Taas on nähty miten mielisairaat köyhät kohtelevat lapsia. Laulajaksi itseään luullut juoppo ja työtön sekopäinen laski pilleristi tappoivat lapsen. Makailivat läävässään ja nostivat avustuksia sekakäyttöönsä varten, jotta voivat kiduttaa lasta.
Kansa maksoi työttömyys- ja sossukorvauksilla mielipuolten pummien kidutussessiot.
Korvaukset poikki, niin ei jää aikaa lasten kiduttamiseen.
Kansa maksoi työttömyys- ja sossukorvauksilla mielipuolten pummien kidutussessiot.
Korvaukset poikki, niin ei jää aikaa lasten kiduttamiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule, kyllä niitä lastenmurhia ehkä sittenkin enemmän tehdään todella varakkaissa perheissä jos olet vähänkin seurannut asioita joista kirjoitat.
Tyyppillinen lastenmurhaaja on:
Ei ole alkoholitaustaa.
Ei ole työtön, vaan yleensä toimii hyvässä virassa.
Ei ole entistä rikostaustaa.
Yleensä hyvin toimeentuleva, oikea malliperhe, kuten sanottiin ehkä viimeisemmästä perheestä, sio velaton tila maalla. lapsilla kaikkea mitä toivoa voi. Rouva virassa ja kunnanvaltuutettu. Entäs toinen perhesurma, helsingin kalleimmalla asuinalueella.
Ei lapsen onnellisuuteen todellakaa neliöt ja varallisuus vaikuta. Moni yh kasvattaa vaatimattomissa oloissa terveet, menetyvät lapset. Vertaa esim äidin kanssa kasavaneet Sari Essayjah ja Tarja Halonen!
Kun oli köyhien pentu niin kiusattiin, oli huonot vaatteet, talvella paleli ja oli nälkä. Tuossa pahimmat jutut.
Koulun jälkeen oli aina nälkä. Yleensä jääkaapissa oli vain valo, ja kaapista ei saanut ottaa jos siellä jotain oli, iltapäivällä viiden aikaan saatiin yleensä jotain perunakeittoa mutta liian vähän ja nälkä jäi. Monesti mentiin nälkäisinä nukkumaan, terkkari huomautti anemiasta ja ksäki syödä mutta syytönhän lapsi siihen on jos ei kotona ole ruokaa. Opin varastamaan 10-vuotiaana, jatkoin monta vuotta. Vein aikuisten taskuista pikkurahaa, keräsin niitä ja ostin meille kotiin ruokia: leipää, margariinia, lenkkimakkaraa ja perunoita. En jäänyt kiinni mutta siitä jäi tapa. Lopettaminen tapahtui pikku hiljaa, nyt se on jo jäänyt pois.
Huonot vaatteet, palelu ja kiusaaminen liittyi yhteen. Lapasia ja kaulaliinoja pöllin vahtimestarin löytötavaralaatikosta. Vaatteita tuli pöllittyä myös jonkin verran myös kaupasta yläasteella kun ne oli siinä iässä tosi tärkeitä. Kiusaaminen jätti arvet pitkäksi aikaa, vieläkin sattuu herkästi jos vähänkin syrjitään.
Meidän kotielämä oli niin kamalaa että se kehitti myös jonkinlaisen mielen suojan, mielikuvitusmaailman. En siihen itse uskonut, vaan tiesin kyllä että valehtelin kun kerroin kotioloista. Kesti pitkään ja piti vaihtaa paikkakuntaa että uskalsi olla oma itsensä. Opintotuki mahdollisti muuttamisen ja köyhyydestä eroon pääsyn.
Heikot eväät tuli kotoa siis mukaan, mutta näillä mennään. Elämä olisi varmasti ollut paljon helpompaa, jos olisi jo lapsena saanut kunnon sijoituskodin. Monet ei saa lapsia, vaikka haluaisivat ja pystyisivät niistä huolehtimaan.
samat koettu kuin "köyhien pentu" paitsi että vanhemapani olivat kovasti uskovia ja meille oli teroitettu ettei varastaa saa, joten eipä tullut varasteltua edes köyhyydessä. Sentään vaatteita jotain oli , ja kengätkin kerran vuoteen saatiin.
Mielikuvitusmaailmassa elettiin myös, vähän niin kuin moni täällä köyhyys-palstalla näyttää tekevän.Meitä asui 55 neliön mökissä kuusihenkinen perhe. kotoa joutui lähtemään niin pian kuin pystyi. Enkä ole katunut. Hyvin olen pärjännyt, ja kouluttautunutkin myöhemmin elämässäni aikuisena.
samaa olen ajatellut että kuinka paljon erilainen olisin ihmisenä jos olisin saanut kasvaa oikeassa perheessä, tuon välinpitämättömyyden ja köyhyyden sijaan. ei vanhemmat tosiaan kaikilta osin olleet soveltuvia kasvattamaan.
Nykyperheillä on paremmin, on avustusluukkuja,ja heidät eleätetään hyvin koteihinsa. silti huonommin menee, tappavat toisiaan , ja myös lapset syrjäytyy, eläkkeelle jo ennen aikuisikää!
nm. vielä työelämässä.
Et itsekää edusta parasta vanheiuden muotoa meille jättiläis vauvoille potkut ja töttömyys palstalla