Suomen niin sanotun vapautumisen jälkeen on Suomessa on saanut hölöttää mitä sylki suuhun tuo. Suomen taas kerrotaan vapautuneen vuonna 1991,kun Neuvostoliitto romahti. Toki sitä ennenkin on hölötetty, mutta hölöttäminen oli ikään kuin varovaisempaa ja sanoisinko jopa kultivoidumpaa.
Tästä hölöttämisestä ovat pitäneet huolen erityisesti porvarilliset änkyrät, joita korpesi erityisesti presidentti Kekkosen suvereeni hallintovalta. Näin äkkiseltään mieleen muistuu Tuure Junnila, jonka elämäntyö oli Kekkosen, kommunismin ja Neuvostoliiton sättiminen. Toki myös suomenruotsalainen eliitti on osaltaan pitänyt huolen siitä, ettei epämääräinen jutustelu Kekkosesta ja kommunismista suinkaan päässyt loppumaan. Mieleen muistuu ainakin Georg C. Ehrnrooth kysymyksessä olevasta asiasta.
Suomen vapautumisen jälkeen myös tiede on porvarillistunut ja hölöttäminen on astunut askeleen korkeampiin sfääreihin. Tieteen rahoitus on myös muuttunut siten, että rahaa kahmitaan tätä nykyä myös yritysmaailmasta. Kun ennen tiedemies tyytyi valtion pitkään ja kapeaan leipään, niin tätä nykyä tiedettä tehdään tulospalkkauksen periaattein eli rahaa vedetään sitä suuremmalla suokuokalla mitä enemmän juttua saa maailmalle suolletuksi. Tieteen tekeminen on siitä hupaisa laji, että mitä enemmän tutkija törisee, aukoo päätään, sitä merkittävämmästä tutkijasta on kysymys.
Erityiseen nosteeseen on ampaissut porvarillinen Kekkostutkimus. Lähes päivittäin on tieteellisistä kammioista ampaissut maailmalle mitä kummallisinta legendaa, siis nykyaikaista, porvarillista pop -tutkimusta, jossa lähteiksi kelpaa jopa agenttikirjallisuus. Tämän tutkimuksen huikeimmaksi löydöksi kohonnee erään neuvostoliittolaisen loikkarin kertoma tarina Kekkosesta KGB:n agenttina.
Ja jotta tarina vaikuttaisi luotettavalta kerrotaan käytetyn myös lähteitä. Tosin melko mielenkiintoisella tavalla sikäli, että vahvistusta käsityksille Kekkosesta agenttina on haettu neuvostoliittolaisista arkistoista, lähteistä, joiden täytynee olla olemassa. Hyvä teoria tietysti kykenee myös ennustamaan, mutta tuntuu peräti kummalliselta, että faktojen olemassaolo täytyy olettaa. Eli kysymys on hieman samasta asiasta kuin porvareilla yleensäkin. Hehän muiden muassa pitävät keskustalaisia impivaaralaisina, ilmeisestikin juuri olettamiensa tosiasioiden perusteella.
Eikä tässä vielä kaikki. Näyttää siltä, että porvarillinen tiede edetessään muuttaa paitsi Kekkosen agentiksi niin myös valtakuntamme historian muutoinkin aivan uuteen uskoon. Tässä äskettäin televisiossa esiteltiin tutkimus, jonka mukaan Raatteen tien taistelusta on annettu peräti väärä kuva. Tutkijan mukaan viisi metriä leveä Raatteen tie olisi ollut siksi kapea ja pitkä, että Neuvostoliiton joukot olisivat tuhoutuneet ilman suomalaisia sotilaitakin. Olisivat siis ilmeisesti paleltuneet pakkaseen.
Ilmeisesti porvarillinen tiede pyrkii näin luomaan kuvaa siitä, ettei valtakunnan pohjoisempien osien puolustamisella ole niin väliä, koska hyökkäävät joukot kuolevat itsestäänkin, joten siitä syystä on tärkeämpää keskittää joukot puolustamaan vain Etelä-Suomen monikansallista pääomaa ja Islantia. Tätä jälkimmäistä ilmeisesti vain siitä syystä, että Suomi tekee mitä itse haluaa ihan vain venäläiskenraalin kiusaksi. Tämä mainittu kenraalihan tässä taannoin ilmaisi paheksuntansa Suomen lännettymispyrkimyksille.
Paljon muutakin mullistavaa kapitalistisesti rahoitettu porvarillinen pop -tiede on saanut aikaan, mutta aika ja tila ei siihen riitä. Kannattaa nyt kumminkin muistaa se, että erityisesti perinteinen suomalainen ruoka on joutunut porvarillisen tieteen erityiseksi silmätikuksi. Samoin maatalouden päästöt, vaikka esimerkiksi Helsinki lykkää kuraa Itämereen määriä, joiden todellista suuruutta emme saa koskaan tietää. Yksi merkittävä piirrehän porvarillisessa pop -tieteessä on se, että tulokset voidaan julistaa salaisiksi, jos tieto uhkaa kapitalistisia intressejä.
Tästä hölöttämisestä ovat pitäneet huolen erityisesti porvarilliset änkyrät, joita korpesi erityisesti presidentti Kekkosen suvereeni hallintovalta. Näin äkkiseltään mieleen muistuu Tuure Junnila, jonka elämäntyö oli Kekkosen, kommunismin ja Neuvostoliiton sättiminen. Toki myös suomenruotsalainen eliitti on osaltaan pitänyt huolen siitä, ettei epämääräinen jutustelu Kekkosesta ja kommunismista suinkaan päässyt loppumaan. Mieleen muistuu ainakin Georg C. Ehrnrooth kysymyksessä olevasta asiasta.
Suomen vapautumisen jälkeen myös tiede on porvarillistunut ja hölöttäminen on astunut askeleen korkeampiin sfääreihin. Tieteen rahoitus on myös muuttunut siten, että rahaa kahmitaan tätä nykyä myös yritysmaailmasta. Kun ennen tiedemies tyytyi valtion pitkään ja kapeaan leipään, niin tätä nykyä tiedettä tehdään tulospalkkauksen periaattein eli rahaa vedetään sitä suuremmalla suokuokalla mitä enemmän juttua saa maailmalle suolletuksi. Tieteen tekeminen on siitä hupaisa laji, että mitä enemmän tutkija törisee, aukoo päätään, sitä merkittävämmästä tutkijasta on kysymys.
Erityiseen nosteeseen on ampaissut porvarillinen Kekkostutkimus. Lähes päivittäin on tieteellisistä kammioista ampaissut maailmalle mitä kummallisinta legendaa, siis nykyaikaista, porvarillista pop -tutkimusta, jossa lähteiksi kelpaa jopa agenttikirjallisuus. Tämän tutkimuksen huikeimmaksi löydöksi kohonnee erään neuvostoliittolaisen loikkarin kertoma tarina Kekkosesta KGB:n agenttina.
Ja jotta tarina vaikuttaisi luotettavalta kerrotaan käytetyn myös lähteitä. Tosin melko mielenkiintoisella tavalla sikäli, että vahvistusta käsityksille Kekkosesta agenttina on haettu neuvostoliittolaisista arkistoista, lähteistä, joiden täytynee olla olemassa. Hyvä teoria tietysti kykenee myös ennustamaan, mutta tuntuu peräti kummalliselta, että faktojen olemassaolo täytyy olettaa. Eli kysymys on hieman samasta asiasta kuin porvareilla yleensäkin. Hehän muiden muassa pitävät keskustalaisia impivaaralaisina, ilmeisestikin juuri olettamiensa tosiasioiden perusteella.
Eikä tässä vielä kaikki. Näyttää siltä, että porvarillinen tiede edetessään muuttaa paitsi Kekkosen agentiksi niin myös valtakuntamme historian muutoinkin aivan uuteen uskoon. Tässä äskettäin televisiossa esiteltiin tutkimus, jonka mukaan Raatteen tien taistelusta on annettu peräti väärä kuva. Tutkijan mukaan viisi metriä leveä Raatteen tie olisi ollut siksi kapea ja pitkä, että Neuvostoliiton joukot olisivat tuhoutuneet ilman suomalaisia sotilaitakin. Olisivat siis ilmeisesti paleltuneet pakkaseen.
Ilmeisesti porvarillinen tiede pyrkii näin luomaan kuvaa siitä, ettei valtakunnan pohjoisempien osien puolustamisella ole niin väliä, koska hyökkäävät joukot kuolevat itsestäänkin, joten siitä syystä on tärkeämpää keskittää joukot puolustamaan vain Etelä-Suomen monikansallista pääomaa ja Islantia. Tätä jälkimmäistä ilmeisesti vain siitä syystä, että Suomi tekee mitä itse haluaa ihan vain venäläiskenraalin kiusaksi. Tämä mainittu kenraalihan tässä taannoin ilmaisi paheksuntansa Suomen lännettymispyrkimyksille.
Paljon muutakin mullistavaa kapitalistisesti rahoitettu porvarillinen pop -tiede on saanut aikaan, mutta aika ja tila ei siihen riitä. Kannattaa nyt kumminkin muistaa se, että erityisesti perinteinen suomalainen ruoka on joutunut porvarillisen tieteen erityiseksi silmätikuksi. Samoin maatalouden päästöt, vaikka esimerkiksi Helsinki lykkää kuraa Itämereen määriä, joiden todellista suuruutta emme saa koskaan tietää. Yksi merkittävä piirrehän porvarillisessa pop -tieteessä on se, että tulokset voidaan julistaa salaisiksi, jos tieto uhkaa kapitalistisia intressejä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.