Omistan talon ja maat, jossa asumme. Minulla lapset edellisestä liitosta, mieheni lapseton. Olen tehnyt testamentin, jossa lapseni perivät kaiken jälkeeni. Miehellehän jää elinikäinen asumisoikeus talossa, jos kuolen ensin. Olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni, niin joutuisivatko lapset maksamaan jotain tasinkoa jälkeeni miehelleni? Pääsevätkö lapset näinollen perintöönsä käsiksi ollenkaan, ennenkuin mieheni kuolisi? Vai koskeeko se vain asuntoa? Haluan, että lapset saavat kaiken minulle kuuluvan, ei muut.
Lesken asumisoikeus ja lasten perintö
Lilja.
23900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos haluaa, ettei omaisuutta siirry puolisolle, niin pitää tehdä avioehto. Tällöin miehelle jää vain perintökaaren mikainen oikeus pitää yhteinen koti jakamattomana.
>>Haluan, että lapset saavat kaiken minulle kuuluvan, ei muut.>Pääsevätkö lapset näinollen perintöönsä käsiksi ollenkaan, ennenkuin mieheni kuolisi? Vai koskeeko se vain asuntoa?
>>Niinpä sinun ei kannata ottaa miehen perintöä vastaan, vaan luopua siitä.
Ennen avioliittoa mieheni teki testamentin, jossa hänen kuolemansa jälkeen minä perin kaiken ja mikäli minä kuolisin ensin, lapseni perisivät hänet. Siis hänelläkään ei ole avioehtoa. Hänellä myös omaisuutta, minun omaisuuttani lisää tuleva suurehko perintö, joka laittanut miettimään vielä enemmän näitä asioita.Meillä ei ole erimielisyyttä näistä perimisistä, ainoastaan hänen sukunsa pelottaa meitä, varsinki kun miehelläni ei ole omaa jälkeläistä.
Eikös nyt sitten, kun hänellä ei tätä avioehtoa, niin hänen sukunsa ei pääse mieheni omaisuuteen kiinni millään puhumattakaan minun omaisuudestani?Ja mahdollisesta tasingosta,pitäisikö minun jo nyt siirtää omaisuutta lasteni nimiin ja jättää hallintaoikeus itselle?Silloinhan kuoltuani perintö olisi ja pysyisi lapsilla?Kiitos neuvoista,avioehto minun tehtävä pikimmiten vielä.
Se menee miehen suvun perillisille. Asuntoon ja asuntoirtaimistoon leskellä kuitenkin on elinaikainen hallintaoikeus. Lesken kuoltua lesken omaisuus sitten menee kokonaan perintönä hänen lapsilleen.
Jos leski perii lapsettoman puolisonsa, ei toimiteta ositusta, vaan - lesken kuoltua - lesken pesän jako. Ja se tapahtuu lähtökotaisesti puolittamalla pesä lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken.
Perinnön vastaanottanut leski ei voi eläessään toimituttaa omaisuuden ositusta, missä hän vetoaisi lesken tasinkoprivilegiin ja kieltäytyisi tasingon antamisesta miehen toissijaisille perillisille. (Jotta lesken lapset saisivat perintönä lesken kaiken omaisuuden.) Näin on KKO viisaudessaan nähnyt.
Avioehto (joka on siis sinun ja puolisosi keskinäinen yhteinen sopimus) lienee paras vaihtoehto.
Jos puolisosi ei suostu siihen, ja olet saamassa perintöä vanhemmiltasi, niin vanhempasi voivat testamentilla määrätä, ettei puolisollasi ole avio-oikeutta saamaasi perintöön. Tai sitten he voivat testamentata omaisuuden suoraan sinun lapsillesi.
No niin,nyt avioehto,jossa lukee, että miehelläni xxxxxxxxx,ei ole avio-oikeutta mihinkään minun tällä hetkellä omistamaan tai myöhemmin saamaani omaisuuteen tai tälläisen omaisuuden tuottoon.Avio-oikeus minun omaisuuteen kokonaan poissuljettu.
Nasse-setää vaivaan, tämähän on nyt takuuvarma paperi,että lapseni perii minut ja miehen suku ei saa koskaan mitään,kuollaan sitten missä järjestyksessä tahansa,eikä jos kuolen ensin,mitään tasinkoja ei lapset maksele?
Onko jotain mahdollista sudenkuoppaa vielä olemassa? Ja tässä testamentissa,josta saan tämän perinnön myöhemmin, lukee myös,että aviopuolisolla ei perintöoikeutta tähän.
Onko avioehto molempien allekirjoittama ja rekisteröity maistraatissa? Muutenhan sillä ei ole virkaa.
Tuo hallintaoikeus on erikoinen. Meillä mutsilla on "koko jäämistöön". (ei testamentteja, tms.) Epäselvyyttä siitä, mitä leski yksinään määrää on monesta asiasta. Perillisillä ei käsittääkseni ole oikeutta omaisuuteensa lainkaan, ellei leski halua ositusta ja luopua hallintaoikeudestaan.
Esim. (vainajan nimissä ollut) ajoneuvoasiat ihmeellisesti- ulkopuolisen hoidossa/käytössä. sitä kuka virallisesti on haltija tai maksaa vakuutukset ym. ei tiedossa.
Ja kiinteistöistä puheenollen, paitsi että jokin arvo on, on hoitovelvollisuuskin jollain taholla: millä? Meidän tapauksessa kaiken normaalin hoitamisen estää lesken hallintaoikeus, ja hiljattain oli pesän maksuista ongelmaa, leski ei halua maksaa pieniäkään kuluja- mutta on ainoa jolla on oikeus paikkaa käyttää: ei oikeasti käytä, mutta tietyt kulut kuiteskin juoksee kuten perusmaksut, kiinteistöverot sun semmoisest.
Että tämmöisiä tulee vastaan helposti. Kun perilliset on p-aukisempia, niin osituksen vireille pyynti ei ihan onnistu tasingon takia, ja leski ei sitä myöskään itse halua. Tietysti kiinteänä voisi saada osuutensa, mutta kun ei halua/pysty hoitamaan ja tosiasiallisesti käyttämään mitenkään.
Liekö tyypillinen tapaus?
Vainajalta ei siis jäänyt testamenttia, jossa hallintaoikeus olisi jäänyt leskelle?
Tehkää ositus puolisoitten välillä, niin tiedätte, mitä leski ja toisaalta kuolinpesä omistaa. Leski käyttää hallintaoikeutta kuolinpesässä vain niin kauan kuin kuolinpesän osakkaat antavat! (huom.! leski voi olla toki hyväkin pesänhoitaja)
Pesänjako voidaan myös tehdä, vaikkapa osittainen, miten parhaiten näette. Leski saa tietysti pitää hallintaoikeuden yhteiseen kotiin irtaimistoineen (jos ei itse muuta sopivaa asuntoa omista), mutta sen asunnon omistajat voivat olla muita.
>>Ennen avioliittoa mieheni teki testamentin, jossa hänen kuolemansa jälkeen minä perin kaiken ja mikäli minä kuolisin ensin, lapseni perisivät hänet.>Siis hänelläkään ei ole avioehtoa.>minun omaisuuttani lisää tuleva suurehko perintö>Eikös nyt sitten, kun hänellä ei tätä avioehtoa, niin hänen sukunsa ei pääse mieheni omaisuuteen kiinni millään puhumattakaan minun omaisuudestani?>Ja mahdollisesta tasingosta,pitäisikö minun jo nyt siirtää omaisuutta lasteni nimiin ja jättää hallintaoikeus itselle?>Silloinhan kuoltuani perintö olisi ja pysyisi lapsilla?
>>Eikös nyt sitten, kun hänellä ei tätä avioehtoa, niin hänen sukunsa ei pääse mieheni omaisuuteen kiinni millään puhumattakaan minun omaisuudestani?
Nikkivaras on ollut asialla - kuten jokainen fiksu lukija varmaan huomaa. Varkaan kanssa en pitempään vääntöön ryhdy. Vastaavat tuotokset siis tulevat samasta osoitteesta.
Eräs lähiomaiseni kertoi, että hänellä oli puolisonsa kanssa keskinäinen testamentti. Ei lapsia. Sanoi minulle, että olisi halunnut sen muuttaa, mutta tämä ei sitten sopinut aviopuolisolle. Kertoi, että hänen kuollessa, hänenkin omaisuutensa saattaa päätyä puolisonsa suvulle. Pisti kyllä vihaksi, kun tiesi, että olisi halunnut lahjoittaa omalle suvulleen osuutensa tietäen taloud. ongelmista jne.
Leskeys tekee ahneeksi, sanovat. Veri on vettä sakeampaa.
Tuskin tulee elossa oleva leski lahjoittamaan mitään puolisonsa suvulle, vaikka omaisuus olikin melko mittava. Nopeat oli hautajaiset ja eipä ole paljon kuultu sen jälkeen. Näin se raha muuttaa suhteita.
Tämä lähiomaisesi olisi voinut milloin tahansa muuttaa keskinäistä testamenttia omalta kohdaltaan niin että hänen sukulaisensa olisivat tulleet perillisiksi. Perintökaari tosin antaa tuollaisesta toiminnasta sanktion, mutta tuossa tapauksessa kun lähiomaisesi oli pariskunnasta se joka ensin kuoli, niin tuo perintökaaren sanktio on täysin kuollut kirjain eikä sillä ole mitään merkitystä.
"Kertoi, että hänen kuollessa, hänenkin omaisuutensa saattaa päätyä puolisonsa suvulle."
Ei saata, vaan päätyy. Jos tuolla pariskunnalla ei olisi ollut keskinäistä testamenttia, leski olisi perinyt kaiken puolisonsa omaisuuden. Sitten leskenkin kuoltua olisi hänen pesänsä jaettu puoliksi hänen perillistensä ja ensin kuolleen perillisten kesken.
Nyt kun leski on saanut omaisuuden testamentilla, kaikki omaisuus menee hänen kuoltuaan hänen omille perillisilleen eikä mitään palaudu ensin kuolleen sukuun.
"Pisti kyllä vihaksi, kun tiesi, että olisi halunnut lahjoittaa omalle suvulleen osuutensa tietäen taloud. ongelmista jne."'
Jos tosiaan halusi niin olisi kannattunut käväistä lakimiehen pakeilla ja olisi saanut oikeita neuvoja.
"Tuskin tulee elossa oleva leski lahjoittamaan mitään puolisonsa suvulle"
No tuskinpa tulee, eikä hänellä siihen toki mitään velvollisuuttakaan ole.
Niin, raha se on, joka muuttaa suhteita.
Testamentti oli käsinraapustettu vanha kirjelmä, jota lähiomaiseni katui. On ymmärrettävää, että terveempi puoliso ei halunnut sitä muuttaa ja ei kai se yksinpäätöksellä onnistu muuttaa perintökaarta, jos toinen ei siihen suostu.
Että näin.
"ei kai se yksinpäätöksellä onnistu muuttaa perintökaarta, jos toinen ei siihen suostu."
Kuten jo selvästi sanoin, niin tuo omaisesi olisi todellakin voinut muuttaa testamenttia (ei siis perintökaarta) aivan milloin tahansa omalta kohdaltaan ilman toisen puolison suostumusta. Hän olisi päivännyt tämän testamentin, huolehtinut siitä että siinä on kaksi jääviä todistajaa, ja antanut sen teille säilytettäväksi. Sitten omaisenne kuoltua olisitte tuoneet testamentin esille ja takuuvarmasti olisitte saaneet perinnön, sillä tuo myöhemmin tehty testamentti olisi mennyt aiemmin tehdyn ohi.
Ainoa seuraus olisi ollut että tekemällä uuden testamentin yksipuolisesti tämä lähiomainen olisi menettänyt perintöoikeutensa joka perustui siihen edelliseen keskinäiseen testamenttiin - mutta eipä tuon perintöoikeuden menettäminen häntä juuri olisi kirpaissut kun hän kerran kuoli ensin! Eli juuri siksi kyseinen Perintökaaren kohta on täysin voimaton tässä tapauksessa.
Jäävit todistajat eivät kelpaa, pitää olla jäävittömiä
Niin tottakai, kiitos korjauksesta! Mitähän lienee olen tuossakin kirjoittaessa ajatellut.. Siis esteettömiä todistajia.
>>Ainoa seuraus olisi ollut että tekemällä uuden testamentin yksipuolisesti tämä lähiomainen olisi menettänyt perintöoikeutensa joka perustui siihen edelliseen keskinäiseen testamenttiin
ABCD WHT
Totuus on sekin, että moni nainen kestää miestään vain sen tähden, että yhteinen koti säilyy, erossa menisi jakoon. Yksi syy on se, että alkaa saamaan leskeneläkettä. Yksi syy toimia omaishoitatajana on myös, ettei mies ottaisi eroa jouduttuaan laitokseen ja tarvitessaana rahaa laadukkaaseen hoitoon. Läheltä seurannut vanhoja pariskuntia ettei se aina niin harmonista ole.
Lesken kuuluisi ottaaa asia puheeksi lasten kanssa reilusti.
Itse olen eronut mutta voin ihan rehellisesti tunnustaa jopa ex-miehelle että punnitsin hyödyt ja haitat.
Markettako on täälläkin kerjäämässä hyväksyntää? Leskeneläkkeestä sen verran etteihän kuolin järjestystä voi tietää.