Tuokko: Matkalla huomispäivään
Tulevaisuudentutkimus poikkitieteellisen tieteenalan nimenä on harhaanjohtava. Tutkimuskohteena ei voi olla sellaista mitä ei ole olemassa. Tulevaisuus ei ole tulevaisuustutkimuksen mukaan ennalta määrätty ja siksi siinä pyritään tarjoamaan vaihtoehtoisia tulevaisuudentiloja ja manipuloimaan näitä halutun suuntaisesti.
Tulevaisuudentutkimuksen paradigma olettaa, että tulevaisuus on "totta" a posteriori. Kokemukseen rakentuvassa analyysissa ja päättelyssä otaksutaan fysiikan jatkuvuuden lain kaltaisesti tulevaisuuden jatkuvan entisenlaisena jos eivät mitkään voimat siihen vaikuta. Tulevaisuudentutkijoiden määrittelemä "tulevaisuus" on nykyhetken ajallisesta kärjestä kuin avoimena kolmiona yhä leveämmäksi laajeneva pinta.
Valtioneuvoston tilaaman tutkimuksen mielekkyys kyseenalaistuu jo kysymyksellä: Voiko kasvu ylipäätään olla kestävää kehitystä ja mitkä ovat hyvinvoinnin kriteerit? Yhteiskunnallinen todellisuus sisältää tuntemattomia väliintulevia muuttujia, jotka saattavat muuttaa yhteiskunnallisen todellisuuden täysin erilaiseksi. Silloin yhteiskuntaa muovaavat voimat vievät yhteiskuntaa eri suuntaan kuin ennen ja pohja ennusteilta on pudonnut pois. Parhaimmillaankin tulevaisuudentutkimus tutkii vain tulevaisuudentutkimisen edellytyksiä.
Eläessämme nykyisyyttä kuvittelemme, että jatkuvuuden laki veisi yhteiskuntaa tasaisesti eteenpäin ja voisimme arvioida tulevaisuuteen vievät tekijät vastaten aika ajoin käsikirjoituksen turvallisuusstrategioissa esille tuotuihin ongelmiin.
Analyyttisistä menetelmistä huolimatta tulevaisuudentutkimus on ismiä, jonka avulla tulevaisuutta manipuloimaan päättäjille mieluisaan suuntaan. Ensi kuulemalta tulevaisuudentutkimus kuulostaa harmittomalta, mutta sen sukulaisuus suunnitelmatalouteen on ilmeinen: se on valjastettu osaksi komentotalouden kapitalistista versiota.Yhteiskunnallisen tulevaisuuden pitäisi olla kansavaltaisesti päätettävissä, ei eliittitutkijoiden ja -päättäjien ohjaamaa. Vielä vähemmän ulkomaalaisten, joilla ei pitäisi olla vaikutusvaltaa ylitse Suomen kansan.
Kataisen tilaama tutkimus on verrattavissa amerikkalaisten konsultien käyttöön, mistä olemme myös jo saaneet nauttia suomalaisen demokratian kustannuksella (luulisi muuten Kiinastakin konsultteja löytyvän, jotka kertoisivat mitä Suomen pitää tehdä). Tulevaisuudentutkimus on niin lapsenkengissä oleva tieteenala, että sen saavutukset parhaimmillaan ovat laajennettua ristianalyysia. Skenaariot eivät ole faktaa tulevaisuudesta. Päätöksentekijäin ja kansalaisten täytyy tiedostaa tulevaisuustiedon onttous, muuten tulemme elämään mielivaltaisen tiedon kahleissa. Ehkäpä "tulevaisuustiedon" on tarkoituskin toimia propagandistisesti halutun suuntaisten päätösten perusteluna? Eipä taida valtioneuvostolla kaikki olla himasessa?
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/tutkija_ällistelee_kataisen_huippukallista_tilaustyötä_5983357.html
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012082716006693_uu.shtml
Tulevaisuudentutkimus poikkitieteellisen tieteenalan nimenä on harhaanjohtava. Tutkimuskohteena ei voi olla sellaista mitä ei ole olemassa. Tulevaisuus ei ole tulevaisuustutkimuksen mukaan ennalta määrätty ja siksi siinä pyritään tarjoamaan vaihtoehtoisia tulevaisuudentiloja ja manipuloimaan näitä halutun suuntaisesti.
Tulevaisuudentutkimuksen paradigma olettaa, että tulevaisuus on "totta" a posteriori. Kokemukseen rakentuvassa analyysissa ja päättelyssä otaksutaan fysiikan jatkuvuuden lain kaltaisesti tulevaisuuden jatkuvan entisenlaisena jos eivät mitkään voimat siihen vaikuta. Tulevaisuudentutkijoiden määrittelemä "tulevaisuus" on nykyhetken ajallisesta kärjestä kuin avoimena kolmiona yhä leveämmäksi laajeneva pinta.
Valtioneuvoston tilaaman tutkimuksen mielekkyys kyseenalaistuu jo kysymyksellä: Voiko kasvu ylipäätään olla kestävää kehitystä ja mitkä ovat hyvinvoinnin kriteerit? Yhteiskunnallinen todellisuus sisältää tuntemattomia väliintulevia muuttujia, jotka saattavat muuttaa yhteiskunnallisen todellisuuden täysin erilaiseksi. Silloin yhteiskuntaa muovaavat voimat vievät yhteiskuntaa eri suuntaan kuin ennen ja pohja ennusteilta on pudonnut pois. Parhaimmillaankin tulevaisuudentutkimus tutkii vain tulevaisuudentutkimisen edellytyksiä.
Eläessämme nykyisyyttä kuvittelemme, että jatkuvuuden laki veisi yhteiskuntaa tasaisesti eteenpäin ja voisimme arvioida tulevaisuuteen vievät tekijät vastaten aika ajoin käsikirjoituksen turvallisuusstrategioissa esille tuotuihin ongelmiin.
Analyyttisistä menetelmistä huolimatta tulevaisuudentutkimus on ismiä, jonka avulla tulevaisuutta manipuloimaan päättäjille mieluisaan suuntaan. Ensi kuulemalta tulevaisuudentutkimus kuulostaa harmittomalta, mutta sen sukulaisuus suunnitelmatalouteen on ilmeinen: se on valjastettu osaksi komentotalouden kapitalistista versiota.Yhteiskunnallisen tulevaisuuden pitäisi olla kansavaltaisesti päätettävissä, ei eliittitutkijoiden ja -päättäjien ohjaamaa. Vielä vähemmän ulkomaalaisten, joilla ei pitäisi olla vaikutusvaltaa ylitse Suomen kansan.
Kataisen tilaama tutkimus on verrattavissa amerikkalaisten konsultien käyttöön, mistä olemme myös jo saaneet nauttia suomalaisen demokratian kustannuksella (luulisi muuten Kiinastakin konsultteja löytyvän, jotka kertoisivat mitä Suomen pitää tehdä). Tulevaisuudentutkimus on niin lapsenkengissä oleva tieteenala, että sen saavutukset parhaimmillaan ovat laajennettua ristianalyysia. Skenaariot eivät ole faktaa tulevaisuudesta. Päätöksentekijäin ja kansalaisten täytyy tiedostaa tulevaisuustiedon onttous, muuten tulemme elämään mielivaltaisen tiedon kahleissa. Ehkäpä "tulevaisuustiedon" on tarkoituskin toimia propagandistisesti halutun suuntaisten päätösten perusteluna? Eipä taida valtioneuvostolla kaikki olla himasessa?
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/tutkija_ällistelee_kataisen_huippukallista_tilaustyötä_5983357.html
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012082716006693_uu.shtml
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.