todellakin...

kipeetä tekee. Sattuu niin pirusti
rintaan. Ikävä on niin kova.
Vielä enemmän sattuu se tosiasia että itse omalla käytöksellä pilasin kaiken. Satutuin sitä ihmistä jota rakastan enemmän kuin ketään. En tarkoittanut olla kylmä ja tunteeton. En vaan sukaltanut tunteitani sinulle paljastaa. Vieläkään. Yritit halata ja puristaa oikein kovasti, osoittaa rakkauttasi. Minä vaan loittonin. En siksi että enkö rakasta vaan siksi että rakastan LIIKAA.
Ja ne epämiellyttävät estot.
Luulit varmaan että en halua ja rakasta sinua.
Haluan, todella paljon.
Onkohan se nyt jo liian myöhäistä ?
4317
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Niin, sitähän minäkin olen miettinyt jo kolmen kuukauden ajan, joka ainoa päivä. Miten kukaan, joka rakastaa toista ihmistä(enemmän, kuin on koskaan ketään rakastanut), voi tehdä näin. Jokainen aamu, kun avaan silmäni, ajattelen Sinua. Jokainen ilta, ennenkuin suljen silmäni, ajattelen Sinua. Sydämeeni koskee!
Kysyn itseltäni joka päivä:MIKSI?
En ole sitä vieläkään ymmärtänyt, sillä eikö rakkaus olisi kantanut meitä kaikkien vaikeuksien yli.Rakastan Sinua edelleenkin enemmän, kuin olen koskaan ketään rakastanut.En voi unohtaa Sinua koskaan. Annoit minulle paljon unelmia, mutta murskasit ne sitten kaikki. MIKSI? Rakkaani, mussukkani, kerrothan sen minulle vielä!!! Ei, ei ole koskaan liian myöhäistä!!!!

Äänestä
  • niin, kohta on ollut kolme kuukautta myös minulla. Joka aamu herään hän ajatuksissa ja yöllä ajatukset pyörii hänen ympärillään. Meinaan tulla hulluksi.
    Olen odottanut että hän tekisi jotain tämän jutun eteen. Eipä ole. Moneen vuoteen. Se olisi ollut todiste, että voin uskoa että se on totta. Luulin pitkään vaan että kuvittelin sen ilmeen silmissä. En kuvitellut. Kasasin tosiasioita esteeksi. Että en ole tarpeeksi hyvä, nätti ym. ei hän voi tosissaan välittää, haluaa vaan sitä yhtä ja vain kerran sitäkin.
    En vaan tiedä mikä se "juttu" olisi mitä se tekisi asian eteen. Soittais tai edes jotain. Silloin olisin täydellisesti ja ikuisesti hänen ja vain hänen.

    Äänestä

  • ressukka kirjoitti:

    niin, kohta on ollut kolme kuukautta myös minulla. Joka aamu herään hän ajatuksissa ja yöllä ajatukset pyörii hänen ympärillään. Meinaan tulla hulluksi.
    Olen odottanut että hän tekisi jotain tämän jutun eteen. Eipä ole. Moneen vuoteen. Se olisi ollut todiste, että voin uskoa että se on totta. Luulin pitkään vaan että kuvittelin sen ilmeen silmissä. En kuvitellut. Kasasin tosiasioita esteeksi. Että en ole tarpeeksi hyvä, nätti ym. ei hän voi tosissaan välittää, haluaa vaan sitä yhtä ja vain kerran sitäkin.
    En vaan tiedä mikä se "juttu" olisi mitä se tekisi asian eteen. Soittais tai edes jotain. Silloin olisin täydellisesti ja ikuisesti hänen ja vain hänen.

    Hei, miksi hänen täytyy tehdä aloite, jos nimenomaan Sinä olet halunnut pois suhteesta? Ota nyt ihmeessä yhteys ja kerro Hänelle tunteesi!
    Meidän tapauksessamme minä olen pitänyt harvakseen yhteyttä, vaikka välillä se on jo tuntunut turhauttavaltakin. Silti jokaisesta puh.keskustelustamme jää minulle tunne, että Hän rakastaa edelleenkin minua. Viimeksi kolme viikkoa sitten, Hän sanoi, ettei vieläkään ole varma, että uskaltaako tavata, koska kaikki "roihahtaa" uudestaan ja alkaa samanlainen mieletön "myllerrys". Hän kertoo saaneensa elämäänsä jonkinlaisen tasapainon ja jopa nauraakin jo joskus.
    Haluan tavata ja kokea, onko tunteemme yhtä vahvat vielä, sitten jos on, niin haluan taistella rakkauteni puolesta!
    Siispä, tee jotain rakkautesi eteen!!

    Äänestä

Muakin sattuu, sattuu niin palon..:( Jätettii pitkän seurustelun jälkee..Ja syytäkään mun kultani ei oikeen tienny..:( Tai ainaskaan myöntänyt.. Ja nyt mä mietin koko ajan olix vika mussa vai mikä tuli..:( En tiedä koska pääsen yli..Sattuu niin paljon,ja ikävä on niin kova..:( Mäkin taisin rakastaa ihan liikaa..:(

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ressukka kirjoitti:

kipeetä tekee. Sattuu niin pirusti
rintaan. Ikävä on niin kova.
Vielä enemmän sattuu se tosiasia että itse omalla käytöksellä pilasin kaiken. Satutuin sitä ihmistä jota rakastan enemmän kuin ketään. En tarkoittanut olla kylmä ja tunteeton. En vaan sukaltanut tunteitani sinulle paljastaa. Vieläkään. Yritit halata ja puristaa oikein kovasti, osoittaa rakkauttasi. Minä vaan loittonin. En siksi että enkö rakasta vaan siksi että rakastan LIIKAA.
Ja ne epämiellyttävät estot.
Luulit varmaan että en halua ja rakasta sinua.
Haluan, todella paljon.
Onkohan se nyt jo liian myöhäistä ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu