Olen aivan HITON KYLLÄSTYNYT kaikkeen

Hyvä että itse alat tajuta, että tarvitset muuta apua kuin juominen. Kannattaa hakeutua hoitoon ja etsiä muita keinoja selvitellä elämää. Jospa kerrot millä taoivon sinua on kiusattu: koulussa, kotona vai miten?
Onko tuo maailmanparantaminen yksi keino siirtää pahaa oloa ja asioita puseron alta kauemmaksi. Kun yritää parantaa asioita mualla, ei tarvitse kohdata omaa sisäistä rikkinäisyyttä, omaa salattua sielun maailmaa?
Kommentti voi loukata, mutta en tarkoita sitä siinä mielessä. Jospa lähtisit löytöretkelle ihan siitä omasta sielunmaailmastasi. Sanot etä syrjäytyneisyys ei haittaa, mutta jos se on sittenkin syy miksi et ole onnellinen. Joskus on vain pakko astua kuin ovesta ulos ja kohdata kipeitä asioita. Syjäytyneisyys onkin se ongelmien piilovankila.

Hienoa, että kurjat kokemuksesi ovat lisänneet empatiakykyäsi. Jos meitä kiusattuja ei olisi, ei varmaan kukaan olisi kiinnostunut, mitä ympärillä tapahtuu. Monet maailmanparantajat (kuten aktivistit yms.) ovat entisiä kiusattuja, joten he tietävät, miltä pahuus ja välinpitämättömyys tuntuvat, kun se kohdistuu itseen. Siitä voi parhaimmillaan saada aktivoivaa raivon tunnetta, jonka voi kohdistaa maailman pahuuden poistamiseen / vähentämiseen -> maailman parantamiseen. Minuakin on kiusattu / syrjitty koko elämäni ajan ja olen jo kolmekymppinen nainen. Jos en olisi kokopäivätöissä, joka vie kaikki mehut, olisin parantamassa maailmaa. Yritän kuitenkin töissäni käyttää valtaa edistääkseni hyviä päätöksiä yrityksessä, jossa olen, vaikka minulla onkin vastakkaisia näkemyksiä suurimman osan porukan kanssa. Maailmanparantaminen on pitänyt minut työelämässä, juurikin sen takia, että toiveissani on joskus päästä sellaiseen asemaan, jossa voin oikeasti vaikuttaa asioihin.

perusongelmani ei oo tyhmyys vaan henkinen puoli, väsyn heti henkisesti.
Sekä en luota ihmisiin oikein koska pelkään että kiusataan heti duunissa.
Saatan olla älykkö mutta olen valitettavan arka ja väsynyt kaikkeen.
Jotain pientä voisin tehdä ehkä.
Toisaalta oon niin orientoitunut isääni ja mullahan ei oo juuri yhtäkään ystävää paitsi muutama.
Jos niitäkään voi sanoa ystäviksi koska ne on vain tuttuja mut rakastan heitä paljon.

Siinpä se onkin älyköt ovat yleensä herkkiä. Nämä hienot ihmiset joutuvat kiusatuksi monesti kateudesta koska möykkääjät vaistovat heissä lahjoja ja ominaisuuksia joita heissä ei ole. Kunpa nuoret kiusatut tietäsivät että nuo kiusaajat kompensoivat heikkoa itsetuntoaan juuri päinvastoin möykkäämällä, olemalla aina esillä etuilulla ja jopa kiusaamalla.
Sinulle on isä tärkeä ja varmaan sinä hänelle. Kun jakuvasti on yhden ihmisen vaikutuspiirissä niin niin siinä luonnollisesti käy.
Aloituksesta kyllä ymmärrän että haluaisit sittenkin avartaa reviiriäsi ja kotiympyröistä ja nykyiset kuviot kyllästyttää. Yirtät paeta turhautuneisuutta alkoholiin ja ymmärrät että siitä ei suraa hyvää. Olet huolestunut ja kaipaat muutosta. 'Kyllä sinun kannattaisi hakeutua psykologin juttusille. Jospa yhdessä voisitte miettiä miten löytää keinoja asteittain ja pikkuhijaa opetella laajentamaan sosiaalista elämää. Ethän sinä varmaan mikään erakko ole, ja tiedät rajasi, mikä on liikaa ja mikä on jo ylivoimaista. Tavallaa pitää oppia "mökkiytymisestä" asteittain pois. Siinä se sitten rohkeus ja itseluottamus alkaa kohentua. Alat huomata, että onnistuuhan tämä sittenkin, ei aina kiusata ja jos joku moukka sellaiseen soruu niin osaat jättää omaan arvoonva. Väsymys johtuu jännittämisestä ja varuillaan olemisesta, se vie psyykkiset voimasi. Siksi pitää aloittaa pienestä ja harjoitukset oaltava lyhytaikaisa. Ihminen ajattelevana äyllisenä olentona on aika ihmeellinen ja eriskummallinen olio.
Olet ollut lapsena ja koulussa arka ja kiusattu, ja olet tavannut henkilöitä, jotka ovat olleet ihan toivottomia tapauksia pelkoineen ja äärimmäisesn sosiaalisesti eristyneitä, mutta tänään luennoivat ja pitävät julkisia puheita. Ei tarvite kaikista puhujia tulla, mutta sosiaalisuutta ja rohkeutta voi oppia ja saada elämään monipuolisuutta ja iloa. Sinulle on jäänyt todella paha invalidisoiva kammo noista kiusaukokemuksista. Onneksi pystyt näin kirjoittamalla niistä kertomaan. Älä nyt pahastu, mutta jospa jättäisit tuon itsesi halveksumisen omaksumalla itsellesi ihan syrjäytyneen roolin ja ihmiskuvan ja alkaisit mieltää nuorena miehenä jolla on mahdollisuus kehittyä. Niin me kaikki elämässä teemme. Kyllä sinulla on potentiaalia eteenpäin. Ei sairaudet, oli ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä ole este kehittyä ihmisenä ja oppia elämässä ulottuvuuksia elämässä.
Aikansa kutakin. Jsopa nyt on tullut se aika, jolloin alat kokea että tämä vaihe riittää ja haluat kokea jotain muuta. Se toive näkyy tuossa aloituksessa.

Itselläni oli hyvä lapsuus, mutta olin melko herkkä ja myöhemmin hyväksikäyttö vei luottamuksen toisiin ihmisiin melko minimiin.
Syrjäytyminen tapahtui pikkuhiljaa, kun nuoruuden traumoista johtuva arkuus lisättynä
joidenkin mielestään parempien ihmisten pilkkaamisella, johti eristäytymiseen . Pärjä-
sin opiskeluissa keskivertoa paremmin, mutta se ei johtanut työelämässä kovin pitkälle sairastumisen vuoksi.
Lopulta minua ei hyväksytty juuri missään, joten en voinut hyväksyä oikein itseänikään. Itsearvostuksen menettäminen on väärä tapa reagoida toisten epäinhimilliseen käytökseen, mutta minkäs teet.Tappouhkaus ja kehoitukset itsemurhaan on nekin tulleet tutuiksi, mutta kiusallani en kuitenkaan ole vieläkään tappanut itseäni, koska katson etten ole kokonaan omastasyystäni joutunut tähän erakkoelämään. Katkeruudesta on vaikea pyristellä irti, mutta olen yrittänyt ajatella että noilla kiusaajilla ei ole oikeasti sen parempi tulevaisuus edessä, kuin itsellänikään.

Itse olin yhdessä vaiheessa teini-ikää veljelleni kamalan kateellinen siitä, että hän vaikutti säästyneen kiusaamiselta. Sitä enemmän tämä kirvoiti mieltäni, kun kuitenkin ymmärsin menestyneeni koulussa suhteellisen hyvin ja hän taas ei. Veli oli toisaalta urheilullisesti lahjakkaampi, vaikka siinäkään hän ei mielestäni ollut täysin itsenäinen suoriutuja kuten pidin itseäni. Ajattelin vain, että kaikenlaiset huonommat yksilöt sitä hyväksyntää ja kunnioitusta niittävät, kun taas tällaiset yhteiskunnalle paljon hyödyllisemmät muka saa vaan paskaa niskaansa.

Onneksi tämä muuttui RIKOLLISTEN otettua veljeni kohteekseensa. Auvisellakin ilm. oli samankaltaista katkeruutta siitä, että jotkut toiset olisivat enemmänkin ansaineennet epäkunnioitusta. Samoin taisi olla Virginian kouluammuskelijoilla. Kyllä tällainen palauttaa aina uskon oikeuteen ja siihen, että jokainen lopulta saa sen mitä ansaitsee, kuten muuten luki erään natsileirin porteissa.

Onko se vain muka sattumaa, että oikeus lopulta toteutuu, ja kaikki saavat tasaverroin? Sen minkä kullekin kuuluu?

Illalla pe 7.9. tulee nyt uusintana sunnustaina : Seitsemäs taivas, Maarit Tastula haastattelee kirurgia Cristel Lybäckiä. Tältä mieheltä on ilmsetynyt kirja. Veitesen terällä. Hän oli narkkari ja jo hyvässä vankilakierteessä, alkoholia ja hyväksikäyttöä. Hyvä esimerkki, että syrjäytynyt pääsee löytää elämän. Tässä ei ole kysymyksessä uskoontulo vaan mies sai vain otteen elämsätään. Katsokaapa jos on voitte.
Tämä lääkäri selvisi, kun alkoi päästä tuosta negatiivisuudesta ja koston ja kaunan kierteestä. Hän oli sitä mileltä että anteeksiantamattomuus kalvaa ja tuhoaa ihmisen ja nakertaa ilon ja elämisen voiman. Siinä pyörii vain omassa pimeässä kehässään ja ei pääse etenemään.

Älä ole selvinpäin. Vedä itseäsi turpaan. Ole surullinen siitäkin.

Vedä psykologiakin turpiin.

Ime munaa.

Paranna maailma.