Puolustautuminen väärin?

Ihmiskuntana kollektiivisesti toimimme vielä enemmän pelosta kuin rakkaudesta.Tämä pätee niin kristittyyn kuin ei-kristittyyn. Siksi armeijat vielä toimivat.

Vasta kun ihminen ja ihmiskunta alkaa muistamaan sitä suurempaa rakkautta mitä on ja mitä Jumalakin on ja sitä syvempää kokemusta siitä, että kaikki ovat yhtä, armeijat käyvät turhiksi. Taivas voidaan kokea todeksi kauttamme ja tämä on jokaisen henk.koht. päämäärä että kollektiivinen päämäärämme. Ensin yksilötasolla luovumme erillisyyden harhastamme että peloistamme ja sieltä kautta uusi tietoisuus ykseydestä leviää. Suuria muutoksia on luvassa seuraaville vuosille ja vuosikymmenille. Olemme muutosaallon alussa. Toivoa on, sillä rakkaus on jo ilmassa. Jokainen voi tuntea sisimmässään suuren muutoksen olevan läsnä ja jokainen kokee muutoksia omassa elämässään jotta suurempi muutos voisi tapahtua. Siksi jokainen olemme valinneet juuri tämän ajanjakson ihmiselämällämme. Tiesimme haasteet ja vaikeudet, mutta näimme suuren muutoksen mahdollisuuden olevan tässä ajassa ja jokainen halusi olla mukana tässä muutoksessa ja antamassa oman panoksensa tälle muutokselle. Jokaisella on sisäänkoodattuna ne lahjat, jotka auttavat tämän muutoksen tekemisessä. Tarvitsee vain alkaa kuunnella omaa intuitiotaan, sisäistä viisauttaan ja vastauksia omasta sisimmästään ja alkaa toimia sen mukaan eikä sen mukaan miten on aina toimittu. On uskallettava rikkoa rajoja ja kuljettava sieltä mistä ei kukaan ole vielä kulkenut. Ne jotka uskaltavat näyttävät tietä tuleville sukupolville. Meillä jokaisella on voima tehdä tarvittavia muutoksia. On turha odottaa ulkopuolista pelastajaa taivaasta tai hallituksesta. Apua toki saamme jos pyydämme (saamme kaiken sen mitä tarvitsemme) mutta työ on meidän itse tehtävä. Meidän itse on kuljettava tulen läpi, sillä alunperinkin me olimme niitä, jotka sen tulen sytytti. Jos kykenemme syyttämään tulen meillä on kyky myös se sammuttava. Kun tarpeeksi moni on valmis sammuttamaan, sodat loppuvat ja armeijat käyvät tarpeettomiksi. Tämä on täysin meidän valittavissa. Ja ole
Me täysin vastuussa itsellemme siitä mitä valitsemme. Kollektiivisesti (pelon ja erillisyyden harhan vuoksi) ihminen valitsee vielä mielummin armeijan ja sodat kunnes ei enää niin tee. Rakkaus ohjaa meidät valitsemaan vielä elämistavan, jossa näitä pelkopohjaisia toimintoja ei enää tarvita.

Sotatilanne on eri asia kuin arkitilanne, sen takia sotatilanteessa joutuu puolustautumaan aseellisesti. Erota nämä kaksi! Armeijassa ei tapeta ketään, se ei ole sotatilanne.

Jeesuksen Vuorisaarna on usein tulkittu väärin. Kun Jeesus neuvoo kääntämään toisen posken, monet lukevat sen velvollisuutena. Teksti viittaa kylläkin lähinnä ihanteeseen. Ja sellaiseen ihanteeseen, jota tarjotaan yksityiselle ihmiselle omassa asiassaan. Ei yhteisölle. Olisi absurdia, jos rikosilmoituksen vastaanottanut poliisi kääntäisi toista poskea rikoksen uhrin puolesta. Tai puolustusvoimat laskisi aseensa ja päästäisi rosvot maahan.

Vanhan Testamentin puolelta löytyvät kymmenen käskyä. Nekin on kirjoitettu yksityiselle ihmiselle. Sanamuotokin on sellainen. Vaikka käskyjen periaatteita voi johtaa ja soveltaa yhteiskuntaan yleisemminkin, esim. käsky "Älä tapa" ei voi tulla kysymykseen yhteiskuntaa koskevana. Mm. poliisin ja armeijan täytyy voida hoitaa tehtävänsä vaikeissakin tilanteissa. Uudessa testamentissa todetaankin, että virkavalta ei kanna miekkaansa turhaan.

Yhteiskunnallinen voimankäyttö on kuitenkin sekin hyväksyttävää vain silloin kun sitä käytetään turvaavaan toimintaan. Esim. oman maan puolustamiseen (ei provosoimattomaan hyökkäyssotaan) tai vahinkoa aiheuttavan rikollisen torjumiseen.

Vanhassa Testamentissa on ohjeita sotatilanteita varten. Ohjeet esitetään tavalla, jossa ei ole vihjettäkään, että ohjeet olisivat ristiriidassa kymmenen käskyn kanssa.

Kun Jeesus ja apostolit kohtasivat sotilaita, mainiot tilaisuudet neuvoa sotilaita luopumaan uravalinnastaan ohitetaan ja annetaan mm. neuvo, että sotilaiden pitää tyytyä palkkaansa (eli pidättäytymään ryöstösaaliin ottamisesta). Kun Raamatullisesta ympäristöstä tavataan miekalla varustettuja enkeleitä ja taivaallista sotaväkeä, selvää lienee, että kristitty ei voi yksiselitteisesti sanoutua irti yhteiskunnallisista velvollisuuksistaan esim. sodan aikana. Kristityn tulee kantaa oma vastuunsa. Varusmiespalvelus kannattaa suorittaa. Ja on luvallista, että kristittyjä on armeijan ja poliisin virkatehtävissä. Näissä tehtävissä kristitty voi osaltaan olla vaikuttamassa siihen, että pahuus ei silkan voiman perusteella saa enempää valtaa maailmassa. Ja virkatehtävissä kristitty voi aina olla kunniaksi Lunastajalleen ja tuoda jo asenteellaan ja valinnoillaan rauhaa ja rakkautta ja parantamista sinne, missä näitä asioita kovasti tarvitaan.