Raskaus ja ratsastus, onko kokemuksia?

no mulla olis sen verran tosta kokemusta että. Mulla oli oma heppa sillon kun rupesin oottamaan ekaa muksuu ja kyllä mä ratsastin mutta en mennyt mitään esteitä kävin maastossa. ratsastin johonkin puoleen väliin raskautta ja sitten jouduin rahallisista syistä luopumaan hevosestani toivottavasti autto edes pikkasen

Itselläni ei ole lapsia, joten omaa kokemusta ei ole, mutta yksi kaverini jolla on oma hevonen sai muksun vähän aikaa sitten. Hän ratsasteli aika pitkään hevosellaan, lopetti oikeastaan vasta sitten kun maha alkoi olla tiellä selkään noustessa ja muutenkin liikkuminen hankalampaa.

Tottakai ratsastaminen oli loppu aikana rauhallisempaa; hillittyjä maastolenkkejä, lähinnä pelkkää käyntiä. Ja hevonen oli tuttu ja turvallinen (ei säikkynyt maastossa autoja tms). Eli varmaan ainakin raskauden alkuaikana voi ratsastella jos muuten on hyvässä kunnossa. Tervettä järkeä vaan mukaan...

Jonkun aikaa alkuraskaudessa voi ratsastella. Yks opettaja ratsasteli ihan alkuaikoina mutta aika kauan siina tuli taukoa hanellekin.

... jos hevosesi on kiltti, ei säiky, ei sätki, ei pelkää mitään.

Mutta älä ratsasta jos olet viimeisten viiden vuoden aikana tippunut...
Lucy

saisihan sitä ratsastaa vaikka loputtomiin, mutta mieti mitä vauvalle käy jos tiput.eikä ole niin varmaa hevosta että voisi ottaa niin suurta riskiä.

mun sukulainen vartoo nyt toista lastaan, ja se kyl ratsastelee nyt jo vaan käyntiä maastossa vaikka ei ole vasta kuin muutaman viikon ollut raskaana...

Mä ratsastin ja ajoin hevosia ihan viimesilleni jopa sinä aamuna ennen kun lähin synnyttään kävin heittään tunnin ajo lenkin kun ei supistuksia ollu viel sillon tullu.. Sen jälkeen ne kyl sit alkokin ja parin tunnin päästä olin synnytys salissa!!! Mulle lääkäri aikoinaan sano et niin pitkään saan ratsastaa kun hyvältä tuntuu mut heti kun vihlasee tai on tukalaa on lopetettava!!

Hädin tuskin täysikäisenä itselläni ei ole henkilökohtaisia kokemuksia raskauden ajan ratsastuksesta, paitsi kummityttöni äidin osalta. Hän on ratsasti lähes koko raskausaikansa ja ajoi shettiksiään viimeiseen saakka. Naisella taisi olla tuuriakin mukana, sillä täpäriä tikanteita sattui silloin tällöin, hän kun on hieman edesvastuuton ja lapsellinenkin joissain suhteissa.

Pienen ja pyöreän, umpiturvallisen (paitsi pimeässä; sitä kyseinen heppa pelkää) laiskan risteytysponinsa selässä hurja mamma vieraili aina kahdeksannen kuun alkuun saakka. Lopulta hän ymmärsi itsekin, että sikiö saattaisi pudotessa todella vahingoittua. Hurjaa vauhtia kiidettiin loppuun saakka, sillä kyseinen poni on harvinaisen varmajalkainen ja muutenkin lähes pomminvarma hevonen.

Ratsastuksen hän siis lopetti lähinnä turvallisuussyistä, ei niinkään haittaavan vatsan vuoksi. Loppuvaiheessa hän nousi satulaan korokkeelta, näin vatsa oli vähemmän tiellä.
Ajoa rouva kuitenkin harrasti loppuun saakka. Pienet ja kiltit shettikset olivat turvallisia, joten niiden kanssa ei tippumisesta tai muista vahingoista ollut pelkoa. Ja pitihän ponit liikuttaa. Rouva kertoi kummityttöni isoveljen syntyessä olleensa vielä sunnuntaina kärryttelemässä, kun torstaina oli ollut laskettu aika. Kummityttöni syntyessä "koppakärryllinen shetikka" oli kuitenkin myyty ja ravikärryille hän ei aivan viimeisinä päivinä uskaltanut, pelkäsi töyssyjen käynnistävän synnytyksen.

Synnytysten jälkeinen ratsastus - tämä saa minut nostamaan hattua kyseiselle mammalle. Ensimmäisen poikansa synnytyksessä hänelle ommeltiin 30 tikkiä (poika painoi 4700 grammaa, nainen on vain 152 senttiä pitkä), mutta rouva oli rohkeasti selässä jo kuukauden kuluttua pojan syntymästä. Tämä ei kuitenkaan ole vielä mitään verrattuna kummityttööni; nyt tikkejä ei tullut kuin viisi (tyttö 4500 grammaa) ja mamma löi laudalta kaikkien arvioinnit kiivettyään risteytysponin selkään muutamaksi kierrokseksi - mukaan lukien ravin - alle kahden viikon kuluttua synnytyksestä. Rautaisella tahdolla - vaikka hieman irvistellen - kummityttöni äiti istui pehmeäaskeleisen ponin selässä viitisen minuuttia.

Yleissääntö lienee, että niin kauan voi ratsastaa, kun tuntuu hyvältä. Mitään kuukausi/viikko rajoja lienee turha asettaa.
Onnea lapsenhankintaan!!

Itse ratsastin omilla hevosilla kahdeksannelle kuulle raskaana ollessani. Oman kehon kuuntelu on tärkeää, ratsastaa siten kun hyvältä tuntuu. Loppuajasta menin lähinnä käyntiä ja laukkaa. Maastoilin kyllä, mutta en hypännyt.

Ekaa vauvaa tässä odottelen - laskettu aika huomenna - ja hevoseni selässä olen nyt ollut viimeksi aika tarkalleen kk sitten. Hyppäämisen lopetin ekan 3 kk jälkeen, ratsastin pikkuhiljaa keventäen (mm harj ravi pois, lopussa lähinnä käyntilenkkejä) sitten vikan raskauskuun alkuun asti. Kyytiin kyllä kiipesin rappusilta ja tulin lopussa samaa kautta alaskin (hevosellani tuota kokoa jonkin verran, säkä 187 cm). Ja raskausaikana en ole vieraiden hevosten selkään kiivennyt ollenkaan - oman, vaikkakin vireän, hepan liikkeet ja peikkoloikat osaa lukea ja aavistaa paremmin.

Nyt kyllä mietin parhaillaan josko pitäisi kohta kiivetä selkään harjoitusravia viipottamaan kun ei tunnu muksulla olevan mitään kiirusta ulos masusta vaikka täysiaikainen jo...:)

Olen viikolla 25, kilpailen aktiivisesti ja ratsastan päivittäin. Jokainen tietää itse milloin oma jaksaminen loppuu ja milloin on epämukavaa.

Hei!

Minä ainakin ratsastan edelleen ja päivittäin, sekä hoidan hevoset. Ongelmia ei ole ollut. Päinvastoin tuntuu auttavan, kun pienet nipistelyt ja vatsanväännöt unohtuu. Kohta alkaa jo toinen kolmannes, eli aika pitkällä ollaan. Ei ole ainakaan vielä kieltäneet neuvolassakaan. Esteitä en suosittele (kun putoat puomien sekaan käy vielä huonommin kun tavallisesti), mutta rauhalliset kävelylenkit ja koulu sopivat mielestäni hyvin (itse on kyllä tullut paineltua välillä aika vauhsikkaastikin). Ratsastustunneille en itse enää toisen kolmanneksen alettua luultavasti mene, ettei talli saa huonoa mainosta, jos minä tipahdan ja vauvalle sattuu jotain. Kotona aion kuitenkin edelleen jatkaa niin kauan kuin se hyvälle tuntuu. Hevosten kanssa kannatta varoa niiden ystävällisiä "päätuuppauksia", ettei osu kovasti mahaan. Ja ainahan voi kiertää ja laittaa kärryt perään jos se on mahdollista. Tosin jos on epävarma tasapainostaan en ehkä kokeilisi. Synnytyksen jälkeen on kuulemma hieman virtsankarkailuongelmia ratsastaessa, mutta kaupat ovat ystävällisesti kehittäneet niihinkin ratkaisut. En usko, että ratsastaminen vaikuttaa kersaan tai odotukseen yhtään sen enempää kuin maatilan emännän päivittäinen lehmien lypsykään. Eli stemppiä vaan :)..

Kiitti kaikille jotka tähän aiheeseen vastasi ja erityisesti aiheen aloittajalle.
Itse olen tässä jonkin aikaa pohtinut tuota mahdollista ongelmaa, että mitäs mie teen kun raskaaksi tulisin ja hevosenkin haluisin hoitaa ja ratsastaa.

Teidän muitten teksteistä sain sen verran irti, että omaa itseään kuunnellen sitä tietää mikä on liikaa jne..

Onneksi itselläni on maastovarma hevonen ja maastossa suurimmaksi osaksi mennäänkin :) Mun mielestä ratsastus ja hevosten kanssa oleminen on rauhoittavaa ja sehän tekee hyvää raskaus aikana :)

^Kovasti mammaksi tulemista odotellen^

Kokemuksia, mutta olen kuitenkin saanut talleilla käydessäni tietää, että kun saa tietää että on raskaana, niin ratsastusta ei tarvitse vielä lopettaa, mutta ravit ja laukat olisi sitten hyvä lopettaa. Käyntiä ja ehkä tölttiäkin voi vielä mennä, mutta en siis suosittele ravia ja laukkaa. Minun ystäväni ainakin ratsasti raskaana noin 2kuukautta siitä asti kun sai tietää olevansa raskaana, eikä siitä tietääkseni mitään haittoja tullut.

Niin kyllä se luonto hoitaa raskaaksi tulemisen ja senkin että MITÄ voi tehdä raskaana ollessaan mikä ei tunnu hyvältä sitähän ei normaali ihminen te muistakaa se!