Tunnen olevani miltei korviani myöten ihastunut erääseen naiseen, mutta hän ei tunne samoin minua kohtaan. Haluaisin silti tunnustaa sen hänelle, sillä pääni räjähtää muuten. Luulen että se on kuitenkin hänelle vain sanahelinää. Kannattaako sitä silti tunnustaa?
Kannattaako sitä tunnustaa toiselle?
aivan lätkässä
15111574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 151
Vanhimmat
Millä mittaat kannattamisen? Sillä, että olet itse saanut sen sanotuksi ja pääset ehkä elämässäsi eteenpäin. Vai sillä, että hän ei tunne mitään sinua kohtaan sen jälkeenkään.
Sillä että saisin katottua millainen hän on sen jälkeen kun on saanut kuulla "tunteeni" häneen....
Siis se kertoo todella paljon ihmisestä...
Kertoo kaikille
heittää yli ns. sallitun -ei siis arvosta ollenkaan.... leikkii
vittuilee
antaa ymmärtää mutta hänestä ei saa selvää että millä mielellä
on tohkeissaan---kuka vaan kelpaa
pitää helppona
on suosittu
jne jne
:)
Se lähinnä että millainen ihminen on, kannattaako ja erityisesti se oma pakottava tunne ihmisestä...voiko siihen luottaa ja jos titeää itsensä ja elämäntilanteensa...
:)
Aloitus on ihan kuin jonkun ala astelaisen mietteitä.
Olet avuton ja kaikki mitä ikinä yrität tulee aina olemaan avutonta.
Ei nykyään enää ole naisten muodissa ne epävarmat nolot miehet jotka ei oikein osaa eikä uskalla mitään, ne oli joskus 90-2000 luvun vaihteessa.
Jos tosiaan olet ala astelainen niin siinä tapauksessa on ehkä vielä toivoa myöhemmin mutta aikuiseksi olet huono ihminen.
Ööh, tiedoksesi vain, että kyllä kaikki itsevarmoiltakin vaikuttavat miettivät kahteen kertaan ennen kuin tunnustavat ihastustaan yhtään kenellekään.
Mistähän telkkarisarjasta oot kuvitelmas saanu... et ainakaan oikeasta elämästä.
Se, joka tuosta noin vain pystyy kertomaan toiselle, että on kiinnostunut, hänellä on huippu itsetunto tai ei välitä tilanteesta tarpeeksi.
...olet naurettava noiden "Ööh" ja muiden hassutusten kanssa.
Ja toisekseen et ehkä edes itse huomaa (tai halua huomata) mutta oikeassa elämässä eläviä miehiä on vaikka kuinka paljon joille se ei ole iso asia.
Ehkä kuvittelet ettet itse ole yleisesti oikeassa etkä tiedä mitään mistään joten siksi sinulle on tärkeämpää olla kuten muut ja siksi et uskalla sanoa mitä haluat kelle haluat, vaikka se ei ole minun asiani selvittää mikä se ongelmasi on, eikä se luultavasti edes ole tuo ehdottamani.
Tosiaan enään ei ole kiinnostavaa olla itse ironinen ja jatkuvasti itseään epäilevä ja itseään vähättelevä jne... Tiedät sen tyypin television "hyvänä tyyppinä". Se alkaa olemaan nykyään enemmänkin television rasittava tyyppi ja tosielämässä myös.
Kyynärpää nenään sulle kolahtaa...
Mistä tiedät ettei tää nainen tunne sinua kohtaan samoin?
tai saattaa ainakin lämmetä sulle siitä eteenpäin
Kannattaa, parempi pakitkin kuin jatkuva epätietoisuus. Joo, paskat fiiliksethän siitä vähäksi aikaa tulee, mutta parempi käsitellä ne ja jatkaa elämäänsä.
Hän on itse sanonut, ettei tunne samoin. En sitten toisaalta tiedä, koska antaa aika ajoin kuulua itsestään. Voihan se olla, että pakit tulee mutta olen kuitenkin rehellinen hänelle ja itselleni, enkä halua peitellä mitään.
Hän on ehkä yksinäinen, haluaa ystäväksesi, pitää sinusta ihmisenä, katsoo ohi sen seikan, että olet ihastunut häneen..on ehkä kiinnostunut sinusta, mutta olisiko hänellä montakin ihailijaa, eikä tahdo loukata ketään. On saattanut toimia joskus väärin ja joutunut loukatuksi tulleen hampaisiin ja vihanpidon kohteeksi. Älä sinä sellaiseksi ala.
Olemalla hänelle luotettava ystävä, olet jo saavuttanut osan tavoitteestasi.
Ei se jankuttamalla parane.. Olet siis kertonut hänelle jo tästä aikaisemmin, jos vastaus on että ei tunne samoin..
Toi on niin surullista. Itsekkin useamman "kaverin" joutunut poistamaan elämästä, kun eivät nuo rajat säilyneet millään. Ei sellainen, että aika ajoin kuuluu, merkitse yhtään mitään: vastaaminen on kohteliasta, hyvät joulut ja vaput toivotetaan kaikille.. Ei se tarkoita mitään.
Tosin, eipä sulla menetettävääkään tämän asian suhteen ole, joten anna palaa... Eihän sitä ikinä tiedä... joku voi voittaa lotossakin.
SIIS HETKINEN,sinähän olet jo kertonut sen jos kerran on sanonut ettei tunne samoin,taitaa taas olla ylläpito laittanut aloituksen mutta eivät hoksaa mitä on tullut kirjoitettua.
No, jos on sanonut ettei tunne samoin, niin sinähän olet jos kertonut tunteistasi. Olipa ristiriitainen aloitus. En ole koskaan laitttanut näihin Suomi24 keskusteluihin että trolli, mutta nyt pitää todeta.
Ihan höpö koko juttu. Vähän jo ounastelinkin kun oli niin lapsellinen aloitus...
"hän on itse sanonut, ettei tunne samoin" ?? Eli olet tunnustanut jo hänelle?
En ole vielä tunnustanut syvällisiä tunteitani hänelle, vaan tuon hän otti aikoinaan itse puheeksi. En siis ole ehtinyt vielä tunnustaa mitään.
Ehkä hän on alitajuisesti tajunnut, että sinulla on tunteita häntä kohtaan... ja pyrkinyt tuomaan esille sen, että hänellä ei ole, jotta et satuttaisi itseäsi. Haluaa olla kanssasi silti kaveria. Sinä joudut miettimään osaltasi, riittääkö se, vai kärsisitkö sellaisessa tilanteessa.
Kerro vaan. Ihmise muuttuu ja samoin tunteet. Voi olla, että sillä hetkellä nainen oli tuota mieltä, nyt voi olla toinen tilanne. Ehkä hän on tajunnut jotain, mitä ei silloin tiennyt itsestään tai tunteistaan.
Ole rohkea! Ja ruusut on aina mukava lisä ;)
Ei ole. Ei tosiaankaan.
Ja jos tuon puheen on päätynyt pitämään toiselle, on aivan 100 varmaa että toisesta puuttuu vahvasti jokin sellainen mitä itse kumppanista hakee. Ei muutu tunteet.
Kannattaa. Se antaa sinulle mielenrauhan ja selkävoiton, vaikka hän ei heti vastaisikaan tunteisiisi. Joskus voi myös olla niin, että toisen tunnustus saa toisenkin miettimään tarkemmin omia tunteitaan ja hyvässä tapauksessa oivaltamaan että sitä tunteekin samoin.
Ainakin pääset jatkamaan ajan myötä eteenpäin jos ei muuta.
Kärsin tästä tilanteesta jo nyt, sillä ajatukseni ovat aivan sekaisin. En vaan saa häntä mielestäni, vaikka hän onkin hieman hankala tapaus :) En meinaa millään saada rauhaa ajatuksilleni, ennenkuin tunnustan tunteeni hänelle. Ehkä se tosiaan sitten helpottaa, kävi miten kävi..
Kyllä se omassa tapauksessani kannatti, vaikka hän (mies) ei vastannutkaan tunteisiini, mutta tuntui siltä kuin olisin tullut hulluksi kun yritin pidätellä sanoja ja tunteita sisälläni. Jotenkin ne tunteet vain syövät miestä ja naista, jos niitä ei tunnusta.
Todellakin ne tunteet "nakertavat" sisältä ja tekevät olon entistä pahemmaksi. Miten sinulle sitten kävi, kun olit tunnustanut hänelle tunteesi?
No surin aikani. Noin vuoden. Niin suurta rakkautta se oli ollut omalta puoleltani ja nyt huomaan päässeeni jo eteenpäin. Edelleen hänestä välitän ja tiedän että tunteet syttyisivät taas jos saisivat tilaisuuden, mutta erilaiset elämät eri kaupungeissa. Nyt ajattelen sellaisella haikealla kaipauksella.
Mitä ongelmaa tuossa nyt on, jos kumpikin on vapaita?
Ongelma on kai sekin, että toinen ei tunne samoin.
Teitä taitaa olla kaksi, jotka kiertävät ja kaartavat kuin kissa kuumaa puuroa. Pelkäätte, ettei toinen tunnekaan samoin kuin itse ja kertomalla siitä, nolaisi itsensä täysin...
Olkaa rohkeita ja näyttäkää tunteenne =)
se nainenhan on jo sanonut ap:lle ettei ole kiinnostunut sillä tavalla. Turha herättää ap:n toivoa turhilla jutuilla.
Tiedän tilanteen missä tuo nainen on. Jos ap tunnustaa tunteensa, nainen on hyvin häämmentynyt ´ja haluaa ottaa etäisyyttä. Muuta hyötyä ap:lle tunteiden paljastamisesta ei ole kuin se, että saa jutun pois systeemistään, saa reilut ja suorat pakit ja pääsee jatkamaan matkaa. Turha yksipuolinen ihastus kyllä kuolee aikanaan, tulee uusia ihastuksia.
No tottakai kannattaa tunnustaa jos tuntuu että pää halkeaa muuten. Mutta jos se nainen on kerran jo sulle sanonut ettei tunne samoin, niin ei kannata odottaa että ne tunteet on hänen osaltaan muuttuneet.
Itse en tunnustaisi. Viimeksi kun menin kiinnostukseni ilmaisemaan niin sain sellaisen halveksunnan häneltä ja koko hänen ystäväporukalta. Nainen osasi vielä ilmaista asian oikein huutamalla, kaikkien kuullen. Oli kyllä masentavaa, hetken. Sen siitä opin että ikinä, en koskaan ja milloinkaan mene kiinnostustani esittämään kenellekään. En koskaan. Siltä ihmiseltä puuttuikin empatiakyky kokonaan, kun ei toista ihmistä saa ihan syyttä suotta lytätä maan rakoon. Ja se pitää elämässä muistaa että kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun teet hyviä tekoja niin saat joskus siitä palkinnon, ilkeistä teoista tulee lasku joskus, jossain muodossa. Itse en ketää naista mene julmasti loukkaamaan koskaan, vaikka en olisi ollenkaan kiinnostunut, hienotunteisesti esitän asian.
Kyllä ne miehetkin pyrkivät ihmisiä nolaamaan, ehkä omat pisteet silloin nousevat joidenkin silmissä.
Enemmän toi tuntuu kyl olevan naisten alaa, ei millään pahalla mut näin se vaan on.
Vaikuttaa teinien meiningiltä. Aikuisemmilla ihmisillä on hieman eri keinot käsitellä ihastumisen kohteena olemista....
voi teitä lapsia , kyllä elämä opettaa sen, kenelle kannatta mennä tunnustuksiaan esittämään. Mitähän lääkettä tuokin tyttö... joka sut nolasi.... saa vielä maistaa,se vielä katuu joskus sanojaan monta kertaa, kun näkee, että joku muu tulee ja nappaa sinut.
Toisesta riippuvaisen ihmisen saakin nolata.
Kyllä normaali terve itsenäinen ihminen pystyy sietämään tuon "mäen kerro enää" nimimerkkisen tapahtuman.
Miksi ihmeessä pitää olla tuntemattomaan niin riippuvainen että hän voi nolata sinut?
Eri asia jos esim vaimo yhtäkkiä heittäytyy tuollaiseksi, silloin voisi olla ymmärrettävempää jos mies nolostuu tuossa tilanteessa.
Allekirjoitan tuon. Tuo tuntemattomien tai tuttujen nolaaminen on naisten alaa.
Kyllä miehetkin osaavat nolata, mutta yleensä vain silloin kun kyse on tutusta miehestä. Tuntemattomia en ole nähnyt kenenkään miehen nolaavaan.
"Toisesta riippuvaisen ihmisen saakin nolata."
Nolaatko lapsiakin, pelle?
"Miksi ihmeessä pitää olla tuntemattomaan niin riippuvainen että hän voi nolata sinut?"
Mistä niin päättelit että kyse oli tuntemattomasta henkilöstä?
"Mistä niin päättelit että kyse oli tuntemattomasta henkilöstä?"
Tarkennan. Kyse oli täysin tutusta saman kylän naisesta. Oli sitten vihoviimeinen virhe mennä tosiaankiin esittämään kiinnostukseni! En ikinä olisi osannut odottaa sellaista vastaanottoa. Käsitykseni ko. ihmisestä muuttuikin kyllä nyt täysin. Ei hän ollutkaan senlainen ihminen kun luulin, ei ollenkaan, ja jotain ongelmia hänellä taitaa olla myös. Ei sillä tavalla tarvitse tuttua miestä kohdella, loppuu kaikki se pieni ystävyys mitä joskus oli. Paljon paljon pitää hyvää sattua että voin hänelle ystävällinen koskaan olla enää ja se että pystyykö hän koskaan silmiin minua katsomaan?
Hyvät teot eivät tuo hyviä tekoja, sen olen tässä jo oppinut 35 vuoden aikana. Turpaan tollainen sakki ansaitsisi! Ei pilkkaajat muuten opi!
Sinuna kannattaisin tunnustaa ja katsoa miten käy. Ei sitten kaduta, että enpä
tunnustanut ja joku toinen jo vei hänet.
Itse naisena pidän siintä, että joku sanoo asiat niinkuin ne ovat.
Ei miettimään vaan heti kun sopiva tilaisuus tulee kerro se hänelle.Ehkä kukatkin
voisi jotain sanoa,kun ojennat ne hänelle "vapisevin" hellin käsin.
Tummanpunaiset ruusut ovat se syvin RAKKAUDEN VÄRI KUKISSA.Onnea yrityksellesi !
Voithan sanoa esim. "olen sinuun aikas ihastunut"......MIkäli nainen ei tunne samoin ja ilmaisee sen, älä muserru siitä.Toki se tuntuu tappiolle, joka kirpaisee, mut maailma ei siihen kaadu. Hän ei ollut yksinkertaisesti sulle "se oikea". Joku toinen Nainen on juuri sinulle sopiva, ja hän myös vastaa tunteisiisi. Sitä kannattaa odottaa.
Miksiköhän tuli kipale heijaa ruusut tulipunaiset mieleen.
Ihmettelen näitä pakkomielteisiä ihastuksia. Jos nainen ei kerran sinusta ole kiinnostunut, niin mitä ihmettä kuvittelet saavasi rakkaudentunnustuksillasi??
Mitä sitten vaikka pääsi räjähtäisi? Luuletko, että se kiinnostaa ketään? Miksi sinun pitää ilmaista tarpeesi henkilölle, joka ei ole sinusta kiinnostunut?
Olen itse ollut tuossa tilanteessa (naisena) niin ärsyyntynyt. Jotkut miehet ovat jotenkin vajaita, kun eivät tajua puhetta. He jatkavat vain kuvitelmiaan ja menevät päästään sekaisin. Ja kukaan nainen ei halua mielisairasta ukkoa riesoikseen.
Sitten kun itse kiinnostut jostain miehestä, niin TOIVON TODELLAKIN että se mies lyttää kuvitelmasi ja murskaa itsetuntosi täysin!
Tunnut olevan täysin säälimättömän kylmä ihminen.
Mene peilin eteen.
Ei ole tarvis
se ettei ole kiinnostunut jostain ylsipuolisesti ihastuneesta hemmosta, ei tee kenestäkään "säälimättömän kylmää" ihmistä.
Todella törkeää väittää, että olisi jotenkin huono ihminen, jos ei vastaa jonkun tunteisiin.
Totta! Plussaa ja peukkua Ärsyyyntynyt0.
Toi on niin kamala, kamala tilanne. Joutunut itsekkin vaihtamaan liittymää jne... että olen saanut olla rauhassa.
Ihan kamalaa. Vaikka siis ite olen parisuhteessa jne. näitä vaan aina joskus tulee. Vaikka kuinka yrittäisi kokoajan painottaa, että EN ole SINUSTA laisinkaan kiinnostunut. En vähääkään. Kunhan olen kohtelias... On tosi, tosi ikävää pilata toisen päivä jne. mutta jos ja kun ei kiinnosta...
Eikä se asia miksikään muutu, vaikka toinen soittaisi tuhat kertaa ja lähettelisi kukkia. Ihan päin vastoin. Se on häiriköintiä, ahdistelua jne... :((( (((( Karmivaa, törkeää ja itsekästä.
Hiljaa mäessä.
Tekstistäsi päätellen sinuun tuskin kukaan täysijärkinen mies ihastuisikaan, sen verran kusipäältä vaikutat. Ei aloittaja puhunut mistään häiriköinnistä. Tosin kaltaisesi kusipää-ämmät tunnetusti pitävät jo ihan viatonta ihastuksen tunnustamista kauheana häiriköintinä, joka oikeuttaa kusipäiseen käytökseen. Lienetkö sama ämmä, josta joku tuossa ylempänä jo kertoi?
Totta kai aloittajan kannattaa tunnustaa ihastuksensa. Jos ei vastakaikua tulekaan, niin voi sitten ainakin siirtyä hyvillä mielin eteenpäin. Ei jää mitään epäselväksi eikä tarvitse jossitella.
En yleistä seuraavaa kaikkia homoseksuaaleja koskevaksi, mutta jotkut lesbot, kuten sinä, vaikuttavat olevan todella narsistisia psykopaatteja jotka pitäisi heivata hoitoon ja nopeasti.
Ei teekään, mutta jos toisen lyttää kylmästi ja vielä tekee siitä kohtauksen, niin että nolaa toisen, se on todella kylmää ja narsistista käytöstä.
Pussi päähän ja jokeen.
Samaa mieltä. MIKSI pitää täysin epäasiallisesti, moukkamaisesti, ilmaista se asia toiselle.
Ja mitä se kertoo ihmisestä? Onko kaikki hyvin? Ettei olisi yläkerrassa jotain vinksallaan? Kuinka hän käyttäytyy normaalielämän muissa tilanteissa joissa hermojen tulisi pitää?
Te joita kohtaan on käyttäydytty sikamaisesti, huomioikaa se että ette ajattele kostoa. Se ihminen saa kostonsa ihan itseltään ja toki muilta kanssaihmisiltä. VARMASTI kapsahtaa omaan nilkkaan ja todella kipeästi jossain vaiheessa.
Luulen että kannattaa tunnustaa. Se saattaa olla noloa mutta joko toinen tykkää tai ei.
Olen nainen ja suunnattoman ihastunut. Hänelle olen esittänyt, ainakin yrittänyt esittää, välinpitämätöntä. Käytökselleni on syynsä. Jos tuo mies tuntisi samoin ja kertoisikin sen minulle, niin mene ja tiedä, mitä tapahtuisi?
Rohkaisen sinua; kerro ihmeessä - tunnusta!
Aikas ristiriitaista, ite esität välinpitämätöntä mutta silti toivot että mies näkisi sen läpi ja tekisi aloitteen. Ei ne syyt mitään hyviä voi olla, ellei jompikumpi tai molemmat oo varattuja.
Olen samoilla linjoilla, nainen jolta itse odotan edes jonkinlaista merkkiä hyväksynnästä, vaikuttaa hyvin välinpitämättömältä nyt, vaikka aiemmin on merkkejä ollut jonkinlaisesta kiinnostuksesta, nyt ei enää edes katseet kohtaa.
Minä kyllä tulkkaan tuon ettei taidakaan kiinnostaa
Miksi, oi miksi, teidän naisten täytyy aina pelata tuommoisia pelejä? Luuletteko ihan oikeasti noilla jotain voittavanne? Ymmärrän kyllä hyvin, että miehessä pitää olla sen verran "miestä" että hän on se, joka asiaa vahvemmin vie eteenpäin, mutta itse ainakin näin normaalina miehenä kaipaan myös naiselta jonkinlaista rohkaisua. Eli voisi sitä edes pikkuisen tulla vastaan, eikä juosta karkuun. Karkuun juoksemisen (eli juurikin sen välinpitämättömyyden) tulkitsen itse ainakin kiinnostuksen puutteena ja jätän koko asian sitten siihen.
Kaikille naisille ilmaisena vinkkinä, kutakuinkin ainoat miehet, jotka teitä välinpitämättömyysesityksen jälkeenkin vielä jahtaavat ovat ne pelimiehet, jotka haluavat vain ja ainoastaan pimpsaa teiltä. Heille kun on ihan sama oletteko kiinnostuneita vai ette, heitä kiinnostaa vain jalkovälinne. Ja he ajattelevat myös niin, että samat värkit ne löytyvät siltä seuraavaltakin kierroksessa olevalta naiselta, jos teidän kohdallanne ei juuri nyt tärppäisikään.
Eli jos olette ihastuneet johonkin ihan kunnolliseen mieheen, niin näyttäkää se myös jotenkin. Nuo typerät välinpitämättömyysesitykset synnyttävät vain katkeruutta molemminpuolin. Mitään hyvää niistä ei seuraa.
Niin totta! Hommahan menee ihan täydelliseksi pelleilyksi, en minä ainakaan jaksa juosta kenenkään perässä. Kiinnostus loppuu aikanaan jos nainen käyttäytyy välttelevästi. Tottakai tulkitsen sen niin että häntä ei kiinnosta, inhoaa tai jopa vihaa minua. Siitä saatan jopa katkeroitua ja itsekin vihaamaan häntä.
Naistenmiehet todellakin jaksavat jahdata, koska heillä ei ole tunteita pelissä. Senpätakia naiset eivät heitä pelästykään koska niitä tunteita ei näytetä, koska niitä ei edes ole! Eli tästä syystä pelimies saa aina. Kiltti, kunnollinen mies jää ilman ja syynä oli vain se että hän halusi naista oikeasti, ei leikisti.
Seuraavan naisen kanssa jos niin käy että hän karkuun juoksee niin jätän homman välittömästi siihen. En ala itseäni kuluttamaan. En ole pelimies, mutta totuuden nimissä sanon sen että parhaat ja villeimmät panot olen saanut juuri niiden naisten kanssa joihin minulle ei ole ollut minkäänlaista kiinnostusta. Itsekin ihmettelen että kuinka helposti heidän kanssaan sänkyyn pääsikin. Perään on soiteltu ja lisää haluttu jne. Jos olisin ollut heihin ihastunut niin EN VARMASTI olisi koskaan mitään saanut! Tämä on fakta.
Kun taas sitten kun olen ollut johonkin ihastunut. Totuuden nimissä aivan totaalisen päin persettä ne kuviot ovat menneet! En edes käsitä kuinka niin päin honkia voikin mennä. Iso mies on ollut kyyneleet silmissä peilin edessä. Pakeissa vaan se ero että toiset on huutaneet lujempaa ja toiset vielä lujempaa!
Kerroin hänelle, että minulla on tunteita häntä kohtaan. Eipä hän siihen sen kummemin reagoinut, kuten arvelinkin. Vastasi vain, että hänelle ole herännyt tunteita uudelleen eikä hän nyt pysty muuhun kuin kaveruuteen. Ei kuitenkaan haluaisi täysin lopettaa yhteydenpitoa. No tietenkin se sattui kun kuulin sen, mutta eipä auta valittaa. Toisaalta se myös selvensi tilannetta, sillä nyt ei tarvitse elätellä turhia toiveita.
Kyllä se vaan niin yleensä on, että jos on semmoiset fiilikset, että toinen ei ole kiinnostunut, tai jos toinen on "vaikeaselkoinen", niin yleensä havainto on oikea, eli kiinnostusta ei ole. Jos ihminen on kiinnostunut ja havaitsee vastapuolenkin sitä olevan, kyllä se ihminen sen kiinnostuksensa tavalla tai toisella näyttää. Nimenomaan katseilla, eleillä jne.
Jos näitä kiinnostuksen merkkejä ei ole havaittavissa, niin maksaneeko vaivaa lähteä rakkauttaan tunnustamaan...?
Mutta muista: sinä itse olet luonut tuon "aivan lätkässä" -tunteen. Olet ihastunut mielikuvaan, joka sinulla ko. ihmisestä on. Tunteet ovat hyvin pitkälti tahdonalaisia, vaikka muuta haluaisimmekin väittää tai uskoa. Kunhan keksit itsellesi uuden kohteen, johon ihastua, huomaat kohta näiden suurten tunteiden tätä naista kohtaan haihtuneen kuin savuna ilmaan ja alat ehkä huomata hänessä myös huonoja piirteitä...
Ei se ota jos ei annakkaan. Jos mulle mies tunnustaa tunteensa, oon siitä hyvin otettu vaikka vastakaikua ei olisi mutta se osoittaa miehen olevan mies isolla M:llä.
No et kai sä halua, että sun pää räjähtää. Mistä tiedät jonkun toisen tunteet yms.? Puhuminen helpottaa, eihän sun tarvitse mitään vaateita esittää, kerrot vain miltä sinusta tuntuu. Saat mielenrauhan ja voit jatkaa eteen päin kävi niin tai näin.
Muuta ohjetta en osaa antaa, paitsi:
JOS VARATTU, älä missään nimessä kerro. Unohda!
JOS VAPAA, niin sitten voit muiden ohjeista löytää vastauksen (siis omasi).
Olen se varattu ja tahtoisin kyllä todellakin tietää, jos jolla kulla on hempeitä ajatuksia, jotka kohdistuvat vähäiseen persoonaani. Elämä on niiin h-n tunneköyhää, että kaikki nostatukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Minä päätän omasta puolestani jatkosta enkä tarvitse siihen yhdenkään ulkopuolisen lupaa enkä mielipidettä.
Kerro ihmeessä! Mitään ei voi hävitä ainakaan ja pääsee sitten eteenpäin joka tapauksessa. Itsestänikin välillä tuntuu että kumpikaan osapuoli ei osaa tai rohkene sanoa mitä ajattelee ja pahimmassa tapauksessa juttu kuivuu kasaan kun miettii liikaa mitä toinen miettii tai ajattelee sanomisista. Parempi puhua kun vaieta
Vaihtoehtoja on kaksi jos olet sinkku:
1. Kerro hänelle.
2. Katso kohta yksi ja toimi sen mukaan.
Kannattaako pitää tunteet sisällään kertomatta hänelle?
Ei, joten kerro toki, vaikka huonostikin voi käydä. Itse olen kertonut kiinnostuksestani milloin s-postilla, tekstarilla, Facebookissa - ja ehkäpä reilu puolet on jotain vastannut, ja ihan kohteliaasti. Osa ei vastaa mitään, ja se on tietty vähän kelju tilanne seuraavaa naamatusten kohtaamista ajatellen.
Ja - kyllä, ihan seurustelusuhteitakin on kehkeytynyt noiden vastanneiden kanssa.
Yrittämättä ei mitään saa - siinä mottoa tähän asiaan.
Kyllä saa tuta vihani, jos kieltäyty hähähhähähähähähä!
Vittu se kana saa sulkasadon, jos mua avaajaa ei huomaa!
Kavereina, vain kavereina pitävät lutkat ovat kaikki LES'Boja
Tämä on ikuinen ongelma. Tunnustaa vai ei? Ihmiset ihastuu ja tunteista olisi mukava kertoa kohteelle. Mitä hyötyä siitä on? Itse olen tilanteessa (ja myös naimisissa), jossa ihastunut syvästi yhteen ihanaan naiseen. Vaikka en voisikaan jättää vaimoani, niin mieleni tekisi tunnustaa tälle asiasta kaikesta huolimatta. Hyi hyi sika.....moni varmaan miettii. Ehkä olo siitä itselle helpottuu ?
OSta siis köysi ja viinaa ja käytä niitä.
Ps. Olet ruma avauskuvassasi!
Sulje
Teitä taitaa olla kakka, jotka kiertävät ja kaartavat ja kuurtavat kuin Fissa kuumaa huurooa. Pelkäätte, ettei toinen tunnekaan samoin kuin itse ja kertomalla siitä, nolaisi itsensä täysin...
Olkaa rohkeita ja teilatkaa itsenne homot!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kerro vaan mutta älä selvinpäin. Suomalaista naista nimittäin ei saa lähestyä keskellä kirkasta päivää ja selvinpäin! Fakta!
Kannattaa!
Kannattaa olla rohkea ja kertoa ihastumisestaan! Siinä voi käydä joko hyvin tai huonosti, mutta se antaa sinulle mielenrauhan eikä asiaa tarvitse pyöritellä päässään ikuisuuksia.
Nimim. nainen joka ekaa kertaa elämässään tunnusti kesällä ihastumisensa --> pakit tuli--> näillä mennään, en kadu.
Jos haluat pissis-ihastuksesi hormooneilla pumpatun poikaystävän kimppuusi niin anna mennä vaan mut en voi suositella koska nämä ovat TODELLA mustasukkaisia ja saattavat jopa surmata roid-rageissaan
Jos pääsi räjähtää ennen tunnustamista niin et tule ikinä saamaan häntä.
Hai kun otat piian ja kuksit rahalla niin pääset elämässä helpommalla.
Mulla oli sama tilanne, olin syvästi ihastunut ja olin varma että tulen hulluksi. Keräsin jokaisen rohkeuden murusen ja kerroin hänelle tunteistani. Meistä ei tullut mitään sen suurempaa, koska hän oli ja on edelleen varattu, mutta minä pääsin piinastani. Se oli helpottavaa, kun tiesi tehneensä kaiken voitavansa. Jos en olisi kertonut hänelle, pyöriskelisin varmasti vieläkin samassa piinassa. Päivääkään ei ole kaduttanut.
Eli kannattaa tunnustaa, jos hän on viksu ihminen hän osaa suhtautua siihen.
kannattaa tunnustaa... ite just tunnustin pari kuukautta sitten... josta seuras, et puhuttiin ja hän selvitti, et mitään saumaa ei oo...
vaik oli siis hälle "sanahelinää" niin parempi totuus kun epätietoisuus... hänen itsetunto pönkitty, ja omat epälyt sai selvyyden :)
ei tartte enää miettii, vaan saa huokasta helpotuksesta
Ei kannata tunnustaa! Tein sen ja sain kunnon huudot ja vittuilut päälleni. Tunnustukseni jälkeen vielä vihaakin häneltä ja hänen kavereiltaan, ihan kiva. Naureskelua, vittuilua, kiukkuisia katseita yms piruilua koko huoralaumalta. Toivotankin syvältä sydämestäni koko lehmälauman alimpaan helvettiin! No, onneks on kunnon kosto kehitteillä.
Kuten tuossa jo mainitsinkin, niin tunnustin hänelle tunteeni mutta kuten arvelin, niin ei sieltä tullut vastakaikua. Kaveruutta vain. En sitten tiedä kannattaako siitä olla onnellinen, kai se on sitten parempi kuin ei mitään. Eipä nämä tunteet tästä ihan hetkessä haihdu.
Helloo everybody!
Mulla on ongelma liittyen tähän juttuun kun tapasin pojan joka on saman ikäinen kun minä olen siis alla 18, txt ja hengailimme ulkona ja olemme käyneet kaksin leffassa ja olen kysynyt onko meillä juttua mutta olen saanut vain epämääräisiä vastauksia. Asumme samalla paikkakunnalla ja hän on super söpö ja mukava. Mua häiritsee kun hän liikkuu parivuotta nuorempien kanssa vaikka ei siinä mitään vikaa ole mutta minusta vähän outoa. Hän ei koskaan tule sinne minne pyydän ja txt laiskasti siis todella laiskasti. Hän kuitenkin haluaa hengata kanssani ja olla sylikkäin ja näin mutta en viitsi kertoa tunteistani hänelle koska pelkään että hän pelästyy ja ei enää puhu minulle joten auttakaa sanokaa neuvoja kerronko pojalle tunteistani että olen suuresti ihastunut häneen vai annanko tilanteen olla vain näin ??
Minä äänestän: kerro!
Kerroin yhdelle ihatukselleni suoraan tunteista, tulin torjutuksi mutta ei jäänyt huonot fiilikset. Vaikka olin jo puolvuotta kattellu (ei mitään vakavaa) ja viimesillä viikoilla iski tosi syvät tunteet että oli pakko purkaa. Kuitenkin pystyy näkemään ihmistä ja keskustelemaan. Odottaa kuitenkin näkevän taas jossain
Mistä tiedät tai luulet ettei tunne? Jos hän ei halua paljastaa tunteitaan niin kuin et sinäkään? Ja sitten kumpikin luulee, ettei toinen välitä.
Ihan ymmärrettävää, että pelottaa kertoa. Eihän kukaan halua turpiinsa eikä pettyä. Mutta mitä menetät jos kerrot? Et todennäköisesti mitään.
Koko ihastuminen on kusetusta joka perustuu ihmisen oman pään sisäisiin illuusioihin. Se on luonnon kiero keino saada ihmiset lisääntymään. Ne ketkä kykenevät muodostamaan parisuhteen, heillä se kusetus toimii jotenkin samalla tavalla. Pysyvässä parisuhteessa taas ei ole kyse mistään muusta kuin riippuvuudesta.
Totta kai olen jätetty, petetty, yksin ja katkera? Mutta se nyt vaan on auttanut minua avaamaan silmäni. Tosin huomasin tämän kuvion oikeastaan muualla, harrastusten parissa. Niissäkin ihmisillä on illuusioita, esim kaikki urheilijat ja taiteilijat suhtautuvat toimintaansa täysin harhaisesti, samoin työelämän, liike-elämän ja politiikan menestyjät. Että ei se pelkkä parisuhde tai perhe ole joka ihmisen sokaisee..
On rakkauttakin olemassa, mutta se on enempi vuosien saatossa syntyvää toveruutta, ystävyyttä. Ei sillä intohimon kanssa ole mitään tekemistä. Intohimo on vaan aivojen vinksahtanutta kemiaa, tosi surkuhupaisaa touhua kaikkiaan.
Tuo on täysin faktaa mitä kirjoitit ihastumisesta ja helposti perusteltavissa.
"Koko ihastuminen on kusetusta joka perustuu ihmisen oman pään sisäisiin illuusioihin"
Ihastuminenhan tapahtuu ENNEN kun edes kunnolla tunnet henkilöä kehen olet ihastunut, joten kenet silloin tunnet ja keneen siis ihastut? Tunnet siinä vaiheessa vielä vain ITSESI ja ihastut siihen itse luomaasi illuusioon.
Se että "ihastut" yhtäkkiä kaveriisi jonka olet tuntenut 10 vuotta on taas jotain muuta eikä mikään ihastus, oliko aloittaja sellainen vaiko tuo ensimmäinen vaihtoehto, sillä ei ole väliä kuten aloittajan kaltaisilla henkilöillä ei muutenkaan ole väliä.
Oletko mies vaiko nainen?
Itellä on siitä vähä huonoja kokemuksia... Jos hän ei ole kiinnostunu nii en tiiä kannattaako mennä teidä kaveruutta sillä pilaamaa
Kerro vaan suosiolla. Itselläni oli samankaltainen tilanne, olin ihan järkyttävän ihastunut erääseen tyttöön ja tiesin kyllä, ettei hän varmaankaan ole kiinnostunut. Mutta koska en jaksanut asiaa enempää jahkailla tai miettiä "entä jos sittenkin", niin otin ja kerroin. No pakit tietysti tuli, mutta ihan kauniiden sanojen kera ja vuosien myötä olen päässyt asiasta yli ja elämä jatkuu. Tosin hauska sattuma on se, että näin neljän vuoden jälkeen päädyin tilanteeseen, että tulen lähestulkoon varmasti törmäämään tähän ihanuuteen varsin usein ja kyllähän se sydän joka kerta jättää pari lyöntiä välistä kun hänet nään. Mutta ei, ei yhtään kaduta että kerroin tunteistani.
" Kannattaako sitä silti tunnustaa? "
Ei kannata!
on olemassa riski, että olet väärässä ja hän pitääkin sinusta.
tällöin on riski, että pääset lisääntymään.
ja koska kysyt näinkin idioottimaisessa paikassa näinkin idioottimaisen kysymyksen(ikäänkuin täällää joku osaisi vastata että kannattaako se nyt nyyh nyyh sentään vai ei).
Siksi äänestän, että älä ihmeessä kysy, kerro, tee mitään.
Siis ehdottomasti kannattaa kertoa! Muistan kun itsellä oli sama tilanne, ja hyvä ystäväni sanoi että " mitä sä siinä voit hävitä..? Et mitään, voit ainoastaan voittaa!! Ja hyvin siinä sitten kävikin:) Toivottavasti sullakin käy hyvin..!
Voi siinä hävitä, jos toinen ei sen jälkeen halua olla missään tekemisissä. Siinä menettää kaiken.
...tässä kommenttini.
Jos se kaikki on lähes olematonta muutenkin niin ei silloin paljoa menetä.
Onko kenelläkään ikinä ihastuminen ollut molemminpuolista? Onko ihastuminen realistisesti saavutettavaan ihmiseen edes mahdollista?
Myös muhun on ihastuttu ja toisaalta onhan se kiva, että toinen tykkää, mutta rehellisesti sanottuna ihmettelin miksi nainen edes yritti.
Jos se olen minä, kerro minulle. Jos se on joku muu, älä kerro.
Jos molemmat olette vapaita ihmisiä niin sitten suosittelen tunnustamista...koska mitään ei saa jos ei uskalla laittaa itseään likoon.
Jos taas olette jompikumpi varaattuja, niin siinä tapauksessa suosittelen asian pitämistä itselläsi. Kenenkään suhteen väliin ei kannata mennä härkentämään, eikä omaakaan suhdetta kannata pilata millään ihastumisilla, koska niitä aina elämässä tulee ja menee :)
Jos haluat tuntea itsesi typerykseksi jälkeenpäin, niin kerro vaan heti.
Jos haluat tuntea olevasi viisas, niin kerro vasta sitten kun tiedät saavasi samaa takaisin.
Voisko nähdä tollasia????
Ei kannata kertoa, jos toinen on jo tehnyt selväksi, ettei kiinnosta. Itseäni on ahdistellut aika ajoin yli kahden vuoden ajan kundi, jonka pitäisi olla kaverini. Enää en häntä halua nähdä, sillä monesti olen joutunut sanomaan ettei kiinnosta ja silti hän jatkaa asiaa pari kk myöhemmin, olen jopa joutunut kuuntelemaan hänen huutoaan, koska olemme olleet kaveriporukalla baarissa, jossa olen suudellut toista kundia hänen nähden. Sanoin sen jälkeen, että jos hän ei kestä sitä, on parempi ettemme enää ole kavereita, en unohda omaa rakkauselämääni sen takia, että kundi josta en ole kiinnostunut, on mustasukkainen. Ei kiinnostus muutu parissa kuukaudessa, jos sinulle on tehty selväksi, ettei kiinnosta, anna jo olla.
On sekin ikävää olla osapuoli joka on kiinnostunut kerrankin (näkee jotain sellaista toisessa, mitä ei ole ennen nähnyt), ja toinen ei ole. Eikä huomaa. On kuin ilmaa.
Mutta on toki selvää ettei rakkautta voi pakottaa, saati kiinnostusta. Onneksi ootte joskus kaverina yrittänyt, silloin pitäisi olla asiallisella tasolla tosiaan. Ehkä miehen tunteet olivat niin voimakkaat, että se ajoi sitten tuohon. :/
Voi v*ttu mikä HUORA olet! Kylläpä teet ihmiselle rumasti, suutelet vielä toista miestä hänen silmien alla! Jaa nyt vielä vaikka prsettäs kaikille niin sille jätkälle tulee "hyvä" mieli!
minä vitkuttelin lähes vuoden silmäpeliä oli katseltiin samalla kioskilla missä käytiin kunnes eräänä päivänä päätin että ei mitään menetettävää kun seuraavaksi hänet nään! päivä tuli ja siitä päivästä on jo yli 3 vuotta!
Älä viitsi. Kuullostaa jälleen niin romanttiselta että kenties kun kuun kuluttua pääsen sinne lomiaan piteleen, vakavasti mallia ottaen
Naisista kaikki ns. rakkaustarinat tuntuvat romanttisilta jos ihastuminen on molemminpuolista. Jos taas pelkästään poika/mies on ihastunut ja osoittaa sen sanomalla niin se on epätoivoista. Naisten kohdalla taas sitä pidetään niin normaalina että sanotaan vain että "toi tyyppi olis kuiteskin ollut joku kusipää tai muuten epämukava henkilö et sä löydät paljon paljon paremman!".
No jos olet epävarma niin mäkin suosittelen ääneen, sanomista. Ja on tod.muistettava että viestiin turvatuessasi, teidän on saatava vastaus n. Päivässä, että sitä voi pitää posit. Muuten voi heittää luulot poies tuossa iässä.
Kerroin sitten tunteistani hänelle ja sain pakit.
Se on kova paikka saada tytöltä rukkaset. Koska sydän tässä itsellä sitten särkyy.
Älä turhaa, itkeskele:) ainakaan. Suotta ei kannata kiihtyä myöskään.
Suosittelisin kyllä viestin aloittajalle, että jättäisi ihastumisen emootiot vähemmälle. Sillä ne ovat varsinaista myrkkyä pitkän paikan tullen.
Itse aikanaan tuli ihastuttua päätä pahkaa erääseen 16-vuotiaaseen tyttöön yli kymmenen vuotta sitten ja itse olin tuolloin jo 19-vuotias. Mutta silti en vain pystynyt antamaan periksi noille ihastumisen tunteilleni ja minäpä sitten päätin lähestyä tätä vielä tuolloin täysin tuntematonta tyttöä sähköpostiviestillä jossa kerroin suoraan tunteeni.
No siinä meni jokunen vuorokausi kunnes tuli vastausviesti, jossa sain sitten pakit ja se tuntui mitä kauheimmalta tilanteelta. Siinä sydän kirjaimellisesti särkyi täysin ja oli nuori kokematon mies aivan maassa.
Siinä kuitenkin kävi niin, että tutustuin kuitenkin tähän flikkaan hivenen myöhemmin. Mutta suhde valitettavasti pysyi koko ajan täysin platonisella pohjalla ja se vaivasi minua, koska minulla oli edelleen tunteita häntä kohtaan.
Sitten kului vuosi tästä pakkien saamisesta ja tapasin ensimmäisen elämänkumppanini joka pikkuhiljaa auttoi unohtamaan tämän vanhan ihastuksen. Mutta siihen meni vielä seuraavakin vuosi, ennen kuin pystyin hautaamaan nuo emootiot tuota nuorta naista kohtaan.
Nykyään hän sitten seurustelee vakituisesti ja on ilmeisesti löytänyt sopivan elämänkumppanin itselleen ja itse myös seurustelin tämän erään toisen naisen kanssa miltei 10-vuotta.
En mitenkään haikaile tämän vanhan ihastuksen perään. Mutta eihän siitä pääse mihinkään, että jos häneen joskus vaikka kaupungilla sattumalta törmään ja jään juttelemaan. Niin kyllä siinä nuo vanhat ihastuksen merkit nousee aina hetkeksi pintaan uudelleen ja uudelleen. Mutta minä olenkin viisas ja en tartu niihin pysyvästi kiinni.
Voi raukka. En ymmärrä miksi hän on niin...
Jos molemmat sinkkuja .. nii anna mennä...
Tai voitahan kokeilla ekaksi lämmitellä kaikin tavoin ja sit jos näyttää ettei oo tsäänsii.. Nii kannattaako nolata itteesä...
Meikän tilanne olen aika retkussa muijan siskoon joka on naimisissa... Tai paremminkin tunnen ihan järkyttävää halua harrastaa seksiä hänen kanssaan .. Nään unia ja kokoajan pyörii mielessä ... Elikkä voin jollain tasolla tajuta mikä fiiliksesi on.
Itse on pakko vaan yrittää olla näkemättä niin paljon kuin mahdollista.. Hieman auttaa.. Itse hieman pelkään et jos kännissä satun samaan paikkaan et möläytän jotakin ja huh huijaa jos siintä homma jotenkin karkaa käsistä.. En usko että vastapuolelta on mitään siellä koko suku on niin uskollista porukkaa ja eikä ymmärretä tota lausetta että eihän se järvi soutamalla kulu.
No ainakaan asia ei jää vaivaamaan ja paisumaan, kun sen "hoitaa pois alta". Ja hyvällä tuurilla tulee vastakaikua. Sanoit aiemmin, että nainen on tehnyt tän selväksi, ettei sitä kiinnosta, mut ootko kysynyt suoraan?
Naiset on aika vekkuleita :3
Enpä ole kysynyt häneltä suoraan, että onko hän enää kiinnostunut. Ei sitä minun mielestäni voi kyysyä noin suoraan, koska tällöin vastaus on varmasti kielteinen. Ehkä parempi olisi kysyä vähän johdattelemalla.
Parempi kysyä suoraan ja toimia saamansa vastauksen mukaan.
Pakkohan naistenkin on joskus oppia sanomaan kuten ajattelevat.
Ei tässä jaksa aian olla tulkitsemassa ja päättelemässä.
Parempi on kysyä että olisiko aikaa vaikka lähteä jonnekin tai käydä jossakin.
Jos ei ole aikaa = unohda.
Sillä tavalla kandee tunnustaa, että saat rauhan itsellesi. Jos nainen järkyttyy, tuskin omatkaan tunteesi enää kovasti roihuavat. Tai käy joskus niinkin, yleensä kuitenkin vain elokuvissa. Jos nainen lämpiää, voitte varata vihkikirkon.
Ei.
Muistan, kun itse olin ihastunut erääseen mieheen. Ihastus oli molemmin puolinen. Ongelmana oli se, ettei koko jutusta vain olisi tullut mitään joten päätin kertoa sen hänelle ja hän ymmärsi asian. Homma sujui rauhallisesti, vaikkakin mies taisi ottaa vähän raskaasti ( eipä itsestäkään pakin antaminen hauskalta tunnu, mutta parempi kertoa asiat rehellisesti kuin alkaa leikkimään toisen tunteilla).
Tämäkin mies on ollut tähänmennessä ainoa, joka on näyttänyt kiinnostusta minuakohtaan ja jopa tunnusti tunteensa ja tästä nostankin hänelle hattua. Sitten kävi myös niin, että rumasta ankanpoikasesta kasvoi kaunis joutsen. Ei se tunteiden kertominen aina pahaa tee, mutta kannattaa varautua kuitenkin pahempaan ja jos homma sujuu rauhallisesti, hyvä näin.
Vilauta sille jormaas. Mutta varo, ettei heti ota suihin.
Kerro veliseni ihmeessä. Vain niin saat rauhan ja eihän sitä tiedä, vaikka saisit vastakaikuakin ;O
- tantte-
Pitääpä nostaa tämä klassinen aihe taas esiin. Paljon vastustusta on tohtorin teoria saanut, kuten kaikki hyvät teoriat saavatkin - eihän kaikkia voi miellyttää - mutta myös paljon ymmärrystä niin naisilta kuin lemmenasioissaan pettyneiltä miehiltäkin.
Täällä tuntuu olevan niin paljon (nuoret) miehet hukassa tämän asian kanssa, joten kerron nyt selvän ja perustellun syyn siihen miksi naiselle ei saa tunnustaa ihastumistaan. Ja tämä on ihan empiirisesti testattu kentällä, joten ei huolta teorian toimivuudesta.
1. Tunnustaessaan ihastumisensa mies asettaa itsensä naisen alapuolelle, naisen jalkojen juureen. Sellainen saattaa olla söpöä ja imartelevaa, mutta ei herätä kuin korkeintaan sisarellisia tunteita. Naiset eivät halua miestä joka on heidän alapuolellaan. He eivät halua että mies palvoo häntä. Palvominen tai ihastuksen tunnustaminen on merkki heikkoudesta, epätoivosta ja itsevarmuuden puutteesta. Miehen tulee olla riippumaton ja itsevarma, jotta hän voi herättää naisessa muutakin kuin kaveritunteita.
2. Siinä vaiheessa kun ihastuminen otetaan puheeksi, nainen joutuu tekemään valinnan. Jos nainen ei ole 100% varma tunteistaan sinua kohtaan, hän joutuu vastaamaan että "ollaan vain kavereita". Jos ihastumista taas ei oteta puheeksi, nainen saa rauhassa tutustua sinuun ilman mitään ihastumisen ja valinnan painetta.
3. Naisilla tulee olla aina pakotie valmiina silloin kun ollaan tutustumisvaiheessa. Jos on etukäteen sovittu, että "nyt ollaan ihastuneita, hei, molemmat", niin silloin kyse on jo seurustelusta. Mutta jos vasta tapaillaan, eikä tunne toista hyvin, puheet ihastumisesta herättää naisissa pakenemisreaktion, sillä jos tästä vielä jatketaan niin helppoa pakotietä ei enää ole, sillä kyse on jo sitoutumisesta.
4. Naiset haluavat, että ajautuminen suhteeseen tapahtuu melkein huomaamatta. "Niin vain kävi", "seurasin sydäntäni". Toisin sanoen naiset eivät halua ottaa vastuuta suhteeseen päätymisestä. Sen pitää tapahtua "seuraamalla sydämen ääntä" tai "kemian kolahtelua". Tätä kutsutaan myös nimellä "antilutkadefenssi (ALD)", joka tarkoittaa sitä että nainen joka tarjoaa itseään suhteeseen, tuntee olonsa lutkamaiseksi. Jos taas suhteeseen vain "ajaudutaan", niin naisella ei ollut valinnanvaraa, hän vain seurasi kohtaloaan, eikä tällaisesta tule lutkamainen olo, vaan paremminkin romanttinen. Eli jos ihastuminen sanotaan suoraan, silloin nainen tulee tietoiseksi suhteen laadusta, siitä että nyt oltaisiin menossa kohti parisuhdetta, jolloin anti-lutka defenssi iskee päälle.
Lopuksi huomauttaisin vielä, että puhun tässä ennen kaikkea tutustumisvaiheesta, ajasta ennen seurustelua. Tunteiden tunnustaminen suhteen aikana on ihan eri asia, ja useimmiten sallittua. On ihanaa kun oma mies tunnustaa rakkauttaan, mutta tapailuvaiheessa tunnustukset on pääsääntöisesti huono liike. Pääsääntönä voi kuitenkin pitää että naisten kanssa tulisi asioida tunneasioissa mahdollisimman epäsuorasti. Mieluummin osoittaa sitä kiinnostustaan teoilla tai puheilla jotka ei suoraan paljasta ihastusta mutta saattaa vihjata kiinnostusta.
LISÄYS 1:
Naiset jotka haluavat että mies tunnustaa heille suoraan ihastumisensa ovat ujoja tai ns. heikkoja naisia. Sosiaalisesti vahvoilla olevat naiset puolestaan haluavat miehen joka on myös sosiaalisesti vahvoilla eikä ala matelemaan heidän edessään. Uskoisin lisäksi että täällä netissä kirjoittelee enimmäkseen juuri nämä ujot ja sosiaaliselta asemaltaan ei-niin-vahvat naiset, sen takia nämä kirjoitukseni saattavat aiheuttaa heissä närästystä. He haluavat että mies tunnustaa heille ihastumisensa, kun eivät itse kykene minkäänlaisiin aloitteisiin tai tunnustuksiin.
Joitain ihan ok pointteja, mutta omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että mikäli en itse ole kiinnostunut miehestä (vielä) niin hänen ihastumisen tunnustamisensa karkottaa nopeasti, mutta mikäli olen kiinnostunut niin se on päinvastoin positiivista. Riippuu myös millä tavalla hän ihastumisensa kertoo.
En pidä miestä heikkona, jos hän tunnustaa tunteensa. Mutta sen sijaan pidän miestä epäkypsänä, jos hän melkein vannoo ikuista rakkautta kun emme edes tunne toisiamme. Ihastuminen on kumminkin melko pinnallinen tunne, johonkuhun voi ihastua ensisilmäyksellä. Rakastuminen on taas toinen juttu.
Olen kokenut ahdistusta, jos mies esim. ensitreffien jälkeen alkaa kysellä että mitenkäs on, kiinnostaako jne. Olen hidas näissä tunnejutuissa ja vaadin pitkän tutustumisajan ennen mitään analysointia. Sen sijaan ymmärrän hyvin, jos mies kertoo ihastumisestaan mutta tarkoittaa sillä että "olet kiinnostava, haluan tutustua sinuun enemmän" eikä että "haluan nyt heti omistaa sinut" tai "kerro heti omat tunteesi, koska en kestä tätä epävarmuutta".
Pakosti mietityttää onko "ohjeesi" enemmän suunnattu "heikoille" miehille, etteivät menisi tunnustamaan "heikkouttaan" liian aikaisessa vaiheessa...
Eikös itsevarma mies voi kertoa tunteistaan, ja jos nainen ei tunne samoin niin ottaa sen vastaan "niinkuin mies". Jotenkin vanhanaikaista ajatella että tunteista puhuminen on heikkoutta. Siinä olet oikeassa, ettei nainen halua tulla palvotuksi heti ensitreffeillä. Ihastumisen voi kumminkin osoittaa laskematta itseä toisen jalkojen juureen. En ainakaan itse koe olevani toista alempana, jos kerron hänelle tunteistani. Pikemminkin koen olevani rehellinen ja antavani toiselle mahdollisuuden tarttua tilaisuuteen mikäli hän haluaa. Jos ei, niin sitten voin jatkaa etsintää. Eihän sille voi mitään jos ei tunne samoin.
Jos toisen tunteiden kertomisesta niin paljon säikähtää, niin on aika katsoa peiliin. Ihmiset ovat tunteellisia ja saisivat myös olla avoimempia niiden osoittamisessa, ettei tulisi niin paljon väärinkäsityksiä.
Nuo "sosiaalisesti vahvoilla olevat" kuulostavat sinun tekstissäsi aika epävarmoilta ihmisiltä. Ei vaan pidä vahingossakaan näyttää heikkoutta ettei kukaan pidä itseä jotenkin alempiarvoisena jne. Huvittavaa. Eikä vahvuutta ole nimenomaan se, että uskaltaa näyttää myös heikkoutensa? Minusta vahvin ihminen on se, joka on oma itsensä ja rehellinen tunteissaan välittämättä muiden mielipiteistä. Tähän ainakin itse olen pyrkinyt elämässäni.
1. Ei päde, jos nainen on kerennyt ihastua jo.
2. Pätee varmaan myös, jos nainen tunnustaisi miehelle? Vaai?
3. Aikuisen ihmisen tulis osata handlata hommat muuten? Ja edelleen, jos on jo kerennyt ihastua toiseen, tuskin se siitä kuolee, jos toinen tunnustaa. Jos kuolee, ei sitä alunperin ollutkaan? Tässä on se seikkaperäinen juttu, että sekin "pakenemisreaktio" riippuu, miten mies tuo ihastumisensa esiin ja kuinka usein hän siitä toitottaa. Jos tyyli on sitä, että "rakastan sinua enkä koskaan voi elää ilman sinua" voi se aiheuttaa pientä paniikkia, JOS ei tunne samoin. Sen sijaan joku ihastumisen ilmaiseminen pienin teoin ja sanoin on eri asia. Voi olla itsevarma ja oman elämän omaava, vaikka kertoisi, että hei, oot muuten aika ihana...
4. Kuka ei haluaisi "seurata sydämen ääntä", jos se tarkoittaa sitä, että menee sinne, missä tuntuu hyvältä olla? Hei camoon, ei miehetkää ala seurustella naisen kanssa, jos muija näyttää epäilyttävän nalkuttavalta ennen varsinaista sitoutumista. Ja sitähän miehet just pelkää, että muuttuu sellaseksi, jossei vielä ole.
Tai jos ihastumisen tunnustaminen jotenkin breaks the thing, niin oon jo mokannut monta juttua sen takia. Tosin pari juttua silti jatkui??? En nyt usko kuitenkaan, että se on ainoo asia, jolla alkavan suhteen saisi paskaksi. Enkä ymmärrä, miks pitäs lähtee kusettamaan ja yrittää "iskeä" jos ei ole "iskevä". Tai siis, jos miestä pidän kaverina, ei se siitä mihinkään muutu. Tai ainakaan ei ole tähän mennessä muuttunut.
Lisäykseesi:
Ilmeisesti olen sitten ujo ja heikko. En käsitä mitä tarkoitat sosiaalisesti vahvalla, mutta ei mulla ole mitään ongelmaa tutustua uusiin ihmisiin ja tunnenkin suurinpiirtein puolisuomea. En ehkä oikeasti ja tosissani, mutta paljon kuitenkin. Tai siis, en ymmärrä miks sosiaalisen vahvuuden pitäisi liittyä mitenkään tähän? :O Miksei ihmistä saa katsoa ihmisenä vaan pitäs vertailla johonkin tämmösiin listoihin? Luulin, että tää on naistentauti.
Ja kysymys, oliko empiirinen tutkimus omasi ?
Miksi ihmeessä sinun pitäisi sotkea jonkun ihastuksesi elämä , sehän on vain sinun tunne mille ei ole mitään järkevää perustetta . Huuhaata .
Mistä sinä tiedät mitä nainen tuntee sinua kohtaan? Pyydä hänet elokuviin, kahville tms. mutta älä heti kerro tunteistasi. Jos ei lähde kanssasi mihinkään, niele tunteesi äläkä kerro niistä naiselle. Mutta voit yrittää kavereerata ensin ihan kaverina ja katsoa onko vastakaikua tunteillesi.
On outoa että joku yhtäkkiä sanoo ihastuneensa ellei ole mitenkään muuten ollut kanssakäymisissä.
Jos kerrot ihastumisestasi ja nainen ei ole millään muotoa sinusta kiinnostunut, se vain tekee kiusallisen olon naiselle ja hän alkaa karttaa sinua.
Toki minä voin pyytää hänet kahville tai kävelylle tai mihin vaan. Tuskin hän kuitenkaan lähtee, mutta voihan sitä silti kysyä. Rupesin itsekin pohtimaan, että onkohan tullut oltua liian malttamaton tunteissani, mistä syystä hänelle iski paniikki. Ei tässä ollutkaan kyse mistään seurustelusta, vaan tutustumisvaiheesta.
ei kannata... päin helvettiä menee kummiski.... ainaki omalta kohdalta menny aina...:D
Tunteet =? Mitä helvettiä , olisiko joku ihan oikeasti sinun tunteistasi kiinnostunut . Äijät kusevat omaan taskuunsa tunteilulla , nykypäivään kuulu raha ja taas raha sekä julkisuus jos sinulla ei ole noita niin mitä sinulla sitten on ? Kukaan itseään kunnioittava ja arvostava nainen ei laske rimaa jonkun tunteiden vuoksi , eiväthän ihmiset elä tunteilla .
Itseään kunnioittavasti naisesta tulee mieleen joku vanha kulahtanut "bisnesruusu" tai nuori kaappilesbo miestenvihaaja.
Mielummin joku aidosti pirteä, nuori ja kaunis joka tykkää olla enemmänkin horahtava, ei välttämättä aidosti mutta vähintäänkin käytökseltään ja ulkonäöltään.
aivan lätkässä , Kokeile, jos tunne on noin voimakas, turha sitä on jättää käyttämättä. Tutustu nyt kuitenkin ensin esim. kahvilla tai lounaalla.... Katsekontakti jo kertoo paljon.... Kokeille. Pidän peukkuja!
kerro ihmeessä jos sälläsi oku käskee sinun tehdä niin. kerro asia vaikka kahvin ääressä tai muuta. mutta varaudu että naisen suusta saattaa tulla mitä vain..jop todella ei mukavia sanoja..jos häntä ei kiinnosta,mutta kiinnostus naisen osalta saattaa syttyä kun kerrot. eli oletko valmis tulemaan torjutuksi mahdolliesti?..kuuntele sydäntä älä muita
Ja sitä enemmän nainen saattaa "syttyä" mitä enemmän mieskin on kiinnostunut.
Ihan samoin kuin panokset uhkapelissä ja ihan samoin myös tappiot ovat suuremmat.
Tosin tuo peli on ilmaista joten miksi tästä yleensäkin tehdään niin vaikeaa?
Ihastunutta miestä pidetään yleensä niin epätoivoisena ettei kukaan nainen sellaiseen ihastu jos kiinnostusta ei ole jo etukäteen.
MIehelle on kuitenkin helpompaa sanoa kerran sanottavansa ja sitten häipyä tilanteesta. Ovelampi mies osaa kyllä pukea kysymyksen niin hyvin ettei nainen välttämättä edes huomaa että kyse on treffien ehdottelemisesta, mutta ihastumista ei yleensä tapahdu kuin vahvasti kokemattomilla miehillä.
"Ovelampi mies osaa kyllä pukea kysymyksen niin hyvin ettei nainen välttämättä edes huomaa että kyse on treffien ehdottelemisesta"
Eli taitaa jäädä treffit saamatta.
Kerro ihmeessä jos pidät toisesta ihmisestä mutta älä tyrkytä itseesi. Tiedä vaikka hänkin olisi kiinnostunut sinusta ! :)
Kiitos kovasti kaikista kannustavista ja vähemmän kannustavista vastauksista! Voin kysyä häneltä että lähtisikö esim. kahville tms, ihan vaan jutellaksemme. Ei siinä mitään menetäkään. Luulen ettei nyt kannata lähteä tunteita sen enempää paljastelemaan. Ehkä niiden osalta on sanat sanottu ja teot tehty.
Niinhän sitä on tapana sanoa että "katellaan"
Jos nainen sanoo että "katellaan" niin vastaus on 90%:n varmuudella negatiivinen.
Kyllä nainen suostuu lähestulkoon hetimiten jos vastaus on positiivinen.
Kannattaa tunnustaa, mutta ei tosiaan naisen takia. Vaan oman itsesi takia.
Sama neuvo kyllä pätee varsinkin kaikille miehille ja pojille.
Sitä koska liian helposti alkaa ajattelemaan että "mitäs jos" ja ne ajatukset eivät kyllä jätä rauhaan.
Pakit on pienempi paha koska silloin tilanne on ohitse ja alkujärkytys häviää nopeasti. Suurempi ongelma on jos vielä parin vuoden kuluttua mietit samaa juttua....
Jos nyt sattuisin pyytämään häntä kanssani kahville ja hän suostuu, niin en siltikään pidä sitä mitenkään lupaavana, vaikkakin yllättyisin suuresti. Toinen voi lähteä vaikka ihan kohteliaisuudesta, kun pyydetään. Niin itsekin tekisin, jos ei satu olemaan muuta menoa.
Pyysin häntä kahville, mutta eipä lähtenyt. Väitti olevansa kiireinen. Päätinpä sitten, etten enää viitsi nähdä vaivaa.
Siis jos hän on jo sanonut, ettei tunne samoin niin kannattaa unohtaa, paras itsellesikin.
itekkii mietinny täs et uskallanko tunnustaa ihastuksen yhtee äijää, ku oon muutenkii aika ujo. ku en oikee tiiä et mitä se ajattelee minust.. :/ ja kuitenkii mul oli eilen sellain tunne et olis ollu perhosii vattas, ku meinasin tunnustaa, mut en sit uskaltannu :s ti
Kyllähän se kannattaa. Itse ainakin niin tein, vaikken saanutkaan sellaisia vastauksia mitä olisin halunnut, mutta ainakin se selvitti omaa päätäni, ja olen varma että tunnustukseni valaisi myös ihastustani. Siis sillain että nyt hän voi olla varma minusta.
En kyllä olisi tunnustanut mitään, ellen olisi huomannut hänessä ihastuksen merkkejä minuun. Ihan täysin tuntemattomille en kyllä kehtaisi tunnustaa mitään.
Minkälaisia vastauksia sait?
Siis huomasit ihastumisen markkejä mutta hän ei ollutkaan ihastunut? Mitä ne merkit oli sitten?
En saanut mitään vastausta, paitsi vaivaantunutta olotilaa. Kun ei kumpikaan kehtaa enempää edetä. tai minä ainakaan, johan jo itse tunteilin. Mutta huomaan käytöksestä paljon. Nähdäänhän me joka päivä kuitenkin. Onhan tuo molemminpulinen ihastus ollut jo pitkään tiedossa, mutta minä olin se joka sanoi sen ääneen. mutta ilmeisesti exä on parempi. Merkkejä oli paljon fyysisesti.
Mut ei se mittään, minulta ei saa enää armopaloja. en ole mikään 2. vaihtoehto jos ei uskalla kohdata tunteitaan. Kyllä mullakin on muuttuva maailma :)
"En kyllä olisi tunnustanut mitään, ellen olisi huomannut hänessä ihastuksen merkkejä minuun."
Tää on niin kummallista! Mulla oli sama tilanne, kaikki merkit viittasivat siihen että nainen oli kiinnostunut. Eikä mitään, v*tut se mitään ollut kun suuttui minulle välittömästi kun lähentyä yritin. Mitä järkee on jotain merkkejä antaa, flirttiä ym koskettelua? Jos ei ole oikeaa tarkoitusta alkuunkaan.
Mun tapauksessa tää kyseinen nainen oli myös ihan tuttu, ollut jo vuosia. Hän huomasi jotenkin että olin kiinnostunut, ei miun tarvinnu hälle sitä edes esittää mitenkään. V*ttuuntuneena vaan huusi mulle rumasti "turha kuule yrittää mitään"! Olin ihan hiljaa ja ihmettelin että mitäs tuo nyt tarkoitti sitten. Oliko hänen nyt ihan pakko töykeimmällä mahdollisella tavalla tutulle miehelle asia noin esittää? Ajattelin sitten jälkeenpäi että voisinko paikata tilanteen joskus, mutta eipä ole kyseistä naista enää samoilla mestoilla näkynyt, tiedä sitten miksi.
Se vaan miun kaaliini ei mene milläkään lailla että ensin merkkejä tulee, jopa siihen malliin et kaverikin sanoo mulle "mee nyt iskeen, sehän on selvästi kiinnostunut". Joo, ja näin sitten kävi.
V*ttu, mä tajua enää mitään, en luota mihinkään "merkkeihin" koskaan jos kohtelu on aina tätä. Mitään järkeä. Ja sekin tosiaankin että nainen oli ennen ihan hyvä tuttu, mukava tyyppi. Pidin hänestä jo ennenko aloin kiinnostua. Ennää ei oo mukava, tai en tiiä ko en oo häntä nähnyt sen jälkeen, tidä sitten karttaako nyt sen takia minua.
Eli älkää koskaan luottako mihinkään v*tun "merkkeihin", ne ei tarkoita yhtään mitää, ellei jopa päinvastaista peräti sitten. Älkääkä menkö koskaan ainakaan tunnustamaan mitään!