Hei, kiinnostaisi tietää, miten määrittelet jumalan?
Itse en ole vielä törmännyt määritelmään jumalasta, joka ei olisi ristiriidaton. Oletan siis, että en ole tehny tarpeeksi tutkimusta asian suhteen, joten toivoisin saavani tänne mahd. paljon erilaisia ja mahd. koherentteja määritelmiä, joiden kumoaminen ristiriitaisina olisi vaikeaa.
Jumala kun ei voi olla olemassa, mikäli tämä olisi määritelmällisesti kaikkivoipa, -hyvä ja -tietävä, sillä maailmassa vain sattuu paljon pahoja asioita.
Itse en ole vielä törmännyt määritelmään jumalasta, joka ei olisi ristiriidaton. Oletan siis, että en ole tehny tarpeeksi tutkimusta asian suhteen, joten toivoisin saavani tänne mahd. paljon erilaisia ja mahd. koherentteja määritelmiä, joiden kumoaminen ristiriitaisina olisi vaikeaa.
Jumala kun ei voi olla olemassa, mikäli tämä olisi määritelmällisesti kaikkivoipa, -hyvä ja -tietävä, sillä maailmassa vain sattuu paljon pahoja asioita.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin ja siinä on sisäinen looginen ristiriita (kontradiktio) ja se on tämä: Voiko jumala luoda niin painavan kiven ettei pysty sitä nostamaan?
Ei koska jos ei pysty hän ei ole kaikkivoipa.
Nähdäkseni voimallisin Jumala on sellainen, joka on luonut kaiken olematta itse olemassa. Kaiken luominen olemattomana on mielestäni paljon voimallisempaa kuin kaiken luominen olemassa ollen. Jumalan (ainakin uskovien määritelmän mukaan) tulee olla voimakkain kuviteltavissa oleva olento. Olematon luojajumala olisi ehdottomasta voimakkain kuviteltavissa oleva olento.
Yritä kovemmin. Ehkä joskus onnistut.
Kaikki jumalat ovat ihmisen keksimiä ja itse omaan käyttöönsä määrittämiä, joten ristiriitaisuuksilta ei voi välttyä.
Kristittyjenkin Jumala on hyvä, kaikkitietävä ja kaikkivoipa, silti kyselee, vihaa ja suuttuu. Kristittyjen mukaan Jumala on kuin hiekkalaatikolla muoviukkeleilla sotaa leikkivä pikkupoika, ihmiskunta yhdenvärisiä ukkeleita ja Saatana demoneineen kaikki muunväriset.
Pikkupojalla olisi valta kaataa Pahista edustava ukkeli kaikkine miehineen yhdellä pyyhkäisyllä, mutta mitä leikkiä se sellainen olisi? Tylsää, joten tapellaan ja kuollaan, maan ääriin ja leikin loppuun.
Valinnan vapaus. Heh...
Kristittyjen Jumala on naurettavan heikko sepustus ja sen voi ohittaa totuutena muitta mutkitta. Helppoja esimerkkejä ovat mm. epäonnistuneet kokeilut maailman asuttamisella ja hukuttamisella. Se, että Jumala ei tiennyt Luciferin kapinoivan, Jumala ei löydä Aatamia ja Eevaa Eedenistä jne.
Luomiskertomuksessa Jumala käyttää kohtuuttomia aikoja pikkuasioiden parissa, mutta ei tunnu ymmärtävän, että tähtien luomiseen olisi hyvä varata hieman enemmän aikaa kuin taivaan luomiseen, johon meni yksi päivä. Tästä huolimatta Jumala loi vajaa puolessa päivässä kaikki tähdet ja niiden taivaat, vaikka näitä on miljardeja ja miljardeja. Luomisen lopuksi Jumala lepäsi, mikä myös kertoo Jumalan rajallisuudesta. Jumala ei myöskään onnistunut ihmisen suunnittelussa vaan teki ns. älykkäitä virheitä ja tästä johtuen ihmiselle kasvaa mm. viisaudenhampaita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Jumala ei tiennyt montako hammasta ihmisen leukaperiin mahtuu.
"Hei, kiinnostaisi tietää, miten määrittelet jumalan?"
Jumala(t) on ihmisen keksintö, epäonnistunut pyrkimys selittää oma olemassaolonsa ja ympäröivä maailma yliluonnollisella toimijalla.
"Jumala kun ei voi olla olemassa, mikäli tämä olisi määritelmällisesti kaikkivoipa, -hyvä ja -tietävä, sillä maailmassa vain sattuu paljon pahoja asioita."
Jumalalla on kaikki valta ja Jumala on hyvä ja tietää kaiken. Se, että maailmassa siitä huolimatta tapahtuu "pahoja" asioita tarkoittaa, että Jumala sallii sen jostain syystä. Koska Jumala on hyvä, syykin on hyvä, vaikka se tuntuukin ihmisen näkökulmasta epämukavalta joskus. Se, että ateisti ei ymmärrä tai halua ymmärtää, ei vielä tee Jumalasta ristiriitaista tai mahdotonta. Se osoittaa vain ateistin halun pysyä pimeydessä.
Itse sanoisin kärsimyksen syyn olevan se, että Jumalan mielestän on hyvä, että ihminen saa valita itse ja nähdä omien valintojen seuraukset. Ja sitähän ihminn halusi, kun otti hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta. Mikään tästä maailmasta ei kuitenkaan ole todella vaarallista, vaikka voisi tappaa ruumiin, koska sielu on se, millä on merkitystä, ei ruumis. Ihnmisen olisi hyvä ymmärtää, todellinen elämä on Jumalan luona, eikä pitäisi pelätä mitään, mikä voi tappaa ruumiin, muttei pysty mitään enempää tehdä.
Tässä "elämässä" ihminen saa tiedon hyvästä ja pahasta. Sitä varten ihminen joutuu myös kokemaan kärsimystä. Mikään kärsimys tästä maailmasta ei kuitenkaan tapa sielua, jolle on tässä elämässä tarjolla mahdollisuus päästä ikuiseen elämään.
Mutta on toki ymmärrettävää, että tämä tuntuu pahalta ihmisestä, joka näkee vain ruumiin ja uskoo sen olevan kaikki. Se on kuitenkin vajaa näkemys ja on idioottimaista tuomita Jumala tai Jumalan päätökset pahaksi, jos ei ota huomioon kaikkea.
Mikä on raamatun määritelmä ''rakastavasta jumalasta'' siinä tapauksessa? Onko rakastava, kaikkihyvä luoja sellainen, joka luo olennon joka kykenee tietoisesti kokemaan kipua ja tuskaa, henkisesti sekä fyysisesti, vain voidakseen myöhemmin satuttaa tätä?
Kiertelet tai kaartelet kuinka paljon hyvänsä, voitko väittää, että tuo ei ole sadismia?
"Mikä on raamatun määritelmä ''rakastavasta jumalasta'' siinä tapauksessa?"
Jumalaa voi pitää kaikki rakastavana, koska antaa mahdollisuuden hyville ja pahoille.
"kaikkihyvä luoja sellainen, joka luo olennon joka kykenee tietoisesti kokemaan kipua ja tuskaa, henkisesti sekä fyysisesti, vain voidakseen myöhemmin satuttaa tätä?"
Minun mielestäni kaikki hyvä Jumala antaa ihmiselle mahdollisuuden valita pysyykö Jumalalle uskollisena vai ei. Alussahan kaikki oli hyvää, kunnes ihmiset päättivät hylätä Jumalan, koska halusivat oppia tuntemaan hyvän ja pahan. Nyt me olemme opiskelemassa tässä maailmassa sitä, mikä on hyvää/pahaa, koska sitä ihmiset halusivat.
Vanhruskaille Jumala on valmistanut tien takaisin hänen luokseen. Mutta monet eivät kuitenkaan halua olla yhteydessä Jumalaan.
Kärsimys on ihmisten omien tekojen seuraus ja se koskettaa ehkä tässä elämässä niitä, jotka eivät sitä itse haluaisi. Jumala on sen sallinnut luultavasti siksi, että ihminen oppisi mitä Jumalattomuudsta seuraa. Minun mielestäni se i ole paha, koska kärsijä on kuitenkin vain katoava ruumis, ei sielu. Näyttää siltä, että Jumalan näkökulmasta ruumis ei ole yhtä merkittävä kuin sielu, joka voi elää ikuisesti, toisin kuin ruumis.
Loppuen lopuksi tämä elämä on vähän kuin Matrix elokuvan keinotodellisuus. Sielu on turvallisella tasolla ja kokee ruumiin kautta asioita. Jos ihminen niiden kokemusten kautta saa oikean ymmärryksen, saa hänen sielu ikuisen elämän. Jos ihminen rakastaa enemmän pahuutta, ei sielullakaan ole ikuista elämää tiedossa.
Kyse ei ole sadismista minun mielestäni. Ihmiset itse ovat valiineet tämän jumalattoman elämän. Tämäkin maailma voisi olla kuin taivas, jos ihmiset haluaisivat niin. Harva haluaa, useimmat näyttävät rakastavan enemmän pimeyttä kuin valkeutta. Ne jotka haluavat olla yhteydessä Jumalaan joutuvat ehkä kärsimään muiden pahoista valinnoista, mutta voivat lohduttautua sillä, ettei mikään tästä maailmasta voi tappaa sielua ja sielu on se, joka voi elää ikuisesti ja saada ilon Jumalan luona.
Jumala on rakkaudessaan antanut pahoille myös mahdollisuuden osoittaa mihin pystyvät. Mielestäni se on suuri rakkauden ja hyvyyden osoitus. Ja samalla ihmiset saavat tiedon hyvästä ja pahasta ja niiden seurauksista.
''Alussahan kaikki oli hyvää, kunnes ihmiset päättivät hylätä Jumalan, koska halusivat oppia tuntemaan hyvän ja pahan.''
Ja koska Jumala on jumala, hän kostaa syyttömillekin, periytyvän perisynnin muodossa.
>> Jumala kun ei voi olla olemassa, mikäli tämä olisi määritelmällisesti kaikkivoipa, -hyvä ja -tietävä, sillä maailmassa vain sattuu paljon pahoja asioita.
Missäs muuallakaan sitä hyvää ja pahaa olisikaan kuin ihmisen päässä? Eipä ole kukaan vielä onnistunut löytämään hyvää tai pahaa muualta kuin ihmisen kielessä. Moraaliset arvot perustuvat inhimillisiin tekijöihin, kuten empatiaan ja sympatiaan, ja vaativat myös osakseen kykyä asettua itsensä ulkopuolelle.
Eikö sinun mielestäsi tämä kuitenkin ole myös ristiriidassa jumalan luonteen suhteen. Miten jumala voisi olla kaikkihyvä ja rakastava, jos hyvää ei edes ole olemassa? Hyvähän on tällöin auktoriteettiin perustuva ilmiö, ja vaatisi olemassaololleen jumalan.
Hyvä ei kuitenkaan kumpua jumalasta. Ihmiset ovat tehneet hyvää jo ennen kuin uskontoa oli olemassa. Jopa jotkin apinalajit kykenevät huomioimaan kanssa-apinoita, ja huolehtimaan toisistaan. Tämä on selvästikin ollut lajille hyödyllistä. Miksi muuten pyrkisimme hyvään?
Maailmankaikkeutemme voi olla jumala. Tai paremminkin osa jumalaa. Maailmankaikkeutemme on makromolekyyli jonkin jättimäisen olennon valtavassa perseessä olevan sairaan ison finnin sisältämässä visvassa. Tuo olento voisi olla jumala.
Spekuloinnissa ja todellisuuden luonteen pohtimisessa ei ole mitään väärää, päinvastoin.
Oman varmuutensa esille tuominen, ja tekojensa oikeuttaminen tällä henkilökohtaisella varmuudella taas ei. Henkilö voi olla niinkin varma omista uskomuksistaan, että kuvittelee olevansa oikeutettu riistämään toiselta tämän hengen. Tämä ei ole tilanne johon päädytään syvällisen ja kriittisen todellisuuden tarkastelemisen tuloksena. Vaikka olemmekin mitättömiä maailmankaikkeuden rinnalla (tarkalleen ottaen olemme osa sitä), niin ei tämä oikeuta ketään kuvittelemaan omien uskomustensa olevan missään mielessä tärkeämpi kuin toisen elämä!
Noh, kun nyt kysyit, niin joudun avaamaan uskontoani vähän syvemmältäkin.
1. Jumala syntyy maailmankaikkeuden älyllisen elämän kehityksen tuloksena — jos syntyy.
2. Jumalan yksi ehdoton edellytys on, että se on ajasta riippumaton. Täten jumala on jo nyt olemassa, potentiassa.
3. Jos jumala syntyy, hän luo maailmankaikkeuden tarkoituksenaan synnyttää jumala. Jos jumalaa ei synny, maailmankaikkeus muodostuu omia lakejaan noudattaen, enemmän tai vähemmän sattumalta.
Kiteytettynä:
- Jos jumala on olemassa, hän on ajasta riippumaton
- Jos jumala on olemassa, on hän alfajumala (=maailmankaikkeuden luoja)
- Jos jumala on olemassa, on hän eräässä mielessä myös omegajumala (=maailmankaikkeuden tuhoaja), sillä hänen muodostumisensa jälkeen maailmankaikkeus muuttuu merkityksettömäksi.
Ristiriitaa? Vain näennäisesti.
Todistettavissa oikeaksi? Helppoa, odotetaan vain... Öh... Tuota... Riittävän kauan.
Todistettavissa vääräksi. Ei mielestäni.
Ai niin, suoranainen vaikutus ihmiselämään? Nolla. Vaikutus voidaan haluttaessa lisätä lisäämällä jumalalle atribuutteja, minkä minä tietysti teenkin, mutta myönnän tämän olevan pitkälti tietoinen päätös, eikä loogisesti mitenkään perusteltavissa.