Siitä on varmaan pari vuotta, kun tulin tänne palstalle ensi kerran. Keskustelut ovat pääosin siistiytyneet, mutta mitään todellista vuoropuhelua ei synny.
Ruotsinkieliset kirjoittajat pitävät tiukasti kiinni siitä, ettei mikään ei-ruotsinkielisiä risova asia (pakkoruotsi, suuret koulutuskiintiöt tai suomalaisen identiteetin saneluyritykset, säätiövarojen käyttö politiikan ohjailuun) kuulu mitenkään heille. Heillä on oikeus elää juuri niin kuin tähänkin asti.
Ruotsinkieliset eivät suostu ottamaan vastuuta "omiensa" edunvalvonnasta ja lobbauksesta - mutta hedelmät kelpaavat.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Ruotsinkieliset kirjoittajat pitävät tiukasti kiinni siitä, ettei mikään ei-ruotsinkielisiä risova asia (pakkoruotsi, suuret koulutuskiintiöt tai suomalaisen identiteetin saneluyritykset, säätiövarojen käyttö politiikan ohjailuun) kuulu mitenkään heille. Heillä on oikeus elää juuri niin kuin tähänkin asti.
Ruotsinkieliset eivät suostu ottamaan vastuuta "omiensa" edunvalvonnasta ja lobbauksesta - mutta hedelmät kelpaavat.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Wallin antaa kasvot Rkp:lle, joka vahtii aina ja iänkaikkisesti hallituksessa sitä, että kielivähemmistön etuoikeudet ovat pysyviä. Wallin antaa kasvot puolueelle, jolla ei ole poliittista ideologiaa, vaan joka on puhtaasti kielipoliittinen edunvalvontajärjestö. Näin on ollut aina, mutta Wallinin edeltäjistä tuskin kukaan on hoitanut edunvalvontatehtäväänsä yhtä ylimielisellä tavalla."
MTV3:n politiikan ja taloustoimituksen päällikkö
http://www.mtv3.fi/uutiset/kolumni.shtml/1514005/wallin---ylimielisyyden-kasvot-hallituksessa
Kyse on surujen kaksinaismoraalista. Väitetään, ettei kannateta pakkoruotsitusta, mutta kuitenkin äänestetään RKP:tä ja ollaan tyytyväisiä sen pakkoruotsitusta lisääviin toimiin. Siksi en tunne sympatiaa tavallista surua kohtaan tässä asiassa.