Isäni on ollut helluntailainen pari vuotta. Itse olen suomen valtauskon kirjoihin kuuluva, mutten harrasta/ harjoita mitään uskonkuntaa.
Tahtoisin tietää oleellisimmista säännöistä ja tavoista helluntailaisten keskuudessa.
Tahtoisin tietää oleellisimmista säännöistä ja tavoista helluntailaisten keskuudessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vähän rajata tota kyssäriä.
Voisit pahimmillaan saada raamatun linkin vastaukseksi ja kommentin, että luepa sieltä hellari-ohjeet.
Yleisimmät ohjeet:
Karta ääri-ilmiöitä
Mieluummin ei alkoholia
ei savukkeita ja muita huumeita
ei yleisiä ravintolariemuja
käy väh kerran viikossa jumalanpalveluksissa
elä siveellisesti
.........
Vähän oli kielto ja käskyvoittoinen tuo lista, mutta matkalla vapauteen on moni silti menossa.
Kysymykseni kieltämättä on vähän laaja. Vastauksestasi saa jo 'leudomman' käsityksen kuin joistakin linkkiartikkeleista joita luin. Itseäni kun vähän puistattaa juuri kaikki ääri-ilmiöt.
Ovatko seurakunnat hyvin voimakkaita ja tiiviitä yhteisöjä? Mitä jos sieltä haluaa jostakin syystä joskus pois?
Onko yleistä, että seurakuntalaisen muu lähipiiri/ tai perhe ei kuulu helluntailaisiin?
olen ainoa suvustani helluntailainen. Ei helluntailaisuus ole enää ääri-ilmiö. Tietenkin jokin pieni kyläseurakunta voi olla vieläkin, mutta isommat seurakunnat ovat jo aika vapaita ja elävät lähellä tämän päivän ihmistä. Seurakunta ei rajoita ihmistä mitenkään. Seurakunnasta pääsee pois helposti joa haluaa. Kaikki on vapaaehtoista! Käyppä itse tutustumassa!
Kiitosta kommenteista.
Olen itseasiassa ollut kerran mukana jumalanpalveluksessa (vai onko jokin eri nimi), mutta eipä siitä mitään ihmeellistä mielikuvaa jäänyt. ...eläväisemmältä näytti kuin tottumani tilaisuudet.
Koitan heittää epäluulot nurkkaan.
Minä olen myös ainoa perheestäni ja suvustani, joka kuulun helluntaiseurakuntaan. Kun liityin sinne, mieheni suuttui minulle, mutta kyllä hän jossain vaiheessa tottui siihen. Sanoi hän kerran, että olen muuttunut parempaan suuntaan.
Minä en ole kokenut, että minua pakotettaisiin seurakunnassa. Kun mieheni sairasti ja sitten kuoli, sain sieltä paljon lohdutusta suruuni. En koskaan ajattele, että en saa tehdä sitä ja tätä. Jos raamattu kieltää jotain, se on minun omaksi parhaakseni. Enhän minäkään antanut lasteni tehdä kaikkea, mitä he halusivat. Minä luotan, että Jumala ei halua minun tehdä sellaista, mistä on vahinkoa minulle.
Minusta on hyvä, että on hengellinen koti, jossa voi käydä. Siellä voi kuunnella Jumalan sanaa. Varsinkin silloin, kun mieheni eli, kävin kokouksissa mielelläni, koska kotona ei voinut keskutella uskon asioista. Minä käyn välillä muissakin seurakunnissa. Minä en ajattele, että minun pitäisi riidellä oppiasioista, minä haluan rakastaa toisia uskovia, vaikka ajattelisimmekin joistain asioista eri tavalla. Minä haluan myös rakastaa kaikkia ihmisiä, joita kohtaan sillä rakkaudella, jolla Jumala on minua rakastanut Jeesuksessa Kristuksessa.
Toivon sinulle Taivaan Isän siunausta