Meidän srk:ssa paastoavat aktiivi naiset kovinkin runsaasti. Miksi se ei näy minään jalostumisena noin luonteen puolesta? Piikikkäitä ovat ja tuomitsevia. Johtuuko nälästä?
Paasto ei jalostakaan? :(
muotomuhkea
8118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nälästäpä hyvinkin! Rakkauden ja hellyyden nälästä. Uskovaiset ja vanhatpiiat yleensä ovat ilkeitä ja naimisissa olevat taas ilkeilevät kyrsiintymistään arkeen.
Ai naiset vai palstallakin on ainakin yksi mielenvikainen vanha mies joka on naimisissa.Mikään ei ortodoksisuus eikä avioliitto estä tätä herran lasta sikailemasta.
Mistäköhän johtuu.Mutta tokihan vanhoille sedille pitää antaa anteeksi.
Eikö niin naisille ei tarvitse.
Ne tädit tarttee kuule mustaa kuumaa kenialaista! Sitähän mä kysyin?
Ja sinä niin kovasti haluaisit olla tuo musta suuri kenialainen.Suuri kyllä olet omassa pienessä mielikuvituksessasi.Muutapa ei sitten olekkaan.
Et pappi, et miehenä yhtään mikään ja ihmisenä sitäkin vähemmän.Mitättömyys, tyhmä ja vielä rumakin.
Paasto ja paastoaika ovat kirkon puolelta oikein hyvä palvelus, kun ihmisen pitääkin tekojaan arvioida ja saattaa sisäinen ja ulkoinen ihminen tasapainoon keskenään - siis tilaan, jossa sisäinen ihminen voi aidosti hyväksyä ulkoisen ihmisen teot. Elää hyvällä omallatunnolla siis. Esimerkki: muistelen Heinävedelle muuttaneen Antti Reinin sanoneen, että hän ei elä niinkuin ajattelee - ja tämän takia hän on tehnyt elämänsä suuntaan vaikuttaneen ratkaisun. Paastosta ei tuossa tosin puhuttu mitäään, mutta sisäisen ja ulkoisen elämän tasapainottamisesta kyllä
Jossain on menty vikaan, jos ihminen paastoaa vain tavan vuoksi, eikä sen takia, että hänellä olisi jokin voitettava asia, jonka puolesta rukoilla ja paastota. Luulisin, että tavan vuoksi paastoaminen ei tuota mitään erityisemmän hyvää tulosta. Pahimmassa tapauksessa tuloksena saattaa vain olla ihminen, joka tarkkailee toisen ihmisen ulkoista käyttäytymistä välittäen vähät oman sisäisen maailmansa tilasta.
Millaisia olisivat mielekkäät paastoteemat - sisällöllisesti, asiallisesti? Itsekukin voi saada tämän selville tarkkailemalla itse itseään ja elämäänsä - hiljaisesti. Tätähän voi paastoaikana hyvinkin harjoittaa - ja kriisin sattuessa ilman paastoaikaakin. Paastoaikana harjoitettu paasto parhaimmillaan varmaan johtaa siihen, että mitään kammotuskriisiä ei enää koskaan tule.
Tällaisen paaston kertaalleen pidettyään ei ihminen ole entisensä - en ainakaan minä ollut. Valmis en ole vieläkään.
Kaikki erämaasedät ja tädit korostavat, että ensimmäinen asia, joka pitää hallita kilvoittelutiellä on vatsa. Jos tämä ei onnistu, ei onnistu muukaan.
Kun lueskelen vaikkapa Analogia tai muita ortodoksisia lehtiä, näen jatkuvasti kuvia noin 200 kg painavista "uskovaisista". Mieluummin toki kiltti ja lihava kuin laiha ja ilkeä, mutta en voi olla ihmettelemättä. Paasto ei näy grammankaan laihtumisena, henkisen puolen kehittymistä onkin sitten vaikeampi todentaa, mutta voiko sitäkään olla ilman laihtumista - jos siis uskotaan mitä erämaassa opetettiin?
Voisiko tuo johtua aineenvaihdunnasta ja siitä, että keho pitää paastoa häiriötilana ja tankkaa vastaisen varalle ylen määrin pahan päivän varaa. Laihdutusopeissa on jotain viitteitä siitä, että äkkilaihduttaminen ei ole painonhallinnan kannalta eduksi, mutta eihän paasto hengellisesti tulkittuna laihdutuskuuri olekaan. Tämän mukaan lihominen olisi joillakin siihen taipuvilla eräänlainen ei-toivottava aineenvaihdunnallinen, tahdosta riippumaton lieveilmiö. Eikös sokeritautikin ole aineenvaihdunnan häiriö - sellainen, jossa kaikki mitä syöt, muuttuu läskiksi.
http://kuntoplus.fi/ravinto/painonhallinta/tehoa-aineenvaihduntaan-ravinnolla
Löysin tuollaisen linkin, joka mahdollisesti tukee esittämääni teoriaa. Paastoaikojahan on tämän tästä, joten aggressiivinen tyyppi voi tärvätä terveytensä muutamassa vuodessa.
Toisaalta voi ajatella niinkin, että se mikä on aina mielessä on aina myös suussa. Eli on ruoka suussa aina, kun ajattelee paastoavansa. Ja sehän muuttuu läskiksi, jos ei liiku.
Kaiholla muistelen Kreikan aikojani... Siellä srk:t ja etenkin papisto laihtui paastoaikoina ihan silmissä vaikka syömättömyydellä ei kehuttu. Vaikka tuskinpa sielläkään näin oli kaikkialla. Hillitön mässäily ja ihran kerryttäminen (mitä monet ortodoksit tosiaan kuvista päätellen tekee) yhdistyy mun mielessä henkiseen pahoinvointiin ja lohtusyömiseen. Sellaisen ihmisen pitäisi ensin itse hakea keskusteluapua eikä neuvoa muita.