Sinä joka olit kaveris kanssa kahdestaan Lintsillä elokuun 9. päivä, sinua kaipailee kundi jota yritit iskeä siinä illalla joskus 7-8 aikaan ekan kerran. Minulla oli vaaleansininen paita ja farkut. Tapasimme eräässä K-kirjaimella alkavassa laitteessa ensimmäisen kerran. Näin syrjäsilmällä kun vilkuilit mua siinä laitteessa. En uskaltanut tutustua suhun silloin, enkä missään muussakaan vaiheessa tuon päivän iltana, vaikka sä täysin selkeesti yritit ihan tosissas saada mua huomaamaan sut ja tekemään seuraavan askeleen. Illan loputtua lähdit vielä perääni samaan jonoon Vuoristorataan. Sanoit kai jonossa jotain ja mun piti jäädä odottelemaan sua siihen alas, mutta en kehdannut. Sen jälkeen tiesin menettäneeni jotain käsittämättömän suurta elämässäni. Tämän päivän jälkeen ei ole ollut muuta kuin surua, tuskaa, tyhjyyttä, ulkopuolisuutta ja näin taitaa mennä koko loppuelämä, jos en saa korjattua tilannetta.
En ole ikinä ihastunut kehenkään, mutta nyt se kävi todella helposti. Eikä kukaan ole ihastunut koskaan muhun tuolla lailla. Eihän tommosia mimmejä ole olemassakaan, niin ainakin luulin. Miten mä voin jättää tutustumatta elämäni upeimpaan näkemääni ihmiseen, joka oli vielä superkiinnostunut tutustumaan, tää on jo vähän liian kauheeta. Huomasin, että molemmat häikäistyivät toisistaan. Mä susta ja sä musta. Kumpikaan ei ollut edes varattu (ainakin vaikutit täysin sinkulta), sekin on pieni ihme. Itselläni ei ole ollut niin kiire tuon varaus-asian suhteen ja olen tosi vaativa eli haluan oikeasti samantasoisen mimmin. Nyt kun semmoinen super-harvinaisuus löytyi, niin en saanut rohkaistua itseäni. Tällä keinoin tuhotaan ne suurimmat rakkaustarinat. Eleides ja katseides perusteella sulta ei olis tullut kieltävää vastausta, tiedän sen, mutta odotit vain että mä tuun jutteleen. Niin vähän olis tarvittu rohkeutta, eikä sitä ollut. Toivottavasti löydyt ajoissa, sillä tuntuu ettei mulla ole enää paljon elämää jäljellä tämän takia. On ikävää miettiä kaiken päättämistä, mutta tämä jäljelle jäänyt olotila ei ole enää yhtään mitään elämää. Kaikki ilo on sammunut ja tulevaisuus on synkempi kuin koskaan. Mulla ei ole edes tietoa mistä päin Suomea sä olet. En tiedä miten sä jakselet, mutta mä en todellakaan jaksa hyvin.
En ole ikinä ihastunut kehenkään, mutta nyt se kävi todella helposti. Eikä kukaan ole ihastunut koskaan muhun tuolla lailla. Eihän tommosia mimmejä ole olemassakaan, niin ainakin luulin. Miten mä voin jättää tutustumatta elämäni upeimpaan näkemääni ihmiseen, joka oli vielä superkiinnostunut tutustumaan, tää on jo vähän liian kauheeta. Huomasin, että molemmat häikäistyivät toisistaan. Mä susta ja sä musta. Kumpikaan ei ollut edes varattu (ainakin vaikutit täysin sinkulta), sekin on pieni ihme. Itselläni ei ole ollut niin kiire tuon varaus-asian suhteen ja olen tosi vaativa eli haluan oikeasti samantasoisen mimmin. Nyt kun semmoinen super-harvinaisuus löytyi, niin en saanut rohkaistua itseäni. Tällä keinoin tuhotaan ne suurimmat rakkaustarinat. Eleides ja katseides perusteella sulta ei olis tullut kieltävää vastausta, tiedän sen, mutta odotit vain että mä tuun jutteleen. Niin vähän olis tarvittu rohkeutta, eikä sitä ollut. Toivottavasti löydyt ajoissa, sillä tuntuu ettei mulla ole enää paljon elämää jäljellä tämän takia. On ikävää miettiä kaiken päättämistä, mutta tämä jäljelle jäänyt olotila ei ole enää yhtään mitään elämää. Kaikki ilo on sammunut ja tulevaisuus on synkempi kuin koskaan. Mulla ei ole edes tietoa mistä päin Suomea sä olet. En tiedä miten sä jakselet, mutta mä en todellakaan jaksa hyvin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Damn dude, tuollaisiin hetkiin pitää tarttua :/ Itellä taannoin kävi samanlailla kävelykadulla, onneksi tajusin parin minuutin päästä juosta mimmin kiinni :)
Osta jäätelö itelles? Nostaa mielihyväntunteen hetkeks ainakin.
Naisia on melkein puolet väestöstä ;)