Hyökkäys
Neuvostoliittoon
Hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan 22. päivänä kesäkuuta 1941 oli natsipuolueen ideologi Alfred Rosenbergin ympärille kokoontuneiden pakolaisten tähtihetki. Hitler jakoi täysin Rosenbergin näkemyksen sotaretkestä itään. Hitlerillä oli kaksi näkökohtaa: saada elintilaa idästä ja juutalaisten tuhoaminen. Hitler käsitteli sotaa rasistisesti perusteltuna elintilapolitiikan välineenä. Rosenberg puolusti ukrainalaisia. Hän halusi tukea heidän itsenäistymispyrkimyksiään. Suomen kohtalo herätti kysymyksiä. Martin Bormann piti pöytäkirjaa.
”Hyvin varovaisesti tulee aloittaa esivalmisteluja Suomen liittämiseksi Saksaan liittovaltion statuksella”, hän kirjasi Hitlerin, Rosenbergin, Lammersin, Keitelin ja Göringin tapaamisessa käytyjä keskusteluja.
”Suomalaiset haluavat Leningradin ympäristön itselleen. Fürer antaa panna Leningradin maan tasalle ja sitten luovuttaa sen kokonaisuudessaan Suomelle”, kuului jatko.
Hitler antoi luvan muodostaa Itä-Euroopan vapaaehtoisista sotilasosastoja. Myöhemmin, kun Rosenbergin aloitteesta sotavankeja alettiin valikoida etnisillä perusteilla, monta tuhatta ukrainalaista ja virolaisia palveli jopa SS-joukoissa.
Heinäkuun 17. päivänä 1941 Hitler määräsi Alfred Rosenbergin valloitettujen Itäalueiden ministeriksi. Rosenberg piti alun perin nimittää ministeriksi Moskovan valloituksen jälkeen, jotta Moskovassa arkkitehdiksi valmistunut Rosenberg antaisi asialle symboliikkaa. Moskovan valloituksen jäätyä virallinen nimitys tapahtui vasta marraskuun 17. päivänä 1941.
Itäalojen hallinnossa Hitler käytti Baltian saksalaisia ja Venäjällä syntyneitä emigrantteja. Entiset Venäjän saksalaiset, Rosenberg ja Leibbrandt ja entinen Saksan Moskovan suurlähetystön asiantuntija Bräutigam pistivät silmään ”oman hyvin ankaran ja fanaattisen toimintansa ansiosta, ollen hyvin usein miehityspolitiikan ja joukkomurhien strategian laatijat”. Antisemitismin lisäksi heitä yhdisti voimakas russofobia.
Itäministeriön istuntosalissa Berliinissä Rosenberg sanoi ensimmäistä kertaa ääneen, ettei enää ollut kysymys juutalaisten evakuoinnista Afrikkaan tai muualle.....
”Samalla tavalla itäalojen tulee ratkaista kaikkia Euroopan kansoja rasittava juutalaisongelma. Näillä aloilla elää vielä kuusi miljoonaa juutalaista. Ratkaisu löytyy koko Euroopan juutalaisuuden biologisessa torjunnassa.”
Rosenberg palasi 24 vuoden tauon jälkeen Baltiaan vuonna 1942 käydessään Riiassa. Rosenberg vihjasi puheessaan, että Baltian saksalaistetaan ja liitetään tulevaisuudessa Saksaan. Latviaan perustettiin Liettuan tavoin kansallissosialistinen puolue.
Neuvostoliittoon
Hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan 22. päivänä kesäkuuta 1941 oli natsipuolueen ideologi Alfred Rosenbergin ympärille kokoontuneiden pakolaisten tähtihetki. Hitler jakoi täysin Rosenbergin näkemyksen sotaretkestä itään. Hitlerillä oli kaksi näkökohtaa: saada elintilaa idästä ja juutalaisten tuhoaminen. Hitler käsitteli sotaa rasistisesti perusteltuna elintilapolitiikan välineenä. Rosenberg puolusti ukrainalaisia. Hän halusi tukea heidän itsenäistymispyrkimyksiään. Suomen kohtalo herätti kysymyksiä. Martin Bormann piti pöytäkirjaa.
”Hyvin varovaisesti tulee aloittaa esivalmisteluja Suomen liittämiseksi Saksaan liittovaltion statuksella”, hän kirjasi Hitlerin, Rosenbergin, Lammersin, Keitelin ja Göringin tapaamisessa käytyjä keskusteluja.
”Suomalaiset haluavat Leningradin ympäristön itselleen. Fürer antaa panna Leningradin maan tasalle ja sitten luovuttaa sen kokonaisuudessaan Suomelle”, kuului jatko.
Hitler antoi luvan muodostaa Itä-Euroopan vapaaehtoisista sotilasosastoja. Myöhemmin, kun Rosenbergin aloitteesta sotavankeja alettiin valikoida etnisillä perusteilla, monta tuhatta ukrainalaista ja virolaisia palveli jopa SS-joukoissa.
Heinäkuun 17. päivänä 1941 Hitler määräsi Alfred Rosenbergin valloitettujen Itäalueiden ministeriksi. Rosenberg piti alun perin nimittää ministeriksi Moskovan valloituksen jälkeen, jotta Moskovassa arkkitehdiksi valmistunut Rosenberg antaisi asialle symboliikkaa. Moskovan valloituksen jäätyä virallinen nimitys tapahtui vasta marraskuun 17. päivänä 1941.
Itäalojen hallinnossa Hitler käytti Baltian saksalaisia ja Venäjällä syntyneitä emigrantteja. Entiset Venäjän saksalaiset, Rosenberg ja Leibbrandt ja entinen Saksan Moskovan suurlähetystön asiantuntija Bräutigam pistivät silmään ”oman hyvin ankaran ja fanaattisen toimintansa ansiosta, ollen hyvin usein miehityspolitiikan ja joukkomurhien strategian laatijat”. Antisemitismin lisäksi heitä yhdisti voimakas russofobia.
Itäministeriön istuntosalissa Berliinissä Rosenberg sanoi ensimmäistä kertaa ääneen, ettei enää ollut kysymys juutalaisten evakuoinnista Afrikkaan tai muualle.....
”Samalla tavalla itäalojen tulee ratkaista kaikkia Euroopan kansoja rasittava juutalaisongelma. Näillä aloilla elää vielä kuusi miljoonaa juutalaista. Ratkaisu löytyy koko Euroopan juutalaisuuden biologisessa torjunnassa.”
Rosenberg palasi 24 vuoden tauon jälkeen Baltiaan vuonna 1942 käydessään Riiassa. Rosenberg vihjasi puheessaan, että Baltian saksalaistetaan ja liitetään tulevaisuudessa Saksaan. Latviaan perustettiin Liettuan tavoin kansallissosialistinen puolue.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rosenbergin perusteoksesta Kohti uutta Eurooppaa saa toisenlaisen käsityksen. Hän kaavailee osaa orjakansoille ja osalle nopeaa saksalaistamista kielen, tapakulttuurin ja politiikan avulla.
Toisaalla hän katsoo, että "kaikille ei ole tilaa". Pitää jättää lebenraum ensisijaisesti saksalaisperäiselle lojaalille osalle. Sellaisia eivät ole kuitenkaan ukrainalaiset, tai baltit kansankokonaisuuksina.
Jotenkin hän toiminnassaan väheksyy Himmlerin "pohjoisen mytologiaa" ihannoivaa asennetta. Eikä hänelle näytä olevan selvää roomalainen tuontihistorian kohtalo, jota Hitler harrasti. Henkisesti Rosenberg oli jokin käpristynyt katollinen, jolle eivät auenneet historian kaikki tapahtumat lopullisesti. Ei hän ollut uskonnollinen, mutta noudatti katollisuuden sääntöjä.
Suhteensa Ribbebiin, Göringiin ja Bormaniin oli kyräilevä, alistunut ja välillä kapinoiva. Luultavasti "voitetun sodan" jälkeen hän olisi voinut joutua selvittämään asiansa tuon kolmikon kanssa ja huippuunsa nousseiden kenraalien suhteen. Silloin Hitlerin silmissä olisi saattanut olla muita "natsismin ideologisia" miehiä käytössään.
Saksa hävisi toisen maailmansodan, koska se uskoi enemmän Rosenbergin romanttisiin houreisiin kuin Spenglerin kulttuuripessimismiin. Saksan johto ei kuunnellut varoituksia, joita Spengler esitti viimeissä kirjassaan Ratkaisun vuosia. Vielä vähemmän natsit ymmärsivät Länsimaiden perikadon todellista syvällistä merkitystä.
Nykyisin Spengler on arvossaan Venäjällä. Samoin Karl Haushofer, Carl Schmitt ja Martin Heidegger. Euroopassa on suuri osa eurooppalaisesta ajattelusta julistettu pannaan. Ei Venäjällä, joka tässäkin suhteessa on tätä nykyä eurooppalaisempi kuin Eurooppa itse.
He! Ei tainnut pellellä enää valtaa olla kun alkoi slaaveja puollustamaan. Ihan suotta hirtettiin Nurnbergissä.