Tarinan mukaan muinaissuomalainen, joka rakensi talonsa asumattomaan umpimetsään näki, kuinka joen virtaus toi yläjuoksulta mukanaan lastun, mikä oli merkki siitä, että jossain oli toinen taloaan rakentava muinaissuomalainen. Tällöin mies otti kirveensä ja lähti lahtaamaan naapuriaan.
Tämä naapurivihan perinne ei ole kadonnut kansastamme mihinkään, jos tutkimusta on uskominen. On riitoja rakentamisesta, siisteydestä, parvekegrillaamisesta, tupakoinnista, parkkipaikoista ja ties mistä. Jopa maahanmuuttajaperheen tai kehitysvammaisten asuntolan tulo omille kulmille poikii valituksia. Olemmeko maailman riidanhaluisin ja erakoitunein kansa, joka ei siedä naapureitaan?
-_-_-
Joka neljännellä suomalaisella on naapuri, jonka kanssa on hankala tulla toimeen. Joka toisen naapurustossa on käyty kiistoja naapureiden välillä.
Joka kolmannenkymmenennen arkieloa haittaa merkittävästi kina naapurin kanssa.
Suomen niemellä siis ärräpäät lentävät, tonttien rajoilla mökötetään ja vältellään katseita, toisinaan tehtaillaan valituskirjeitä viranomaisille. Ja joskus naapuri äidytään haastamaan käräjille.
Tällaisen kuvan saa Itä-Suomen yliopiston koordinoiman tutkimushankkeen alustavista tuloksista. Hankkeessa tutkittiin ensimmäistä kertaa suomalaisten naapuruuskiistoja.
"Naapuruuskiistat työllistävät kuntien ympäristöviranomaisia suhteettoman paljon", kirjoittavat tutkijat Risto Haverinen Turun yliopistosta ja Hilkka Heinonen Itä-Suomen yliopistosta. "Jopa vuosikymmenien kaunat ja kompleksit puetaan naapuruuskiistoiksi", Haverinen toteaa.
Käytännössä naapurin toimet ovat voineet ärsyttää pitkän aikaa, mutta sitä ei sanota päin naamaa. Sen sijaan valitetaan vaikkapa naapurin talon laajennuksen rakennusluvasta tai rantatontin kaavoituksesta.
http://www.hs.fi/msn/kotimaa/Naapuririidat työllistävät viranomaisia kiistaa joka toisen naapurustossa/a1345948729687
Tämä naapurivihan perinne ei ole kadonnut kansastamme mihinkään, jos tutkimusta on uskominen. On riitoja rakentamisesta, siisteydestä, parvekegrillaamisesta, tupakoinnista, parkkipaikoista ja ties mistä. Jopa maahanmuuttajaperheen tai kehitysvammaisten asuntolan tulo omille kulmille poikii valituksia. Olemmeko maailman riidanhaluisin ja erakoitunein kansa, joka ei siedä naapureitaan?
-_-_-
Joka neljännellä suomalaisella on naapuri, jonka kanssa on hankala tulla toimeen. Joka toisen naapurustossa on käyty kiistoja naapureiden välillä.
Joka kolmannenkymmenennen arkieloa haittaa merkittävästi kina naapurin kanssa.
Suomen niemellä siis ärräpäät lentävät, tonttien rajoilla mökötetään ja vältellään katseita, toisinaan tehtaillaan valituskirjeitä viranomaisille. Ja joskus naapuri äidytään haastamaan käräjille.
Tällaisen kuvan saa Itä-Suomen yliopiston koordinoiman tutkimushankkeen alustavista tuloksista. Hankkeessa tutkittiin ensimmäistä kertaa suomalaisten naapuruuskiistoja.
"Naapuruuskiistat työllistävät kuntien ympäristöviranomaisia suhteettoman paljon", kirjoittavat tutkijat Risto Haverinen Turun yliopistosta ja Hilkka Heinonen Itä-Suomen yliopistosta. "Jopa vuosikymmenien kaunat ja kompleksit puetaan naapuruuskiistoiksi", Haverinen toteaa.
Käytännössä naapurin toimet ovat voineet ärsyttää pitkän aikaa, mutta sitä ei sanota päin naamaa. Sen sijaan valitetaan vaikkapa naapurin talon laajennuksen rakennusluvasta tai rantatontin kaavoituksesta.
http://www.hs.fi/msn/kotimaa/Naapuririidat työllistävät viranomaisia kiistaa joka toisen naapurustossa/a1345948729687
Vastaukset 6
Vanhimmat
se on ihan totta, että suomalainen saa riidan aikaiseksi, jos neliökilometrillä asuu toinenkin ihminen. olemme me niin epäsosiaalista sakkia. itse olen juuri samanlainen ja niinpä sitten muutin keskelle korpea. tonttia on joka suuntaan vähintään kilometrin joten ihan riittävä suojavyöhyke on.
lähimpään naapuriin tuo reilu kilometri ja täytyypä sanoa että ensi kertaa mukavat naapurit. naapurit on kivoja kun asuvat tarpeeksi kaukana. puomin laitoin tielle ensitöikseni, eivät perkele minun tielläni ajele.
taajamassa tuo naapurirakkaus meni kerran vähän sodan puolelle. molemmin puoleisia oikeudenkäyntejä auton renkaiden puhkomisesta, auton kuorruttamisesta uretaanivaahdolla ja muuta mukavaa :D
kyllä se niin vain on, että suomalainen on erakkoluonne. ja saa ollakin. ei siitä mitään tule kun suomalaiset pakataan kerrostalokoppeihin.
Minä viihdyn kerrostalossa. On kiva törmätä naapureihin rappukäytävässä ja pihalla ja vaihtaa kuulumisia. Ihmissuhteeni on hyvät, mutta ei liian läheiset. Jos hätätila tulee, apua saa naapureilta, vaikkei joka viikko kahviteta toisiamme!
kerrostalossa voi olla mukavaa niin kauan, kunnes naapurustoon muuttaa yksi mulkku. sen jälkeen ei ole enää kellään kivaa ja häätöprosessit on pitkiä, käytännössä useita kuukausia ja realistisesti lähemmäs vuoden. itse en moista riskiä ota, kun korvessa pystyn itse kontrolloimaan ketä lähelle muuttaa. eli ei ketään.
toinen asia on sitten se, että onhan elämisen laatu maalla paljon parempi. aina keksii jotain tekemistä ja mikä parasta, se tekeminen on landella ilmaista. kaupungissa pitää keksimällä keksiä harrastuksia ja vieläpä maksaa niistä. totesin kaupungissa asuessa että kaljan juominen on aika suosittu harrastus noissa ddr-tyylisissä betoniviidakoissa. sekä nykypäivänä yhä enemmän muutkin huumeet.
kuluthan on ihan samat, asuuko kaupungissa vai landella. landella asuminen on halpaa, mutta sitten menee työmatkoihin aikaa ja rahaa.
tosin helsingissä minulla työmatkaan meni pidempi aika julkisilla kuin mitä nykyään autolla lähikaupunkiin hurauttaessa.
kyllä varmaan joku oikeastikin viihtyy kerrostalossa. ongelma on ne, jotka eivät viihdy mutta pakon edestä siellä asuvat. niistä tulee näitä kyttääjiä, räyhääjiä ja muuten vain mulkkuja.
Minä puolestani viihdyn vuokrarivarissa oikein hyvin. Polttelen tupakkaa sisällä, kuuntelen joskus stereoita isolla volyymilla ja järjestän terassillani hauskoja ja äänekkäitä grilli-iltoja kavereilleni. Tietysti se häiritsee naapureitani ja he valittavat siitä isännöitsijälle, mutta ei huolta. Kas, minä satun olemaan asukastoimikunnan pitkäaikainen puheenjohtaja ja olen luonut lämpimät suhteet isännöitsijäneitiin, jos ymmärrätte, joten hän on aina minun puolellani. Naapureista kyllä moni on muuttanut pois, mutta minä istun tässä kuin tatti.
Nämä naapurisodat ovat kyllä aivan totta mutta väärässä sinä olet siinä jos oletat niiden olevan vain Suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluvia. Kaikkialla maailmassa on se tilanne on aivan sama. Niin koko Euroopassa kuin USA,ssa kuin kaikkialla muuallakin. Mutta se on toisi asia, että kukaan ei ala riitelemään naapurinsa kanssa ilkman syytä. Useinkin siihen on syynä toisen naapurin elintavat. Soitetaan musiikkia kovalla voimalla, eletään roskaisesti tms, ja pekllä huomautus ( ainakaan venäläisten ja somalien kohdalla) ei riitä ja siitä se sitten leviää viranomaistoiminnaksi. Tuollaisen toiminnan leimaaminen vain Suomalaisuuteen kuuluvaksi kertoo etupäässä siitä, että et tiedä etkä tunne maailmaa. Ihmiset ovat kutakuinkin samanlaisia tässä suhteessa kaikkialla maailmassa. Lukuunottamatta somaliaa ja muita kivikaudessa eläviä kulttuureita joissa meno on vieläkin hurjempaa ja täydellisen suvaitsematonta.
Miten mulla tulee mieleen tällaisista kirjoituksista aina se uutiskuva pyhiinvaeltajista, jotka kävellessään ruoskivat itseään selkään niin, että veri roiskui.
Mikä siinä on, että jotkut häpeävät suomalaisuuttaan niin paljon, että kokevat tarvetta tällaiseen kurjuuden maksimointiin.
Juu, on suomalaisessa kulttuurissa varmasti huonpja puoliakin, mutta tuskin löytyy kulttuuria, missä olisi pelkästään vain hyvää. Mitä "riidanhaluisuuteen" tulee, niin emme ole varmastikkaan yksin tuon suhteen. Ihminen on elukka siinä suhteessa, että on reviiritietoinen ja sen nyt näkee, kun katsoo maapallon sotahistoriaa. Eipä taida kolkkaa löytyä, missä ei välejä ole vertavuodattaen selvitelty.
Onko nyt mamutuksessa tultu siihen pisteeseen, että suomalaisuutta täytyy ryhtyä lokaamaan jonkinlaisena vasta-argumenttina "rasisteja" vastaan.
Ymmärtääkö nämä ihmiset, että kirjoittelunsa sotii itseään vastaan. Ainakun joku haukkuu lehdensivuilla pers...anteeksi "rasisteja, sataa se vain persujen laariin. Katsokaas kun se kuuluu suomalaiseen luonteenpiirteeseen. Kun sulle joku tulee neuvomaan ja esittämään mielipiteitään, niin suomalainen epäilee aina ensimmäisenä, että esittäjällä on "ketunhäntä kainalossa". Eli yksi suomalisen perusluonteenpiirteistä on juuri epäileväisyys.
Ottakaa opiksi. Ei pahalla, vaan hyvällä.