Miksi minä olen juuri minä? Mistä syntyy oman tietoisuuden jatkuvuuden tunne?
Jos "minä" olisin sattumalta saanut yhden erilaisen mutaation vanhemmiltani, olisinko vielä "minä"? Entäpä jos säteily aiheuttaa minussa nyt sen saman mutaation, enkö kuitenkin ole se sama ihminen ja yhä tietoinen itsestäni?
Onko koko "minuus" pelkkä harha?
Jos "minä" olisin sattumalta saanut yhden erilaisen mutaation vanhemmiltani, olisinko vielä "minä"? Entäpä jos säteily aiheuttaa minussa nyt sen saman mutaation, enkö kuitenkin ole se sama ihminen ja yhä tietoinen itsestäni?
Onko koko "minuus" pelkkä harha?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Onko olemassaoloa ilman tietoisuutta?
Mitä merkitystä tiedottomalle on ajasta?
32222
>>Miksi minä olen juuri minä?>Mistä syntyy oman tietoisuuden jatkuvuuden tunne?>Jos "minä" olisin sattumalta saanut yhden erilaisen mutaation vanhemmiltani, olisinko vielä "minä"?>Entäpä jos säteily aiheuttaa minussa nyt sen saman mutaation, enkö kuitenkin ole se sama ihminen ja yhä tietoinen itsestäni?>Onko koko "minuus" pelkkä harha?
"Koska jo lapsesta päässäsi on ollut tietoisuus olemassaolostasi. Koko ikäsi ajan tapahtuneet asiat muistat ja siitä syntyy jatkuvuuden tunne. Todennäköisesti se on osin harhaa, kuten vaikkapa ihmisen sitkeä taipumus nähdä tasainen kuvakin kolmiulotteisena, jos sen kuvan esittämä asia on yleensä kolmiulotteinen.
Ts ihmisen kokema on välillä totta, välillä aivot vetelee mutkia suoriksi."
On kuitenkin olemassa ihmisiä joiden muisti on vioittunut niin, etteivät he muista juurikaan mitään menneisyyden tapahtumia.
"Et. Kokisit olevasi toki itsesi, mutta kun et tästä nykyisestä mitään tietäisi, niin kokisit sen hieman erillaisen minuutesi sinä ainoana ja oikeana."
Se olisi täysin eri ihminen, eikä mitään minua olisi koskaan syntynytkään?
>>On kuitenkin olemassa ihmisiä joiden muisti on vioittunut niin, etteivät he muista juurikaan mitään menneisyyden tapahtumia.>Se olisi täysin eri ihminen, eikä mitään minua olisi koskaan syntynytkään?
Tietoisuus on ihmisen aivotoimintojen ilmeisesti ainutlaatuinen ominaisuus, joka perustuu lähinnä muistiin. Se näyttäisi olevan aistityötteistä koostuvien kokemusmuistojen tallentumista yhdessä niihin liittyvien tunteiden kanssa siten, että niitä voidaan ajatuksin koota yhteen. Ihmismuisti toimii sekä säilyttämällä tietoa että luomalla sen pohjalta uusia täydennettyjä tietoyhdistelmiä.
Vain taipumus ja kyky muodostaa tietoisuus on synnynnäinen; se rakentuu niiden pohjalle oppimisen ja mieleen palautuksen varassa. Siksi geneettinen erilaisuus vaikuttaa enemmänkin tietoisuuden sisältöön kuin perusolemukseen. Vakavat muistihäiriöt ja aivovammat heikentävät tietoisuutta tai voivat sammuttaa sen kokonaan.
Tietoisuutta kuvataan aivotoimintaa ja muistia käsittelevissä kirjoissa (Damasio, Churchland,..). Se on monelta osin edelleen suuri arvoitus, jonka tutkimista rajoittavat aivojen valtavan mutkikkuuden lisäksi myös tiedonhankinnan eettiset esteet.
Katolisen kirkon opin mukaan tietoisuus on Raamatun tarkoittama Jumalan kuva ihmisessä, ja ihmisruumis on syntynyt muun luomakunnan tapaan evoluutiolla.
"Tietoisuus on ihmisen aivotoimintojen ilmeisesti ainutlaatuinen ominaisuus, joka perustuu lähinnä muistiin. "
Joo mutta se ei SELITÄ tietoisuutta. Miksi esim juuri sinä tajuat olevasi sinä? Ainoa selitys tälle on, että on olemassa älykäs Jumala, joka on jotenkin vain yliluonnollisella tavalla ihmisille tämän tietoisuuden luonut: aivan kuten Raamattukin sanoo.
Tiede ei yleensä etsi vastauksia "miksi"-kysymyksiin:
"Miksi esim juuri sinä tajuat olevasi sinä?"
Silti myös "miten"-kysymys on tässä kohtaa vastaamatta; aivojen toiminnasta ei tiedetä (vielä) tarpeeksi:
"Ainoa selitys tälle on, että on olemassa älykäs Jumala, joka.."
Toinen selitys on, että ihmisaivot osaavat tehdä tuon asian tavalla, jota emme vielä tiedä ja sivutuotteena aikaansaavat kuvitelman älykkäästä Jumalasta. Siksi en ole kanssasi samaa mieltä "ainoasta selityksestä", vaikka itsekin uskon Jumalan olevan ihmistietoisuuden aiheuttaja.
Tietoisuus ei ole yksittäinen ominaisuus eikä ihmislajin yksinoikeus.
Yksilönkehityksessä tietoisuus kehittyy pikku hiljaa. Alkiolla ei ole minkäänlaista tietoisuutta ja vastasyntyneen tietoisuus on jotain aivan muuta kuin aikuisen tietoisuus. Vastasyntyneellä ei ole edes kieltä. Miettikää millaista on ajatella ilman käsitteitä? Yksilönkehitys osoittaa, että tietoisuus kehityy asteittain, sitä ei suinkaan anneta ihmiseen valmiina, luotuna.
Tietoisuus ei ole jokin jakamaton ominaisuus, joka erottaa ihmisen muista eläimistä. Ihmistietoisuudessa on piirteitä, joita muilla lajeilla ei ole, mutta on väärin käsitellä tietoisuutta yhtenä kokonaisuutena.
Miten tajuan olevani minä? Tämäkään ei ole joko- tai asia. Vastasyntynyt ei tajua olevansa minä. Pikku hiljaa lapselle kehittyy käsitys itsestä. Edelleen eläimillä on eritasoisia minäkäsityksiä. Jotkin eläimet esimerkiksi kykenevät tunnistamaan itsensä peilistä, mutta silti niiden minäkäsitys on huomattavasti vajavaisempi kuin ihmisten. Ihminen muuten läpäisee peilitestin yleensä 18kk ikäisenä.
Tietoisuus tuntuu jakamattomalta ominaisuudelta. Emme osaa kuvitella, miten tietoisuus voisi asteittain syntyä. Jossakin täytyy olla hetki, jossa tietoisuus meihin istutetaan. Aluksi se voi meissä ehkä vain uinua, mutta siellä taustalla sen täytyy olla valmiina.
On kuitenkin väärin alkaa tehdä johtopäätöksiä sen perusteella, miltä asia tuntuu. Varsinkin kun tuo tunne on helppo selittää olemusajattelusta johtuvana ajatusvirheenä. Ihmiset kokevat, että asioilla on jonkinlainen sisäänrakennettu olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Tuota olemusta ei voi ottaa pois. Esimerkiksi tiikerissä on jotain mikä tekee siitä tiikerin, eikä sitä essenseä voi tiikeristä pois ottaa. Ei vaikka kaikki tiikerin ruumiinosat ja sisäelimet pystyttäisiin yksitellen vaihtamaan leijonan vastaaviin. Olemusajattelua on sanottu naturalistisen virhepäättelyn yleisimmäksi muodoksi. (wikipedia)
Tuosta olen kanssasi samaa mieltä:
"Tietoisuus ei ole jokin jakamaton ominaisuus, joka erottaa ihmisen muista eläimistä. Ihmistietoisuudessa on piirteitä, joita muilla lajeilla ei ole, mutta on väärin käsitellä tietoisuutta yhtenä kokonaisuutena."
Tietoisuus on jatkumo, joka alkaa useille tai kaikille (monisoluisille) eliöille yhteisisistä neurologisista toiminnoista. Ihminen on eliölaji, jonka tietoisuus on niin selvästi kaikkia muita eliöitä kehittyneempi, että neurotieteilijät käyttävät siitä nimityst korkea tietoisuus. Edeliisen viestini tiiviinä pitämiseksi en ottanut tätä siinä esille.
Silti eläin- ja ihmistietoisuuden välissä on niin suuri määrällinen aukko, että sitä voi pitää myös laadullisena. Tetoisuudet eivät muodosta selvää jatkumoa kuten useimmat muut eliöiden biologiset piirteet. Merkittävä osa eläimillä havaituista tietoisuusilmiöistä on (aivotietelijäin mukaan) myös tulkittavissa ihmisen taipumuksena sovittaa omia käytösmallejaan eläimille.
Edellisessä viestissä kuvaamani vaihtoehtoinen selitys on naturalistisen tiedemetodin mukainen enkä lähde argumentoimaan sitä vastaan. Tässä kohtaa on todisteissa kuitenkin niin jumalaton aukko, etten ihmettele myöskään katolisen kirkon näkemystä. Järkevämpi se ainakin on kuin kreationismi.
"Merkittävä osa eläimillä havaituista tietoisuusilmiöistä on (aivotietelijäin mukaan) myös tulkittavissa ihmisen taipumuksena sovittaa omia käytösmallejaan eläimille."
Aivan totta. Tai oikeastaan ihmisillä on taipumus tulkita eläinten käyttäytymistä samoin keinoin kuin tulkitsemme muiden ihmisten toimintaa: pidämme eläimiä siinä missä ihmisiäkin tavoitteellisina toimijoina, joiden toimintaa ohjaa tietoinen mieli. Kuitenkin moni tarkoitukselliselta vaikuttava käyttäytyminen täytyy olla pelkästään vaistonvaraista, ilman että eläin ymmärtää miksi se tekee niin kuin tekee. Esimerkiksi lintu ei voi ymmärtää, että sen on valmistauduttava muuttomatkalle, syötävä varastoon, suunnattava etelään. Tämän kesän linnunpoika ei voi ymmärtää miksi se tekee niin kuin tekee. Se ei ole koskaan kokenut talvea, eikä tiedä että etelässä on ruokaa. Moni tietoiselta vaikuttava toiminto ei kertakaikkiaan voi olla mitään muuta kuin vaistonvaraista.
Meillä on taipumus pitää itseämmekin tietoisina toimijoina, vaikka itse asiassa monessa asiassa tietoisuus ei suinkaan ohjaa toimintojamme. Vaikkapa kun näemme kauniin naisen, koemme tietoisen mielemme pitävän naista kauniina. Mutta tietoisuutemme on tässä vain selittäjä, kehomme on reagoinut automaattisesti visuaaliseen palautteeseen ja tietoinen mielemme vain selittää mitä tapahtui: sykkeeni nousi, tiettyjä hormoneja erittyi -> onpa kaunis nainen. Reaktio on automaattinen, biologinen, eikä suinkaan tietoisen mielemme pika-analyysin tuotos.
Taas "satuttiin" (ainakin osittain) samanmielisiksi:
"..vaikka itse asiassa monessa asiassa tietoisuus ei suinkaan ohjaa toimintojamme."
Lukemani aivotieto vahvistaa kirkkaasti sen, että tiedostamattomat reaktiot ohjaavat suurta osaa ihmisenkin toiminnasta. Palstallahan keskusteltiin ankarasti jopa siitä, onko koko tietoinen ohjaus illuusiota ja pelkkää tiedostamattomien automaattireaktioiden päältäkatsomista ja selittämistä.
Viimeisin lukemani viisaus kuitenkin opetti, että aivojen muovautuvuus, johon kaikki oppiminen perustuu, mahdollistaa myös aivojen reaktioiden muovaamisen omien ajatusten voimalla. Näin vaikkapa onnistunut tupakkalakko saattaa joltakin osin olla ihan omaa ansiota eikä pelkkää tuuria synapsiarpajaisissa.
Katolinen kirkko on Ilmestyskirjassa nainen joka istuu pedon selässä(kirkon ja valtion yhteys((kuva 2€n kolikossakin)). Ja peto on maallinen valta (EU)
Tämän naisen päämaja on Rooma (se suuri kaupunki joka....)
Kun otat katolisuuden esimerkiksi, otat sen jota Raamattu vieroksuu ::::.
>Katolinen kirkko on Ilmestyskirjassa nainen joka istuu pedon selässä... jne...
Millä hemmetin oikeudella sinä näitä tulkkaat? Nainen joka istuu pedon selässä on nainen joka istuu pedon selässä. Katolinen kirkkokin tuntee takuuvarmasti ilmestyskirjan, eikä tarvitse olla einstein ymmärtääkseen että sen tulkinta on jotain ihan muuta. Ja sitten on hemmetin monia muita tulkintoja, vaikka on tietysti selvää että kaikki ovat vain keksaisuja joilla on tarkoitus manipuloida uskovaisia tiettyyn suuntaan.
Fanaatikkojen viritykset Raamatun ns ennustuksista on koomista luettavaa. Kaikki fanaatikot on henkisiä savolaisia ja vastuu niiden ennustusviännöksistä on kuulijalla.
"Katolisen kirkon opin mukaan tietoisuus on Raamatun tarkoittama Jumalan kuva ihmisessä, ja ihmisruumis on syntynyt muun luomakunnan tapaan evoluutiolla."
Kyseessä on harhaoppi. Milloin tuo Jumalan kuva olisi alkeellisista eläimistä kehittyneeseen "ihmiseen" asettunut?
Ei voi olla elävää ihmisruumista ilman ihmisen sielua. Ne ovat erottamattomat ja ne ovat syntyneet samalla kertaa.
Asteittain nykyihmisen kehityksen aikana tai alkaen jo sitä ennen:
"Milloin tuo Jumalan kuva olisi alkeellisista eläimistä kehittyneeseen "ihmiseen" asettunut?"
Alkeellisia tietoisuuden muotoja on jo kehittyneillä eläimilläkin. Harppaus niistä ihmiseen on kuitenkin hyvin pitkä.
Ihmisruumis on vain hiukan muuntunut simpanssin tai gorillan ruumis.
"Jos "minä" olisin sattumalta saanut yhden erilaisen mutaation vanhemmiltani, olisinko vielä "minä"?"
Vaikea sanoa. Jos mielesi kehitys (kokemukset jne) on pysynyt samana niin olisit sinä, mutta kuitenkin vaikka kokemuksesi olisi täysin erilaiset niin olisit silti sinä, koska ihminen ei voi olla "syvällä sisimmässään" mitään muuta kuin oma itsensä.
"Onko koko "minuus" pelkkä harha?"
Kai, jos aistit ja ajatettelu ei tule todellisuudnn kokemisesta vaan olet esimerkiksi aivot lasiputkissa tai Matrixin tapaisessa maailmassa, mutta jos asia on näin niin sinulla tai kenelläkään samassa tilanteessa olevalla ei taida olla mitään keinoa selvittää sitä.
Jos tosiaan olisi niin, että se mitä jokaine ihminen kokee ei ole oikea todellisuus vaan harhaa niin sillä ei ole ollenkaan mitään merkitystä jos siihen ei voi vaikuttaa kuten todellisuuteen ei voi. Tämä todellisuus olisi meidän todellisuus vaikka se ei olisi aito.
Merkillinen kysymys:
"Jos "minä" olisin sattumalta saanut yhden erilaisen mutaation vanhemmiltani, olisinko vielä "minä"?"
Olisit se "minä", joka syntyi sen mutaation kanssa, ja ilman sitä mutaatiota ei olisi silloin syntynyt ketään.
Jos mutatoidut jo syntyneenä, vaikutus tietoiseen minääsi riippuu tietysti mutaation laadusta.
Kysymykseesi minuudesta harhana saitkin jo mielestäni hyvän vastauksen.
Eläimille voi opettaa asioita ja temppuja tiettyyn pisteeseen asti. Apinatkin oppivat "ihmisten tavoille" vain pieniltä osin vaikka asuisivat ihmisten kanssa ja niitä hoidettaisiin kuin ihmislapsia. Niiden aivojen potentiaali on kerrassaan mitätön verrattuna ihmisen aivoihin...
Onpa siis mielenkiintoista että miten ihmiselle, evoluution kautta on kehittynyt niin valtavan potentiaalin omaava aivokapasiteetti. Käsittääkseni 100 000 vuotta sitten elänyt ihminen oli aivoiltaan ja ruumiiltaan samanlainen kuin nykypäivän ihminen. Mihin ihminen tarvitsi silloin ( leijonia karkuun aavikolla juostessaan ) aivokapasiteettia jolla ratkotaan säijeteoriaa ja pohditaan neurogirurgian uusia tuulia?
Yksikään eläin ei ( minun käsittääkseni ) omaa mitään tolkuttoman suuria voimavaroja jolla pärjätä omassa egologisessa lokerossaan. Gepardi ei juokse kuin hetkellisesti nopeammin verrattuna antilooppiin. Voitaisiinko siis ihmisaivojen potentiaalia verrata gepardiin joka kykenee juoksemaan 200 km/h tunnin putkeen.
>Mihin ihminen tarvitsi silloin ( leijonia karkuun aavikolla juostessaan ) aivokapasiteettia jolla ratkotaan säijeteoriaa ja pohditaan neurogirurgian uusia tuulia?
Vastaavasti suden aivokapasiteetilla on mahdollista palvella sokeaa ihmistä fiksusti ja monipuolisesti. Mihin susi tätä tarvitsee? Ei mihinkään. Silti se sudella on, kunhan se kaivetaan esiin.
Oppii kyllä koira temppuja kuten hevonenkin. Mutta voitko rehellisesti olla sitä mieltä että näitä "istu,kieri,nouda" -temppuja voidaan verrata ihmismielen kykyihin?
Palvelukoirat toimivat loppupelissä suden luonnollisten toimintamallien tavoin. Susilla on laumassa tarkka arvojärjestys. Alfauros on ehdoton auktoriteetti ja muut tulevat tarkassa arvojärjestyksessä perässä. Ja kaikilla on laumassa oma paikkansa ja tehtävänsä.
Ihminen on koiran alfajohtaja ja koira tekee kaikkensa miellyttääkseen johtajaansa ja näin varmistaa asemansa laumassa.
Se että koira tunnistaa koska tien voi kaupungissa ylittää turvallisesti ei ole mielestäni sen monimutkaisempi asia kuin että susilauman jäsen väijyy saalista ja odottaa hetkeä jolloin se voi hyökätä . Suden täytyy ottaa huomioon muun lauman asema saalistusmaastossa jotta saalis ei lähtisi pakenemaan väärään suuntaan vaan se lähtisi kohti muita susia.
Se että koira tuo aamutohvelit sokealle omistajalleen ei eroa siitä että susilaumassa kaikki jäsenet hoitavat alfapariskunnan jälkeläisiä. Karannut sudenpentu kiikutetaan takaisin pesäänsä.
Se että ihminen keksi kypsentää tulella lihanpalaa on mielestäni kaukana siitä että pohditaan suhteellisuusteoriaa. Jotkut puhuvat sujuvasti kuuttakin eri kieltä. 50 000 vuotta sitten tuskin käytettiin paljoa sivistyssanoja ...
"Onpa siis mielenkiintoista että miten ihmiselle, evoluution kautta on kehittynyt niin valtavan potentiaalin omaava aivokapasiteetti. Käsittääkseni 100 000 vuotta sitten elänyt ihminen oli aivoiltaan ja ruumiiltaan samanlainen kuin nykypäivän ihminen. Mihin ihminen tarvitsi silloin ( leijonia karkuun aavikolla juostessaan ) aivokapasiteettia jolla ratkotaan säijeteoriaa ja pohditaan neurogirurgian uusia tuulia?"
Tasalämpöisten selkärankaisten (ja joidenkin vaihtolämpöistenkin) aivojen erityispiirre on sopeutumiskyky. Eli aivojen avulla käyttäytyminen ja tominta voidaan joustavasti ja paljon evoluution tuottamia sopeutumia nopeammin sovittaa muuttuviin olosuhteisiin. Siksi esimerkiksi syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on geneerinen kyky, jota voi soveltaa laajasti.
Esimerkiksi kyky päätellä muiden eläinten käyttäytymisestä leijonalauman sijainti (että ei edes joutuisi juoksemaan niitä karkuun) pohjautuu pohjimmiltaan samaan logiikkaan kuin päättely, jolla tehdään johtopäätöksiä aineen rakenteesta. Elämän haastavuutta savannilla ei pidä aliarvioida.
Toiseksi ihmisen älyä voi verrata enemmän riikinkukon pyrstöön kuin gepardin nopeuteen. Kädelliset on älykkäitä laumaeläimiä ja älykkäiden laumaeläinten sosiaaliset suhteet muodostuvat monimutkaiseksi ja niissä pärjääminen vaatii älyä. Kun älykkyyden kasvu lähtee käyntiin, niin minimitaso, jolla älykkäiden kädellisten laumassa pystyy tulemaan toimeen nousee. Ihmisen täytyy olla kohtuullisen fiksu pärjätäkseen ihmisten kanssa (eikä vain ympäristön).
Hyvä esimerkki sosiaalisen elämän älyllisestä vaativuudesta on vaikka nuo säieteoriaa tutkivat fyysikot, jotka voivat ymmärtää oman erikoisalansa äärimmäisen hyvin, mutta voivat silti olla kyvyttömiä säilyttämään hyvää työilmapiiriä ja yhteistyöhenkeä työyhteisössään. Sosiaalisen ympäristön hallinta on monille vaikeampaa kuin ydinfysiikka.
Kolmas ihmisille ominainen tekijä on käsitteellinen kieli. Kielen funktio on alkujaan ollut informaation välitys, mutta kehittyessään myös kieleen on kehittynyt kyky ilmaista abstrakteja käsitteitä (vaikka säieteoria) ja noilla käsitteillä voi taas operoida käyttäen samaa logiikkaa kuin mitä käytettiin kun yritettiin päätellä gnu-lauman liikkeistä ja korppikotkien lennosta, missä päin isot pedot sattuvat tällä hetkellä olemaan.
Myös vailla tietoisuutta olevalla robotilla voi olla minä. Ajan kuluessa minä voi luonnollisesti muuttua. Minuus on aivotoimintaa, josta tietoisuus voi olla tietoinen.
Ei ainakaan sellainen "minä", jota aivotutkijat sanalla tarkoittavat. Eikä minun mielestäni nykyisillä roboteilla muunkaanlainen. Vain ohjelma, antureita ja toimielimiä.
Mutta sinullahan on ennenkin ollut tutuille sanoille omia merkityksiäsi.
Minä on vain eräs symboli. Vailla tietoisuutta oleva robotti kyllä pystyy käsittelemään symboleja.
Jatkokysymyksiä:
Ajatellaan että maailmankaikkeus on staattinen. Joskus hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa lopulta täysin varmasti syntyisi täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia, atomeja ja molekyylejä joista minäkin koostun. Heräisikö minun tietoisuuteni henkiin?
Entä jos syntyy yhdistelmä, jossa on muutama atomi hieman erilailla? Missä vaiheessa menisi raja, ettei olisikaan enää minä? Minähän olen kuitenkin minä vaikka atomien paikat vaihtelevat koko ajan.
Aika syviä kysymyksiä:
"Heräisikö minun tietoisuuteni henkiin?"
Jos tietoisuutesi kuolee ruumiisi kuollessa (tämä on uskonasia), ei täysin samanlainenkaan myöhemmin syntyvä tietoisuus olisi sama. Vain samanlainen.
"Entä jos syntyy yhdistelmä, jossa on muutama atomi hieman erilailla?"
Tähänastinen tietomme aivojen rakenteesta viittaa siihen, että se toimisi vain molekyylijoukkojen tasolla, mutta jopa kvanttitaso voidaan kuvitella mahdolliseksi. Emme myöskään tiedä, miten tietoisuus aivoissa koodautuu ja näyttäytyy. Tietoisuutesi voi siis muuttua hyvin pienistäkin rakennemuutoksista ja tiedämme, se muuttuvan tietynlaisissa aivovaurioissa. Sinä olet kuitenkin sinä ainakin niin kauan kuin elät, koska kenelläkään toisella ei ole samoja kokemusmuistoja.
Ilmeisesti tietoisuus voisi herätä henkiin:
http://www.quantumconsciousness.org/BECommentsPLREV.html
"Conscious versus non-conscious processes. Cognition within neurons in which Orch OR occurs by E=ℏ/t is accompanied by conscious experience and volition. Cognition in neurons in which Orch OR does not occur is non-conscious, or ‘auto-pilot’ [8]. Also, anesthetic gases reversibly erase consciousness, sparing non-conscious brain processes, acting strictly by quantum London forces [13]."
Ei tuo minulle (tieteellisesti) ihan ilmeistä ole, vaikka muutama kvanttimystikko niin osaakin kuvitella.
Uskonopissani tietoisuus ei kuole, joten sen ei tarvitse jälleensyntyäkään.
Lukupinkassani sattui parhaillaan olemaan tietoisuuteen kantaa ottava kirja (Sam Harris: Uskon loppu). Mielenkiintoiseksi jutun tekee, että suurin osa siitä on ärhäkkää kaikkien uskontojen, mutta erityisesti islamin vastustusta, johon verrattuna jopa Dawkins ja Dennett jäävät kevyeen keskisarjaan. Kirjan jälkipuoliskolla (s.186) alkaa sitten luku 7, jossa aletaan pohtia tietoisuuden olemusta yllättävästä näkökulmasta:
”Jokaisen uskonnon ytimessä on kiistämätön väite ihmisen tilasta: kokemus maailmasta voidaan muuttaa radikaalisti. … Uskonnon ongelma on, että se sekoittaa tämän totuuden perusteellisesti järjettömyyden myrkkyyn. … Syvällisempi vastaus olemassaoloon on kuitenkin mahdollinen, ja Jeesuksen ja lukemattomien miesten ja naisten todistukset kautta aikain mahdollistavat tämän.”
Harris ilmoittaa vahvan käsityksensä, että ihmisen tietoisuus on huonosti tunnettu ja suurelta osin luonnontieteen ulottumattomissa oleva mysteeri, jonka lähestymiseen tarvitaan itämaisen meditaation kaltaista välinettä, kuitenkin ”rationaalisesti” käytettynä. Tämän hän näkee keinona, paitsi saada uutta tietoa, myös lisätä ihmiskunnan onnellisuutta sekä vahvistaa sen moraalia. Vaihtoehtona hän pitää tuhoavaa uskonsotaa, kun joukkotuhoaseet lopulta leviävät epärationaalisten uskontojen kiihkomielisten johtajien käyttöön.
”Uskonnon ytimessä piileksii totuuden siemen, koska hengellinen kokemus, eettinen käyttäytyminen ja vahvat yhteisöt ovat olennaisia ihmisen onnellisuudelle. Silti uskonnolliset perinteemme ovat älyllisesti kuolleita ja poliittisesti tuhoisia. …Maailmaa koskevassa ajattelussamme on varmaankin mahdollista yhdistää järki, hengellisyys ja etiikka. Sitä alkaisi syvimpien henkilökohtaisten huolenaiheidemme rationaalinen käsittely. Se olisi myös uskon loppu.” (s. 201)