Kuinka monen mielestä näiden perimmäisten asioiden pohtiminen on turhaa eikä koskaan johda mihinkään lopputulokseen joka osoittaisi tällä kaikella olevan jonkun "Jumalan" tarkoituksen?
Minä olen tuota miltä ja lopetan osaltani tähän.
Jatkoja ja pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne. Eiköhän silläkin jo aika hyvin pärjää.
Terv:*Höpisijä*
Minä olen tuota miltä ja lopetan osaltani tähän.
Jatkoja ja pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne. Eiköhän silläkin jo aika hyvin pärjää.
Terv:*Höpisijä*
Vastaukset 10
Vanhimmat
Perimmäisten asioiden pohtiminen on parhaimmillaan asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen elämässä ja sehän ei ole turhaa. Elämässä taitaa olla muutakin tärkeää kuin rahan hankkiminen?
mutta ateistille se taitaa olla turhaa siinä mielessä, että lopullisia totuuksia ei ole löydettävissä, kaikki on vain enemmän tai vähemmän uskon varassa. Uskovaiset taitavat olla enemmän varmoja omassa uskossaan, mikä saattaa joskus ärsyttää ateisteja.
"Uskovaiset taitavat olla enemmän varmoja omassa uskossaan, mikä saattaa joskus ärsyttää ateisteja". Mainitsit. Olet oikeassa, ehkä kuitenkin perimmäinen syy on se, että myös ateistit ovat varmoja omasta uskostaan Ja koska eivät voi kumota Raamatun sanaa on pakko peittää sanomansa vihaan ja panetteluun.
että ateistit eivät voi kumota Raamatun sanaa siihen uskovien silmissä. Mikäli Raamatun sisältöön ei usko, se näyttäytyy ristiriitaisena ja jopa hieman hassunkurisena uskon kohteena, mutta siihen sokeasti uskovaa on miltei mahdoton saada näkemään tätä vastakkaista näkökantaa.
yleensäkin siitä, että usko siihen, että on oikeassa, jostain syystä tarkoittaa sitä, että toinen on väärässä. Riippumatta siitä, mihin uskotaan. Toisaalta ei välttämättä edes tiedetä mihin toinen uskoo.
Mutta eihän se, että uskoo jonkun asian olevan oikein, tarkoita, että toiset asiat olisivat vääriä.
Enkä minä väitä, että ateistin usko olisi väärää hänen omasta mielestä sillä niin uskontoon uskovalla kuin sen ohittavallakin on vielä usko oman uskonsa oikeellisuuteen. Aikanaan se mikä on oikeaa tulee esille ja julki silloin nähdään uskojen oikeellisuus.
niin, harvalle tulee mieleen sellainen mahdollisuus, että olisi uskossaan erehtynyt.
Ei tee mieli erehtyä. Jos mä olisin erehtynyt valitessani ateismin (tai kasvaessani ateismiin, oikeastaan) kristinuskon sijasta, niin se erehdys merkitsis mulle ikuista kadotusta. :D
Ei perimmäisten asioiden pohtiminen ole turhaa, mutta väittely ja tinkaaminen ei vie asiaa eteenpäin.
Olemme yhtä mieltä, että tällä ajalliselle ihmisen elämällä on loppu,sen tiedämme. Raamattu kertoo, että kerran kuolemme ja sitten tulee tuomio. Tuo on vielä täällä ajassa oleville usko, mutta onko kuoleman jälkeen jotain sitä emme tiedä vielä. Mutta kun kuolema kerran kohtaa niin sekin tulee tietoon. Onko se sitten tyhjyyttä, unen kaltaista,sitä emme tiedä, mutta uskon, että siihenkin tulee tieto joskus.
Käsitän perimmäisten asioiden pohtimisen omien arvojen selvittämisenä, se ei todellakaan ole turhaa.
Se johtaako se mihinkään lopputulokseen ja osoittaako jonkun "Jumalan" tarkoituksen, on ja pysyy uskon varaisena asiana. Uskoa voi niin lujaa että se on varmuutta, kuten myös usko voi horjua läpi elämän.
Hyvät jatkot! Ehkä vuoden sisällä piipahdat täällä allekirjoituksella "Terv:*Kirjoittelija*"