Olen mielessäni ihmetellyt ( ja taidan ihmetellä edelleen ), miksi joillakuilla ryhmästä toiseen ( esim. teististä ateistiksi, ateistista teistiksi, luterilaisesta katolilaiseksi tai päinvastoin ) siirtyneillä on tarve pilkata sitä ryhmää, johon ovat aikaisemmin kuuluneet. Luulisi olevan helppoa vain mielessään todeta, että noin uskoin ( tai ajattelin ) aikaisemmin, nyt uskon ( tai ajattelen ) näin.
Mikä psykologinen selitys tuollaiselle menettelylle voisi olla? Ollaanko vihaisia siksi, koska ei enää pystytä uskomaan tai ajattelemaan entisellä tavalla? Vai eikö kuitenkaan olla varmoja, onko se uusikaan tapa kuitenkaan oikea, ja siksi vanha tapa ja mieluummin myös kaikki niin uskovat pitää sanoin nitistää aina uudelleen? Eikö uuden tavan uskoa tai ajatella pitäisi tuoda tullessaan sielulle rauha ja ymmärtämystä muita kohtaan? Surullista, jos uusi tapa tekee joistakuista vain entistä aggressiivisempia.
Mikä psykologinen selitys tuollaiselle menettelylle voisi olla? Ollaanko vihaisia siksi, koska ei enää pystytä uskomaan tai ajattelemaan entisellä tavalla? Vai eikö kuitenkaan olla varmoja, onko se uusikaan tapa kuitenkaan oikea, ja siksi vanha tapa ja mieluummin myös kaikki niin uskovat pitää sanoin nitistää aina uudelleen? Eikö uuden tavan uskoa tai ajatella pitäisi tuoda tullessaan sielulle rauha ja ymmärtämystä muita kohtaan? Surullista, jos uusi tapa tekee joistakuista vain entistä aggressiivisempia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sanotaan että aggressio syntyy pelosta. Ihminen joka haluaa leimata uskovat esimerkiksi mielenvikaisiksi, pelkää todennäköisesti - ainakin alitajuisesti - oman mielenterveytensä puolesta.
Tuo ryhmästä toiseen siirtyminen taas... Oli elämänratkaisu mikä tahansa, ihminen pyrkii tukemaan käsitystään, että tehty ratkaisu on oikea. Mitä vaikeampi ratkaisu, sen hanakammin etsitään negatiivista piirteitä vanhasta ja potitiivisia puolia uudesta. Ainakin aluksi. Tunteen avulla pyritään helpottamaan ja tukemaan vaikeaa siirtymävaihetta.
>>Kirjoitit-
Mitä vaikeampi ratkaisu, sen hanakammin etsitään negatiivista piirteitä vanhasta ja positiivisia puolia uudesta.
>>Tunteen avulla pyritään helpottamaan ja tukemaan vaikeaa siirtymävaihetta.
Ryhmästä tai seurakunnasta toiseen siirtyviä on aina ollut ja tulee olemaan.Jostain syystä nämä ihmiset vain etsivät ja etsivät eivätkä löydä.
Täydellisyyttä kai etsitään,jota tässä maailmassa
ei todellakaan löydä.Entistä seurakuntaa arvostellaan ja haukutaan,jota todellakaan en ymmärrä;kaikkihan me olemme vain ihmisiä.
Mustamaalaus ja suoranainen valehtelukin on aika
yleistä ja tietenkin on sitten milenterveysongelmat.Keskustella pitäisi tietenkin enemmän,se olisi todella suotavaa.
Sielunvihollinen myös toimii hyvin aktiivisesti
tällä alueella, pyrkien sotkemaan ihmissuhteita
niin paljon kuin vain mahdollista.
On niitä muunkinlaisia etsijöitä jotka vaihtavat seurakuntaa tai ryhmää.
Niitä jotka etsivät koko elämänsä ajan ja myöskin löytävät ja oppivat uutta koko elämänsä ajan. Miksi siirtyminen, oppiminen tai muuttuminen pitäisi olla huono asia.
Se voi tietysti välillä olla tuskallista että vaikka itse on sinut muutoksensa kanssa muut eivät sitä välttämättä ole, vanhat ystävät eivät välttämättä ymmärrä muuttuneita mielipiteitä ja se tuo tiettyä kitkaa noihin ihmissuhteisiin.
Olen itse juuri aika suuren sisäisen muutoksen keskellä ja itseasiassa koen muutoksen positiivisena voimavarana joka on viime vuoden aikana rikastuttanut elämääni. En silti mollaisi ystävieni uskomuksia, (enkä myöskään omiani uusia tai vanhoja) mutta asioista voi olla eri mieltä (ihan niinkuin aina ennekin) ja keskustella.
Mun näkökulmasta muutos teististä ateistiksi tai päinvastoin on jo kysymys sen verran suurenluokan ajattelutavan muutoksesta että se aukaisee silmiä todella paljon ja muuttaa maailmankuvaa ja tapaa tutkia maailmaa aivan toiseksi. Ymmärrän kyllä niitä jotka tarttuvat uuteen tiukasti ja ehkä häpeävät entisiä tunteitaan ja ajatuksia. Tällöin on helppoa laittaa "balsamia" haavoille pilkkaamalla entistä ajatusmaailmaansa ja sen jäseniä.
Jos taasen siirtyy teisti ryhmästä toiseen niin mikä on parempi tapa saada uuden ryhmän hyväksyntä kuin pilkata vanhaa ryhmää. Harvalla ihmisellä on voimaa puolustaa vanhaa uskoaan uuden ryhmän jäsenille.
Miksi vanhaa uskoaan pitäisi puolustaa. En tarkoita sitä että haukkuakkaan pitäisi mutta jos on suuntaustaan jossain vaiheessa muuttanut niin kai se kuitenkin useimmilla tarkoittaa myös sisäistä muutosta ei vain toiseen ryhmään siirtymistä.
Oletan että kun uskovainen siirtyy teisti uskosta/ryhmästä toiseen niin hän joutuu hakemaan paikkaansa uudessa ryhmässä. Kun hän tekee tuttavuutta uuden ryhmänsä jäsenien kanssa hän joutuu myös kertomaan menneisyydestään. Tällöin hän joutuu varmasti kertomaan menneisyydestään ja ehkä puolustamaan entistä uskoaan/ryhmäänsä ja sen hyviä puolia.
Tosin siirtyjä varmasti pääsee uudessa ryhmässään paljon helpommalla kun tuomitsee vanhan uskon/ryhmän ja pitää suunsa kiinni entisen uskon/ryhmän hyvistä puolista.
Sen verran olen ihmisiä nähnyt tässä elämässä että sisäinen muutos on erittäin vaikeaa saada aikaiseksi. Meillä kaikilla on kuitenkin tapana roikkua hyvinä pitäminä asioissa ja pyrkiä "keräämään rusinat pullasta"
Itse en usko siihen sanontaan että itsestään voi muuttaa kaiken muun paitsi perimän.
Minä olen sinun kanssasi kyllä tuosta sisäistä muutosta koskevassa asiassa täysin eri mieltä. Muista ihmisistä en tiedä mutta itse muutun koko ajan; kokemukset, tiedot ja taidot karttuvat ja maailmankuva muuttuu väistämättä.
Jossain vaiheessa sitä voi huomata että vaikka 5 tai 10 vuotta sitten tietty yhteisö tai uskonnollinen suuntaus oli erittäin lähellä sitä miten itse asioista ajatteli, voi sitä ajanmittaa erkaantua. Ensin huomaa olevansa hieman eri mieltä asioista, sitten yhä kasvavassa määrin aina puolustelemassa omia "harhaoppisia" käsityksiään. Jossain vaiheessa sitä sitten itsekseen alkaa pähkäilemään että minkä takia enää sanoo itseään johonkin ryhmään kuuluvaksi kun ei kerran enää vuosiin ole ollut samaa mieltä ryhmänsä kanssa suurimmasta osasta uskonasioita.
Minä olen sinun kanssasi kyllä tuosta sisäistä muutosta koskevassa asiassa täysin eri mieltä. Muista ihmisistä en tiedä mutta itse muutun koko ajan; kokemukset, tiedot ja taidot karttuvat ja maailmankuva muuttuu väistämättä.
Jossain vaiheessa sitä voi huomata että vaikka 5 tai 10 vuotta sitten tietty yhteisö tai uskonnollinen suuntaus oli erittäin lähellä sitä miten itse asioista ajatteli, voi sitä ajanmittaa erkaantua. Ensin huomaa olevansa hieman eri mieltä asioista, sitten yhä kasvavassa määrin aina puolustelemassa omia "harhaoppisia" käsityksiään. Jossain vaiheessa sitä sitten itsekseen alkaa pähkäilemään että minkä takia enää sanoo itseään johonkin ryhmään kuuluvaksi kun ei kerran enää vuosiin ole ollut samaa mieltä ryhmänsä kanssa suurimmasta osasta uskonasioita.
>>> kokemukset, tiedot ja taidot karttuvat ja maailmankuva muuttuu väistämättä.>
Ihminen vaihtaa ryhmää tai uskontoa, koska tuntee uuden todemmaksi tai sitten aivan kokonaan todeksi. Minun kohdallani on tuo viimeksi mainittu tilanne. Sinä, Verna, pidät totuuksina keskenään erilaisiakin näkemyksiä. Totuus on kuitenkin vain yksi. Ihminen voi luulla käsitystään ja uskontoaan todeksi, mutta luulo ei tee mitään asiaa todeksi.
Totuuden etsiminen ja löytäminen vaatii tutkimista ja ennen kaikkea totuuden rakkautta. Totuuden rakkautta ei ole sen vesittäminen mielipiteiksi. Jokaisesta asiasta ja ilmiöstä on vain yksi totuus. Silti voimme olla suvaitsevaisia ja kunnioittaa toisten mielipiteitä. Totuus on todella muuta kuin erilaisten mielipiteiden hyväksyminen totuudeksi.
Minä olen sinun kanssasi kyllä tuosta sisäistä muutosta koskevassa asiassa täysin eri mieltä. Muista ihmisistä en tiedä mutta itse muutun koko ajan; kokemukset, tiedot ja taidot karttuvat ja maailmankuva muuttuu väistämättä.
Jossain vaiheessa sitä voi huomata että vaikka 5 tai 10 vuotta sitten tietty yhteisö tai uskonnollinen suuntaus oli erittäin lähellä sitä miten itse asioista ajatteli, voi sitä ajanmittaa erkaantua. Ensin huomaa olevansa hieman eri mieltä asioista, sitten yhä kasvavassa määrin aina puolustelemassa omia "harhaoppisia" käsityksiään. Jossain vaiheessa sitä sitten itsekseen alkaa pähkäilemään että minkä takia enää sanoo itseään johonkin ryhmään kuuluvaksi kun ei kerran enää vuosiin ole ollut samaa mieltä ryhmänsä kanssa suurimmasta osasta uskonasioita
ettei viesti mennyt heti perille? Minun viestini ilmestyi vasta tänään, vaikka se oli eilen aamulla lähetetty. Näin on käynyt ennenkin ja siksi en toistanut sitä.
Olen ollut 44 vuotta MAP-kirkon jäsen. En ole tarvinnut minkäänlaista muuta ratkaisua. Jos en olisi löytänyt tätä kirkkoa, harhailisin varmaan samoin kuin sinäkin. Lisätietoja:
www.mormonit.fi
Tuli triplana viesti ja vielä eri kohtaan minne sen olisi pitänyt mennä.
Ja tuosta uskonnollisesta puolesta... sinä kutsut harhailemiseksi, minä kutsun jännittäväksi seikkailuksi!