Lesken asumisoikeus ja lasten perintö

>>Niinpä sinun ei kannata ottaa miehen perintöä vastaan, vaan luopua siitä.

Ennen avioliittoa mieheni teki testamentin, jossa hänen kuolemansa jälkeen minä perin kaiken ja mikäli minä kuolisin ensin, lapseni perisivät hänet. Siis hänelläkään ei ole avioehtoa. Hänellä myös omaisuutta, minun omaisuuttani lisää tuleva suurehko perintö, joka laittanut miettimään vielä enemmän näitä asioita.Meillä ei ole erimielisyyttä näistä perimisistä, ainoastaan hänen sukunsa pelottaa meitä, varsinki kun miehelläni ei ole omaa jälkeläistä.
Eikös nyt sitten, kun hänellä ei tätä avioehtoa, niin hänen sukunsa ei pääse mieheni omaisuuteen kiinni millään puhumattakaan minun omaisuudestani?Ja mahdollisesta tasingosta,pitäisikö minun jo nyt siirtää omaisuutta lasteni nimiin ja jättää hallintaoikeus itselle?Silloinhan kuoltuani perintö olisi ja pysyisi lapsilla?Kiitos neuvoista,avioehto minun tehtävä pikimmiten vielä.

11+2 kirjoitti:

>>Niinpä sinun ei kannata ottaa miehen perintöä vastaan, vaan luopua siitä.

Se menee miehen suvun perillisille. Asuntoon ja asuntoirtaimistoon leskellä kuitenkin on elinaikainen hallintaoikeus. Lesken kuoltua lesken omaisuus sitten menee kokonaan perintönä hänen lapsilleen.

Jos leski perii lapsettoman puolisonsa, ei toimiteta ositusta, vaan - lesken kuoltua - lesken pesän jako. Ja se tapahtuu lähtökotaisesti puolittamalla pesä lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken.

Perinnön vastaanottanut leski ei voi eläessään toimituttaa omaisuuden ositusta, missä hän vetoaisi lesken tasinkoprivilegiin ja kieltäytyisi tasingon antamisesta miehen toissijaisille perillisille. (Jotta lesken lapset saisivat perintönä lesken kaiken omaisuuden.) Näin on KKO viisaudessaan nähnyt.

lilja,aloittaja kirjoitti:

Ennen avioliittoa mieheni teki testamentin, jossa hänen kuolemansa jälkeen minä perin kaiken ja mikäli minä kuolisin ensin, lapseni perisivät hänet. Siis hänelläkään ei ole avioehtoa. Hänellä myös omaisuutta, minun omaisuuttani lisää tuleva suurehko perintö, joka laittanut miettimään vielä enemmän näitä asioita.Meillä ei ole erimielisyyttä näistä perimisistä, ainoastaan hänen sukunsa pelottaa meitä, varsinki kun miehelläni ei ole omaa jälkeläistä.
Eikös nyt sitten, kun hänellä ei tätä avioehtoa, niin hänen sukunsa ei pääse mieheni omaisuuteen kiinni millään puhumattakaan minun omaisuudestani?Ja mahdollisesta tasingosta,pitäisikö minun jo nyt siirtää omaisuutta lasteni nimiin ja jättää hallintaoikeus itselle?Silloinhan kuoltuani perintö olisi ja pysyisi lapsilla?Kiitos neuvoista,avioehto minun tehtävä pikimmiten vielä.

Lue lisää

Avioehto (joka on siis sinun ja puolisosi keskinäinen yhteinen sopimus) lienee paras vaihtoehto.


Jos puolisosi ei suostu siihen, ja olet saamassa perintöä vanhemmiltasi, niin vanhempasi voivat testamentilla määrätä, ettei puolisollasi ole avio-oikeutta saamaasi perintöön. Tai sitten he voivat testamentata omaisuuden suoraan sinun lapsillesi.

nasse-setä. kirjoitti:

Se menee miehen suvun perillisille. Asuntoon ja asuntoirtaimistoon leskellä kuitenkin on elinaikainen hallintaoikeus. Lesken kuoltua lesken omaisuus sitten menee kokonaan perintönä hänen lapsilleen.

Jos leski perii lapsettoman puolisonsa, ei toimiteta ositusta, vaan - lesken kuoltua - lesken pesän jako. Ja se tapahtuu lähtökotaisesti puolittamalla pesä lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken.

Perinnön vastaanottanut leski ei voi eläessään toimituttaa omaisuuden ositusta, missä hän vetoaisi lesken tasinkoprivilegiin ja kieltäytyisi tasingon antamisesta miehen toissijaisille perillisille. (Jotta lesken lapset saisivat perintönä lesken kaiken omaisuuden.) Näin on KKO viisaudessaan nähnyt.

Lue lisää

No niin,nyt avioehto,jossa lukee, että miehelläni xxxxxxxxx,ei ole avio-oikeutta mihinkään minun tällä hetkellä omistamaan tai myöhemmin saamaani omaisuuteen tai tälläisen omaisuuden tuottoon.Avio-oikeus minun omaisuuteen kokonaan poissuljettu.
Nasse-setää vaivaan, tämähän on nyt takuuvarma paperi,että lapseni perii minut ja miehen suku ei saa koskaan mitään,kuollaan sitten missä järjestyksessä tahansa,eikä jos kuolen ensin,mitään tasinkoja ei lapset maksele?
Onko jotain mahdollista sudenkuoppaa vielä olemassa? Ja tässä testamentissa,josta saan tämän perinnön myöhemmin, lukee myös,että aviopuolisolla ei perintöoikeutta tähän.

Lilja. kirjoitti:

No niin,nyt avioehto,jossa lukee, että miehelläni xxxxxxxxx,ei ole avio-oikeutta mihinkään minun tällä hetkellä omistamaan tai myöhemmin saamaani omaisuuteen tai tälläisen omaisuuden tuottoon.Avio-oikeus minun omaisuuteen kokonaan poissuljettu.
Nasse-setää vaivaan, tämähän on nyt takuuvarma paperi,että lapseni perii minut ja miehen suku ei saa koskaan mitään,kuollaan sitten missä järjestyksessä tahansa,eikä jos kuolen ensin,mitään tasinkoja ei lapset maksele?
Onko jotain mahdollista sudenkuoppaa vielä olemassa? Ja tässä testamentissa,josta saan tämän perinnön myöhemmin, lukee myös,että aviopuolisolla ei perintöoikeutta tähän.

Lue lisää

Onko avioehto molempien allekirjoittama ja rekisteröity maistraatissa? Muutenhan sillä ei ole virkaa.

Tuo hallintaoikeus on erikoinen. Meillä mutsilla on "koko jäämistöön". (ei testamentteja, tms.) Epäselvyyttä siitä, mitä leski yksinään määrää on monesta asiasta. Perillisillä ei käsittääkseni ole oikeutta omaisuuteensa lainkaan, ellei leski halua ositusta ja luopua hallintaoikeudestaan.
Esim. (vainajan nimissä ollut) ajoneuvoasiat ihmeellisesti- ulkopuolisen hoidossa/käytössä. sitä kuka virallisesti on haltija tai maksaa vakuutukset ym. ei tiedossa.
Ja kiinteistöistä puheenollen, paitsi että jokin arvo on, on hoitovelvollisuuskin jollain taholla: millä? Meidän tapauksessa kaiken normaalin hoitamisen estää lesken hallintaoikeus, ja hiljattain oli pesän maksuista ongelmaa, leski ei halua maksaa pieniäkään kuluja- mutta on ainoa jolla on oikeus paikkaa käyttää: ei oikeasti käytä, mutta tietyt kulut kuiteskin juoksee kuten perusmaksut, kiinteistöverot sun semmoisest.
Että tämmöisiä tulee vastaan helposti. Kun perilliset on p-aukisempia, niin osituksen vireille pyynti ei ihan onnistu tasingon takia, ja leski ei sitä myöskään itse halua. Tietysti kiinteänä voisi saada osuutensa, mutta kun ei halua/pysty hoitamaan ja tosiasiallisesti käyttämään mitenkään.
Liekö tyypillinen tapaus?

ihkuihana kirjoitti:

Tuo hallintaoikeus on erikoinen. Meillä mutsilla on "koko jäämistöön". (ei testamentteja, tms.) Epäselvyyttä siitä, mitä leski yksinään määrää on monesta asiasta. Perillisillä ei käsittääkseni ole oikeutta omaisuuteensa lainkaan, ellei leski halua ositusta ja luopua hallintaoikeudestaan.
Esim. (vainajan nimissä ollut) ajoneuvoasiat ihmeellisesti- ulkopuolisen hoidossa/käytössä. sitä kuka virallisesti on haltija tai maksaa vakuutukset ym. ei tiedossa.
Ja kiinteistöistä puheenollen, paitsi että jokin arvo on, on hoitovelvollisuuskin jollain taholla: millä? Meidän tapauksessa kaiken normaalin hoitamisen estää lesken hallintaoikeus, ja hiljattain oli pesän maksuista ongelmaa, leski ei halua maksaa pieniäkään kuluja- mutta on ainoa jolla on oikeus paikkaa käyttää: ei oikeasti käytä, mutta tietyt kulut kuiteskin juoksee kuten perusmaksut, kiinteistöverot sun semmoisest.
Että tämmöisiä tulee vastaan helposti. Kun perilliset on p-aukisempia, niin osituksen vireille pyynti ei ihan onnistu tasingon takia, ja leski ei sitä myöskään itse halua. Tietysti kiinteänä voisi saada osuutensa, mutta kun ei halua/pysty hoitamaan ja tosiasiallisesti käyttämään mitenkään.
Liekö tyypillinen tapaus?

Lue lisää

Vainajalta ei siis jäänyt testamenttia, jossa hallintaoikeus olisi jäänyt leskelle?

Tehkää ositus puolisoitten välillä, niin tiedätte, mitä leski ja toisaalta kuolinpesä omistaa. Leski käyttää hallintaoikeutta kuolinpesässä vain niin kauan kuin kuolinpesän osakkaat antavat! (huom.! leski voi olla toki hyväkin pesänhoitaja)

Pesänjako voidaan myös tehdä, vaikkapa osittainen, miten parhaiten näette. Leski saa tietysti pitää hallintaoikeuden yhteiseen kotiin irtaimistoineen (jos ei itse muuta sopivaa asuntoa omista), mutta sen asunnon omistajat voivat olla muita.

>>Eikös nyt sitten, kun hänellä ei tätä avioehtoa, niin hänen sukunsa ei pääse mieheni omaisuuteen kiinni millään puhumattakaan minun omaisuudestani?

Nikkivaras on ollut asialla - kuten jokainen fiksu lukija varmaan huomaa. Varkaan kanssa en pitempään vääntöön ryhdy. Vastaavat tuotokset siis tulevat samasta osoitteesta.

Tämä lähiomaisesi olisi voinut milloin tahansa muuttaa keskinäistä testamenttia omalta kohdaltaan niin että hänen sukulaisensa olisivat tulleet perillisiksi. Perintökaari tosin antaa tuollaisesta toiminnasta sanktion, mutta tuossa tapauksessa kun lähiomaisesi oli pariskunnasta se joka ensin kuoli, niin tuo perintökaaren sanktio on täysin kuollut kirjain eikä sillä ole mitään merkitystä.

"Kertoi, että hänen kuollessa, hänenkin omaisuutensa saattaa päätyä puolisonsa suvulle."

Ei saata, vaan päätyy. Jos tuolla pariskunnalla ei olisi ollut keskinäistä testamenttia, leski olisi perinyt kaiken puolisonsa omaisuuden. Sitten leskenkin kuoltua olisi hänen pesänsä jaettu puoliksi hänen perillistensä ja ensin kuolleen perillisten kesken.

Nyt kun leski on saanut omaisuuden testamentilla, kaikki omaisuus menee hänen kuoltuaan hänen omille perillisilleen eikä mitään palaudu ensin kuolleen sukuun.

"Pisti kyllä vihaksi, kun tiesi, että olisi halunnut lahjoittaa omalle suvulleen osuutensa tietäen taloud. ongelmista jne."'

Jos tosiaan halusi niin olisi kannattunut käväistä lakimiehen pakeilla ja olisi saanut oikeita neuvoja.

"Tuskin tulee elossa oleva leski lahjoittamaan mitään puolisonsa suvulle"

No tuskinpa tulee, eikä hänellä siihen toki mitään velvollisuuttakaan ole.

"ei kai se yksinpäätöksellä onnistu muuttaa perintökaarta, jos toinen ei siihen suostu."

Kuten jo selvästi sanoin, niin tuo omaisesi olisi todellakin voinut muuttaa testamenttia (ei siis perintökaarta) aivan milloin tahansa omalta kohdaltaan ilman toisen puolison suostumusta. Hän olisi päivännyt tämän testamentin, huolehtinut siitä että siinä on kaksi jääviä todistajaa, ja antanut sen teille säilytettäväksi. Sitten omaisenne kuoltua olisitte tuoneet testamentin esille ja takuuvarmasti olisitte saaneet perinnön, sillä tuo myöhemmin tehty testamentti olisi mennyt aiemmin tehdyn ohi.

Ainoa seuraus olisi ollut että tekemällä uuden testamentin yksipuolisesti tämä lähiomainen olisi menettänyt perintöoikeutensa joka perustui siihen edelliseen keskinäiseen testamenttiin - mutta eipä tuon perintöoikeuden menettäminen häntä juuri olisi kirpaissut kun hän kerran kuoli ensin! Eli juuri siksi kyseinen Perintökaaren kohta on täysin voimaton tässä tapauksessa.

Olisi pitänyt. kirjoitti:

"ei kai se yksinpäätöksellä onnistu muuttaa perintökaarta, jos toinen ei siihen suostu."

Kuten jo selvästi sanoin, niin tuo omaisesi olisi todellakin voinut muuttaa testamenttia (ei siis perintökaarta) aivan milloin tahansa omalta kohdaltaan ilman toisen puolison suostumusta. Hän olisi päivännyt tämän testamentin, huolehtinut siitä että siinä on kaksi jääviä todistajaa, ja antanut sen teille säilytettäväksi. Sitten omaisenne kuoltua olisitte tuoneet testamentin esille ja takuuvarmasti olisitte saaneet perinnön, sillä tuo myöhemmin tehty testamentti olisi mennyt aiemmin tehdyn ohi.

Ainoa seuraus olisi ollut että tekemällä uuden testamentin yksipuolisesti tämä lähiomainen olisi menettänyt perintöoikeutensa joka perustui siihen edelliseen keskinäiseen testamenttiin - mutta eipä tuon perintöoikeuden menettäminen häntä juuri olisi kirpaissut kun hän kerran kuoli ensin! Eli juuri siksi kyseinen Perintökaaren kohta on täysin voimaton tässä tapauksessa.

Lue lisää

Jäävit todistajat eivät kelpaa, pitää olla jäävittömiä

433 kirjoitti:

Jäävit todistajat eivät kelpaa, pitää olla jäävittömiä

Niin tottakai, kiitos korjauksesta! Mitähän lienee olen tuossakin kirjoittaessa ajatellut.. Siis esteettömiä todistajia.

Olisi pitänyt. kirjoitti:

"ei kai se yksinpäätöksellä onnistu muuttaa perintökaarta, jos toinen ei siihen suostu."

Kuten jo selvästi sanoin, niin tuo omaisesi olisi todellakin voinut muuttaa testamenttia (ei siis perintökaarta) aivan milloin tahansa omalta kohdaltaan ilman toisen puolison suostumusta. Hän olisi päivännyt tämän testamentin, huolehtinut siitä että siinä on kaksi jääviä todistajaa, ja antanut sen teille säilytettäväksi. Sitten omaisenne kuoltua olisitte tuoneet testamentin esille ja takuuvarmasti olisitte saaneet perinnön, sillä tuo myöhemmin tehty testamentti olisi mennyt aiemmin tehdyn ohi.

Ainoa seuraus olisi ollut että tekemällä uuden testamentin yksipuolisesti tämä lähiomainen olisi menettänyt perintöoikeutensa joka perustui siihen edelliseen keskinäiseen testamenttiin - mutta eipä tuon perintöoikeuden menettäminen häntä juuri olisi kirpaissut kun hän kerran kuoli ensin! Eli juuri siksi kyseinen Perintökaaren kohta on täysin voimaton tässä tapauksessa.

Lue lisää

>>Ainoa seuraus olisi ollut että tekemällä uuden testamentin yksipuolisesti tämä lähiomainen olisi menettänyt perintöoikeutensa joka perustui siihen edelliseen keskinäiseen testamenttiin

Markettako on täälläkin kerjäämässä hyväksyntää? Leskeneläkkeestä sen verran etteihän kuolin järjestystä voi tietää.