Olen hyvin surullinen ja pettynyt itseeni. Olen 23 vuotias tyttö / nainen enkä ole seurannut järkevien ystävieni neuvvoja keille olen kertonut töppäyksestäni. Nyt kuitenkin olen kesän aikana pystynyt kertomaan vanhemmilleni ikävästä ja aika arkaluontoisesta asiasta. Liittyen rahaan ja siihen, kun annoin itse käyttää itseäni hyväksi yhden huume ihmiseen. niin ja eilen pystyin kertomaan loput hölmöilyni,
Eli voisi sanoa suraan näin, että olen ollut kuin kala joka seuraa epätoivoisesti uistinta.
Enään mulla ei siis taida olla mikään ihmisen arvoinen elämä, kun en ole osannut kotrolloida tilannetta jonka olen itse aiheuttanut tai ainakin musta tuntuu siltä.
Eli voisi sanoa suraan näin, että olen ollut kuin kala joka seuraa epätoivoisesti uistinta.
Enään mulla ei siis taida olla mikään ihmisen arvoinen elämä, kun en ole osannut kotrolloida tilannetta jonka olen itse aiheuttanut tai ainakin musta tuntuu siltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niinkö