Uutisissa on ollut koko aamun yhtenä aiheena työntekijäpula hoitoaloilla. Nykyiset eläköityvät, eikä uusia työntekijöitä tule. Lääkkeeksi tarjotaan priorisointia ja jokaisen omaa vastuuta elintavoistaan. Se onkin järkevää, koska hoidon piirissä on paljon asiakkaita, joiden käynnin tarkoitus on hyvin epämääräinen.
Asiakkaalle käydään antamassa lääkkeet, koska ei muuten halua niitä ottaa. On suht nuoria, jollakin päihteellä elämänsä siihen kuntoon saaneita, että kaikki tulevat alle ja jätöksiä sitten työntekijät käyvät puutteellisen suojavarustein putsaamassa. Päivästä ja käyntikerrasta toiseen samaa löysää jätöstä!
Sitten puhutaan hohdokkaasti hoitoalasta ja ihmetellään, minne on ko. ammatin hohdokkuus hävinnyt! Suoraan sanoen; hukkunut paskaan!
Siinä sitä on ihmettelemistä uusia työntekijöitä rekrytöidessa!
Asiakkaalle käydään antamassa lääkkeet, koska ei muuten halua niitä ottaa. On suht nuoria, jollakin päihteellä elämänsä siihen kuntoon saaneita, että kaikki tulevat alle ja jätöksiä sitten työntekijät käyvät puutteellisen suojavarustein putsaamassa. Päivästä ja käyntikerrasta toiseen samaa löysää jätöstä!
Sitten puhutaan hohdokkaasti hoitoalasta ja ihmetellään, minne on ko. ammatin hohdokkuus hävinnyt! Suoraan sanoen; hukkunut paskaan!
Siinä sitä on ihmettelemistä uusia työntekijöitä rekrytöidessa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ulkomailta ne hoitajat on hankittava. Suomalainen nuoriso nyt ei ainakaan suostu mitään tollasta duunia tekemään. Heillä pitää olla siisti istumatyö. Filippiineiltä, Venäjältä, Romaniasta yms. saadaan tarvittavat työntekijät. Tai Afrikan maista/Intiasta, joissa on paljon nuorta väestöä.
PIkemminkin kysymyksen pitäisi olla: Mistä otetaan rahat työntekijöiden palkkaamiseen vanhustenhoitoon?
Lopeta jo, Jori
Totta! Itse olen hoitaja vailla töitä. Keikkaa tuntipalkalla silloin tällöin riittää, mutta pidempää sijaisuutta ei millään löydy. Ei kuulemma ole varaa palkata vaikka tarve olisikin. Ja hyvää palautetta olen kyllä saanut, niin potilailta, työkavereilta, kuin pomoiltakin.
Asutko jollain pienellä paikkakunnalla. Isommissa kaupungeissa ja eteläsuomessa on todella jo pula työntekijöistä, kukaan vähääkään kynnelle kykenevä ei kauaa märänny työkkärissä. Paremminkin saat valkata mihin työpaikkaan haluat mennä ja mitä vuoroja tehdä.
Totuushan on se, ettei suoritepainotteisiin perustason töihin kannata paljon satsata, noin rahallisesti. Eivät ole mitään korkeaa koulutusta tarvittavaa työtä ja palkka on sen mukainen. Ei ole mitenkään suosittu ala, ei työnä, eikä rahallisesesti.
Eikä se rahoitus enää mikään ongelma ole; eihän ole työntekijöitäkään!
Ei ehkä vaadi korkeaa koulutusta, pitää vaan kuitenkin osata kaikenlaista. Hoitajat itse arvostavat tekemäänsä työtä, mutta harvoin kuulee kenenkään muun tekevän sitä. Ehkä työn hohtoa himmentää sekin, että useimmiten ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen vaippojen vaihtaminen yms., joka on vain osa hoitajan työtä. Ja opiskelemaan pyrkivien pääsykokeisiinkin voisi kiinnittää huomiota. Tällä tarkoitan ihan sitä, että kaikki hakijat eivät hae kouluun siksi, että hoitoala olisi heidän unelmansa, vaan siksi, että jonnekin on pakko hakea. Jos tällaiset loistavat pääsykokeissa, ja he, jotka oikeasti alalle haluaisivat epäonnistuvat niissä, niin kuinka monta hoitajaa tällä systeemillä menentetään? Käytännön harjoittelussa olevista opiskelijoista näkee aika hyvin, kuka on oikeasti pyrkimässä omalle alalleen, kelle se on vain läpihuutojuttu... Ja mitä enemmän vanhustenhoidosta annetaan negatiivinen kuva, sitä sitkeämmässä on myöskin mielikuvat heidän huonosta hoidostaan. Harvemmin missään kukaan kehuu niitä hyviä ja oikein tehtyjä asioita; uskokaa tai älkää, niitäkin on.
Joo just ja kun annetaan positiivinen kuva, niin pettyvät ja menevät kuitenkin muualle duuniin. Sen on niin monelta vastavalmistuneelta kuullut.
Olisihan se ideaalia, että valmistuu ammattiin, joka sopii, mutta yhteiskunnan organisaatiomuutoksissa voi joutua aivan väärään paikkaan, eikä se todellakaan motivoi ihailemaan työtä, jota ei halua tehdä. Helppo sanoa, että vaihda duunia, mutta jos se työ on lopetettu, mitä haluaisit tehdä, eikä uutta kiinnostavaa löydy ja rahaa on saatava, ei siinä mikään auta. Sitten olet töissä, josta et paljon positiivista löydä, kun teet sitä ainoastaan sen pienen läsnäolokorvauksen takia. Elämä on!
Siinä tapauksessa hoitoala ei ole se oma ala...Meilläkin on moni opiskelija sanonut suoraan, ettei vanhukset ole heidän juttunsa, toiset taas ovat kovastikin tykänneet. Ei mikään ammatti ole sellainen, johon kaikki haluavat.
Kouluissa vanhustenhuollostakin annetaan se ideaalikuva joka sitten valitettavasti työelämässä ei sitten ole lähellekään todellisuutta. Toisin sanoen kouluissa annettu mielikuva vanhustyöstä ei vastaa totuutta työpaikoilla.
Ja juuri sen vuoksi kannattaa tehdäkin työharjoittelu vanhusten parissa. On paljon muutakin, mistä opiskelijat saavat erilaisen kuvan teoriassa, mitä se on sitten käytännössä. Sokeasti ei kannata uskoa siihen kuvaan, mitä siellä koulussa annetaan, koska ihminen, joka ei ole sellaista työtä tehnyt, on vain luonut mielikuvansa kirjoista. Ja juuri siihenhän ne useat erilaiset harjoittelupaikat kaiketikin tähtäävät, että on helpompi löytää se oma juttunsa. On niitäkin, jotka löytävät sen vanhusten parista, vaikkeivät kaikki olekaan.
Lähihoitajat valitsevat opinnoissaan erikoistumisalansa ja vanhustenhoito ei taida siellä loistaa ykkösenä.
Sairaanhoito- ja huolenpito taitaa olla suosituin. Itsekin olen suuntautunut siihen ja ihan vain siksi, että se on kaikkein laajin, eli käsittää sekä sosiaali- että terveyspuolen. Lapset- ja nuoret (vai mikä se nykyisin on) taitaa myös olla aika suosittu. Se kannattaakin ottaa, jos meinaa päiväkotiin yms. töihin päästä. Omalla työpaikallani, vanhainkodissa, ei taida olla tällä hetkellä ainuttakaan suoraan vanhuksiin suuntautunutta, mutta silti se ei meitä estä pitämästä työstämme. Mutta eihän se, etteivät kaikki pidä vanhustenhoidosta tarkoita sitä, että kukaan ei pidä... Tai päinvastoin...
Nyt on lähihoitajien työmarkkinat kun heistä on ainakin isommilla paikkakunnilla jopa pula. Vanhusten hoitaminen on antoisaa ja palkitsevaa niin kauan kun hoitajille annetaan mahdollisuus hoitamiseen oman etiikkansa mukaisesti. Jos ei, se aiheuttaa tyytymättömyyttä. Jokinhan mättää jos 30 000 lähihoitajaa on muissa kuin lähihoitajan töissä.
Oikeassa olet :) Työ itsessään on ihanaa, antoisaa ja palkitsevaa, mutta siihen alkaa vaan - ikävä kyllä- tulla jatkuvasti uusia sääntöjä ja ohjeita. Tuntuu kuin työrauha menisi sen myötä, kun koko ajan saa olla opettelemassa uutta ennenkuin on sopeutunut edelliseenkään määräykseen. Sekin saattaa olla yksi syy, miksi hoitajia lähtee niin paljon alalta pois.
suomesta