"Rationaalinen" ajattelu on ihmisen keksimä siinä missä tiedeuskovaisen hupsutukset ja tapa selittää olemasaolonsa ihmisenä. On rikkautta että elämässä on määrätön määrä "selittämätöntä" ja vain olematon osa selitettävää "rationaalista".
Entäpä jos hyväksyisimme, että aistimme ovat rajallisia ja että monella eläimellä ne on monin verroin paremmat. Jos saisimme kissaeläimen hajuaistin, lepakon kyvyn suunnistaa ja delfiinin tavan pitää yhteyttä toisiimme, alkaisimeko pitää sitä "ihmeenä"?
Jäävuoren huippu on näkyvää, aistein havaittavaa ja jotenkin selitettävää.
Entäpä jos hyväksyisimme, että aistimme ovat rajallisia ja että monella eläimellä ne on monin verroin paremmat. Jos saisimme kissaeläimen hajuaistin, lepakon kyvyn suunnistaa ja delfiinin tavan pitää yhteyttä toisiimme, alkaisimeko pitää sitä "ihmeenä"?
Jäävuoren huippu on näkyvää, aistein havaittavaa ja jotenkin selitettävää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"On rikkautta että elämässä on määrätön määrä "selittämätöntä""
No mikä nyt on niin selittämätöntä? Me fiksummat täällä voime kyllä selittää tutkimustietojen ja maalaisjärjen avulla aivan kaiken, mitä universumissa on havaittu.
Vaikka en uskovainen olekaan, niin silti itsekin kuitenkin pysähdyn joskus katsomaan, kuinka paljon todellisuudessa tiedämme...
Vastaus piilee siinä, kuinka paljon kysymyksiä jää...päämääränähän selvästi on tilanne, jossa ei ole enää kysymyksiä, kaikkitietävyys.
Kysymyksiä silti riittää, niin tieteenhaarassa kuin toisessakin.
Tällä hetkellä tökimme tähän asti pienimpiä partikkeleita toisiinsa, ja toivomme näkevämme jotakin joka sopisi kuvaan...Objektiivisesti tuo VOISI näyttää ihmiseltä, joka ensimmäisen kerran hioi tulen itselleen puiden avulla (vai oliko se kivien?). Löytöjä tulee peräkanaa, ja tietoa tulvii lisää ja lisää. Ehkä pulmallisinta tällä hetkellä on ihmismieli. Ei sinänsä kummaa, sillä vaikka universumi onkin niin iso, emme siltikään ole löytäneet mitään niin monimutkaista, kuin ihmisaivot...
Tietämättömyys ja järjen käytttämättömyyskö olisivat suunnattomia voimavaroja?
En usko.
"Entäpä jos hyväksyisimme, että aistimme ovat rajallisia ja että monella eläimellä ne on monin verroin paremmat. Jos saisimme kissaeläimen hajuaistin, lepakon kyvyn suunnistaa ja delfiinin tavan pitää yhteyttä toisiimme, alkaisimeko pitää sitä "ihmeenä"?"
No tässä yhdistyy jo kaksi asiaa. Esimmäisenä - jos saisimme nämä yhtäkkiä. Tottakai asiaa voisi pitää melkoisena ihmeenä. Voisimme kuulla, nähdä ja tuntea asiat eritavalla kuin on totuttu. Mutta muuttaisiko se sitten kokemuksemme loppujenlopuksi todella erillaisiksi. Voihan olla, että tällaisten kykyjen saaminen voisi jopa pienentää yliluonnollisien asioiden pitämistä minkäänlaisina vaihtoehtoina. Kuin lisätä uskoa niihin.
http://www.coloria.net/yleis/havainnointi.htm
Esimerkiksi kanojen silmät pystyvät tunnistamaan täytetyn ketun turkin sekunnin murto-osassa oikeasta ketusta eivätkä pelkää sitä.
"Nykykanat muistuttavat edelleen villejä esi-isiään. Niillä on tarkka nokkimisjärjestys, joka tapahtuu äänimerkein ja monimutkaisten eleiden avulla.
Kanojen silmät ovat hyvin erikoistuneet. Toinen silmä voi vahtia, etteivät petoeläimet pääse yllättämään samalla, kun toinen silmä etsii ruokaa. Kanan silmä näkee liikkeet tuplanopeudella verrattuna ihmissilmään."
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/tiededokumentti-kanan-elamaa
Tuossa varsinainen dokkari
http://areena.yle.fi/tv/1123211
Uskoisin että valtaosa ihmisistä hyväksyy sen että aitimme ovat rajalliset ja että maailmassa on paljon selittämätöntä.
"On rikkautta että elämässä on määrätön määrä "selittämätöntä" ja vain olematon osa selitettävää "rationaalista", on kuitenkin mielipide. Sinä koet sen rikkautena, joku muu haittana. Minäkin koen sen rikkautena, mutta en yleistäisi väitettä.
Tietoteoreettinen tietäminen tieteellisten selitysten näkökulmasta on myös eri asia kuin yksilöllisen tietämisen näkökulma lemassaolevaan tietoon.
Kaikki on ehkä selitettävissä, mutta kenenkään yksilön tietoisuus ei kykene hallitsemaan koko tosiasioiden määrää. Maailmassa lienee jo nyt niin paljon erilaista faktaa, että kaiken sen omaksuminen - tai edes kaikesta siitä kuuleminen ei ole mahdollista. Yksilölle siis maailma on aina osin selittämätön.
Itse olen havainnut, että kukin meistä kallistuu painottamaan jotain tietämyksen oisa-aluetta ja toimii sen iedon puitteissa suht rationaalisesti, mutta sen vastapainona jokin tiedon osa-alue jää suppeaksi ja sillä alueella toimitaan pitkälti uskomusten ja ennkkoluulojen varassa. Usein heikon osa-alueen ilmiöitä ei edes havaita tai osata tulkita kunnolla.
Toiminta tai ajattelu kyseisellä alueella on silloin pinnallista tai yksinkertaisesti vähän tyhmää. En tiedä, onko se kovin suuri rikkaus - tosiasia kuitenkin.