Mulla menee kaikki ihan päin vittua. Tää stressin määrä ylittää mun sietokyvyn. Mulla on helvetisti kaikkia fyysisiä oireita ja mielen terveys mennyt ajat sitten. Pahinta tällä hetkellä on se etten voi nukkua. Nukuttaa ihan pirusti mutta en nukahda ennen aamu 7 jolloin olen pyörinyt sängyssä sen n. 6 tuntia. Olen kysynyt nukahtamis lääkkeitä mutta ei anneta vaikkei mulla ole mitään itse tuhoisia taipumuksia. Haluavat kai varmistaa sen että pysyn miekkarin asiakkaana tulevaisuudessakin.
En jaksa tähän kirjoittaa mitään yksityiskohtaista selontekoa miksi koen elämäni toivottamaksi paskassa kahlaamiseksi vaan kirjoitanpa tähän vain mitä normaalina arki päivänä mulla aina on:
Herään sitten kun herään jos en ole työharjoittelussa. Syön jotain ja menen koneelle. Oltuani pari tuntia hereillä iskee tyhjä olotila päälle jolloin ei huvita olla hereillä mutta on liian levoton nukkumaankaan. Ei pysty keskittymään mihinkään tai tekemään mitään esim. siivoamaan tai oikeastaan YHTÄÄN MITÄÄN. Koska mulla ei ole kavereita, ei harrastuksia tai mitään muutakaan syytä lähteä mihinkään niin sitten vaan jumitetaan tyhjyyden tunteen kanssa. Ainoa asia mitä teen on tupakalla ravaaminen ja teen tai kahvin juominen väsymykseen. Sitten kun ilta koittaa pelaan yleensä konsolilla parisen tuntia (ainoa hetki kun koen mielihyvää ikinä) ja käyn sen jälkeen suihkussa. Kun kello on siinä yhdeksän tai kymmenen maissa tulee helvetillinen levottomuus ja pakenen sitä yleensä nettiin ja olenkin siellä puoleen yöhön asti. Kello 24:00 menen sänkyyn ja makaan siinä n. tunnin ja katson telkkaria pimeässä ja yritän saada itseni tarpeeksi levolliseen olo tilaan että voisin nukahtaa. Noh sitten kun yritän nukkua niin alkaa pahojen ajatusten tivoli välittömästi pyörimään. Yleensä filmin aiheena on tulevaisuus tai siis sen puute, raha tilanne ja massiivinen ahdistus ja kaikki muu mukava.
Sitten siinä pyöritäänkin aamuun asti tosin nyt ajattelin tulla kirjoittamaan tätä.
Tää ei ole enää elämää vaan jotain ihan muuta
13
655
Vastaukset
- Pelkuri
Joo eipä tähän voi sanoa muutakuin että voi helvetti tätä elämää. Olen vasta päälle parikymppinen enkä koe itselläni olevan mitään tulevaisuutta. Oikeestaan odotan vain kuolemaani. Tulee kyllä pitkä elämä sitä odotellessa.
Saatana näitä lääkäreitäkin kun ei voida määrätä edes kunnon lääkkeitä vaan odotetaan et potilas menis todella huonoon kuntoon ja sais jonkun lopullisen hermoromahduksen. Minusta tuntuu että sellainen lopullinen hermoromahdus omalla kohdalla on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Mitähän mulle sitten tapahtuu kun päässä napsahtaa lopullisesti? - makaavainen
Minä saan iloa TV uutisissa kerrotuista katastrooffeista. En tiefä onko se jotain mielevikaisuutta mutta kun itsellä menee huonosti niin kaikki toistenkin huonosti menemiset helpottaa jotenkin oloa.
- haeethstrjh
Samanlaista mun elämä on ku sun ap. Kaiken tuon paskan lisäksi viel on se, että kun olen facebookis niin tulee kaveri pyyntöjä tai kutsuja johki ja kun nään näitä tyyppejä niin ne viel vittuilee et: "et hei eix sulloo kavereita?! mitä sä teet? istut himassa vaan?" tai töissä nousee tollaset keskustelut, sitte ne katsoo sut sekopääksi. Kaikki haluu tutustuu mut ei tuntea.Ei haluta ees tutustuu keneenkään ku ihmiset on tollasii. Ja sit kehutaan hyvännäköseksi mut käytetään hyväksi ja nauretaan viel päälle. Onpa tosi hieno elämän tarkotus mulla!
- .... .... ....
Minunkin elämä suurinpiirtein samanlaista, katson YLE:n Areenalta aika paljon ohjelmia, olen työtön eikä tiedossa töitä, tulevaisuuteni tuntuu näköalattomalta, aika menee työmarkkinatukea odotellessa, elämänpiiri on pienentynyt kun ei oikeastaan pysty ja jaksa tehdä mitään, siis kämpän ulkopuolella, tuntuu aivan turhalta lähteä mihinkään, kun ei ole varaa ostaa uusia piristäviä vaatteita niin on pakko vetää oman liikkumisen rajat mahdollisimman pieneksi, mitä enemmän liikut sitä enemmän rahaa menee. Parempia aikoja siis odotellessa......... ......
- dawf3gw4h21q3gwr
Joskus musta tuntuu että mielenterveys ongelmaiset on oikeesti täyspäisempiä ja nöyrempiä kuin perusihmiset. Kaikki ihmiset joita olen tavannut joilla on masennusta ja ahdistusta etc. ei tuomitse ketään ja antaa muiden olla sellaisia kuin on ja ovat huomattavasti avaramielisempiä.
Normaali ihminen elää ns ¨silmät kiinni¨ eikä tunnu käsittävän mitään muuta kuin oman pienen laatikon missä elää. Kaikki tuntuu olevan heille itsestään selvää eikä ne käsitä ahdistuksesta johtuvaa uni ongelmaa kuten itselläni on. En tajua miksi pitää kiroilla ja riehua auton ratissa aina kun jonnekin ajaa, en tajua miksi pitää nauttia jos toisilla menee huonosti, enkä todellakaan ymmärrä miksi jotkut tuomitsevat muita niin helposti?
Vittu mä tarviin saman henkisiä ihmisiä ympärilleni. Olo on kuin jollain vitun ET:llä joka haluaa kotiinsa toiselle planeetalle... - koijljiij
Oletko sä tehnyt jollekin ihmiselle jotain pahaa? Esim. torjunut jonkun ihmisen kutsun luokseen? Vastaavaa olotilaa, jota kuvailet, en toivo muutakuin niille ihmisille, jotka on torjunut mut joskus kun olen "apua" tarvinnut. Ja niillekin ihmisille antaisin tietyn ajan päästä anteeksi, kun ovat tarpeeksi kauan kärvistelleet ikävässä olotilassa.
Eli jos olet ollut ilkeä niin ansaitset ton ikävän olon, mutta tietyn ajan päästä helpottaa, kun olet "tuomiosi" istunut :) - aamu-uni
Minä olen ahdistuksen takia sairaslomalla ja mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Yksinäisyys vaivaa. Tuttuja riittää, mutta ei merkityksellistä ystävää. Onko sinulla ystäviä?
- dawf3gw4h21q3gwr
On mulla yks ystävä. Harmi vaan että nähdään todella harvoin nykyään. Oon oikeasti niin paljon 4 seinän sisällä että ulos meno tuntuu todella kummalliselta ja ahdistavalta. Jotenkin kun on ollu vaikka viikom sisällä ja käyny ulkona vaan tupakalla ja sit kun lähtee jonnekin pitemmälle niin alkaa ahdistaa ja tulee ¨alaston olo¨ tai suojaton ja se tuntuu niin utopistiseltä.
Vähän harmittaa se että olisin voinut tutustua yhteen tyyppiin pari kuukautta sitten mutta en uskaltanut tai pystynyt päästämään sitä mun lähelle koska mulla on vitun pahoja neurooseja sun muita juttuja ja niistä on pakko kertoa jos kerta ollaan kavereita. Tuntuu ettei niistä kukaan ymmärrä yhtään mitään. - aamuuuni
dawf3gw4h21q3gwr kirjoitti:
On mulla yks ystävä. Harmi vaan että nähdään todella harvoin nykyään. Oon oikeasti niin paljon 4 seinän sisällä että ulos meno tuntuu todella kummalliselta ja ahdistavalta. Jotenkin kun on ollu vaikka viikom sisällä ja käyny ulkona vaan tupakalla ja sit kun lähtee jonnekin pitemmälle niin alkaa ahdistaa ja tulee ¨alaston olo¨ tai suojaton ja se tuntuu niin utopistiseltä.
Vähän harmittaa se että olisin voinut tutustua yhteen tyyppiin pari kuukautta sitten mutta en uskaltanut tai pystynyt päästämään sitä mun lähelle koska mulla on vitun pahoja neurooseja sun muita juttuja ja niistä on pakko kertoa jos kerta ollaan kavereita. Tuntuu ettei niistä kukaan ymmärrä yhtään mitään.MInä oon sairslomalla viidettä kuukautta yhtäjaksoiseti ja tuntuu tosi merkityksettömältä elämä kun ei ole työtä (tai ei siis entisiä hommia jaksa tehä)
Työkokeilut , terapiat yms. on vireillä, mutta odottavan aika on pitkä. Minä oon aina ollu olemassa vain työn tai opiskelun kautta ja nyt kun kumpaakaan ei ole elämällä ei ole kovinkaan paljon merkitystä. Pitäsisi saada ystäviä, muttta kun niitä ei ole, tai ne on tuttuja, joiden kanssa ei jaksa olla.
Minä oon ollu teini-iästä asti jonkin verran masentunut, mutta pärjännyt suht hyvin työ- ja opiskeluelämässä viime vuosiin. Edellisten opintojen aikana noin 5v sitten vejin itteni tilttiin opiskeluilla ja sen jälkeen vaivuin syvään masennukseen. Sain kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin. Opinnot
sain loppuun, mutta toistuvat pettynykset ajavat jatkuvaan uupumiskierteeseen.
Mulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ollut myös teini-iästä lähtien, sitä on n. 15 vuotta sitten terapoitu, mutta silloinen terapia meni parisuhteen kriisin selvittelyyn. Nyt näyttää tämä pulma vaativan taas käsittelyä. Ryhmissä olo tuottaa mulle kohtuutonta stressiä ja välttelen näitä tilanteitä. Pitkittyneestä stressistä kai nuo uupumukset osaltaan tulevat ja kaks suuntasesta.
Nyt on jatkuvasti ahistusta ja sen pakoon juoksemista. Aamulla pomppaan sängystä kuntosalille. Siellä ei ahista, ku puran sen painojen nosteluun ja itteni rääkkäämiseen, mutta kun tulen kotiin, heti humahtaa ahistus ja alkaa odottaa iltaa, että sais tabut naamaan ja pääsis nukkumaan. Päivän mittaan joudun ottamaan ainakin kaks temestaa, kun sitä ahistusta ei jaksa tuntea ja joka päivä on samanlainen. Oletko minkä ikäinen?
Saatko jo nukutuksi?
MInä saan lääkkiellä nukutuksi hyvin, mutta lääkkeet on otettava joka ilta klo 19, että saa riittävästi lepoa.
Onko sun paikkakunnalla vertaistuki ryhmiä. Minä aattelin mennä huomenna yhteen masentuneiden vertaisryhmään, jos sieltä sais jotain tukea tai ystäviä.
Oletko jossain hoitokontaktissa nyt?
- dawf3gw4h21q3gwr
Sain vihdoin nukahtamis lääkkeet ja vaihdan helvettiin sieltä julkiselta kelan ykstyiseen terapiaan että saan yhden todella ammattimaisen lääkärin mulle. Oikeesti 7 vuotta!? Minkä takia mä olen jumahtanut sinne sairaiden ihmisten limboon! Sain juuri tietää että julkisella ovat kirjoitelleet ihan vääriä juttuja mun potilas historiaan. Ilmankos eivät meinanneet millään luovuttaa sitä yhdelle lääkärille jota lähdin tapaamaan. Kikkailivat niin maan perkeleesti ettei vaan se lääkäri saisi sitä.
Tuntuu että asiat alkaa mennä kohta vähän parempaan suuntaan. Vielä en ole aloittanut uni lääke kuuria ja unirytmin kääntämistä koska mulla on keuhkoputken tulehdus (nyt anbiootti kuurilla) mutta ens viikolla aloitan. Itsekin taidan mennä johonkin vertaistuki ryhmään uudestaan. - nutritionist
Jos stressi vaivaa, niin pysyttele erossa kofeiinista, se pitää stressihormonit koholla kellon ympäri. Blogistani löydät lisää tietoa ja ohjeen, jolla vaivasi katoavat liukkaasti, kuin talonmies lumiselta peltikatolta.
http://qmies.blogspot.fi/ - Pelkuri
Kuka ampuis mut?
- -jane
Mä tiedän mitä teet, menet psykiatrille, ja hän hommaa sulle oikeet lääkkeet ja aloitat terapian ja yhdessä etsitte merkitystä elämällesi. Moni muukin on samassa tilanteessa sun kanssa..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet toisen kanssa
...ja minä yhä vain sinua kaipaan. Tiedän ettet ole onnellinen siellä. Älä hukkaa aitoa onnea ja rakkautta hukkaan vain2241556- 291403
Kuka teistä on paras nainen
A-nainen? J-nainen? K-nainen? M-nainen? S-nainen? Vai kenties joku muu...? 😊611269Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!691227- 781204
Osaako joku selittää tätä
Että miksi mulle on joka toinen ventovieras ihminen tyly ainakin ilmeillään ja eleillään?751172Jos me joskus nähtäisiin
niin ei kai sen vielä tarvitsisi merkitä sen enempää? Ja voihan olla ettei kumpikaan enää siinä vaiheessa edes haluaisi1031163- 54998
Lesken uusi
Onko totta että puolangan kunnalla töissä ollut mies joka kuoli niin sen vaimolla jo uusi lohduttaja. Pitäneekö paikkans18962Persun suusta:"Köyhät on luusereita ja ansaitsevat köyhyyden"
Ministeri Juuston apulainen näin uhoaa. Mitäs siinä. Kyllä on jo tiedetty muutaman vuoden hallitustyön pohjalta että per175855