Tumma marsalkka on puhuttanut tässä viime aikoina varmasti koko Suomea ja suomalaisia ihmisiä. Ylen elokuvaprojekti marskistahan ehkä shokeerasi osaa suomalaisia totaalisesti. Alkoi loputon argumentointi siitä, onko tämä nyt mitenkään sopivaa.
Nyt herääkin sitten todella mielenkiintoinen kysymys asian tiimoilta.
Onko muka joku marski jonkinlainen pyhä ja tabu aihe, jonka lokaaminen olisi aina muka jokin täydellinen vääryys?
Tämänkö takia muka Suomen käymissä sodissa aikoinaan taisteltiin, ettei Suomen marsalkkaa voitaisi kuvata miksikään mustaksi neegeriksi?
Hulluutta, vauhkoontumista. Ammattituohtujat kapitalistien rivistöstä tuohtuivat jälleen, ja nyt vieläpä todella rankasti. Keskustelu on nyt avattu.
Ylen rooli julkisen rahan käyttäjänä on kapitalistien osalta nyt täysin kyseenalaistettu ehkä syystäkin, ehkä ei, mutta kova vauhtisokeus vaivaa nyt kapitalistien kaikkea purnaamista todella häiritsevästi.
Kaiken tämän loukkaantumisen keskellä kapitalistien pitäisi pysähtyä pohtimaan, minkä puolesta sotiemme aikana todella taisteltiin, jos ei kerran minkään”Mustan Marskin” puolesta. Rintamallahan uhrauduttiin vapaan Suomen, demokraattisen valtion puolesta. Eli maan, jossa vallitsee sananvapaus vapaus rajoittamattomaan ja itsenäiseen ilmaisuun.
Eikö sodissamme siis taisteltu juuri siksi, että joku voisi kuvata jopa Mannerheimin tummahipiäiseksi homoksi, mikäli näin haluaa tehdä? Ilman pelkoa fyysisestä lynkkauksesta tai jostain pyhäinhäväistyssyytöksistä?
Nyt herääkin sitten todella mielenkiintoinen kysymys asian tiimoilta.
Onko muka joku marski jonkinlainen pyhä ja tabu aihe, jonka lokaaminen olisi aina muka jokin täydellinen vääryys?
Tämänkö takia muka Suomen käymissä sodissa aikoinaan taisteltiin, ettei Suomen marsalkkaa voitaisi kuvata miksikään mustaksi neegeriksi?
Hulluutta, vauhkoontumista. Ammattituohtujat kapitalistien rivistöstä tuohtuivat jälleen, ja nyt vieläpä todella rankasti. Keskustelu on nyt avattu.
Ylen rooli julkisen rahan käyttäjänä on kapitalistien osalta nyt täysin kyseenalaistettu ehkä syystäkin, ehkä ei, mutta kova vauhtisokeus vaivaa nyt kapitalistien kaikkea purnaamista todella häiritsevästi.
Kaiken tämän loukkaantumisen keskellä kapitalistien pitäisi pysähtyä pohtimaan, minkä puolesta sotiemme aikana todella taisteltiin, jos ei kerran minkään”Mustan Marskin” puolesta. Rintamallahan uhrauduttiin vapaan Suomen, demokraattisen valtion puolesta. Eli maan, jossa vallitsee sananvapaus vapaus rajoittamattomaan ja itsenäiseen ilmaisuun.
Eikö sodissamme siis taisteltu juuri siksi, että joku voisi kuvata jopa Mannerheimin tummahipiäiseksi homoksi, mikäli näin haluaa tehdä? Ilman pelkoa fyysisestä lynkkauksesta tai jostain pyhäinhäväistyssyytöksistä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.