Aurinkoista lauantaita.

Tänään ei ehdi luontoretkelle. Pitää käydä entisessä kotikaupungissa tervehtimässä vanhaa äitimuoria. Äiskä on jo vuosia ollut liikuntakyvyttömänä sänkyyn sidottuna. Keho on käynyt jo niin hauraaksi, ettei se kestä kovin voimakkaita nostoja ja siirtoja. Pesut ja vaipanvaihdot on jo kauan tehty sänkyyn. Vain muutaman kerran viikossa hänet nostetaan liinojen ja nosturin kanssa rullatuoliin ja lykätään käytävälle muiden seuraan. Äiti on niitä laitoksessa eläviä sänkyyn sidottuja rullatuolipotilaita, joille jotkut katsovat olevansa oikeutettuja herjaamaan ja nauramaan näillä palstoilla.
Ei paljoa naurata, kun taas tänään tapaamisen jälkeen kähden ajelemaan kohti kotia.

Se on vaikeaa äidin isollekkin miehelle nähdä kuinka vanhus liukuu ja haurastuu ja alkaa olla elämänsä loppumetreillä.Ole iloinen että olet saanut häntä pitää kauemmin kuin esim minä jolta molemmat vanhemmat on kuolleet.Ei ole mitään tarvetta terveillä pilkata ketään..loppu tulee kaikille meille.Korven ukolle iloisia terveisiä..lähden lenkille ja nautin kahveet sitten kotona..Mahtava keli..aurinko paistaa ja pihlajanmarjat loistaa upean punaisina.