaikka ennen toimi tuo 75mgkin. Vaihdoin myös terapeutin, tämä nykyinen tarjoaa integratiivista ja kognitiivista terapiaa josta voisi kuulemma olla enemmän apua.
Löysin tietoa tryptofaanista, mikä voisi lisätä serotoniinia aivoissa, mutta sitä ei saa käyttää masennuslääkkeiden kanssa. Olen miettinyt että pyydän työterveyslääkäriltä reseptin vaan siihen 37,5mg:aan, koska oloni parani jo nyt huomattavasti vaikka olen syönyt vasta 10pv lääkettä, voisko olla että e-epa ja muut ravintolisätkin auttanut, ja kun tuntuu että se ei tosiaan hoida niitä syitä niin miksi söisin sitä 150mg!? Ajattelin syödä sitä vähän aikaa, ehkä muutaman kk, ja käydä siellä terapiassa ja sitten lopettaa ja kokeilla vaikka tryptofaania. Muutenkin pitäisi parantaa elämäntapoja, enemmän unta ja liikuntaa, vähemmän alkoholia ( olen lääkekuurien aikanakin juonut aika paljon, nyt kesällä ei ole tehnyt mieli kun on ollut masentunut olo). Kertokaa muut omia kokemuksia, onko lääkkeistä mitään hyötyä? Itselleni ei onneks ole tullut niistä pahempia sivuvaikutuksia kuin hikoilu ja haluttomuutta ( mikä kyllä rasittanut parisuhdetta). Mietin tässä että joutuuko loppuelämän syömään lääkkeitä vai pitääkö vaan tehdä töitä itsensä kanssa että pärjää ilman? Työssä käynti ainakin vaikuttaa olevan vaikeaa ilman niitä, en vaan halua olla niistä riippuvainen ja ei tiedä mitä tuhoa ne voi tehdä elimistölle kun vuosikausia niitä syö.
Itse aloitin 3v sitten Seromex lääkitys paniikkihäiriöön ja silloin jo huomasin että olo parani muutenkin ja tajusin että olin masentunut. Paniikkihäiriöön varmasti vaikutti stressaava työ ja melkein päivittäinen energiajuomien käyttö. Söin niitä 1,5v kunnes lopetin, paniikki on pysynyt siitä asti poissa mutta ei mennyt kuin 4kk ja olin aivan loppu uudessa stressaavassa työpaikassa, lopulta jäin 1,5kk sairaslomalle, olin aivan maassa, itsesyytöksiä siitä etten pärjää ja musta ei oo mihinkään yms, aloitin taas lääkityksen, Venlafaksiinin ( en muista enää lääkkeen nimeä) ja olo parani hyväksi n.2kk:ssa. Kuurin lopussa lääke vaihdettiin Efexor nimiseen ( sama vaikuttava aine). Söin niitä sitten taas vähän yli vuoden ja aloitin viime kesällä ratkaisukeskeisen terapian jossa olen käynyt 2 krtaa kuussa, oloni parantui huomattavasti ja tuntui että mulla ei oikeastaan ole enää ongelmia.
Päätin alkuvuodesta että lopetan lääkkeet ja lopetin ne pikku hiljaa kokonaan huhtikuussa. Pikku hiljaa palasi samat oireet, olin jo ehtinyt vaihtaa työpaikan, sama ala mutta työ edelleen stressaavaa . Pari kk meni vielä joten kuten ilman lääkkeitä mutta heinäkuussa oloni huononi aika paljon, en oikeastaan muuta miettinyt kuin miten epäonnistunut oon ihmisenä ja musta ei oo mihinkään yms, ei ollut voimia mihinkään ja halusin vaan nukkua ( ei tosin ollut missään vaiheessa kunnon yörytmiä ), ei kiinnostanut nähdä ketään ja tuntui ettei pää toimi ja töissä ei jaksa keskittyä mihinkään eikä jaksanut edes puhua.. on ollut itsemurha-ajatuksiakin, mutta en kyllä tekisi mitään, en ainakaan usko.. Oloni oli aika samanlainen kuin yli vuosi sitten kun olin lopettanut edellisen kuurin, eli mikään ei muuttunut. Ei kai ne voinut olla vaan vieroitusoireita, ei kai niitä enää tule 3kk lopettamisen jälkeen? Tuosta terapiastakaan ei ollut näköjään mitään apua.
Aloitin 2 vkoa sitten E-epan (2g / pv), monivitamiinin, magnesiumin, olen kovasti etsinyt netistä tietoa ravintolisistä mitkä voisi auttaa masennukseen. Aloitin myös viime vkon ke uudestaan Efexorin 37,5mg annoksella. Kävin hakemassa sitä työterveyslääkäriltä ja hän vaan totesi että lääkkeet auttaa kyllä jaksamaan mutta ei poista niitä syitä. Kävin vielä omalla terveyskeskuslääkärillä kun halusin lähetteen psykiatrille, mitä en ole saanut ja hän vaan totesi että lopetin lääkkeet liian aikaisin ja mun tapauksessa pitäisi nyt syödä pidemmän kuurin eli muutaman vuoden!? Määräsi vielä annostuksen alussa 37,5mg, sitten nosto pikku hiljaa 150mg! Vaikka ennen toimi tuo 75mgkin. Vaihdoin myös terapeutin, tämä nykyinen tarjoaa integratiivista ja kognitiivista terapiaa josta voisi kuulemma olla enemmän apua.
Löysin tietoa tryptofaanista, mikä voisi lisätä serotoniinia aivoissa, mutta sitä ei saa käyttää masennuslääkkeiden kanssa. Olen miettinyt että pyydän työterveyslääkäriltä reseptin vaan siihen 37,5mg:aan, koska oloni parani jo nyt huomattavasti vaikka olen syönyt vasta 10pv lääkettä, voisko olla että e-epa ja muut ravintolisätkin auttanut, ja kun tuntuu että se ei tosiaan hoida niitä syitä niin miksi söisin sitä 150mg!? Ajattelin syödä sitä vähän aikaa, ehkä muutaman kk, ja käydä siellä terapiassa ja sitten lopettaa ja kokeilla vaikka tryptofaania. Muutenkin pitäisi parantaa elämäntapoja, enemmän unta ja liikuntaa, vähemmän alkoholia ( olen lääkekuurien aikanakin juonut aika paljon, nyt kesällä ei ole tehnyt mieli kun on ollut masentunut olo). Kertokaa muut omia kokemuksia, onko lääkkeistä mitään hyötyä? Itselleni ei onneks ole tullut niistä pahempia sivuvaikutuksia kuin hikoilu ja haluttomuutta ( mikä kyllä rasittanut parisuhdetta). Mietin tässä että joutuuko loppuelämän syömään lääkkeitä vai pitääkö vaan tehdä töitä itsensä kanssa että pärjää ilman? Työssä käynti ainakin vaikuttaa olevan vaikeaa ilman niitä, en vaan halua olla niistä riippuvainen ja ei tiedä mitä tuhoa ne voi tehdä elimistölle kun vuosikausia niitä syö.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Lääkkeillä lääketehtaat rahastaa potilaita!
http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/?page_id=34
Terveyden heilahtelut ja masennuksen syy löytyy usein yllättävältä taholta ja hoitona ovat kolme tärkeintä prob.bakteeria:
http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/?page_id=75
Lääkkeet auttavat oireisiin, mutteivat paranna. Sehän on oikeastaan aika loogista, koska ihmisen ajattelutapahan se masennuksen alunperin aiheuttaa (ellei kyse sitten jostain sairaudesta, joka vaikuttaa aivojen kemialliseen tasapainoon). En silti sano, etteikö masennuslääke voisi parantaa, jos esim. ihmistä masentaa jatkuva epäonnistuminen ja kun lääkkeet mahdollistavat onnistumisia niin mieliala nousee ja itseluottamus kasvaa.
Terapiahan se tärkein parannuskeino on. Itse kärsin jonkinlaisesta masennuksesta ja välillä pahastakin ahdistuksesta ja työssä väsymisestä. Stressaannun todella helposti. Nyt olen sairauslomalla ja aloitin terapian. Masennuslääke pahensi oloani, mutta terapia taas on auttanut.
Sinä puhut asiaa.
Useimpien lääkäreiden päätavoite on isot provisiot, ei asiakkaan hyvinvointi. Näin ollen he syöttävät lääkkeitä, jotka eivät auta, vaan lisäävät pahoinvointia. Asiakasta kuuntelevat ovat todella harvassa kokemusteni mukaan.
Hienoa, että olet aloittanut E-EPAn ja ravinnelisät. Jatka samaan malliin ja poista reseptivalmisteet vähin erin, ei kerralla. Samoin elämäntapojen muutos on paikallaan, kuten sanoit.
Itelläni tuo lievä masentuneisuus alkoi jo ylä-asteella, eli yli 10v sitten, koulukiusaamisesta tuli sosiaalisten tilanteiden pelko, opiskelu ollut hankalaa ja tuo oma alakaan ollut epäselvää, kavereita vaan vähän nykyään.. Stressaannun kanssa helposti ja otan paineita töissä, mietin oonko oikealla alalla ja pelkään kaikkia uusia tilanteita/ihmisiä.. Pelkään etten pärjää ilman lääkkeitä, niitä kun söin niin nautin ainakin elämästä, kun lopetin niin tuntui että palasin maan pinnalle, että tällaistakö elämää mä elän.. En uskalla lopettaa lääkettä, kun aloitin nyt n.2 vkoa sitten, pelkään että oon taas ihan loppu ja masentunut.. Toivottavasti tuo terapia auttaa, en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Jos mulla auttaa lääke niin eikö tuon tryptofaaniravintolisänkin pitäisi kaiken järjen mukaan auttaa? Kun se lisää sitä serotoniinin määrää aivoissa? Pitäisikö jossain vaiheessa vaihtaa lääkkeet siihen? Onko kellään kokemuksia? Olisi
No jos ihminen ei normaalin elämän, esim. työelämän tai opiskelun, stressiä kestä ilman lääkkeitä, niin on kai turha kuvitella ilman lääkkeitä jotenkin "parantuvansa" tästä ominaisuudestaan ja pärjäävänsä jotenkin ilmankaan normaalin elämän stressissä. Aika turhaa uumoilua "voiko parantua ilman lääkkeitä ja onko totta ettei lääkkeet paranna" ja jos vaikka kokeilis sit tryptofaania. Ensiksi voi selvittää itselleen, mitä pitää parantumisena, selviytymisenä ja mitä ihan sietämättömänä olona.
Anteeksi nyt vaan, mutta viestisi on jokseenkin käsittämätön.
Monille lääkkeet ovat keino pysyä kohtuullisessa tasapainossa.
Lääkkeiden tarkoitus on tuottaa rahaa lääketeollisuudelle. Jos lääke parantaa potilaan, rahaa tulee vähän. Jos lääke vain peittää oireita, rahaa tulee edelleen vähän, mutta sitä tulee niin kauan, kuin potilas on koukussa.
Masennus paranee parhaassa tapauksessa yön aikana jos aloitat kehittämäni ravitsemushoidon viimeisen päälle pykälien mukaan.
http://qmies.blogspot.fi/
joo oikeesti masennukseta kärsivän ei kannata näiltä sivuilta apua odottaa , lekuri auttaa ihan anonyymisti
kysyin lääkäriltä että auttako nuo lääkkeet, se oli että siitä on ristiriitaista tietoa ja on kovasti yritetty tutkia auttaako vai ei, et jollain saattaa auttaa, kokeilemalla selviää, mutta enemmän auttaa jaksamaan ja terapiasta pitäisi sitä apua mennä hakemaan. Eli tottaa ilmeisesti puhui. Mietin vaan että jos on semmonen olo et tuntuu ettei voimat riitä mihinkään ja lääkkeet antaa sitä voimaa, niin auttaako terapia siihen voimattomuuteen? On taustalla muitakin selvittämättömiä ongelmia/traumoja joita meen sinne käsittelee, mutta en ole varma johtuuko tää voimaton olo niistä? Sitä, eli ilmeisesti lievää masentuneisuuttaa ( dystymiaa?) nimittäin on kestänyt jo yli 10v ja menin hoitoon siis eka kertaa vasta 3v sitten kun se työstressistä paheni vakavammaksi masennukseksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10872324
onko turvallista syödä lääkkeitä loppuelämän? Jos ei ikinä pärjää ilman niitä? Voiko ne jotenkin vahingoittaa muita elimiä tms? En näe tässä muuta keinoa päästä tästä masennuksesta eroon. Ehkä joskus on tyytyväinen elämäänsä ja pärjää ilman? Tällä hetkellä olo on aika kurja, ajattelin jatkaa matalammalla annoksella, mutta en taida pärjätä, niin pitää ilmeisesti nostaa.. Ainakin ennen lääkkeet toimi, et jos se on ainoa keino, onko se ok? En tiedä enää mitä tekisin. Pelkään jos ei terapiastakaan oo apua.. Kommentoikaa joku jotain, tuntuu että oon ihan yksin ja kukaan ei ymmärrä. Ei tätä kyl millään keskustelulla paranneta.. Hävettää olla tommonen.
"onko turvallista syödä lääkkeitä loppuelämän?"
Kaikilla lääkkeillähän on ne omat haittavaikutuksensa......
"" Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.
Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.
– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.
Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.
Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.
USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.
Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.
– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.
SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.
Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.
– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.
Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.
–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.
Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.
– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.
Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.
–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.
Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.
Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.
Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.
Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.
– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä. ""
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla
Lääkitty mieli:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm
Ravinnolla on merkittävä vaikutus aivan kaikkiin sairauksiin ja niiden ehkäisyyn.
Lääkkeitä syödään sitten tarvittaessa.
Yleensä lääkitys vähenee, kun ruokavalio ja muu elämä on kunnossa. Ja täten potilaskin voi paljon paremmin kuin pelkällä lääkityksellä.
Mutta kertooko lääkäri tästä mitään?
Ei kerro, koska ei kiinnosta.
Nykylääketieteessä tutkitaan vain lääkkeitä, jotka voidaan patentoida ja jotka tuovat rahaa.
Lääkäri, joka on kiinnostunut omasta golf-tuloksestaan enemmän, kuin potilaittensa hyvinvoinnista tai pahoinvoinnista on valinnut väärän ammatin, ja tulee kalliiksi koko yhteiskunnalle. Tällä hetkellä käytännön terveydenhuollosta vastaavat paljolti luontaistuotekauppiaat, hierojat, fysioterapeutit ja liikunnan opettajat.
Itse oon erilaisia masennuslääkkeitä käyttänyt yli 10-vuotta enkä näe mitään syytä yrittää lopettaa niiden käyttöä. Ne alkavat vaikuttaa hitaasti, joten lyhyt tauko tuskin mitään vaikuttaa, tuskin olo muutamassa päivässä lopetuksen jälkeen mihinkään muuttuu. Mut kun masennuslääkkeet aina ovat mua auttaneet ilman haittavaikutuksia, niin miksi edes haluaisin lopettaa niitä?
Niin, se ongelma on, että lääkkeiden lisäksi pitää olla ajatusten muokkaamista. Ajatukset eivät muutu lääkkeillä. Lääkkeet helpottavat kärsimyksiä, tuovat ehkä paremman, levollisemman olon, mutta lääkityksen jos lopettaa, ne ajatukset alkavat vaivaamaan taas, jos niitä ei ole käsitelty kuntoon.
Osa selviää ajatusten muokkaamisesta ilman lääkkeitäkin, mutta jos ei onnistu, niin parempi silloin vetää lääkkeitä, ja muokata sitten kevyemmässä tilassa ajatuksiansa. Harmi vain, että tähän ei ilmeisesti tarpeeksi usein ryhdytä. Joko lääkityksenalainen ei itse halua vaivautua ajatustensa muokkaamiseen, tai sitten hänelle ei anneta tarvittavaa terapiaa, keskusteluja yms.
totta.. kun söin lääkkeitä ajattelin monesti ettei mulla ole enää ongelmia vaan elämä on kunnossa, kun lopetin niin samat ongelmat tuli takaisin.. Onneks sain nyt vaihdettua terapeutin ja pääsen käsittelemään niitä ongelmia.. Edellisessä ratkaisukeskeisessä keskityttiin nykyelämästä selviytymiseen, mikä on ollut ajan tuhlausta, koska taustalla on selvittämättömiä asioita menneisyydestä.. Ainakin nyt tiedän mitkä asiat aiheuttaa masennusta, viimeksi syytin työpaikkaa yms, nyt ymmärsin että ongelmat on mun omassa päässä ja suhtautumisessa elämään, tulee kyllä lapsuuden traumoista joita en ole koskaan päässyt käsittelemään..Toiv. pääsee joskus lääkkeistäkin eroon..
Voi wee tätä ravintolisäpropagandaa...
Ikään kuin lääkkeiden huono teho tekisi E-EPA.sta tai D.vitamiistä jotain masennuslääkettä, vaikkei mitään tieteellistä näyttöä ole.
Älkää uskoko propagandaa. Tri Tolosella ja hänen kollegoillaan on tapana spammata lisäainemarkkinamateriaalia.
Hyi helvetti!
Masennuksen ja voimattomuuden syy, hoito:
Ravinteiden, vitamiinien, hivenaineiden puutos
hoito: ruokavalio, vitamiinit, luontaistuotteet
^
|
|
vahva yhteys
|
|
Fysiologisista syistä johtuva (kilpirauhas, testosteroni, poikkeama aivoissa jne):
hoito: oikea lääkitys, elintavat
Psykologisista asioista johtuvat syyt (ja stressi):
hoito: mielialalääkkeet, terapia, omien ajatustensa järjestäminen, (lepo, ravinteet)
Masennukseen suurimmaksi osaksi vaikuttavat ympäristötekijät eli yhteiskunnan sairaalloisuus, huonot suhteet lapsuudenperheeseen, ammattitaitoisen tuen eli asiansa osaavan psykiatrin/psykoterapiapalveluiden puute. Mikäli edellämainitut olisivat kunnossa ei masennuslääkkeitä tarvittaisi.
Kliinistä depressiota eivät aiheuta ravinteiden, vitamiinien, hivenaineiden puutostilat.
terv. 30 v masennusta takana, tällä hetkellä lääkkeetön sekä ilman minkään näköisiä hoitoja, eläkkeellä 10 v, ikä 40
Masennukseen suurimmaksi osaksi vaikuttavat ympäristötekijät eli yhteiskunnan sairaalloisuus, huonot suhteet lapsuudenperheeseen, ammattitaitoisen tuen eli asiansa osaavan psykiatrin/psykoterapiapalveluiden puute
= psykologisista asioista johtuva depressio.
Mutta on myös muistakin syistä aiheutuvaa depressiota, ja ovat myös yleisiä.
Tajusin että oon ollut masentunut ainakin viimeiset 12 vuotta.. Nuorempana ei kiinnostanut mikään, mutta jostain syystä kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Olin myös sosiaalisesti rajoittunut, pelkäsin ihmisiä ja edelleen kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.
En saanut lukiossa kavereita enkä tiennyt mitä haluan tehdä lukion jälkeen eikä edes kiinnostanut mikäään,en päässyt mihinkään kouluun ja lopulta suoritin työn ohella aikuiskoulutuksena tutkinnon mikä ei kiinnostanut, kun oli vaan pakko käydä joku koulu, sain paniikkihäiriön ja melkein hermoromahduksen, aloitin lääkkeet, ja pääsin alan hommiin, työ on stressaavaa ja kun lopetin lääkityksen jo toista kertaa niin romahdin täysin, siitä työnteosta ei tuu yhtään mitään.
Tajusin että itse pilasin oman elämäni, minulla ei ole eikä ikinä ollut mitään tavoitteita mihin pyrkiä, ei kiinnostanut ihmiset, harmittaa ettei tätä hoidettu jo silloin nuorena, mitä voin tässä tilanteessa enää tehdä muuta kuin syödä lääkkeitä loppuelämän?! Koska ilman niitä en pysty mihinkään, en sosiaaliseen kanssakäymiseen, en opiskeluun enkä työntekoon, makaan vaan ja itken.
Nuorempana en edes ihmetellyt sitä että mikään ei kiinnosta, lähdin aina karkuun ihmisiä, kun pelkäsin niitä, olin koko ajan ihan paniikissa jos piti jtn puhua.. Paitsi muutamien läheisten ihmisten kanssa pystyin olemaan oma itseni..
Tuntuu ettei tuo alakaan ole ihan mun juttu kun en ymmärrä siitä kaikkea vaikka söisin lääkkeitäkin. Tuntuu että olen epäonnistunut ja ei ole ulospääsyä. Aloitin lääkkeet kk sitten muttei ne ole vielä alkanut toimia..
Tuntuu että viimeks olin onnellinen joskus kauan sitten lapsena ja viime aikoina kun söin lääkkeitä tuntui että kaikki on ok, mutta kun ei ole, en enää tiedä mitä pitäisi tehdä, töissä en pärjää ja jos otan saikkua kukaan ei hoida mun töitä ja asiakkaat lähtee ja sitten saan varmaan potkut.. olen miettinyt itsemurhaa mutta en halua tehdä sitä, en halua oikeasti kuolla.
Olen myös miettinyt että haen sairaslomien kautta työkyvyttömyyseläkettä koska musta ei oo mihinkään, olen ollut sairaana jo niin pitkään että en usko että tästä enää voi tervehtyä.. Haluaisin vaan olla ja tehdä perusasioita, nukkua, syödä, katsoa telkkaria ja urheilla välillä, en kaipaisi mitään muuta.. Voisin syödä lääkkeitä loppuelämän ja varmaan pärjään niillä hyvin, pelkään vaan että ne aiheuttaa mulle jtn muita tauteja? Ilman niitä en pysty mihinkään.. ja ne vie seksihalut joten parisuhdekin on varmaan tuhoon tuomittu.. mä en enää tiedä mitä tässä pitäs tehdä :'(
Jos tähän olisi puututtu jo nuorena olisin ehkä voinut elää eri tavalla tämän elämän ja voinut olla jopa onnellinen, nyt ei onnea tuo muu kuin lääkkeet. Tuntuu että en ole yhtään valmistautunut tähän elämään, mulla on puutteelliset sosiaaliset taidot ja en kestä mitään vastoinkäymisiä, jos joku asia ei onnistu luovutan heti eikä ole voimia yrittää sen enempää, sellainen oon aina ollut,
jatkuu..
Olin joskus lukenut masennuksesta ja ihmetellyt sitä, vaikka itse sairastin sitä silloin, tosin lievempänä. Nyt sitten tiedän mikä se oikea masennus on ja minulla on oikeat syyt siihen, koulukiusaaminen ja isän huono kohtelu -> sosiaalisten tilanteiden pelko ja huono itsetunto, itsensä häpeäminen, tunne ettei kuulu mihinkään ja ei tiedä mitä haluaa, mikään ei kiinnosta, edelleen vuosien päästä olen samassa pisteessä kuin silloin 15 vuotiaana, hävettää, kun olen kuitenkln jo kohta 27v, avoliitossa ja juuri ottanut asuntolainan ( lääkkeitä kun söin niin se tuntui hyvältä idealta)
Onko kukaan kuollut masennuslääkkeistä johtuviin vaivoihin, tai vammautunut? Tällä hetkellä se on ainoa vaihtoehto pysyä kiinni tässä elämässä... Tosin en ole lääkkeilläkään mikään erityisen tehokas, mutta toimintakykyinen enkä masentunut.. Vasta nyt löysin terapeutin jonka kanssa pääsen käsittelemään niitä syitä mistä masennus johtuu.. Sitäkään ei tiiä onko terapiasta lopulta apua. Mulla on enää alle 2v kelan tukemaa terapiaa, olen yli vuoden jo käyttänyt, ja se tuntuu liian lyhyeltä ajalta näin isoihin ongelmiin.. Ja itsellä ei varmaan ole sitten varaa maksaa kaiken.. Tuntuu että tää apu tulee 15v myöhässä.. Äitini neuvoo että pitäisi vaan inohtaa menneet ja keskittyä itsensä parantamiseen, mutta miten voin unohtaa jos ne ongelmat johtuu menneisyysestä?! Ja että vain minä itse voin auttaa itseäni, miten ihmeess' kun olen jo valmiiks näin rikki!? Harmittaa kun ne jäljellä olevat ihmissuhteet kärsii älyttömästi tämän takia..
Tiedän että muillakin on vaikeeta ilman masennustakin, voi olla muita sairauksia, Afrikassa lapset kuolee nälkään yms, ehkä pitäisi vaan hyväksyä tämän asian että ehkä tarvitsen lääkitystä loppuelämän ja ehkä siitä tulee jtn muita ongelmia, mutta ehkä parempi elää suht normaalia elämää lääkkeillä kuin menettää kaiken ja jäädä yksin himaan makaamaan?
Kiitos jos joku jaksaa lukea ja kommentoida..
Olisi kiva saada joku kaveri kenen kanssa voisi vaikka vaihtaa s-postiviestejä ja keskustella masennuksesta...joku jolla on samantyyppinen tarina? Kun tuntuu että oon aivan yksin tän asian kanssa...
viimeks olin lukenut että masennuslääkkeet aiheuttaa syöpiä.. Olen muutenkin syönyt elämäni aikana älyttömästi lääkkeitä, olen kärsinyt aknesta, huonon vastustuskyvyn takia on ollut kaiken maailman flunssa ja muita virustauteja.. Pelkään kuollakseni kaikkia sairauksia ja itse lisään niiden riskiä koko ajan syömällä lääkkeitä... Viimeistään heräsin siihen kuinka raakaa tää elämä on, ja tää on se elämä mikä meillä on ja ei tietoakaan mitä sen jälkeen seuraa, vai seuraako mitään.. Pelottaa ...Miten tää voi olla näin hirveetä, en olisi halunnut tällaistä elämää, jos joku olisi kertonut mulle jo nuorempana että tästä tulee tällaista, niin olisin ehkä yrittänyt tehdä asiat toisin.. :'(
Itse olen syönyt pari kuukautta masennuslääkettä pienellä annoksella ja mulla se on auttanut niin etten ole enään niin väsynyt ja vaikka nukun muutaman tunnin niin näen älyttömästi unia ja kun herään tuntuu että on hyvin levännyt.
Lääke poisti myös ahdistusta ja teki hieman välinpitämättömän olon. Alussa oli myös, että lääke vei kaikki voimat. Makasin sohvalla muutamia viikkoja aivan voimattomana. Nyt voimat on alkanut palautumaan ja jaksan taas ulkoilla.
Edelleen ajatukset pyörii itsemurhan ja kuoleman ympärillä ja ovat negatiivisia mutta kyllä lääke on parantanut mielialaa.
http://matkanihyvaanoloon.blogspot.fi/
Ajatuksia mm. tästä aiheesta :)
Kaikki tieto on tarpeen. Varmasti olis vastaavia blogeja paljonkin kun kaikkia ois kiva lukea ja saada vinkkejä parempaan olotilaan
Monia vuosia on tullut syötyä erilaisia masennuslääkkeitä. Auttoivat kenties silloin pahimman yli. Lääkkeissä on niin paljon sivuvaikutuksia ja niitä vaihdeltiin merkistä toiseen ja vahvuuksista toiseen. Sitä ei enää tiennyt, mikä on ns. normaaliolotila, kun oli niin paljon erilaisia lääkkeitä samaan aikaan. Olotilat vaihtelivat eri lääkkeiden vaikutuksesta paljon. Ajoin lääkkeitä pikkuhiljaa ales hiljalleen vähentäen ja kuulostelemalla oloa. Kaikista lääkkeistä tuli sivuvaikutuksia. Vieroitusoireet olivat myös kovia, mutta kyllä niistäkin selvittiin. Aloin syömään vahvaa D3-vitamiinia, E-epa kalaöljykapseleita isoilla annoksilla, maitohappo/probiootti kapseleita sekä muita lisäravinteita. Ruokavalio meni uusiksi, nopeat hiilarit sekä rasvainen ruoka jäi pois. Vihanneksia, marjoja sekä hedelmiä paljon pitkin päivää osana terveellistä ruokavaliota. Monipuolista liikuntaa aloin harrastamaan, vaikka ei alussa tuntunut innostavan mutta siitä sain kuitenkin kiinni. Lääkkeillä on varmaan oma paikkansa ja jos on hyvä lääkäri-potilas suhde niin ettei hoitava lääkäri vaihdu. Toiselle lääkkeet sopii ja toiselle ei.
Nyt elämä maistuu ilman lääketokkuraa ja sivuvaikutuksia.
Itse en usko, että masennus paranee lääkkeillä. Vaikeasta masennuksesta nousemiseen lääkitys on kuitenkin aika tärkeää terapian ohella.
On eri asia olla masentunut ja että on paniikkihäiriö. Tietysti voi olla, että on erinäisiä vaikeuksia ja diagnooseja yhtä aikaa eivätkä nämä ole toisiaan poissulkevia.
No, masennus on varmasti sellainen joka ei koskaan täysin poistu ihmisestä, joka siihen on sairastunut. Taipumus masentua on ja pysyy. Ainoa mikä siihen voi auttaa on omien ajatusten ja ajatusmallien työstäminen siten, että löytää keinoja itse puuttua asiaan heti kun näyttää siltä, että masentuminen uhkaa.
Lukekaa ihmiset masennuksesta kaikki mitä käteenne saatte. Suhtautukaa kirjallisuuteen kriittisesti ja kyseenalaistakaa tutkimukset ja lääkityksen vaikutukset.
Jos työn vaihtaminen ei ole mahdollista, kannattaa harkita ammatinvaihtoa. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä en suosittele kenellekään. Miksi ihmeessä masentuneena pitäisi jäädä kotiin, missä omien ajatusten kanssa on kuitenkin vanki eikä päiviin löydy välttämättä järkevää tekemistä tai sosiaalisia suhteita, jotka kuitenkin töissä tulee automaattisesti?
Masentumisen kanssa voi oppia elämään myös ilman lääkkeitä. Se vaatii aikamoista ajatusremonttia ja ymmärrystä masennuksen syntymisen mekanismeista sekä siitä mikä rooli omilla ajatuksilla ja negatiivisten ajatusten kehällä on. Ihminen voi opetella olemaan onnellinen ja tyytyväinen, vaikka taustalla olisi taipumus masentua. Paniikkihäiriöistä irtipääseminen on vaikeampaa.
"Ihminen voi opetella olemaan onnellinen ja tyytyväinen, vaikka taustalla olisi taipumus masentua."
Mites se voimaton ja haluton olo, mitä sille on tehtävissä? Tajusin että oon ollut vuosia masentunut, mutta en ollut varsinaisesti masentunut olo, vaan ollut tuota voimattomuutta/kiinnostuksen puutetta asioihin. Mitä sille voi tehdä? Jos joskus pääsee tästä masentuneesta mielialasta eroon..
Tälla hetkellä oon todella epätoivoinen tämän ongelman kanssa, parisuhde rakoilee, mies ei jaksa enää kuulemma kattoa kauan tätä, tajusin että haluttomuuteni ja kuivat alapään limakalvot johtuu lääkityksestä, seksiä todella harvoin, seksihalut vähän parani kun pidin taukoa lääkityksessä, mutta hirveä masennus palasi ja aloitin taas. Töissä ei tuu tehtyä mitään, kavereihin en pidä yhteyttä, olen niin lopussa että haluisin vaan makaa peiton alla, ettei kukaan vaatisi multa mitään.. uskomatonta et oon ajautunut tähän kuntoon, todella pelottavaa :'( en tiedä mitä teen..
Tässä taas yksi esimerkki siitä, mihin masennuslääkkeiden syönti voi johtaa ihmisiä.
Taas masentunut, kun lukee kirjoituksiasi, yksi sana ylitse muiden on lääkkeet kysymysmerkin saattelemana. Sinussa oleva terve minä ja kehosi koko ajan yrittää kertoa, että hei, tuhoat elämäsi lääkkeillä. Kuuntele sitä. Vaikka uhraisit koko omaisuutesi terapiaan, se ei poista elimistöstäsi lääkkeiden haittoja.
Lääkkeet eivät paranna masennusta, mutta ne joilla on todellakin ihan oikea masennus, niin masennuksen oireet helpottuvat ja toisilla jopa kokonaan häviävät. Jos siis lääkkeen lopettaa, niin masennus palaa, koska se ei parane lääkkeellä.
Terveellinen ravinto päivittäin auttaa tietty ihmistä pysymään terveenä, mutta sairaudet, jotka ovat jo vauvasta asti vaivanneet ja niihin todella on löydetty tutkimuksin syy, niin lääke on aina paikallaan(jos sairauden oireet haittaavat jokapäiväistä elämää).
Tulee muistaa että masennuslääkettä saa määrätä vasta sitten, kun on tutkimuksissa todettu aivojen välittäjäaineista johtuvaa aivojen toiminnan häiriötä. Reseptejä masennuslääkkeen ostoa varten apteekista ei voi noin vain kirjoittaa, sillä ensin tutkitaan ja sitten vasta haetaan lääkkeet. Kirjoitan tämän ihan tiedoksi, sillä masennuksia on paljon erilaisia ja vain todelliset tapaukset/tutkimuksissa löydetyt tarvitsevat lääkehoidon. Moni jää koukkuun lääkkeistä, jos varsinkin masennuslääkkeen rinnalle kirjoitetaan vielä rauhoittavaa tai unilääkettä, jotka eivät kuulu edes masennuspotilaille. Turhia reseptejä on vältettävä.
Eli se potilasmäärä, joka käyttää Suomessa masennuslääkkeitä kertoo, että jokin syy on suomalaisilla, jos meillä aivojen serotoniitaso on lääkitystä vaativan poikkeava. Mikä on se tekijä ja mistää tuo johtuu, jos oletetaan että kaikilla masennuslääkkeiden käyttäjillä on todettu tutkimuksissa tuo serotoniinipoikkeavuus.????
"Mikä on se tekijä ja mistää tuo johtuu, jos oletetaan että kaikilla masennuslääkkeiden käyttäjillä on todettu tutkimuksissa tuo serotoniinipoikkeavuus.???"
- No eiköhän se syy ole ihan vaan ankea kulttuuri, koulujen opetusohjelmaan kuuluva suvaitsemattomuus ja syrjintä sekä halveksiva suhtautuminen kanssaihmisiin.
mulla ei ikinä tutkittu mitään aivoissa, kun menin ekaa kertaa lääkäriin paniikkihäiriön takia, niin määrättiin heti lääke ja sehän auttoi siihen, silloin kun oloni parani niin tajusin että olin myös masentunut ennen lääkitystä, eli lääke toimi, ilmeisesti lääkitys on omalla kohdallani ihan hyvä juttu? Kun lopetin ne palasin omaksi itsekseni joka ei siedä stressiä/vastoinkäymisiä ja joka on koko ajan väsynyt sekä kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, pää ei toimi väsymyksen takia, vaikea opiskella, paniikkihäiriö on ainoastaan pysynyt poissa..
Vasta nyt kun masennus on uusinut kolmatta kertaa ja aloitin taas lääkityksen rupesin miettii syitä ja tajusin että olen ollut masentunut ainakin viimeiset 8 vuotta, se oli vaan aika lievää, oireina vaan väsymystä/saamattomuutta ja mikään ei kiinnostanut, apatia, silloin kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Luultavasti masennus johtui sos. tilanteiden pelosta, en mitään muuta syytä keksi, siitä olen kärsinyt 12vuotiaasta asti.. ilmeisesti se oli se asia mikä vei voimat.
En tiedä tekeekö lääkkeet aivoille jtn pysyvää jälkeä, se tässä pelottaa, kuitenkin kun niitä söin olin innostunut elämästä ja kiinnostunut muista ihmisistä, sos. tilanteiden pelko oli edelleen muttei niin pahana, häiritsevänä kuitenkin edelleen. Minulla oli suunnitelmia tulevaisuuden suhteen jatko-opiskelun/työn suhteenyms, olin itsevarmempi ja iloinen, pää toimi paremmin ja olin puheliaampi, saamattomuutta oli kuitenkin edelleen aika paljon. Olin kuitenkin oikea oma itseni, sellainen kun olin ollut nuorempana ja terveempänä läheisten seurassa ( kun sain olla oma itseni) . Ainoa sivuvaikutus minkä nyt vasta tajusin johtuvan lääkkeistä oli seksihalujen katoaminen.. Ja nyt vielä joskus e-pillereistä tullut limakalvojen kuivuus paheni noiden lääkkeiden takia.....
Ja kun tuntui ettei masentanut enää pitkään aikaan niin lääkkeet lopetettiin ja palasin "maan pinnalle", että tällaistako mun elämä on ja oon ihan luuseri kun en oo saavuttanut mitään. Tuntui etten pärjää töissä/ en ymmärrä mitään, johtuu ilmeisesti masennuksesta/väsymyksestä.
Mulla varmaan ne lapsuuden huonot kokemukset aiheutti sen sos.tilanteiden pelon ja huonon itsetunnon, sitä kautta masennuksen kun ei kiinnostanut mikään, ei pärjännyt lukiossa, ei päässyt mihinkään opiskelemaan ja lopulta pääsi töihin ja sitä kautta opiskelemaan mutta työ tuntuu liian stressaavalta/raskaalta, vaikka terveenä varmaan pärjäisin ja pärjäsin mä ihan ok kun lääkkeitä söin ja jopa tykkäsin tästä..
Toiv. terapia auttais muttei se muuta mun elämää, vaan mun pitää tehdä se itse, mutta kun ei ole voimia. Lääkkeitä en haluaisi syödä sivuvaikutusten takia, mut ilman niitä olin niin huonossa kunnossa että oli pakko aloittaa..
On niitä ravintolisiäkin joiden pitäisi vaikuttaa serotoniinin/dopamiinin tuotantoon, mutta kun olisi tajunnut jo vuosia sitten kokeilla niitä, ennen kuin joutui lääkekierteeseen..
Harmittaa ettei tätä ymmärtänyt eikä hoitanut jo 10v sitten, vaan tämä paheni nyt noin pahaksi masennukseksi että lääke oli ainoa vaihtoehto.. Ja tuon paniikkihäiriönkin olisi varmaan voinut ennalta ehkäistä jättämällä kofeiinin käytön vähemmälle. Ja masennus ei vielä silloin ollut niin paha niin sen olisi voinut hoitaa ilman lääkkeitä..
Tuntuu että jäin ainakin henkisesti koukkuun, koska muutuin taas "eri ihmiseksi" kun lopetin lääkkeet, eli omaksi masentuneeksi itsekseni joka ei jaksaa hoitaa asioita ja jota mikään ei kiinnosta, ja kun on tottunut siihen ei masentuneeseen minään niin se on aikamoinen järkytys, koska sen unohtaa helposti jos käyttää lääkettä yli vuoden ajan tai pidempään.. Ja kun lääkettä syö ja on sitä mieltä että itsellä on hyvä elämä ja kaikki kohdallaan, vaikkei oikeasti ole niin ja kun lääkkeen lopettaa ja tuon masentuneen minään palauduttua huomaa sen paskan elämän niin se vielä masentaa lisää ja seurauksena vakava masennus...ja lääkkeet on pakko aloittaa taas. Eli siitä tulee kierre, en tiedä miten sen saa enää katkaistettua?
Mutta hyvä juttu on se että tajusin nämä kaikki asiat ja niitä pääsee nyt käsittelemään oikealle terapeutille.. Ehkä tästä pääsee joskus eroon, en tiedä..