On nää hauskoja nää veikot, joilla maailmaanlaajuinen, globaali (Tavja Halosen lempihokema muuten) näky evankelioimisesta. Siihen tarvitaan tottakai isot areenat, paaaljon ihmisiä, menoa ja meininkiä, suuria sanoja kovaan ääneen. Mutta, mutta eihän siinä mitään, jos on näky ja kutsu, mutta minkä ihmeen takia näillä veikoilla on aina se sama laulu "Tarvitsemme rukoustasi ja tarvitsemme taloudellista tukeasi".
Minä en tarvitse kenenkään taloudellista tukea siihen, että rukoilen ihmisten puolesta tai kerron heille Jumalasta, jos he haluavat kuulla. En tarvitse myöskään kutsumukseni toteuttamiseen sentin senttiä keneltäkään.
Missähän ne luuraavat todellisen kutsun Jumalalta saaneet, joille rahankeruu on toissijainen asia ja jotka osaavat etsiä yksilön ihmismassojen palvonnan sijasta?
Minä en tarvitse kenenkään taloudellista tukea siihen, että rukoilen ihmisten puolesta tai kerron heille Jumalasta, jos he haluavat kuulla. En tarvitse myöskään kutsumukseni toteuttamiseen sentin senttiä keneltäkään.
Missähän ne luuraavat todellisen kutsun Jumalalta saaneet, joille rahankeruu on toissijainen asia ja jotka osaavat etsiä yksilön ihmismassojen palvonnan sijasta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sekin muuten herättää suurta epäilystä, hälytyskellot alkavat samantien soimaan, kun joku vaahtoaa kutsumuksestaan alinomaa, tuo sitä esille jatkuvasti, vaatii toisilta ihmisiltä kutsumuksensa vahvistamista jne. Mitä siihen muiden ihmisten suosionosoituksia tarvitaan, senkun vaan menee ja tekee ja on tyytyväinen, kun on saanut toteuttaa itseään ja ns.kutsumustaan. Joskus vaikuttaa siltä, että hengellisissä ympyröissä hääräävät varsinaiset narsistit tai ainakin vahvoja narsistisen ihmisen piirteitä omaavat hlöt, joille se "minun kutsumukseni toteuttaminen" ajaa ohi kaiken muun.
valitettavan totta. Lisäksi on sitten skitsofreniasta pahasti kärsivät jotka kokevat olevansa profeettoja tai jotka saavat tiedon sanoja ja joita tällaisina pidetään.
Nämä kaksi; narsistit ja skitsofreenikot tuntevat olevansa täysin terveitä noudattaessaan kutsumustaan. Toinen johtajana/opettajana tms. ja toinen profeettana tai vastaavana.
Seurakunnalle ja kuulijoille jää sitten vastuu ymmärtää mikä on peräisin ihmislihasta ja missä vaikuttaa Jumala.
Asiaa, jees!
" rahako se ratkaisee"
Tottakai raha ratkaisee.
Ajattele, lähdet " kutsumuksesi " maahan , se maksaa olla siellä, Ja onhan se mukavampaa olla kun tilillä on valuuttaa.
Saa rauhassa tutustua oloihin, saa tutustua mihin haluaa.
Itse olen sitä mieltä että ns. kannatettu lähetystyö pitäisi lopettaa, sillä meillä on täällä jo ihan tarpeeksi lähetystekemistä.
>>>Itse olen sitä mieltä että ns. kannatettu lähetystyö pitäisi lopettaa, sillä meillä on täällä jo ihan tarpeeksi lähetystekemistä>>>
Totta. Me ollaan vaivuttu uuspakanuuteen ja epäjumalan palvontaan. Mammonasta on tullut monelle uskovalle epäjumala.
Tämä aihe on puhuttanut minua myös viime päivinä. Olen herännyt maallisesta elämästäni rukoilemaan, lukemaan raamattua ja katsomaan paljon hengellisiä ohjelmia. Jumalankaipuu on suuri, mutta usein nämä uskovat saavat minut suutahtamaan koko touhuun. Käyn harvoin seurakunnassa, en ole vielä löytänyt seurakuntaa, joka tuntuisi minulle sopivalta. Uskovat ovat unohtaneet mielestäni tärkeimmän tehtävänsä: lähetyskäskyn noudattamisen. En ymmärrä miksi samoista asioista pitää paasata seurakunnassa 80-vuotiaille- joka- viikko-kirkonpenkissä -istuville- vanhuksille,
Eikö Suomessa pala todellinen Pyhän Hengen tuli, uskovat menisivät kaduille julistamaan sanomaa ja todella etsimään ihmisiä, jotka kaipaavat kuulla Jumalan sanaa. Lopunaika on lähellä, minkä huomaa myös uskovaisten elämäntyylin muuttumisesta, ihmiset kilpailevat keskenään ja palvovat epäjumalia. Nautitaan omasta taivaspaikan saannista, ja samalla nauretaan syntisille ihmisille, jotka eivät ehkäpä ole koskaan saaneet kuulla Jumalasta.
Täytyy ensi viikolla mennä tutustumaan paikallisiin seurakuntiin onko täällä meiniki erilaista. En kai minäkään ole sen parempi ihminen, ja vasta uskontieni alkutekijöissä, mutta oli pakko avautua :)
Ja vielä mitä en ymmärrä, monessa paikassa uskovat valittavat sairauksistaan, miten joutuu popsimaan tuota ja tuota lääkettä, eikä ole mitään toivoa paranemisesta. Raamatussa sanotaan, että kun anotte niin teille annetaan, ja kun kuitenkin jokaisen uskovan tulisi tietää parantavan Jumalan voima, niin miksi ihmeessä näistä asioista valitetaan ja popsitaan niitä lääkkeitä, eikä luoteta siihen, että Jumala parantaa? Kun rukoilee, jättää huolensa Jumalan käsiin JA USKOO siihen, että minä paranen, jos näin on tarkoitus, niin silloin asia menee näin eikä tarvitse turhia valitella. Onko ihmisen usko sitten todella niin vähäistä, vaikka väittää uskova olevansa. Tätäkin olen ihmetellyt jo lapsuudesta asti. Antakaa joku vastaus :)
Jos sairauksista paranemisesta tehdään joku itsetarkoitus uskovan/uskovien elämässä, niin pieleen mennään. Yhteys Jumalaan on Häneen uskovalla aina olemassa, rukoilla ja anoa voi vaikka mitä, terveyttäkin. Jumalan käsissä on kuitenkin aika, jota jollekin Jumala antaa enemmän toiselle vähemmän - on aika syntyä ja aika kuolla.
Mielestäni Jeesuksen, lihaksi tulleen Jumalan Sanan maanpäälliset teot sairauden parantamisesta/kuolleiden herättämisestä olivat osin esimerkki siitä, että Jumalalla on valta kaiken yli sairauden ja kuoleman tässä ajassa, mutta ennenkaikkea tuonopuoleisessa. Hänen valtansa herättää kuolleita tässä ajassa ja herättää kuolleet takaisin tullessaan on totta. Jumalalla valta vapauttaa ihmiset täydellisesti esim. sairauksien ikeistä iankaikkisuudessa on täydellinen. Minä hlökohtaisesti näen tämän rukoilemalla terveeksi tekemisen esimerkkinä Jumalan vallasta kaikkeen enkä odotakaan, että kaikki sairaan tässä ajassa parantuisivat.
Mm. helluntaiseurakunnissa tästä kutsumusasiasta on tehty jotenkin "tarua ihmeellisempää", suoraan sanottuna on sekoitettu realistinen ajattelutapa johonkin ihmeellistäkin ihmeellisempään.
Totta on, Jumala näkee meidät jo "idullaan", tuntee meidät ja tietää mitä meistä tulee. Totta on, Jumala on Ihmeellinen neuvonantaja, se joka Häneen uskoo ja Häneltä apua pyytää, on viisas.
Useimmiten kuitenkin tuntuu unohtuvan se, että Jumalan kutsumus voi olla todella arkipäiväistä. Vanhemmat on kutsuttu huolehtimaan lapsistaan, aikuiset lapset on kutsuttu huolehtimaan vanhuksistaan, työntekijä on kutsuttu tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla, naapuri on kutsuttu olemaan oikeudenmukainen naapuri jne. Mitä, mitä??? Sehän on ihan tavallista arkielämää, tylsääkin tylsempää sellaista joskus - niin on. Joskus vain tuntuu, että ihmiset eivät osaa huolehtia hyvin edes arkipäiväisistä kutsumuksistaankaan, saati sitten jostain "maailmoja syleilevästä" kutsumuksesta.
Se on jo mennyt lähetysturismiksi. Onhan se mahtavaa matkailla kun seurakunta kustantaa.
Uuskarismaattisissa seurakunnissa tämä ilmiö ainakin tuntui varsin väkevältä. Lennetään ulkomaille saarnaamaan apostolisessa voitelussa/tuodaan voitelua Suomeen.
työmiehen tunnistaa hänen töistään. nykyään nämä fidan agentit reissaavat valtion fyrkalla poraamassa kaivoja.