Hyväksyvätkö jehovantodistajat lasten ruumiillisen kurituksen? minulle kertoi todistaja äiti ylpeänä että perheen pää antaa isän kädestä lapselle ja kunnolla jos tämä käyttäytyy huonosti. Kun ihmettelin vähän tuota asiaa hän vetosi että raamattu kehoittaa niin.
Kuitenkin se on lain mukaan kielletty suomessa, eli lakia rikotaan ja ollaan siitä vielä ylpeitä.
Kuitenkin se on lain mukaan kielletty suomessa, eli lakia rikotaan ja ollaan siitä vielä ylpeitä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jehovantodistajat pitävät Jehovan lakia (=Brooklynin seniilien äänestystulosta) korkeampana kuin maallista lakia. Siksi lapsia hakataan vieläkin.
Ruumiillinen kuritus on sallittu. Jt:t kurittavat lapsiaan, etteivät joudu Saatanalle alttiiksi. Kiitos Jumalan kaikki eivät ole jti:tä. Lasten pahoinpitely ja insesti kun on heille normia.
Olen itse ollut mukana joissakin Jehovan todistajien kokouksissa (en tullakseni todistajaksi, ainoastaan yleisestä kiinnostuksesta muitakin kuin omaa vakaumustani kohtaan).
Kokouksen jälkeen olen kahteen eri kertaan nähnyt, kuinka vessassa ovat todistajasisaret antaneet leikki-ikäisille lapsilleen piiskaa/tukkapöllyä, koska nämä eivät olleet jaksaneet istua kokouksessa hiljaa paikallaan. Eräs äiti sanoi piiskan antamisen syyksi lapsen ottamat juoksuaskeleet puhujalavan edessä, kun ääneen menin ihmettelemään piiskauksen syytä (olinhan ollut kokouksessa, enkä ollut kuullut ko. rangaistavan lapsen inahtavankaan ohjelman aikana).
Kerran olin kylässä Jt-perheen luona. Heillä on kolme lasta, isä on - nuoresta iästään huolimatta - vanhin. En viipynyt kauan, mutta sinä aikana kun viivyin, ehti isä antaa kaikille lapsilleen "nippauksia" (lapset tulivat itkien keittiöön, missä äidin kanssa joimme kahvia, ja sanoivat:"Isi nippasi!").
Perheen äiti totesi että tyttärelle on vaikea antaa tukkapöllyä, koska tämän hiukset olivat niin hennot että ne irtoilivat tukkuina ("nippausten" jälkeen avasin keskustelun lasten ruumiillisesta kurittamisesta). Myöhemmin - kun perheen äiti oli usein kertonut käyttäneensä itsekin lapsiaan "piiskalla", sen lisäksi että isä harrasti samaa - menin kertomaan tämän perheen tavasta kurittaa lapsiaan "raamatullisesti" sosiaalitoimiston virkailijalle omalla nimelläni, omilla kasvoillani. Mitään ei tapahtunut.
Kyseisen perheen kanssa en ole enää tekemisissä. He olivat hyvän päivän tuttuja/naapureitani entisessä asuinpiirissäni.
Ja: Jehovan todistajat, tätä en kirjoittanut panetellakseni. Ainoastaan vastatakseni avaukseen omalta kohdaltani. Tämän olen omin silmin nähnyt/kuullut, mutten enempää; en väitä kaikkien todistajien harrastavan lasten ruumiillista kurittamista.
Hei vaan
Ana, uskon kuvailemaasi tarinaan täysin.
Tässä threadissa jotkut muut ovat heittäneet noita naurettavuuksia että "lasten pahoinpitely ja INSESTI" on "yleinen tapa". Nauran näille kommenteille.
Mistähän lähtien missään uskonnossa tämä tapa on ollut "yleistä". (Kaikki, myös Jehovan todistajat on aivan yhtä syntisiä ihmisiä, varmasti sinne mahtuu (ja seulan läpi pääsee) kaiken maailman pervoja, en minä sitä halua eikä varmasti kukaan mukaan.
Aivan samoin kuin kellä tahansa saattaa olla teoriassa sarjamurhaaja tai raiskaaja naapurissa meidän siitä tietämättä, ei sekään muista naapureista, sinusta ja minusta, murhaajaa tai raiskaajaa tee!!!!
Aivan samoin kuin on typerää syyttää _katolilaisia_ tai muita uskonnon harjoittajia pedofiileiksi on syyttä JT:tä kollektiivisesti siitä. Minusta se on ERITTÄIN loukkaavaa. Toivon vain ehdottomasti, että pervot jos tekevät jotain väärin lentävät ikuisesti lukkojen taakse. Jumala armahtakoon, minä en, pedofiilin hyväksyminen seurakunnan jäsenenä on minulle hyvin vaikeaa.
MUTTA takaisin Ana sinun viestiisi, kuvailemasi fyysinen kuritus on "standard procedure" uskoisin että useimpien JT-perheiden tapauksessa.
Uskon itse että rakkaudellinen fysinen kurittaminen on ok, Raamattu antaa siihen vanhemmille oikeuden ja tämä on ollut myös hyvin normaali, YKSI siis vain yksi ja toivottavasti viimeinen käytettävä keino, lapsen oikaisutavoista kautta rantain.
Mutta kun se menee niin helposti yli....omasta kokemuksesta tiedän miten herkästi tämä fyysinen kuritus tuntuu karkaavan vanhempien käsistä ja siinä tuoksinnassa vanhempien hampaatkin nirskuvat ja suut menevät irviin ja jo pelkkä ajattelu saa minut hyvin surulliseksi.
Itseäni isäni kuritti jälkeenpäin ajatellen hyvin jopa väkivaltaisesti käyttäen nahkaremmiä ja hakkasi sillä jopa peiton läpi. :..( Mutta kun ei ajattele asiaa niin ei se ole koskaan oikeastaan palannut vainoamaan minua. (Olen vihainen näistä kerroista hyvin suuresti, mutta olen kuitenkin antanut anteeksi, viha ei auta ketään ikuisesti)
Osaltaan olen kiitollinen siitä että silloin kun siihen oli aihetta niin myös fyysistä otetta käytettiin, tarkoitan tällä nyt jotain korvasta "nipistämistä" ja kevyttä tukkapöllyä. Muita meillä käytettyjä kurituskeinoja ja ojennuskeinojaoli kieltää esim. tv:n katselu tai rajoittaa kavereiden tapaamista (siis tämä oli kun olin kouluikäinen:) tai muita harrastuksia. Eli olen sitä mieltä, että lapsia täytyy kurittaa ja ojentaa, aivan ehdottomasti. Sen tulee kuitenkin tapahtua _rakkaudessa ja rakkaudesta_, syyt ojentamiseen _tulee pyrkiä esittämään lapselle lapsen ymmärtämällä tavalla_, ja ehdottomasti tämä fyysinen kuritus on _viho_ viimeinen tapa.
Se, miten esimerkiksi kokouksissa lapsen saa istumaan nätisti niin ei siinä kyllä tukkapölly auta, parkuuhan sitä vaan enemmän. Kyse on normaalista kasvattamiskeinosta: ehdollistamisesta käyttääkseni tätä käyttäytymistieteellista termiä--> tee jotakin sopimatonta, sinua sattuu --> istu kiltisti, ei satu...Lapsien kasvattaminen on hankalaa, itse en tiedä miten ,jos Jumala suo, saan joskus omia pikkusia saan ne olemaan kiltisti, mutta eiköhän vanhemmuus silloin opeta? Itse toivon vain sydämäestäni, että en turvaudu tiedostamatta isäni käyttämiin keinoihin. Jumala siinä minua auttakoon ja antakoon itsehillintää.
Minkäköhän vuoksi olet ottanut tavaksesi kutsua minua Anaksi?
Hups, sitä sattuu kun ei oSaAA kirjoittaa...:-/ No hard feelings?
Outo käsite, minulle, tämä harkittu virhe/vahinko/sattumus. No, aina voi oppia uutta ;-)
Raamatun kurin pääajatus on "kasvatus,valmennus,opetus." Lapset tarvitsevat rajat.Raamattu yhdistää kurin eli opetuksen rakkauteen.Kuria ei saa käyttää henkisesti tai fyysisesti väärin.Ankara tai tyly kuri ilman rakkautta on vallan väärinkäyttöä.Tasapainoinen,oikein annettu kuri kertoo lapsille,että vanhemmat rakastavat heitä.Lisäksi maininta Raamatussa"kurin keppi" ei tarkoita sitä,että kepillä saa lyödä,vaan se viittaa entisaikojen paimeniin,joilla oli keppi voidakseen ohjata lampaita.Ei lyödä.Lapset saa "kuriin" myönteisyydellä, kehottamisella,ei pakottamisella.Avan kertoma tapaus oli mielestäni yliammuttua ja myöskin suhtautuminen siihen.Eli Ava voisi myös miettiä,onko tosiaan niin,ettei vanhemmat rakasta lapsiaan ja jättävätkö he lapsensa tosiaan "heitteille?" Mielestäni on edesvastuutonta mennä tekemään umpimähkään ilmoituksia,koska onko todella niin,että jos ilmoitus vaikka saisikin vastakaikua ja lapset vaikka otettaisiin huostaan,onko ilmoituksentekijä todella varma,että se oli lapsen parhaaksi?Ottaako hän siitä vastuun.Kannattaa lisäksi miettiä minkälaista pahoinpitelyä yleisesti voisi olla.Luin artikkelin todella järkyttävästä tapauksesta Englannissa.Ei Jehovan todistajista.Lapsen vanhemmat olivat huumeidenkäyttäjiä ja he säännöllisesti pahoinpitelivät lastaan.Lopuksi lapsi löytyi kuolleena.Hänestä löytyi tupakalla polttamia jälkiä toista kymmentä ja lisäksi vanhemmat olivat pakottaneet häntä seisomaan tulikuumassa vedessä.sitä ei voinut lukea itkemättä.Lasta ei oltu otettu huostaan koska sosiaaliviranomaiset olivat pelänneet vanhempia.Tässä tapauksessa huostaanotto olisi ollut todella kiireellinen.Vaikka toivookin kaikille lapsille hyvää ja tasapainoista perhe-elämää,voi siis miettiä,jospa se kuitenkin olisi USEIMMITEN siellä omien vanhempien luona.
Lapsia kuritetaan jos joku muu asia vie vanhempien ajan. Ihmettelijän esimerkissä sen vei aineidenkäyttö. Entisaikaan maalaistaloissa lapsia hakattiin ja ovenpielessä oli vitsa odottamassa. Syynä oli se että vaikka vanhemmat olivat kotona, niin työ vei heidän aikansa. Eivät vanhemmat siihen aikaan maalaistalossa tehneet muuta kuin työtä ja lasten piti tulla omillaan toimeen. Minunkin mummoni sanoi että he lukitsivat kolme pientä lasta sisään kun menivät elonleikkuuseen. Lukittu ovi toimi lasten vahtina.
Jehovantodistajillahan on uskonto tärkein ja ihminen tulee vasta sen jälkeen. Kokouksissa hiljaa istuminen on liikaa vaadittu lapsilta mutta vanhempien on pakko käydä kokouksissa. Jos vertaisi entiseen aikaan maalaistaloissa niin jehovantodistajavanhemmat lukitsisivat lapsensa kotiin kun lähtevät seuroihin.
Kumpiko on tärkeämpää? Käyttää aikaansa jonkun uskonjärjestön hyväksi vai esim. työntekoon.
anan kertomus osoittaa miksi jehovantodistajat eivät halua että ulkopuolisten kanssa seurustellaan. Ulkopuoliset näkevät asioita ja heidän suunsa ei ole pakolla ja pelottelulla suljettu vaan he kertovatkin kokemuksiaan.
Vielä on mainittava että entisaikaan ihmiset olivat tunteettomia (heidän oli pakko). Lasten kurittaminen vaatii tietynlaista tunteettomuutta. Siis lasten fyysinen ja myös psyykkinen kurittaminen. Kasvattaminen ja ohjaaminen neuvominen on aivan toinen asia. Itseasiassa se vaatii enemmän kuin ruumiillinen kurittaminen ja pelottelu.
ava
luin noita tekstejä anasta ja avasta enkä enää muistanut kumpiko se oli
"Avan kertoma tapaus oli mielestäni yliammuttua"
Oman kokemukseni mukaan hiuksista repiminen vessassa on aika yleistä kokouksissa jotta lapset olisivat hiljaa. Muutaman vuoden olen eteisvahtina ko. touhua seurannut.
Ja osaa ne Jt:tkin:
http://web.archive.org/web/20011115013408/http://www.suntimes.com/output/news/cst-nws-girl13.html
Kiitos ohjeista, neuvoista.
Kuvaamaani tilannetta melko pitkään seurattuani, harkittuani, toimin niin kuin oikeaksi katsoin. Väärin varmasti monen muunkin mielestä, kuin sinun.
Hyvää päivänjatkoa :)
en sanonut että toimintasi oli väärin,sanoin vain että vastaavissa tapauksissa on syytä miettiä,onko lapsien silti paras vanhempiensa kanssa,useimmiten on...:)
että jehovantodistajat jopa vaativat lapsille ruumiillista kuritusta. Jos pienokainen väsyy istumaan kahta tuntia paikallaan tai puhelee liian kuuluvasti hänet viedään väliajalla vessaan tai keittiöön ja tukistetaan tahi piiskataan. Toiset sisaret oikein kehuivat moisilla toimilla. Itselläni oli vilkas pikkutyttö jota sitten piti joka kokous kurittaa, kunnes eräs vanhimmistoon kuuluva viisas veli ojensi että älä ihmeessä kurita lasta vaan anna hänelle sokeria kaapista, kun olin menossa keittiöön. Siitä lähtien pidin aina lapsille varalla eväitä jota muut sisaret katsoivat karsaasti. Eräätkin vanhemmat sisaret tulivat oikein kaksistaan keskustelemaan lasteni kanssa ja kyselemään miksiköhän täällä kokouksissa oikein käydään. Lapseni vastasivat kirkkaalla lapsenäänellään että ihan sitä varten että opitaan Jehovasta. Nämä sisaret hämmästyivät lasteni vastausta ja keskustelivat siinä vielä ja sanoivat että täällä ollaan sitä varten että opitaan istumaan hiljaa. Ja sitten he totesivat toisilleen että tässä olikin tarpeeksi. Ihmettelin heidän käytöstään, mutta emme muuttaneet tapojamme. Luotan siihen että lapsilla on oikeus olla lapsia , vaikka seurakuntakokouksissa. Jeesus sanoi: antakaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estelkö heitä. Jeesus ei sanonut että piiskatkaa ne kakarat kun ovat äänessä.Tosin lapseni kyllä tiesivät että pitää olla hiljaa mutta he piirtelivät ja saivat syödä eväitä jos tuli nälkä. Ja tapanamme oli asettua ns kirjastoon tahi muuhun eriöön ettei kolme lasta olisi häirinnyt kokousta. Sekään ei ollut suotavaa. Ihan kuin Jehovantodistajat eivät lainkaan tietäisi lasten kestokykyä ja rajoitteita. Muutenkin kasvatuksesssa jatkuvasti käytettiin piiskaa. Jos lapsi temppuilee tahi väsyy käyttäytymään kuin aikuiset hänet jälkeenpäin piiskataan huonosta käytöksestä. Tahi uhataan piiskalla. Vedotaan siihen että joka vitsaa säästää se vihaa lastaan. Ja joka kurituksetta kasvaa on häpeäksi vanhemmilleen. Nykyään jo pitäisi myös Jehovantodistajissa tietää että ruumiillinen kuritus jokaisesta pikkuasiasta kasvattaa lopulta vain jyrkkää vastustusta ja kapinahenkeä. Kun lapselle selitetään asiat ajoissa hän kyllä noudattaa ohjeita siinä mitassa johon hän pystyy. Vuoden kahden ikäistä tuskin on viisasta joka kokouksessa piiskata tahi tukistaa. Mitäpä pienokainen siitä ymmärtääkään. Muuta kuin taas äiti tahi isä on vihainen.
olet oikeassa.myös minun mielestäni kapina vain lisääntyy kovalla kurilla.Myös kannattaa muistaa,että kokouksissa ei käydä kuin itsensä vuoksi ja kuri on siellä sellaista kuin on itse kotona opettanut.Ei sen pidä olla mikään auktoriteetti mitä joku sisar tai edes veli sanoi.Olen myös samaa mieltä,että lapsilla on oikeus olla lapsia.En kyllä itse ole kohdannut samaa asennetta,ettei kirjastossa istuminen tai eväät olisi suotavia.Ja kuitenkin,teki miten päin vain,itse ottaa vastuun kaikesta,ei muista kannata välittää...Ei se silti ole suotavaa kirkossakaan riehua ympäriinsä esim. hautajaisten aikana.
Siitä ajasta on jo liki 20 vuotta. Ja muutamat sisaret vaativat nuorelta äidiltä kovaa kuria jälkeläisilleen, kun myös oli viisaita vanhimmiston veljiä jotka näyttivät ymmärryksen tien. Myös oli sisaria jotka kahden kesken tulivat sanomaan ; älä vain rankaise lasta, näethän että hän ponnistelee ollakseen hiljaa ja kunnolla, mutta hän on niin pieni. ja niin tämäkin sisar kertoi kuinka kamalalta tuntui kun isä ja äiti rankaisivat vaikka hän yritti Niin Hiljaa olla, mutta kun ei vain jaksanut.Hän oli sisaria hetken jälkeen sodan.Ja hänen vanhempansa kumpikin olivat olleet JTnä. Ja tämäkin sisar oli erittäin rakkaudellinen, ja niinpä uskoin häntäkin ja jatkoin sitä, etten muuta kuin hiljaisesti ojentanut lapsiani, he kaikki rakastivat silloin Jehovaa. Nyt me olemme maailman teillä,ja poikani todistavat ateismin perään,toivon vain että he vielä löytävät ymmärryksen siihen että ilman Luojaa ei maailmaa olisi. Toki Jumalanpalvelusrauha tulee toisille suoda, mutta lasten piiskaaminen ei rakkautta edistä.