Luin palstalta avauksen jossa spekuloitiin toisten uskolla ja heidän uskota luopumisellaan.
Hepr. 10:19-25
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ...
... ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; ...
... pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ...
... ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; ...
... älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Olemme siis koko ajan uskovina Jeesuksen Kristuksen todistajia, kaikkialla missä elämme olemme ja liikumme.
Joku rajaa lähetystyön ulkomailla tehtävään evankelioimistyöhön uskosta osattomille.
Eniten me olemme läöhetystyöntekijöinä kuitenkin omassa lähipiirissämme ja oman seurakuntamme keskellä, suhteessa toinen toisiimme.
Toiminta jossa pyritään ohjaamaan ajatuksia pois uskosta Kristukseen, toisarvoisiin asioihin. Vaikkapa rymiin ja monelaisiin rynkytyksiin, savukoneisiin tanssiin viihtymiseen jne. ei ole Jumalasta lähtöisin.
Jeesuksen seuraaminen ei ole viihdettä, kuten Raamatusta näemme, se on ristin kantamista, rukousta, kärsimistä jne.
Onko siis ihme että niin harva lähtee lopulta Jeesus tielle.
Pikemminkin on ihme että joku lähtee Jeesus tielle mukavasta viihteen ja oman tahdon täyttämisen maailmasta.
Matt. 10:38-39 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen;
ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni,
hän löytää sen.
Ns. hyvä aika on erittäin vaarallista aikaa meille uskoville.
Vihollinen kärkkyy valheineen ja juonineen, saadakseen pettää kristityn pois Jeesuksesta Kristuksesta.
Jotkut eksyvät hyviksi kristiyiksi, jotka eivät enää parannusta tarvitse, eivätkä toisten kristittyjen tukea ja apua.
Jotkut lankeavat vihollisen kiusatessa niin huonoiksi kristityiksi, että kokevat olevansa kelvottomia saamaan
enää Jumalalta armoa oman syntisyytensä tähden.
Me olemme kuolleet, mutta meidän elämämme on kätkettynä Kristuksessa Jeesuksessa. Ylpeä ei nöyrry lahjaksi saatavaan Jumalan armoon, niinpä hän lankeaa ansaitsemaan itse. Hänestä alkaa tulla pikkuhiljaa omassa mielessään hyvä ja onnistunut kristitty.
Omasta mielestään hyvä kristitty ei enää tiedosta omia eikä toisten tarpeita. Hänestä tulee armoton vaatija ja piiskuri toisille kristityille. Itsekin armosta elävä kristitty on empaattinen ja armollinen toistakin kohtaan ja on tehtävässään kirkastamassa armollista Jeesusta ympärillään eläville ihmisille. Hän tarvitsee itsekin parannusta, rakkautta ja anteeksiantamusta toisilta.
Hepr. 10:19-25
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ...
... ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; ...
... pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ...
... ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; ...
... älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Olemme siis koko ajan uskovina Jeesuksen Kristuksen todistajia, kaikkialla missä elämme olemme ja liikumme.
Joku rajaa lähetystyön ulkomailla tehtävään evankelioimistyöhön uskosta osattomille.
Eniten me olemme läöhetystyöntekijöinä kuitenkin omassa lähipiirissämme ja oman seurakuntamme keskellä, suhteessa toinen toisiimme.
Toiminta jossa pyritään ohjaamaan ajatuksia pois uskosta Kristukseen, toisarvoisiin asioihin. Vaikkapa rymiin ja monelaisiin rynkytyksiin, savukoneisiin tanssiin viihtymiseen jne. ei ole Jumalasta lähtöisin.
Jeesuksen seuraaminen ei ole viihdettä, kuten Raamatusta näemme, se on ristin kantamista, rukousta, kärsimistä jne.
Onko siis ihme että niin harva lähtee lopulta Jeesus tielle.
Pikemminkin on ihme että joku lähtee Jeesus tielle mukavasta viihteen ja oman tahdon täyttämisen maailmasta.
Matt. 10:38-39 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen;
ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni,
hän löytää sen.
Ns. hyvä aika on erittäin vaarallista aikaa meille uskoville.
Vihollinen kärkkyy valheineen ja juonineen, saadakseen pettää kristityn pois Jeesuksesta Kristuksesta.
Jotkut eksyvät hyviksi kristiyiksi, jotka eivät enää parannusta tarvitse, eivätkä toisten kristittyjen tukea ja apua.
Jotkut lankeavat vihollisen kiusatessa niin huonoiksi kristityiksi, että kokevat olevansa kelvottomia saamaan
enää Jumalalta armoa oman syntisyytensä tähden.
Me olemme kuolleet, mutta meidän elämämme on kätkettynä Kristuksessa Jeesuksessa. Ylpeä ei nöyrry lahjaksi saatavaan Jumalan armoon, niinpä hän lankeaa ansaitsemaan itse. Hänestä alkaa tulla pikkuhiljaa omassa mielessään hyvä ja onnistunut kristitty.
Omasta mielestään hyvä kristitty ei enää tiedosta omia eikä toisten tarpeita. Hänestä tulee armoton vaatija ja piiskuri toisille kristityille. Itsekin armosta elävä kristitty on empaattinen ja armollinen toistakin kohtaan ja on tehtävässään kirkastamassa armollista Jeesusta ympärillään eläville ihmisille. Hän tarvitsee itsekin parannusta, rakkautta ja anteeksiantamusta toisilta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.