Olen osallistunut erääseen psykoterapiakoulutukseen, ja koulutukseni yritettiin keskeyttää, kun riitaannuin kouluttajien kanssa. Koulutukseni keskeyttäminen ei onnistunut, mutta monenlaista yritettiin. Koulutukseni yritettiin keskeyttää mm. vedoten ohjeistukseen, jonka mukaan kouluttajat ja koulutuspsykoterapeutit (jotka antavat koulutukseen liittyvän oman psykoterapian opiskelijalle) seuraavat opiskelijan kehitystä ja tarvittaessa koulutus keskeytetään, jos ilmenee seikkoja, jotka estävät toimimisen psykoterapeuttina. Minun kohdallani ei todellakaan ole kysymys mistään päihdeongelmasta tai vastaavasta. Ja eikö siinäkin tapauksessa opiskelijalla ole jonkinlainen oikeusturva?
Saamani käsityksen mukaan psykoterapiakoulutuksissa ei saisi olla omia ajatuksia tai mielipiteitä varsinkaan mistään, mikä koskee kaikkivaltiaiden terapeuttien asemaa tai oikeuksia, tai ainakin niistä pitäisi älytä olla hiljaa. Jotkut koulututtajat esiintyvät kaikkitietävinä ylipappeina, ja kilttien tyttöjen seurakunta istuu letit pitkällä ja "kusi sukassa" ja jokainen loppujen lopuksi toivoo, että kun vain saisi oman koulutuksensa läpi ja todistuksen kouraan. Kukaan ei sano mitään, kun noitavaino omilla aivoilla ajattelevaa kohtaan käynnistyy. Uskonlahkotouhua!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ja mitä laki sanoo siitä, että saako jonkun riviopiskelijan soveltuvuutta arvioida tuosta vaan henkilöt, jotka eivät ihmistä edes tunne ? Ja saako koulutusterapeutti periaatteessa juoruta miten sattuu kouluttajille kaikki koulutettavan asiat ja tulkintansa, miten kuuliainen lammas tästä nyt terapeuttiyhteisöön on kasvamassa? Oma terapeuttini ei onneksi sellaiseen todellakaan syyllistynyt, ja mahtaa muita kouluttajia harmittaa!
Noitavainot psykoterapiakoulutuksissa
22
661
Vastaukset
- Tera Peutti
Tuota... kirjoituksesi sävystä voin aika suurella varmuudella päätellä, että älä kouluttaudu terapeutiksi, vaan hakeudu ITSE terapiaan.
Vastarannankiiskeytesi, lievää vahvempi paranoidisuutesi ja huonosti peitelty aggressiivisuutesi eivät sovi terapeutille. Unohda siis koko juttu ja hakeudu vaikka poliisikouluun.- -...-
Hahhaaa!
Mistä moinen yli-ihmisyytesi kumpuaa?
Kuinka sairas mielen pitää olla jotta soveltuu psykoterapeutiksi?
Psykologia on epätiedettä.
Tuttaviini, (valitettavasti sukua) kuuluu psykologi jonka oma elämäkään ei ole raiteillaan. Epäsosiaalisuus näyttää olevan edellytys psykologille.
Ja ihmisyhteisössä elämisen taitojen puute. - musta lammas
-...- kirjoitti:
Hahhaaa!
Mistä moinen yli-ihmisyytesi kumpuaa?
Kuinka sairas mielen pitää olla jotta soveltuu psykoterapeutiksi?
Psykologia on epätiedettä.
Tuttaviini, (valitettavasti sukua) kuuluu psykologi jonka oma elämäkään ei ole raiteillaan. Epäsosiaalisuus näyttää olevan edellytys psykologille.
Ja ihmisyhteisössä elämisen taitojen puute.Kiitos Tera Peutille oivaltavasta analyysistä. On kyllä totta, että sen jälkeen, mitä on tapahtunut, kuka tahansa voisi kärsiä reaktiivisesta paranoiasta ja ärtymyksestä ja suoranaisesta vihasta, jotka saattaisivat olla mahdollisia jopa itse Terapeuteille tai jopa Tera Peuteillekin:) Sitä paitsi olen tyytyväinen paranoiastani; kun hirveässä stressissä valvoin öitä ja mietin, että mitä ne seuraavaksi keksii, niin usein tajusin vihollisleirin siirrot jo paljon etukäteen ja osasin varautua niihin!
Sen sijaan voin kyllä lohduttaa, että mikäli minussa olisi jokin todellinen soveltuvuusongelma, se olisi kyllä jo sata kertaa löydetty ja sillä perusteella minut totisesti nakattu ulos koulutuksesta. Toistan: ei onnistunut, vaikka miten yritettiin. Sitä paitsi en aio enää terapeutiksi, vaan terapiakriitikoksi, tämä oli minun korkeakouluni ammattiin, jonka ensimmäinen edustaja taidan ollakin. Kaikki muut kriitikot on jo ajat sitten vaiennettu Terapeuttien taitavalla psykoterrorilla ynnä muilla konsteilla.
Toisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä siinä suhteessa, että ainakin psykoterapioissa on hirveästi epätiedettä. Kaikki alkoi jo aikojen alussa: suuri oppi-isä Freud, joka haudan takaa edelleen kaikkea tiiviisti johtaa ja valvoo uskollisten opetuslastensa välityksellä, keksi kokaiinihöyryissään viettiteorian, ja nyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat muut psykologiset teoriat väännetään niin, että loppujen lopuksi koko psykoterapia on naamioitua viettiteoriaa ja piilopsykoanalyysiä, viitekehyksestä riippumatta. Ja kaikkiin muihinkin viitekehyksiin ja terapiakoulutuksiin tuo naamioitu pyhä oppi on levinnyt kuin syöpä. Sitten siellä hymistään ja niitä virsiä veisataan. Tutkimuskin on turhanpäiväisten tapaustutkimusten tekemistä, joita kukaan ei edes jaksa lukea ja joissa ei ole päätä eikä häntää - jollakin assimilaatioanalyyseillä todistetaan, että siellä se oidipaalikompleksi taas nousee ja laskee...
- huuhaa puuhaa
TV:n psykoterapia-ohjelmasarjan perusteella koko p.t. taitaa olla melkoista huuhaata. Näytti että siinä teeskentelee niin terapeutti kuin "potilaatkin".
Sukua jotenkin uskonnolliselle käännytykselle.
Yksi tuttavakin kävi vuosia psykoterapiassa vailla kummempia tuloksia. Meni kyllä naimisiin jonkun psykologin tai vastaavan kanssa (ei ollut hänen terapeutti).- musta lammas
Jos vähän leikittelisi ja miettisi huumorilla tulevaisuuden terapioita (jos näitä alkaa liian vakavasti ottaa, menee elämä pilalle).
Tulevaisuuden terapiat: mitään eri suuntauksia ei ole, ja ollaan palattu pyhään yhteyteen terapioiden suuren alkuunpanijan ja ikuisen isän kanssa.
Sitten kun joku krititisoi, siihen vastataan esim. seuraavasti.
Terapiaopiskelija (vielä viaton raukka, joka ei ymmärrä , että opettajan kysymys, onko kysymyksiä, on vain retorinen) kysyy: "Anteeksi, mutta onko näitä psykoterapia-asioita tutkittu joskus tieteellisesti?" Vastaus: "Pitäisiköhän sinun nyt miettiä, että mistä oikein kumpuaa tarpeesi ruveta kyseenalaistamaan näitä asioita - onkohan sinulla jotakin aiempia kokemuksia tällaiseen liittyen vai mikähän tässä on noussut pintaan? Oletkohan kokenut joskus, että sinun kysymyksiäsi ei ole huomioitu tarpeeksi? Voisimme ehkä keskustella tästä kahden kesken tämän koulutuksen jälkeen." Sitten seuraa tuntikausien piina, jossa opiskelijaraukka yrittää kyyneleet silmissä pyydellä anteeksi ja selittää viatonta tarkoitustaan, mutta hänet pannaan erityisseurantaan ja hän saa rangastukseksi 2 vuotta lisää omaa terapiaa ja käyntikerratkin lisätään 3 kertaan viikossa, kunnes muistuttaa riittävästi kouluttajia ja toistelee heidän puheitaan kuin papukaija.
Terapia-asiakas, joka on alun alkaenkin ollut epäileväinenkin koko terapiastaan ja haluaa lopettaa. Hänelle vastataan: "Minusta nyt tuntuu, että sinulla on noussut jotain todella tärkeää nyt pintaan, ja on erityisen tärkeää nyt tutkia, että mitähän se mahtaa olla. Mistähän tarpeesi lopettaa oikein kumpuaakaan? Miten sinä yleensä ihmissuhteissa olet toiminutkaan siinä vaiheessa, kun alkaa tulla luottamusta ja läheisyyttä?". Asiakas yrittää epätoivoisesti selittää, että ei tykkää käydä ja on muutakin ja rahat on loppu ja ei koe hyötyvänsä tästä eikä jaksa enää puhua omista asioistaan, mutta terapeutti sanoo jyrkästi olevansa asiantuntija, ja että lopettaminen on vaarallista, ja terapiaa on jatkettava. Asiakas pakkaa kaikessa hiljaisuudessa kamansa ja muuttaa maasta. Maasta alkaa muuttaakin väkeä yhä enenevässä määrin erinäisiin kehitysmaihin, joissa ei kertakaikkiaan ole varaa ylläpitää rahanahnetta terapeuttiarmeijaa eikä ole vaaraa joutua sellaisen kynittäväksi.
Toinen potilas kritisoi terapeuttiaan, että on kuin seinälle puhuisi (terapeutti istunut hiljaa tuntitolkulla). Terapeutti ei vastaa tähän tietenkään mitään, mutta selittää oman susimaisuutensa luonnollisesti lampaan kaapuun peittäen 10 terapiatunnin päästä: "Sinussa on selvää tarvetta hyökätä äitisi kimppuun ja minä olen nyt siinä asemassa selvästikin - hänethän sinä minussa näet - eikö äitisi ollutkin kylmä kuin seinä juuri siinä vaiheessa, kun häntä ihannoit."
Aina sitten joku uskalias kriitikko rupeaa purnaamaan lehdistössä tai muualla, että miksi yhteiskunnan varoista yhä suurempi osa menee tehottomiin ja järkyttävän kalliisiiin terapioihin. Hänelle ei luonnollisesti vastata yhtään mitään. Terapeuttien keskinäisissä kokouksissa, joiden kukaan ei enää edes huomaa muistuttavan yhä enenevässä määrin muumioiden seurakuntamenoja, sitten muumioäänellä analysoidaan, että mikähän viettiristiriita tai itsereflektio-ongelma kyseisellä kriitikolla mahtaakaan olla. - huuhaa puuhaa
musta lammas kirjoitti:
Jos vähän leikittelisi ja miettisi huumorilla tulevaisuuden terapioita (jos näitä alkaa liian vakavasti ottaa, menee elämä pilalle).
Tulevaisuuden terapiat: mitään eri suuntauksia ei ole, ja ollaan palattu pyhään yhteyteen terapioiden suuren alkuunpanijan ja ikuisen isän kanssa.
Sitten kun joku krititisoi, siihen vastataan esim. seuraavasti.
Terapiaopiskelija (vielä viaton raukka, joka ei ymmärrä , että opettajan kysymys, onko kysymyksiä, on vain retorinen) kysyy: "Anteeksi, mutta onko näitä psykoterapia-asioita tutkittu joskus tieteellisesti?" Vastaus: "Pitäisiköhän sinun nyt miettiä, että mistä oikein kumpuaa tarpeesi ruveta kyseenalaistamaan näitä asioita - onkohan sinulla jotakin aiempia kokemuksia tällaiseen liittyen vai mikähän tässä on noussut pintaan? Oletkohan kokenut joskus, että sinun kysymyksiäsi ei ole huomioitu tarpeeksi? Voisimme ehkä keskustella tästä kahden kesken tämän koulutuksen jälkeen." Sitten seuraa tuntikausien piina, jossa opiskelijaraukka yrittää kyyneleet silmissä pyydellä anteeksi ja selittää viatonta tarkoitustaan, mutta hänet pannaan erityisseurantaan ja hän saa rangastukseksi 2 vuotta lisää omaa terapiaa ja käyntikerratkin lisätään 3 kertaan viikossa, kunnes muistuttaa riittävästi kouluttajia ja toistelee heidän puheitaan kuin papukaija.
Terapia-asiakas, joka on alun alkaenkin ollut epäileväinenkin koko terapiastaan ja haluaa lopettaa. Hänelle vastataan: "Minusta nyt tuntuu, että sinulla on noussut jotain todella tärkeää nyt pintaan, ja on erityisen tärkeää nyt tutkia, että mitähän se mahtaa olla. Mistähän tarpeesi lopettaa oikein kumpuaakaan? Miten sinä yleensä ihmissuhteissa olet toiminutkaan siinä vaiheessa, kun alkaa tulla luottamusta ja läheisyyttä?". Asiakas yrittää epätoivoisesti selittää, että ei tykkää käydä ja on muutakin ja rahat on loppu ja ei koe hyötyvänsä tästä eikä jaksa enää puhua omista asioistaan, mutta terapeutti sanoo jyrkästi olevansa asiantuntija, ja että lopettaminen on vaarallista, ja terapiaa on jatkettava. Asiakas pakkaa kaikessa hiljaisuudessa kamansa ja muuttaa maasta. Maasta alkaa muuttaakin väkeä yhä enenevässä määrin erinäisiin kehitysmaihin, joissa ei kertakaikkiaan ole varaa ylläpitää rahanahnetta terapeuttiarmeijaa eikä ole vaaraa joutua sellaisen kynittäväksi.
Toinen potilas kritisoi terapeuttiaan, että on kuin seinälle puhuisi (terapeutti istunut hiljaa tuntitolkulla). Terapeutti ei vastaa tähän tietenkään mitään, mutta selittää oman susimaisuutensa luonnollisesti lampaan kaapuun peittäen 10 terapiatunnin päästä: "Sinussa on selvää tarvetta hyökätä äitisi kimppuun ja minä olen nyt siinä asemassa selvästikin - hänethän sinä minussa näet - eikö äitisi ollutkin kylmä kuin seinä juuri siinä vaiheessa, kun häntä ihannoit."
Aina sitten joku uskalias kriitikko rupeaa purnaamaan lehdistössä tai muualla, että miksi yhteiskunnan varoista yhä suurempi osa menee tehottomiin ja järkyttävän kalliisiiin terapioihin. Hänelle ei luonnollisesti vastata yhtään mitään. Terapeuttien keskinäisissä kokouksissa, joiden kukaan ei enää edes huomaa muistuttavan yhä enenevässä määrin muumioiden seurakuntamenoja, sitten muumioäänellä analysoidaan, että mikähän viettiristiriita tai itsereflektio-ongelma kyseisellä kriitikolla mahtaakaan olla.Jos se on juuri sitä freudilaista torjuntaa...
- musta lammas
huuhaa puuhaa kirjoitti:
Jos se on juuri sitä freudilaista torjuntaa...
Mahtava kommentti, kiitos! Kenellä se olikaan torjuntaongelma - siinäpä poitti vailla vertaa! Tähän asti on kaikki kritiikki käännetty sen esittäjän omaksi ongelmaksi ja ruvettu analysoimaan kritiikin esittäjää. No viimeinkin on freudilaisesta torjunnasta kunnon esimerkki - sitä onkin kaivattu.
- En alalla olleenkaan
musta lammas kirjoitti:
Jos vähän leikittelisi ja miettisi huumorilla tulevaisuuden terapioita (jos näitä alkaa liian vakavasti ottaa, menee elämä pilalle).
Tulevaisuuden terapiat: mitään eri suuntauksia ei ole, ja ollaan palattu pyhään yhteyteen terapioiden suuren alkuunpanijan ja ikuisen isän kanssa.
Sitten kun joku krititisoi, siihen vastataan esim. seuraavasti.
Terapiaopiskelija (vielä viaton raukka, joka ei ymmärrä , että opettajan kysymys, onko kysymyksiä, on vain retorinen) kysyy: "Anteeksi, mutta onko näitä psykoterapia-asioita tutkittu joskus tieteellisesti?" Vastaus: "Pitäisiköhän sinun nyt miettiä, että mistä oikein kumpuaa tarpeesi ruveta kyseenalaistamaan näitä asioita - onkohan sinulla jotakin aiempia kokemuksia tällaiseen liittyen vai mikähän tässä on noussut pintaan? Oletkohan kokenut joskus, että sinun kysymyksiäsi ei ole huomioitu tarpeeksi? Voisimme ehkä keskustella tästä kahden kesken tämän koulutuksen jälkeen." Sitten seuraa tuntikausien piina, jossa opiskelijaraukka yrittää kyyneleet silmissä pyydellä anteeksi ja selittää viatonta tarkoitustaan, mutta hänet pannaan erityisseurantaan ja hän saa rangastukseksi 2 vuotta lisää omaa terapiaa ja käyntikerratkin lisätään 3 kertaan viikossa, kunnes muistuttaa riittävästi kouluttajia ja toistelee heidän puheitaan kuin papukaija.
Terapia-asiakas, joka on alun alkaenkin ollut epäileväinenkin koko terapiastaan ja haluaa lopettaa. Hänelle vastataan: "Minusta nyt tuntuu, että sinulla on noussut jotain todella tärkeää nyt pintaan, ja on erityisen tärkeää nyt tutkia, että mitähän se mahtaa olla. Mistähän tarpeesi lopettaa oikein kumpuaakaan? Miten sinä yleensä ihmissuhteissa olet toiminutkaan siinä vaiheessa, kun alkaa tulla luottamusta ja läheisyyttä?". Asiakas yrittää epätoivoisesti selittää, että ei tykkää käydä ja on muutakin ja rahat on loppu ja ei koe hyötyvänsä tästä eikä jaksa enää puhua omista asioistaan, mutta terapeutti sanoo jyrkästi olevansa asiantuntija, ja että lopettaminen on vaarallista, ja terapiaa on jatkettava. Asiakas pakkaa kaikessa hiljaisuudessa kamansa ja muuttaa maasta. Maasta alkaa muuttaakin väkeä yhä enenevässä määrin erinäisiin kehitysmaihin, joissa ei kertakaikkiaan ole varaa ylläpitää rahanahnetta terapeuttiarmeijaa eikä ole vaaraa joutua sellaisen kynittäväksi.
Toinen potilas kritisoi terapeuttiaan, että on kuin seinälle puhuisi (terapeutti istunut hiljaa tuntitolkulla). Terapeutti ei vastaa tähän tietenkään mitään, mutta selittää oman susimaisuutensa luonnollisesti lampaan kaapuun peittäen 10 terapiatunnin päästä: "Sinussa on selvää tarvetta hyökätä äitisi kimppuun ja minä olen nyt siinä asemassa selvästikin - hänethän sinä minussa näet - eikö äitisi ollutkin kylmä kuin seinä juuri siinä vaiheessa, kun häntä ihannoit."
Aina sitten joku uskalias kriitikko rupeaa purnaamaan lehdistössä tai muualla, että miksi yhteiskunnan varoista yhä suurempi osa menee tehottomiin ja järkyttävän kalliisiiin terapioihin. Hänelle ei luonnollisesti vastata yhtään mitään. Terapeuttien keskinäisissä kokouksissa, joiden kukaan ei enää edes huomaa muistuttavan yhä enenevässä määrin muumioiden seurakuntamenoja, sitten muumioäänellä analysoidaan, että mikähän viettiristiriita tai itsereflektio-ongelma kyseisellä kriitikolla mahtaakaan olla.Sinällään mahtavia tilannekuvia, mutta kun kovasti liioittelee menee uskottavuus.
Terapioiden vaikuttavuutta tutkitaan jatkuvasti ja siitä löytyy tietoa, jos vain viitsii etsiä. - Aito teeskentelijä
Kysymys:
Mitä sinä (valistuneena maalikkona) teksisit tilanteessa, jossa henkilö (tämä on täysin keksitty) on aikuinen mies, kärsii unettomuudesta (johon lääkitys) ja masennuksesta (johon lääkitys), on muistiaukkoja koko elämän ajalta historiassaan, koulumenestys huono, vaikka selvästi fiksu. Henkilö on yrittänyt itsemurhaa useamman kerran ja edelleen elämänhaluton, ei seurustelua koskaan eikä juuri ystäviäkään. Juuri ja juuri jaksaa työssään, kokee ahdistusta ja pelkotiloja eikä koe oikein elävänsä omaa elämäänsä. Hänellä on aggressiivsia purkauksia, joita itsekin pelkää, itsetunto huono, ei edes pidä itsestään.
Mitä vaikka tuon psykiatrin (joka lääkitysmielesssä asiakasta tavannut) pitäisi nyt tehdä? Psykiatri tietää (katsottuaan jotakin tv-ohjelmaa), että kaikki psykoterapia on humpuukia ja (luettuaan Suomi24-palstalta) että kaikki psykoterapeutit ovat itse hulluja. Psykoterapia on siis poissuljettu mahdollisuus. - musta lammas
Aito teeskentelijä kirjoitti:
Kysymys:
Mitä sinä (valistuneena maalikkona) teksisit tilanteessa, jossa henkilö (tämä on täysin keksitty) on aikuinen mies, kärsii unettomuudesta (johon lääkitys) ja masennuksesta (johon lääkitys), on muistiaukkoja koko elämän ajalta historiassaan, koulumenestys huono, vaikka selvästi fiksu. Henkilö on yrittänyt itsemurhaa useamman kerran ja edelleen elämänhaluton, ei seurustelua koskaan eikä juuri ystäviäkään. Juuri ja juuri jaksaa työssään, kokee ahdistusta ja pelkotiloja eikä koe oikein elävänsä omaa elämäänsä. Hänellä on aggressiivsia purkauksia, joita itsekin pelkää, itsetunto huono, ei edes pidä itsestään.
Mitä vaikka tuon psykiatrin (joka lääkitysmielesssä asiakasta tavannut) pitäisi nyt tehdä? Psykiatri tietää (katsottuaan jotakin tv-ohjelmaa), että kaikki psykoterapia on humpuukia ja (luettuaan Suomi24-palstalta) että kaikki psykoterapeutit ovat itse hulluja. Psykoterapia on siis poissuljettu mahdollisuus.Olet oikeassa. Psykoterapia on tärkeä apu monille, ja tehokkaita, tutkittuja hoitoja on olemassa (esimerkkeinä vaikka peruskognitiiviset menetelmät, EMDR, psykodynaaminen lyhytterapia joissakin tilanteissa, muksuoppi jos nyt tasapuolisesti joka suuntauksesta poimii), ja jokaiselle potilaalle pitäisi taitavan terapeutin osata valita sopiva lähestymistapa. Usein traumatisoituneiden potilaiden kanssa (kuten tämä esimerkkihenkilö varmaan on muistikatkoksineen) pitäisi olla alla riittävä ns. vakautushoito, ennen kuin traumaattisia kokemuksia lähdetään käsittelemään.
Mutta mitä noissa koulutuksissa tapahtuu? Se ei edes liity menetelmiin tai teoriaan, vaan ryhmäpaineeseen ja kouluttajien yläpuolelle asettuvaan psykoterroriin. Tosiaan tunne on sama kuin varmaan se, että olisi mukana jonkinlaisessa uskonlahkossa. Pitäisi olla jonkinlainen, mutta ei edes tiedä, että minkälainen, mutta se minkälainen on, ei ainakaan ole oikeanlainen!
- Kogn/analyyt/ratk.k?
Musta lammas,
saako kysyä, minkä terapiayhteisön koulutuksessa olit?- musta lammas
Hei, en haluaisi sitä kertoa, lähinnä suojellakseni henkilöllisyyttäni ja toisekseen, en kai sinänsä haluaisi leimata mitään koulukuntaa, kun hyviä, tehokkaita ja käyttökelpoisia menetelmiä sinänsä on monissakin. Minä myönnän suoraan, että olen katkera sille hapatukselle, joka on levinnyt minun mielestäni varmaankin kaikkiin suuntauksiin - luulisi, että psykoterapiakoulutuksessa nyt viimeiseksi traumatisoitaisiin opiskelija henkisellä väkivallalla ja yritettäisiin viedä ihmiseltä ihmisoikeudet, mutta sellaista se vaan on: kyttäämistä, alistamista, uskonlahkon oppeihin sitouttamista ja painostamista, jos ei niihin alistu! Ja se, missä olin, ei tietääkseni ole edes pahimmasta päästä.
Tekisi kyllä hirveästi mieli selvittää, että mistä ihmeestä oikein on kyse, kun haisee niin pahasti siltä, että koulutuksissa on jonkinlainen piilo-opetussuunnitelma. Mistään ei kuitenkaan löydy asiakirjoja siihen liittyen, eikä edes virallisiin koulutusohjeisiin liittyen, että missä ihmeessä näistä asioista oikein päätetään ja niitä suunnitellaan. Ainakaan kyseessä ei ole Valvira, siellä eivät tiedä mitään näistä terapiayhteisöjen koulutusohjeistuksista. En tiedä enää edes, mistä kysyä.
Oispa joku puolueeton tutkiva journalisti, joka rupeaisi näitä selvittelemään... - Kogn/analyyt/ratk.k?
musta lammas kirjoitti:
Hei, en haluaisi sitä kertoa, lähinnä suojellakseni henkilöllisyyttäni ja toisekseen, en kai sinänsä haluaisi leimata mitään koulukuntaa, kun hyviä, tehokkaita ja käyttökelpoisia menetelmiä sinänsä on monissakin. Minä myönnän suoraan, että olen katkera sille hapatukselle, joka on levinnyt minun mielestäni varmaankin kaikkiin suuntauksiin - luulisi, että psykoterapiakoulutuksessa nyt viimeiseksi traumatisoitaisiin opiskelija henkisellä väkivallalla ja yritettäisiin viedä ihmiseltä ihmisoikeudet, mutta sellaista se vaan on: kyttäämistä, alistamista, uskonlahkon oppeihin sitouttamista ja painostamista, jos ei niihin alistu! Ja se, missä olin, ei tietääkseni ole edes pahimmasta päästä.
Tekisi kyllä hirveästi mieli selvittää, että mistä ihmeestä oikein on kyse, kun haisee niin pahasti siltä, että koulutuksissa on jonkinlainen piilo-opetussuunnitelma. Mistään ei kuitenkaan löydy asiakirjoja siihen liittyen, eikä edes virallisiin koulutusohjeisiin liittyen, että missä ihmeessä näistä asioista oikein päätetään ja niitä suunnitellaan. Ainakaan kyseessä ei ole Valvira, siellä eivät tiedä mitään näistä terapiayhteisöjen koulutusohjeistuksista. En tiedä enää edes, mistä kysyä.
Oispa joku puolueeton tutkiva journalisti, joka rupeaisi näitä selvittelemään...Kysyin tuota lähinnä sen takia, että tietyissä koulutuksissa on ollut aikaisemminkin ongelmia, Helsingin Psykoterapiainstituutin koulutuksen ongelmista on tehty jopa Mot-ohjelman kokonainen jakso. Ks. keskusteluketju:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10101362
Olen kuullut myös, että joissain analyyttisissa ryhmissä suhtaudutaan moniin asioihin melko "uskonnollisesti" ja onhan analyyttisen koulukunnan ajatuksia ja oppeja kritisoitu jopa ei-tieteelliseen tutkimukseen perutumisesta.
Että monenlaista on.
Silti on vaikea sanoa mitään juuri sinun tilanteestasi, koska ei ole ollut paikalla. Sellainen ajatus kuitenkin tuli mieleen, että jos kouluttajat ovat todenneet sinun olevan sopimaton psykoterapeutiksi ja että jos koko muu ryhmä sekä kouluttajat ovat sinua vastassa, niin kieltämättä tulee mieleen, voisiko asia liittyä jotenkin juuri sinun vuorovaikutukseen, persoonaan, tapoihisi viestiä ja toimia yksilönä ja ryhmässä. Mutta nämä ovat tietysti ihan arvailuja sen perusteella, mitä luimme kertomuksestasi.
Silti minun on vaikea kuvitella, miten esim. itse voisin riitautua kouluttajien kanssa. Sitten sellainenkin tuli mieleeni, että miksi kouluttautuisin jossain sellaisessa paikassa, jonka oppiin en itse luottaisi.
- Tuntematon potilas
Minusta on toivoa antavaa lukea "mustan lampaan", esittämää kritiikkiä kouluttajiaan kohtaan.
Sinä tulet olemaan erinomainen terapeutti, jatka ihmeessä samalla, itseäsi kuuntelevalla, terveellä linjalla
Susi lampaan vaatteissa on hyödytön, (jopa vaarallinen)kuten lammasmainen terapeutti potilaalle koulutuksensa vaatteissa.
Terapeutille ei mennä katselemaan egonsa pauloissa piehtaroivaa opettajiensa toistelijaa,
vaan hakemaan apua toiselta ihmiseltä, joka osaa auttaa ja olla läsnä, koulutuksensa apunaan tai siitä huolimatta!
Henkilöä, jonka sielussa on lapsuudenkodista, elämän eväiksi lätkä(i)ttyjä traumoja roppakaupalla ei auta mikään muovi-ihminen,
siitä lajista hänellä on kokemusta riittävästi.
En missään tapauksessa kiistä, etenkään uusimpien terapiamuotojen auttavuutta oikeissa käsissä. - Arrakis
Aika moni väittää, ettei psykologia oikein ole tiedettä. Itsekin suhtaudun siihen epäilen ja koska väitteet pitää aina perustella, niin perustellaan sitten:
Itse ajattelen niin, että tiede on hyvää ja asiallista silloin kun esitettyjen todisteiden perusteella järkevät ja rehelliset ihmiset ovat tavallaan pakotettuja tekemään samoja johtopäätöksiä. Mutta tapaus Breivik on hyvä esimerkki psykologian isoista ongelmista. Ensin eräät mielentilatutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että Breivik on seinähullu ja kumma kyllä vähän myöhemmin toinen porukka totesi hänen olevan terve kuin pukki. Yhtä hyvin oltaisiin voitu ratkaista kysymys Breivikin syyntakeisuudesta heittämällä noppaa. - Freud
Nyt meni kirjoittajalta pahasti sekaisin psykologit ja psykiatrit....
- asöldkjflllllsssssss
Mielestäni Suomessa on useammassakin tiedeyhteisösssä yliopistojen sisällä sitä ongelmaa, ettei oikeasti ole halukkuutta ja uskallusta aloittaa dialogia opiskelijoiden kanssa ja perustella, kritisoida, pohtia. Ei haluta säilyttää nöyryyttä sen edessä, ettei tiede tiedä, vaan tällä hetkellä viimeisimpien tulosten pohjalta voidaan olettaa jotakin, mutta tieto ei ole pysyvää vaan alati muuttuvaa.
Se on uskontoa, kun tahdotaan pysyviä totuuksia ja niitä sitten oksennetaan opiskelijoiden päälle.
Noh, on sitä joskus tullut vastaan luennoitsijoita, joilla on kokemusta myös nimenomaan keskustelun herättämisestä ja argumentoinnista. Paras tällainen olikin kyllä itse opiskellut ihan toisessa maassa, mutta piti koko ajan huolen, että kertoessaan "faktoja" , kertoi samalla miksi ja millä perusteella niihin uskoo ja missä kohdissa on mielestään edelleen heikkouksia ja kysymyksiä.
Ehkä ongelma on lähtöisin jo peruskoulusta Suomessa. Aktiivisesti osallistuva, oikeasti kiinnostunut oppilas, joka haluaakin kysyä miksi, mitä ja missä, on liian haastava - Silloin tiedosta on tullut uskontoa, vaikka tieteessä juuri se ydin on siinä, ettei kukaan koskaan oikeasti tiedä ja siksi on kysyttävä aina uudestaan, miksi, mitä ja missä.
Valitettavasti tätä ongelmaa on myös psykologian ja terapiakoulutusten sisällä. Ehkei sentään ihan tyypillisesti noin vaikeaa vastustusta, kuin tuossa jonkin analyyttisen koulukunnan terapiaopetuksen sisällä on ollut, mutta kuitenkin sellaista, että tässä on tieto - ota se vastaan, se on tosi, koska minä sanon että se on tosi ja sinun tehtäväsi on uskoa minua.
Terapia tietysti voi osoittautua toimivaksi, vaikka terapeuttia ei olisi kannustettu omaan ajatteluun. - Kunhan kyselen
"Koulutukseni yritettiin keskeyttää mm. vedoten ohjeistukseen, jonka mukaan kouluttajat ja koulutuspsykoterapeutit (jotka antavat koulutukseen liittyvän oman psykoterapian opiskelijalle) seuraavat opiskelijan kehitystä ja tarvittaessa koulutus keskeytetään, jos ilmenee seikkoja, jotka estävät toimimisen psykoterapeuttina. "
Aloittaja, mitä tuollaisia seikkoja, jotka estävät toimimisen terapeuttina, koulutuksesi järjestävän tahon ohjeissa on? Psykologia perustuu porvariston arvovaltaan, joka estää demokraattisen ajattelun.
- Muutenvaantässäkysel
"Psykologia perustuu porvariston arvovaltaan, joka estää demokraattisen ajattelun."
Aika jähmettynyt ja pakkomielteinen ajatus mielestäni. Onko sinulla ikäviä kokemuksia esim. psykologeista, joita nyt heijastelet koko psykologiaan tieteenä? - Narsissin kitkijät
Muutenvaantässäkysel kirjoitti:
"Psykologia perustuu porvariston arvovaltaan, joka estää demokraattisen ajattelun."
Aika jähmettynyt ja pakkomielteinen ajatus mielestäni. Onko sinulla ikäviä kokemuksia esim. psykologeista, joita nyt heijastelet koko psykologiaan tieteenä?Nimimerkille Kogn/analyyt/ratk.k?
Samaisesta Helsingin psykoterapiainstituutista tai www.psykoterapiakoulutus.fi
yrityksestä on tehty monia asiallaisia ja arvostettujen medioiden kriittisiä juttuja:
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankohtaisohjelmien-aiheita/mot-terapiassa ja HS juttu:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9266948
saa nähdä mitä vielä paljastuukaan?
- Valmistunut
"Narsissin kitkijä" ei ilmeisesti tiedä, että Valvira on hyväksynyt kaikki Helsingin Psykoterapiainstituutin koulutukset. Kahdeksas ryhmä valmistui ja hyväksyttiin nyt kesällä. "Asiallisten ja arvostettujen medioiden" käsitykset koulutuksen kelvottomuudesta taitavat olla liioiteltuja.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 773184
- 492400
- 322117
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa4812112- 1371879
- 311745
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313291731Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne101569Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi51290Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani61254