Tällä hetkellä tilanteeni on se, että vanhoja velkoja on maksettu ja maksellaan, ulosotossa ei ole yli vuoteen ollut euroakaan, mutta aiemmista töppäilyistä johtuen muutama maksuhäiriömerkintä kummittelee vielä pari vuotta.
Tottakai puolisoni kanssa haaveilemme, että kun loputkin velkani on hoidettu (alle 4000 euroa enää) ja ne maksuhäiriömerkinnät poistuvat, niin sitten pääsisimme mekin asuntovelan tekoon ja omakotitaloa hankkimaan. Noin kolmen vuoden kuluttua olemme todennäköisesti siinä pisteessä, että haaveista voisi pikkuhiljaa tulla totta. MUTTA: vaikuttaako ne aiemmat luottohäiriöni kun aikanaan astelemme pankkiin anomaan asuntolainaa? Mieheni luottotiedot ovat puhtaat, mutta hänellä on opintolainaa kuutisen tuhatta euroa. Jos yhteistulomme ovat noin 5000 euroa (brutto), niin olemmeko pankin silmissä edes hyviä asuntolainakandidaatteja? Jos pystymme säästämään asuntoa varten x-määrän, niin edesauttaako se lainan saamista?
Tottakai puolisoni kanssa haaveilemme, että kun loputkin velkani on hoidettu (alle 4000 euroa enää) ja ne maksuhäiriömerkinnät poistuvat, niin sitten pääsisimme mekin asuntovelan tekoon ja omakotitaloa hankkimaan. Noin kolmen vuoden kuluttua olemme todennäköisesti siinä pisteessä, että haaveista voisi pikkuhiljaa tulla totta. MUTTA: vaikuttaako ne aiemmat luottohäiriöni kun aikanaan astelemme pankkiin anomaan asuntolainaa? Mieheni luottotiedot ovat puhtaat, mutta hänellä on opintolainaa kuutisen tuhatta euroa. Jos yhteistulomme ovat noin 5000 euroa (brutto), niin olemmeko pankin silmissä edes hyviä asuntolainakandidaatteja? Jos pystymme säästämään asuntoa varten x-määrän, niin edesauttaako se lainan saamista?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kun maksuhäiriömerkinnät ovat poistuneet, omarahoitusosuus on kunnossa, työpaikat hyvät ja haettava lainasumma kohtuullinen, niin eiköhän pankki asuntolainaa myönnä.
Tosin ennen asuntolainan ottoa pitäisin huolen että kaikki ne vanhat velat, myös opintovelat, on maksettu. Itse en asuntokaupoille alle 30% omarahoitusosuudella lähtisi, mutta käytännössä kai nykyään 15% omarahoitusosuuttakin pidetään pankissa ihan hyvänä saavutuksena.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi!
Onkos sellainen mahdollisuus, että kumpikin meistä hakisi lainaa ominpäin? Jos esimerkiksi minulle myönnettäisi yksin esim 140 000 euroa, ja miehelleni saman verran, niin käytännössähän meillä olisi 280 000 euroa asunnon hankintaan, kumpikin vain maksaisi omaa lainaansa. Vai mikä olisi taloudellisin ja kannattavin vaihtoehto? Olisiko edes järkevää omistaa taloa tai osakehuoneistoa tuolla tavalla puoliksi?
Lainojen ottaminen erikseen on tietenkin mahdollista, mutta maksatte silloin kulut ja avauskustannukset tuplana. Samoin omistusasumisen ura kannattaisi aloittaa pienemmillä panoksilla - ostakaa ensin yksiö/kaksio ja maksakaa siitä iso siivu velkaa pois. Vaihtakaa asunto vielä esim. 4 h rivarinpätkään ennen kuin hankitte omaa taloa. Näin velkasaldo pysyy kohtuullisena ja omaisuus karttuu lainanmaksun ohella.
Nyt tipahdin kärryiltä... Eli ensiksi ostaisimme pikkuasunnon (sijoitusmielessäkö?) jonka antaisimme vuokralle. Itse jatkaisimme vuokra-asumista tahollamme ja makselisimme pikkuasunnon velkaa pois. Muutaman vuoden kuluttua myisimme pikkuasunnon pois ja ostaisimme isomman, jonka rahoittaisimme osittain pikkuasunnosta saadulla tulolla ja osittain lainalla. Muutama vuosi taas tuossa asunnossa, velkaa pois, myyntiin, ja vasta sitten siihen ok-talon hankintaan, niinkö?
Muuten hyvä, mutta kun emme ole enää parikymppisiä... Tuolla menolla olisimme siinä ok-talossa vasta likemmäs viisikymmentävuotiaina. Mielestäni ei ole aikaa enää sijoitusleikkimiseen, vaan mieluummin suoraan tästä vuokra-asunnosta siihen "omaan" jota sitten maksellaan seuraavat 15-20 vuotta...
Kysymys ei ole sijoitusleikkimisestä, vaan terveestä järjestä. Teillä ei ole ulosoton, maksuhäiriömerkintöjen, kulutusluottojen ja opintolainan maksujen jälkeen ensiasuntoon säästössä 30% osuutta talon hinnasta. Jos talo maksaa 300t€, tarvitsette 90t€ säästöt. 15%-osuudellakin säästössä pitäisi olla 45t€.
Ostakaa pienempi ja halvempi asunto omaan käyttöönne ensin, maksakaa lainaa pois. Sitten vasta talon hankintaan. Lainasta pitää selvitä, vaikka toinen olisi pari vuotta työttömänä päivärahoilla. Jos lainaa on 280 000 €, tämän hetken korkotaso antaa kk-eräksi lähes 1400€. 6% korolla ja 20 vuoden laina-ajalla kuukausierä olisi 2000€, kun bruttotulonne ovat yhteensä vain 5000€. Taloutenne menee liian tiukalle, että pankki suostuisi myöntämään noin suurta lainaa kerralla. Siksi ehdotan, että hankitte väliasunnon ennen kalliin talon hankintaa. Mikään ei muuten estä teitä kysymästä sitä pienemmän asunnon luottoa miehen nimissä jo nyt, ainakin selviäisi pankin ehdot etukäteen.
Tottakai saat(te) lainaa, kunhan vaan sovitaan, että käyt aina välillä vähän istumassa pankinjohtajan polvella!
Pankinjohtan polvi ei kestä 120 kg huoraa...
Vasta ulosotosta vapautunut ja toinen opintovelkojaan maksava suunnittelee lähes 2 miljoonan markan asunnon ostoa. Realistisempaa on se 140 000€ laina. Jos sekään.
Ei onnistu 280 000 euron asunnon osto 5000 eur/kk bruttotuloilla - ei taida edes nettona.
Nyrkkisääntönä max asuntolaina 3x bruttovuositulot = teidän tapauksessa maksimi asuntolaina 180 000eur (ja se on se maksimi). Ei välttämättä kannata ottaa niin paljoa lainaa!
Teidän kannattaa miettiä töitä, josta maksetaan palkkaakin.
Oma bruttopalkkani ei tule varmaan koskaan olemaan edes kolmeatonnia, varmaan maksimissaan 2800 eur/kk. Miehelläni on paremmat saumat saada enemmän palkkaa, mutta realistisesti ajatellen yhteistulomme ovat parhaimmillaankin varmaan siinä kuuden tonnin nurkilla.
Täytyy siis noita talojen hintojakin silmäillä realistisesti, eikä haaveillakaan sellaisista joita ei pystyisi maksamaan.
Mutta voiko se olla noin mustavalkoista? Monikin tuttavapiirissä on hankkinut sen talonsa ja lainansa, vaikka ovat tavallisia duunareita, eikä tulot taatusti paljoa enempää kuin meillä. Toisaalta, mistä sen tietää miten ihmiset kituuttavat liian isojen (?) lainanlyhennystensä kanssa... Ainakin täällä meilläpäin omakotitaloa ei saa alle 200 000 euron, hyvä jos edes kohtuullisen kokoista osaketta, ja silti niin moni asuu likemmäs 300 000 euron taloissaan. Eikä ihmiset kuitenkaan ole juristeja tai lääkäreitä, vaan ns. tavallisissa töissä. Kuinka lienee siis mahdollista?
Ehkä heillä ei ole maksuja ulosotossa, maksuhäiriömerkintöjä tai aiempia velkoja. Sen sijaan on säästöjä. Asuntolainaan on mahdollista ostaa täystakaus, mutta sitä ei kaikille myydä.
Kysymys on säästämisen taidosta. Ei asuta vuokralla yhtään pitempään kuin on pakko, vaan ostetaan se pieni ensiasunto. Maksetaan lainaa pois, jopa ylimääräisiä lyhennyksiä. Sitten asunto myyntiin, pieni myyntivoitto ja maksetut lainanlyhennykset riittävät vakuuksiksi isompaan asuntoon. Taas maksetaan pari vuotta, siinä ehkä jo perhekin kasvaa samalla. Ja taas vaihdetaan isompaan, ehkä jo omaan taloon. Velkaa ei ikinä ole yli 150 000 euroa, josta duunarin tuloilla ei selviäisi. Tähän kuvioon eivät kuulu ulosotot, maksuhäiriömerkinnät ja kulutusluotot, vaan suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys ja terve harkinta. Kun säästäminen on alkanut ASP-tilistä parikymppisenä, ollaan viisikymppisinä omassa velattomassa talossa. Ja ihan duunarin palkoilla.
Äkkiä menee tuhansia euroja kiinteistönvälittäjien elättämiseen jos vähän kerrallaan isompaa hankkii.
Itse ostin kerralla omakotitalon. Säästin varainsiirtoveron ja korkojen verovähennysoikeus on ensiasuntoon vähän parempi. Toki lainapääoma oli alkuun aika korkea ja viiden prosentin korkotaso tuntui.
Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
Vaikka maksuhäiriömerkintä poistuu pankeilla saattaa olla omat muistiinpanot ihmisistä, Tämä tuli ilmi kun Veljeni haki Nordeasta kulutusluottoa, itse olisin ollut takaajana haku oli 25000€ Veljeni vuositulot tuolloin n100 000€-> Nordea ilmoitti heti ettei onnistu, Veljelläni oli n10v sitten Meritasta laina jota hän ei pystynyt hoitamaan ja tuli merkintä joka oli siis poistunut jo 5v sitten..
Veljeni meni sitten OP ja sai tuon 25k€ ilman takaajaa.
100k€ vuosituloilla ei tarvitse anoa mitään pankin vippejä, niitä tullaan tarjoamaan. Ottamisen järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä.
Samaa mieltä ei järkevää eikä tarvetta ;) Mut selitä se autokuumeiselle broidille(pakko saada heti) ja Nordea ei tosiaan antanut vaikka olisin ollut henkilötakaajana
Ainakaan veljen holtiton asenne rahaan ei näemmä poistunut noiden 10 vuoden aikana.
Tulee ihan mieleen yksi tuttuni, joka oli hetken aikaa julkisuuden henkilö ja tienasi sillä hyvät rahat. Kaikki menivät kurkusta ja pöntöstä alas; viimeistä penniä myöten. Niillä tarjoiltiin kavereille ja satunnaisille tuttavuuksille.
Sitten hän muutti itä-Helsinkiin vuokralähiöön ja hankki "oikean" työpaikan. Aluksi kun käytiin ravintolassa hän oli niin perseaukinen, ettei voinut tilata kuin alkupaloja ja vettä (kyseessä ei todellakaan mikään kallis ruokapaikka). Nekin rahat oli lainattu sairaseläkkeellä olevalta äidiltä pohjois-Suomesta.
Heti ensimmäisen palkan tultua tilille hän pyysi mukaansa polkupyöräkauppaan. Tarve oli ostaa viimeisintä huutoa oleva maastopyörä kaikilla herkuilla. Mikään halpa merkki ei kelvannut vaan piti olla laatua.
Olin siinä hieman, että onko kallis maastopyörä nyt varmasti kiireellisin ostos kun rahaa on vihdoin tullut tilille. Joo joo, se piti saada. Niinpä rahat ja pyörä vaihtoivat omistajaa. Yritin laskeskella ja uskon, että fillariin meni vuokraan tarkoitetut rahatkin. No eipä ollut minun ongelma.
Siinä tuli huomattua, miten erilainen asenne rahaa kohtaan ihmisilä voi olla ja kuinka eräät eivät kykene muuttumaan vaikka siperia opettaisi. Heti kun tili näyttää plussaa niin kaikki laitetaan haisemaan.
Tuokin 25 000€ piti hakea lainaa että sai ostettua urheiluauton n viikon miettimisen jälkeen, omaa rahaa laittoi tuohon lisää 15 000 :)
No Siperia opettaa niinkuin vanha kansa sanoo ja niin kävi myös broidille, verot jäi maksamatta ja elämäntyyli oli sitä luokkaa että juhliessa saattoi palaa 2ooo€ vkl, Konkurssi oli nsentin päässä ja vuoden verran sai broidi tapella velkojen kanssa ennen kuin elämä voitti, ka pääsi taas jaloilleen.. Ja nyt voin ilokseni kehaista että tyyli on aikalailla erilainen..
ei ne suuret tulot vaan pienet menot pätee tässäkin tapauksessa aika hyvin, Sillon ko konkurssi oli tulla veli oli nostanut 150 000€ palkkoja vuodessa ;) ja tilanne oli se että 30 000€ laskut meinsa kaataa koko firman