Iltalehti.fi -sivustolla esiintyy jatkuvasti ala-arvoista, väärin kirjoitettua tekstiä ja otsikoita.
Onko seuraava lause virheetöntä kieltä?
Kongruenssi
611566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Eipä ole Ilta-Sanomatkaan kummoinen.
Eivätpä ole Ilta-Sanomatkaan kummoiset.
Pitää olla Eipä ole Ilta-Sanomatkaan kummoinen. Perustelu: on kyse yhdestä ainoasta lehdestä, ja lehden nimi on Ilta-Sanomat.
Voisi olla myös että Eipä ole monessakaan Ilta-Sanomissa kummoiset.
Mutta miksi puhumme pitkistä housuista, vaikka kyse on yhdestä vaatekappaleesta? Eipä olleet kummoiset housut. Tarjouksessa suorat pitkät housut. Tarjouksessa farkut.
Johtuuko siitä että housuissa on kaksi lahjetta?
Mutta puserossakin on kaksi hihaa ja pusero on yksikkössä, ei monikossa.
Tarjouksessa pusero. Tarjouksessa farkkupusero.
Miksi silmälasit ovat lasit, vaikka ne tehdään nykyisin muovista? Pitäiskö olla silmämuovit?
Suomen kieli on erikoinen. Rikas ja vaikea.
Ei.
IItalehti.fi -sivustolla esiintyy yhtenään ala-arvoista, väärin kirjoitettua tekstiä jopa otsikoissa.
Oikein. On vain yksi tapa harrastaa seksiä.
Minulla jöpöttää.
Voisimpa sanoa huomenta.
Tässäpä onkin hyvä suomennos tuolle virkkeelle.
voisiNpa on oikea muoto
Lauseessa ei ole sellaista kielioppivirhettä kuin luulet. Se sanoo, että esiintyy a) ala-arvoista, väärin kirjoitettua tekstiä ja b) otsikoita. Tässä ei ole kongruenssivirhettä. Todellisuudessa on tarkoitettu, että otsikotkin ovat ala-arvoisia ja väärin kirjoitettuja, mutta kun ajatus on muotoiltu huonosti, lauseen merkitys on siis muuttunut – ilman muodollista kielioppivirhettä.
Selvä virhe on välilyönti ilmauksessa ”Iltalehti.fi -sivustolla”, ja selvä vierasvoittoisuus on -lla-päätteen käyttö suomenmukaisemman -ssa-päätteen sijasta.
"Se sanoo" Mikä se? Tarkoitat kai "Siinä sanotaan".
Ei paperilehdestäkään sanota "sivussa", vaan "sivulla". Samoin tuon kuuluu olla "sivustolla".
Sivusto on sivujen "kääre" samaan tapaan kuin kirja tai lehti. Sivustossa oleva on sisällä, ei päällä niin kuin lehdellä oleva.
Siis sanon "sivustossa".
Pälä pälä pälä! Millainen ääliö haluaisi sanoa, että sivustossa esiintyy ala-arvoisen, väärin kirjoitetun tekstin lisäksi otsikoita.
Se, joka sanoo niin.
Kannet ovat kirjan ja sen sivujen "kääre".
Kirjoitus tai luku on lehdessä ja kirjassa sivulla. Useita kirjoituksia on sivustolla.
Näköjään tuostakin molempia käytetään. Googlella löytyy 21 milj. sivustolla ja 13 milj. sivustossa.
Korjataanpa siis siis tämä: "...väärin kirjoitettua tekstiä ja otsikoita."
Vai onko siinä korjaamista, joskin voi löytyä vinoilun aihetta? Mitä säännöt sanovat? Muistelen, että tuollainen muotojen epäjatkuvuus on ainakin jossakin sallittua.
Eihän tuota voi kirjoittaa näin: "...väärin kirjoitettua tekstiä ja otsikkoa."
Turvallinen ratkaisu: "...väärin kirjoitettuja tekstejä ja otsikoita."?
Näin sen sijaan olisi kovin tönkköä: ""...väärin kirjoitettua tekstiä ja väärin kirjoitettuja otsikoita."
Ensisijaisesti odottaisin ratkaisua niiltä, jotka eivät halua lukeutua ääliöihin.
Tuo "s i v u sto" sekoittanee asiaa. Jos puhuttaisiin sen sijaan vaikkapa "kääreestä", niin kumpi muoto tulisi kaikille ensimmäisenä mieleen, olisivatko sivut ja sisällöt "kääreessä" vai "kääreellä"?.
Se-sana viittaa aivan normaalisti edellisen lauseen subjektiin, eli lause sanoo. Jos tämä on outoa, lukaisepa vaikka Nykysuomen sanakirjan artikkeli ”sanoa”, niin käsityksesi avartuvat.
Paperilehdestä (ja myös verkkosivustossa) sanotaan ”sivulla” lähinnä siksi, että ruotsissa on ”på sidan”. Monet vierasvoittoisuudet ovat vakiintuneet kieleen, mutta tämä ei ole pätevä syy suosia vierasvoittoisuuden lisääntymistä. Lisäksi on jossain määrin luontevaa sanoa ”sivulla” siksi, että sivu ajatellaan pinnaksi, jolle on aseteltu sisältöä. Mutta ilman vierasta vaikutusta olisimme tuskin päätyneet sanomaan, että sivulla on jotain, poiketen siitä, että sanomme että taulussa, valokuvassa tai papyruskäärössä on jotain.
”Sivustolla” on yhtä epälooginen ilmaus kuin olisi sanoa, että ”kirjalla” (pro ”kirjassa”) on jotakin.
Nettisivustolla ei ole sen enempää käärettä kuin kansiakaan, mutta aloitussivu useinkin.
Taivutus ei mene johdonmukaisesti. Tekstiä on kannessa ja sivulla.
useinkaan loogisesti menekään, mutta "sivustolla" on aivan looginen.
Teksti on nimen omaan sivulla, (sivun pinnalla), eikä sivussa, (sivun sisässä).
Voisit puolustella tuota se-sanan käyttöä, jos olisit kirjoittanut vaikkapa "Lause ei ole väärin kirjoitettu. Se on..." Lause ei sano mitään, lauseessa sanotaan.
Tuon "nimen omaan" kirjoitan tarkoituksella erikseen. Joku on vaan mielivaltaisesti päättänyt, että se pitäisi kirjoittaa yhteen, kun taas "saman tien" erikseen. Pitäisi ottaa mallia vaikkapa englannista yhdyssanojen suhteen.
samaa mieltä.
turhia pilkkuja tuohon, ei tarvitse huomauttaa.
Sivusto on joka tapauksessa oma kokonaisuutensa.
Eihän kieli ole kehittynyt kovin johdonmukaiseksi. Lieneekö tuossa sen vaikutusta, että käsitteillä "kannella" ja "sivussa" on jo kauan ollut tietyt merkitykset.
Toisaalta erilaiset päätteet voivat kertoa eri asioista. Kirjoituskin voi olla paperissa tai paperilla. Edellinen viittaa ymmärtääkseni johonkin tiettyyn paperiin, mutta jälkimmäinen yleensä vain paperiin "Haluan sen paperille").
hyvälle kuulostaisi "Kirjoitus on tehty hyvään paperiin". Oikealta kuulostaa "...hyvälle paperille".
Onpas sinulla logiikat! Siitä, että voi sanoa "sivulla", päättelet, että pitää sanoa "sivustolla". Mikä muka on sivuston pinta? Ja pinta-argumentti on tässä kelvoton. Jos väitetään, että -lla-sija on oikein ja ainoa oikea sen takia, että teksti on jonkin pinnalla, niin sinun pitäisi sanoa myös, että papyruskääröllä on tekstiä, että osoite on kirjekuorella, että muistilappu on jääkaapin ovella, että televisiolla näkyy kiinnostavaa ohjelmaa jne jne jne.
Edellisessä ei muuten ole yhtään turhaa pilkkua. Tiedätkö kielioppi säännön "että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin." Noiden sanojen eteen kuuluu lauseessa laittaa pilkku. Tuota mantraa opeteltiin koulussa, kunnes se todella iskostui päähän!
Jos se on tönkköä toivon että on muikkua.
Toinen puhuu lapasista toinen konfrensista.
Paperilehdessä on sivu ja kun on sivulla se on silloin lehden sivulla. Jos sanotaan että sivussa niin se on silloin sivussa, ei lehdessä. Mutta voi olla yhdessä sivussa virhe tai yhdellä sivulla virhe on oikeampi.
Sivu -sanalla on muitakin merkityksiä kuin lehden sivu. Olla sivussa on olla pois jostain. Eli joku ihminen sivuutettiin ja hän on silloin sivussa siitä ja siitä asiasta. Ihminen voi olla myös jossain sivussa, kuten eläinkin. Koira kulkee ihmisen sivulla. Koira pysyi sivussa siitä koiratappelusta. Joku voi pysytellä sivussa tai taustalla.
Juuka ja Riika taivutetaan kuten sana piika. Juuka Juuan Juuasta. Piika piian piiasta... jne. Sinne tulee se k-kato taivutuksessa. Kuten sanassa noki myös.
Meillä on ihme kieli ja vielä ihmeellisempi kielioppi.
Kongruenssi tarkoittaa, että yhden lauseenjäsenen taivutus mukautuu toisen lauseenjäsenen mukaan. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että predikaatti mukautuu subjektiin tai attribuutti pääsanaansa. Myös määritteet voivat mukautua pääsanansa mukaan.
En olisi sijamuotokysymyksessä yhtä ehdoton kuin Yucca ja kumppanit. Onhan paikannimienkin taivutus vaihtelevaa, ja ulko- tai sisäpaikallisijat hyväksytään kirjakielessä sen mukaan, miten kansa on tottunut sanomaan.
Suomen kieli on tarkka ilmaisuissaan, mutta tarjoaa niihin paljon erilaisia mahdollisuuksia. Vaikka jotkut ilmaisutavat muistuttavat esim. ruotsin tai englannin vastaavia, ei kannata lähteä heti pitämään niitä vieraasta vaikutuksesta syntyneinä.
Lisäksi on valitettavaa, että yhä esiintyy nurkkakuntaista "kieliasiantuntemusta", jonka mukaan hyvän suomen kielen on oltava ilmaisuissaan mahdollisimman omintakeinen, ja että samankaltaisuudet esim. germaanisten kielten kanssa ovat torjuttava vieraana vaikutuksena.
En tiedä, oliko vika opettajissa vai oppilaissa, mutta tämän onnettoman "mantran" surkeita seurauksia saa lukea harva se päivä.
Noiden sanojen eteen kuuluu pilkku ainoastaan silloin, kun ne aloittavat sivulauseen.
- Tapasin sekä Villen että Kallen. - ei pilkkua
- Ville on suurempi kuin Kalle. - ei pilkkua
- Koska tulet käymään meillä? - ei pilkkua
jne.
sulkumerkkien edellä pilkkuja tarvittaisi.
Papyruskäärö on paremmin verrattavissa kirjaan kuin sivuun. Samoin kirjekuori verrattavissa kirjan kanteen.
Muistilaput ovatkin yleensä jääkaapin ovessa eikä oven päällä.
TV-kuva on ruudun sisässä eikä ruudun pinnalla.
"Sivulla" taipuu loogisesti, mutta kaikki sanat eivät taivu. Sivustolla on monia sivuja/pintoja, jotka näkyvät kuvana näytöllä.
sen mitä en itse viitsinyt kirjoittaa.
Muistan, kuinka aikoinaan isäni lukiessa sanomalehteä, nousi hirmuinen äläkkä
jos lehdessä oli (yksikin) paino- tai kielioppivirhe. Nyt ei toimittajilla tunnu olevan enää minkäänlaista ammattitaitoa.
Typeriä kirjoitusvirheitä ainakin vilisee päivittäin tekstissä. Mitä helpompaa tekstin tuottaminen on, sitä enemmän virheitä. Ei ole oikolukijoita eikä latojia. Suit sait sukkelaan teksti sujahtaa painoon. On niin kova kiirekin! Se uutiskilpailu on niin kamalan rajua - tosin kilpailevia lehtiä ei ole.
nettilehdet ovat täynnä virheitä ja nehän ovat nopeasti tehtyjä.
onhan tämä lause oikein.
Se on muuten oikein, paitsi lause alkaa aina ISOLLA alkukirjaimella.
Sinä aloitit lauseesi pienellä o:lla.
..., paitsi ETTÄ...
Niin mäkin niinku kirjoittelen niinku tähän jotain niinku.
Kaikki melkein tajuaa melkein mitä mä melkein kirjotan melkein jotenkin melkein ymmärrettävästi melkein?
Eikä siinä vielä kaikki - nykyisin ne kielioppivirheetkin ovat kertomuksissa, joiden uutisarvo on täysin painokelvotonta - siis hyvä, että löytyvät vain netistä.
Iltalehti.fi -sivustolla esiintyy jatkuvasti ala-arvoista, väärin kirjoitettua tekstiä ja -otsikoita.
>> ltalehti.fi -sivustolla esiintyy jatkuvasti ala-arvoista, väärin kirjoitettua tekstiä ja -otsikoita.
Samoin löytyy myös Aamupostissa!
Harmittaa joka aamu, kun löytyy jotakin todella "mänttiä", aivan väärin kirjoitettua tekstiä toimittajilta, joiden pitäisi olla ammattilaisia työssään.
Toimittajat eivät ole useinkaan äidinkielen opettajia. He voivat olla esimerkiksi merkonomeja, jotak ovat lahjakkaita kirjoittamaan, mutta eivät taida kielioppia, eivätkä viitsi tai eivät ehdi sitä opiskella. Pitäsi kuitenkin oma työ kiinnostaa niin että opiskelisi.
Toisaalta, toimittajien työ on niin hektistä, etteivät he ehdi ehkä joka pilkkua viilata. Mutta näkeepä toisinaan ihan järkyttäviä virheitä. Pääasia että tulee oikein ymmärretyksi.
Anteeksi,
mutta en ymmärtänyt kysymystä? Mikäli jonkun ihmisen elämäntehtävänä on vaalia nykysuomen oikeinkirjoitusta, otan osaa...
Olisin onnellinen, jos nykyisin edes joku osaisi käsin kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä. Kieltämättä tilanne ahdistaa; lähes luku- ja kirjoitustaidottomat, täysin yleissivistymättömät lapsukaiset ovat nykyisin ylioppilaita.
(Tosin näin poikkeustapauksena oli sota-aikaankin.)
EI
Iltalehti.fi -sivustolla esiintyy jatkuvasti ala-arvoista, väärin kirjoitettua tekstiä ja otsikoita.
VAAN
Iltalehti.fi -sivustolla on usein ala-arvoisia, kieliopillisesti väärinkirjoitettuja tekstejä ja otsikoita.
Niinpä! Siksi kieltä juuri pitää vaalia. Ymmärrämme toisiamme paremmin, jos koodistomme (sanamme, lauseemme jne) ovat samanlaisia ts. perustuvat tiettyihin, omassa maassamme tunnettuihin ja yhteisesti sovittuihin sanoihin, välimerkkeihin, lauseisiin jne. Silloin lakimiehetkään eivät niin helposti pääse "vääntämään" muille mitä sattuu. Vaikka tuntuvat siltikin osaavan sen taidon:) Yhdellä sanalla: kapulakieltä. Ja toisella sanalla: virastoissa.
Ja television tekstityksissä niitä kirjoitusvirheitä riittää.
käännösvirheitä.
Kankaanpään seutu-lehdessä tänään:
Kankaanpään verotoimistossa on yhdeksän vakituista ja kaksi osa-aikaista harjoittelijaa.
Onko siellä siis ollenkaan ammattitaitoista väkeä?
Ilman ärsyttäviä ja naurAttavia kielioppi-, kirjoitus- ja ajatusvirheitä lehtien ja sivustojen lukeminen olisi paljon tylsempää ja vähemmän sielunelämää sykähdyttävää. On ihanaa raivostua typerästä virheestä!! Kaikkien kirjoittajien luovuutta ihailen: osaatte luoda riitatilanteen kaikesta mitä joku ikinä tulee julkisesti sanoneeksi!
Noin se vaan käytännössä sanotaan ja jokainen ymmärtää kyllä oikein.
Sydämmeen sattuu nuo kirjoitusvirheet. Alan kirjoittaa kohta yleisönosastolle.
Sydämeen...
Anteeksi. Sydämeen. Rupean alkamaan kohta kirjoittamaan ja vaatimaan selkeämpää suomenkielentekstiä.
2 kertaa m
Kyllä tuo on ainakin minun kieliopin mukaan oikein. Olennaiset asiat tulevat selkeästi esille. Lause on helposti ymmärrettävissä. Lisäksi tavutettu pilkulla asianmukaisesti. Lause alkaa myös isolla kirjaimella jota monikaan ei osaa.
Onko oikein sanoa kirjoitetusta tekstistä, että siinä "lukee", vai jotain muuta? Jonkun täytyy kirjoitettu/painettu teksti lukea, jolloin lukija lukee. Mikä on oikea ilmaisu?
kun luetaan. Muuna aika tekstissä vaan seisoo.