On se elämä kummallista, vasta äskettäin koin helvetin - opin itkemään melkein nelikymppisenä. Olin täynnä vihaa ja katkeruutta...itsesääliä jne. Kaikki meni päin helevettiä ja ainut lohtu oli työnteko ylikierroksilla aina loppuun palamiseen asti. Entä nyt - menen uudestaan nyt perjantaina avioon rakkaan ex-vaimoni kanssa. Olemme antaneet toisillemme kaikki anteeksi ja oman itsesäälini seasta olen jo nähnyt oman osuuteni haaksirikkoomme. Saimme uuden mahdollisuuden huomattavasti kypsempinä aikuisina ja paras kiitos on lasten onnellisuus perheen eheydyttyä. Ottakaa vastaan kaikki, mitä annetaan: "Mikä ei tapa - se vahvistaa" -sanoi joku viisas.
Vain elämää...
Soulman
1166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivon, että onnistutte! Koko sydämestäni toivon sitä. Ehkä nyt ymmärrätte mitä kumpikin tarvitsee. Virheistä voi ja kannattaa oppia. Rakkautta teille toivon, 1. itseänne kohtaan ja 2. toisianne kohtaan.