Onkos täällä paljon siviilipalvelusmiehiä, jotka lähtivät tai lähtevät sivariin ilman minkäänlaisia vakaumuksia tai eettisiä syitä eli ihan vain sen takia, että armeija ei kiinnosta tuon taivaallista tai sen takia, että sivarissa on mahd.mukavempaa? Itse kuulun niihin, jotka menivät sivariin ihan vain sen takia, että armeijassa olo ei kiinnostanut tippaakaan. En ole uskonnollinen, ei ole mitään erikoisia eettisiä syitä, en ole sodan vastustaja (en tosin ihannoikkaan) tai aseiden vastustaja, en hihhuli jne.
Täytyy myöntää, että olen aivan helvetin ylpeä siitä, että menin sivarin ilman minkäänlaisia syitä, kun tietää, että eritoten tällainen menettely kyrsii mahdolllisimman paljon näitä Suomen rakkaita armeijan käyneitä isänmaan toivoja!
Niinno, yhtä asiaa vastustan eli Suomen asevelvollisuutta. Ensinnäkin en hyväksy orjapalvelua ja toiseksi Suomen armeija ja asevelvollisuus ovat niin pahasti vanhentuneita, että niillä ei enään voiteta yhtään sotaa suurvaltaa vastaan.
Täytyy myöntää, että olen aivan helvetin ylpeä siitä, että menin sivarin ilman minkäänlaisia syitä, kun tietää, että eritoten tällainen menettely kyrsii mahdolllisimman paljon näitä Suomen rakkaita armeijan käyneitä isänmaan toivoja!
Niinno, yhtä asiaa vastustan eli Suomen asevelvollisuutta. Ensinnäkin en hyväksy orjapalvelua ja toiseksi Suomen armeija ja asevelvollisuus ovat niin pahasti vanhentuneita, että niillä ei enään voiteta yhtään sotaa suurvaltaa vastaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Totaalina olo oli mukavaa.
En mennyt avovankilaankaan, koska siellä olisi pitänyt tehdä töitä.
Nyt teen töitä vapaana miehenä. Inhoan sydämeni pohjasta asevelvollisuutta.
Arvostan ratkaisuasi vielä enemmän kuin sivaria, täytyy myöntää, että en kehdannut läheisteni takia linnaan astua.
Taisi olla Einstein, joka viisaasti aikoinaan totesi, että ei tarvita kuin pari prosenttai totaaleja, niin koko asevelvollisuusysteemi kaatuisi.
Saahan sitä mennä sivariin ilman mitään syytä. Kyllähän varmaan monet menee armeijaankin ilman mitään erityisempää syytä. Suomessa voi valita sivarin, eikä siinä oo mitään häpeämistä eikä tarvii selitellä kellekään yhtikäs mitään.
Jos kaikki reserviläiset rupeis vaikka nyt Nato-pelleilyn takia reservin kieltäytyjiksi ni eiköhän tämä asevelvolllisuusarmeija loppuis siihen.
Olet oikeassa. En vihaa armeijaa tai sen käyneitä enkä ole millään tavoin sinänsä armeijaa vastaan. Ainoastaan vastustan tätä asevelvollisuutta ja armeijassa olevia naurettavuuksia. Toinen, minkä takia valitsin sivarin on tämä sivareiden vastainen ilmapiiri. On oikeastaan nautinnollista, kun näkee, miten joillakin armeijan käyneillä oikein savu tupruaa silmistä ja korvista kaltaiseni "laiskurin" takia. Ei voi ottaa vakasti näitä syytöksiä vapaamatkustelusta, laiskuruudesta ja tätä homottelua.
Kyllä nyt kun on vähän enemmän elämää nähnyt (42½ vuotta), alkaa armeija tuntumaan ihmeen ihanalta muistoissa. Aikakohan kullanne muistot?
Kyllä voittaa mennen tullen eronneen ja karanneen miehen arkielämän. Saa kolme lämmintä ateriaa päivässä, puhtaat vaatteet ja liinavaatteet. Elämässä on tarkoitus ja nousujohteista tekemistä. Ympärillä on reiluja hessuja.
Tämä on se syy, miksi monet miehet ostavat marssilevyjä alennusmyynnistä.
"Ympärillä on reiluja hessuja". On täysin tuurista kiinni millaiseen porukkaan joutuu. Esim. aamukampa.netissä on ketjuja pennalismista (vertaissorto). Simputusta armeijassa ei ole. Luulen että Lapinjärven koulutuskeskuksessakin huonolla tuurilla voi joutua pennalismin kohteeksi.
"Suomessa voi valita sivarin, eikä siinä oo mitään häpeämistä"
Ja miten niin ei ole muka mitään häpeämistä!!??!!
No kyllähän siinä ottaa loppuiäksi polttomerkityn luuserin leiman otsaansa. Se on saletti
"Saahan sitä mennä sivariin ilman mitään syytä."
No et näytä tietävän mistää n mitään:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071446
"Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa (1438/2007) säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa säädetään."
Kannattaisi ottaa asioista selvää ennen kuin munaa itseään julkisesti
Hmm..
Eipä tuo minusta kovin poikkeuksellista nyt ole. :)
Heitän nyt ihan hatusta seuraavan: Veikkaanpa nimittäin, että sivariin menee noin puolet siksi koska vastustaa inttiä moraalin tai vakaumuksen vuoksi ja puolet koska no haluaa päästä vähemmällä vaivalla.
Itse menin inttiin ihan vaan sen vuoksi, koska halusin päästä hommasta mahdollisimman nopeasti eroon (6kk). Näin jälkikäteen kun miettii niin olisi tuo vuosi sivarissa ollut varmaan hyödyllisempi (olisi kerännyt puhdasta työkokemusta vrt dorkaan metsässä sykkimiseen RK kourassa). Itse en sinäällään vastusta armeija, olen vaan sitä mieltä, että sen homman hoitaisivat tehokkaammin ne jotka siihen ovat motivoituneet.
Intti oli jännä kokemus omalla tavallaan, mutta ei se intissä olo lopulta kauhean kivaa ollut. Olen aika boheemi luonne ja sellainen pohdiskelija, niin ei tuo hierarkiseen ja jäykkään sotilasorganisaatioon asettuminen oli kyllä tuskallista. Toinen vähän jäätävä puoli intissä on todella se, että siellä on se koko ikäluokka. Siellä törmää aika junttiin sakkiin...
Kirjastossa olisi ollut varmaan ihan viihtyisää viettää vuosi puuhastellen kaikenlaista ja välillä työn ohessa tentteihin lueskellen jne. Illaksikin olisi päässyt omien harrastusten pariin. Rispektiä siis että olet oman tien kulkija.
Hyvä kirjoitus sinulta.
Mielestäni tuo intin käyminen sillä kannalla, että se ei kiinnosta, mutta haluaa nopeasti pois ei oikeastaan eroa millään tapaa siviilipalvelukseen menevästä, joka haluaa päästää muuten helpommalla. Helppous tosin rankaistaan pitkällä palveluksella. Älä ymmärrä väärin, en tietenkään vähättele sinua enkä ratkaisuasi vaan toin esille sen asian, että onko lopulta "laiskuri"sivarilla tai "laiskuri"varusmiehellä juurikaan eroa?
Olen samoilla linjoilla kanssasi sivariin menijöistä. Veikkaan vahvasti ainakin puolen ellei jopa enemmänkin,niin menee sivariin sen mahdollisen helppouden takia. Osa ei tosin kehtaa tätä myöntää ääneen, niin verhoutuu sitten joidenkin aatteiden tai muiden kauniiden ajatusten taakse. Itse olen ihan suoraan sanonut syyksi, että armeija ei huvittanut eikä ollut mitään motivaatiota sitä kohtaan, niin siksi sivari, no ei se sivarikaan nyt niin kauheasti motivoinut, mutta kun pakko on jokin kolmestavaihtoehdosta valita. Kuten aloituksessa kirjoitin, niin mitään muita kunnon syitä kuin asevelvollisuuden ja armeijan harrastamien naurettavuuksian vastustaminen minulla ei ole. Olen ateisti ilman mitään eettisiä syitä, olen kiinnostunut aseista, aseteknologiasta ja sotahistoriasta jne. Eli olen ns. "laiskuri"sivari valintani syiden takia:)
Armeija on tärkeä laitos, jossa löytyy myös kiinnostavia kokeiltavia asioita, kuten esim. rynnäkkökiväärillä ampuminen. :)
Kunnioitan tietysti sivareita, jotka ovat siellä aatteidensa takia, mutta en niitä, jotka eivät kehtaa myöntää olevansa siellä vain sen takia, että voi olla kuten siviilissä ja verhoutuvat sitten mitä hienompien aatteiden taakse.
Fakta: Sivari on taloudellisesti kannattavampaa kuin intissä oleminen.
Sivari on lyhyempi, kuin intti.
Mukavuussivareilla on läskimaha ja äidin herkkujen turvottama olemus. Eivät voi armeijaa käydä, kun pitää liikkua ja ei voi pelaa pleikkarii.
Muistan kun lapinjärvellä oli sivaria käymässä 2-metrinen portsarina toimiva jätkä joka vaan vittuuntui intin perseilyyn ja jahkailuun jossain asiassa.. Eipä tainnu sillä mitään vakaumuksia ola
Työnantajat ovat jo kauan sitten tienneet että sivarin suorittaneet voidaan jakaa kolmeen suunnilleen samankokoiseen ryhmään:
1. Osa on aika lailla normaaleja kavereita ja selviytyvät koulutustaan vastaavista tehtävistä ja osa jopa loistavasti.
2. Tämä osa on työelämän kannalta siinä ja siinä kannattaako rekrytoida. He ovat pitkälti aloitekyvyttömiä ja työelämässä täysin perässä vedettäviä ja hommat stoppaa juuri siinä kohtaa kun työnjohtaja Murikka poistuu paikalta. Nykyisinä aikoina tämä ryhmä todennäköisesti tippuu tukien varaan roikkumaan ja korkeasuhdanteen vallitessa aina silloin tällöin joku onnistuu työllistymään mutta tyypillisesti ainoastaan lyhytaikaisesti.
3. Varsin suuri osa, lähes 40% on työelämän kannalta toivottomia tapauksia. Tässä ryhmässä on runsaasti sekakäyttäjiä ja myös mentaalisesti ongelmaisia. Työyhteisöissä toimiminen ei kerta kaikkiaan onnistu.
Vieläkö joku ihmettelee miksi sivaritausta on hitonmoinen riippakivi ansioluettelossa? (poikkeuksia toki löytyy mutta se ei muuta suurta kuvaa)
On myös sellaisia ihmisiä jotka on OMAN EDUN TAKIA huijanneet vapautuksen.
Painotan sanaa HUIJANNUT
Eli ekaksi oltu menossa inttiin "kybällä", ja saatu A-luokitus ja jopa määrätty astumaan palvelukseen tiettynä päivänä.
ja sitten sen JÄLKEEN haettu jostain yksityiseltä psykiatrilta lausunto, ja saatu C-luokitus jollain F60 syyllä, luulisi kokeneiden psykiatrien tietävän ettei "hulluksi" tulla mitään 6 kuukaudessa, tai näkeekö ne noita edellisiä päätöksiä edes?
Itse tiedän muutaman jotka on tuon tehnyt, ja syynä on ollut se että on ollut tietoon "unelmatyöpaikka" ja ei ole turhaan haettu lykkäystä palvelukseen tai keinoteltu.
Miksi siis armeijakin nielee noi "c suositukset" mukisematta, luulis että sieltä voitaisi kysyä tyyliin "mites on mahdolissta, 6kk sit olit aivan terve, ja nyt täys hullu?"
Minulla oli hullun paperit yleistyneen ahdistuneisuushäiriön takia. Hieman ennen kutsuntoja ja niiden aikana olin kuitenkin jo varsin terve mielestäni, tosin minulla oli epäilyksiä sen hetkisen tilan kestämisen suhteen. Armeija vaikutti haasteellisemmalta vaihtoehdolta siinä mielessä(en ole koskaan kyennet oikein sulautumaan joukkoon, joka käsittääkseni muodostuu armeijassa aika vahvahsikin), eli se saattaisi tuoda vanhat ongelmat takaisin(totta puhuen niitä on taas ilmaantunut, vaikkakin onneksi vain vähän) joten valitsin hieman helpommalta tuntuvan vaihtoehdon, vaikka sekin toki haasteita tarjoaa. En todellakaan koe itseäni niin sairaaksi tai että tulisin niin sairaaksi, etten kykenisi tekemään mitään. Vapautus olisi tuntunut jotenkin häpeälliseltä ja minulle kuulumattomalta, kun monet muut ovat pahemmassa jamassa.
Sinällään olisi ollut ehkä helpompaa sanoa kutsunnoissa olevansa sairas ja saada sitten myöhemmin vapautus, mutta minulla on periaatteeni.
"Työnantajat ovat jo kauan sitten tienneet että sivarin suorittaneet voidaan jakaa kolmeen suunnilleen samankokoiseen ryhmään"
:"Vieläkö joku ihmettelee miksi sivaritausta on hitonmoinen riippakivi ansioluettelossa?"
Mikä riippakivi se on. Eihän asevelvollisuus sanaa saa nykyään edes mainita työhaastattelussa.
nii
Ei kai Suomen reserviläisarmeija mitään sotia voita, mutta ilman sitä me oltais venäläisiä.
ja...
onhan se ihan hienoa, että on sivareita, jokka vapaaehtoisesti vuoden ajan vaihtavat veteraanien vaippoja pelkästä velvollisuudesta ja rakkaudesta isänmaataan kohtaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanpuolustusvelvollisuus
.
Maanpuolustusvelvoite kurjistaa huoltosuhdetta. Työtä tekevä väestö elättää tarpeettomasti terveitä nuoria miehiä ja pitää verorahoin heidät poissa työelämästä 6- 12 kk. Haluan kuulla vastaväitteen tähän asiaan, antaa tulla!
Isänmaallinen teko noin ihan valtiontaloudenkin kannalta olisi jättää kyseinen kulunut paskavelvoite käymättä.
Varusmies: Kuset Suomen valtion aamumuroihin noudattamalla tätä velvoitetta.
Suomen puolustusvoimat on sitäpaitsi hivutettu Natoon, varusmiehet palvelevat Yhdysvaltoja, panevat henkensä alttiiksi "kriisinhallintatehtävissä" tupakka-askin hinnalla.
Parasta vain hankkia vapautus ja jatkaa työelämässä.
Joo kyllä itsellänikin mukavuussyyt ovat aika suuressa osassa, en näe armeijalla olevan yhtään mitään virkaa nykypäivänä kun ainut edes teoriassa realistinen uhka on Venäjä jolle Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä sanoivat typerät armeijamyönteiset lampaat sitten ihan mitä tahansa, ja siksi valitsenkin mukavamman vaihtoehdon joka on sivari.
Lisäksi minulla on jonkinlaista ahdistusta/masennusta/ehkä sosiaalisten tilanteiden pelkoa. En ole kyllä kenellekään viitsinyt tästä puhua kun arki kuitenkin ylimääräistä stressiä lukuunottamatta pääosin sujuu ongelmitta, en tiedä sitten voisiko näillä saada jopa C paperitkin mutta en tiedä miten ne sitten työnussa vaikuttaisivat.
Heh, sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään tauti. Se on vain lihavuudestasi ja rumuudestasi johtuvaa ahdistusta. Yritä irrottaa hampaasi siitä äidin tissistä niin ehkä helpottaa.
Heh, en sattumoisin ole lihava enkä ruma ja mikä parasta en myöskään ole aivoton idiootti joka uskoisi että armeijalla ylipäätään on mitään virkaa. Kaltaisiasi auktoriteettiä seuraavia lampaita meni ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa miljoonia ympäri Eurooppa, värväydy sinä vaikka rauhanturvaajaksi niin jos hyvä tuuri käy saat kuulan kalloon ja maailma pääsee eroon taas yhdestä idiootista.
Mutta okei, jos myönnetään tosiasiat niin hyvin lievä sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus eivät ole minulle suinkaan syitä jotka varsinaisesti armeijan käymistä estäisivät. Tosiasiassa en mene armeijaan ihan kaltaisiesi jälkeenjääneiden idioottien vuoksi. Tunnen olevani sivistynyt eurooppalainen enkä juntti suomalainen joka kuvittelee Suomen armeijalla olevan jotain aitoa merkitystä nykypäivänä. Tosiasia on se että Venäjä saisi hetkessä tämän maan vallattua jos haluaisi. Jo ihan periaatteesta vastustan kaikenlaista järjettömyyttä ja kuljen aina toista reittiä kuin suurinosa suomijunteista tekee.