Hieman avioliitosta eikös se ole moderni taloudellinen instituutio silloin kun se on keksitty mutta miksi sitä jatketaan esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa?
Jos joku kertoisi sanan haureus merkityksen raamatun valossa koska avioliittoa ei ollut tuohon aikaan olemassa.Ja jos olikin se oli taloudellinen sopimus sukujen välillä.
Jos joku kertoisi sanan haureus merkityksen raamatun valossa koska avioliittoa ei ollut tuohon aikaan olemassa.Ja jos olikin se oli taloudellinen sopimus sukujen välillä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ortodoksisessa kirkossa avioliitto on yksi kirkon sakramenteista kuvaten Kristuksen rakkautta Kirkkoa kohtaan. Avioliitto on aina ollut olemassa, koska Luoja asetti sen jo luomisessa ja Kristus vahvisti sen Kaanaan häissä. Se, että avioliitto useimmissa yhteiskunnaissa on ollut myös taloudellinen sopimus, ja vanhemmat miltei aina ovat valinneet lapsilleen puolison, ei muuta täsä asiaa.
Miten niin avioliittoa ei ollut olemassa Kristuksen tai varhaiskirkon aikana? Jos kerran Kristus oli vieraana häissä, niin se tarkoittaa, että avioliittoinstituutio oli jo silloin mitä suurimmassa määrin olemassa. Häät ovat siirtymäriitti avioliittoon. Jos ei ole avioliittoa ei ole häitäkään.
Kirkko rajoittaa seksuaalisuuden harjoittamisen laillisesti vihittyyn avioliittoon. Kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi on haureutta.
Onhan avioliitto ollut olemassa jo ennen kristinuskoakin, ja onhan nykyaikanakin avioliitto olemassa instituutiona hyvin monenlaisissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa. Kristinuskon kehityttyä vähitellen myös parisuhteessa elävien parien liitto siunattiin. Kuitenkin avioliittoon vihkiminen alkoi vasta vuosisatoja myöhemmin, joten se on kaikkein uusin Kirkon mysteereistä.
Joidenkin pappien avioliitot ovat mysteerejä; silloin kun pappi eroaa ja vihitään uudelleen.
Jokaisella on ristinsä mutta on ikävää jos joitakin suositaan ja joitakin ei.Kaipa siinä on se yleinen proseduuri että on jonkun aikaa ilman pappeutta ja sitten se ehkä annetaan takaisin.
Ilman tuota tuskin kellään on lupaa.Mutta luulen että tuostakin kirkko joutuu ihmisoikeuksien valossa luopumaan. jossain vaiheessa lain ja lakien yhteensopimattomuuden ja ristiriitojen kautta.tarvitsee vain tehdä ihmisoikeustuomioistuimeen valitus.Aina on tulkinnanvaraa.Ei suojele aina se kirkkolakikaankanooneita jos joku todistaa kanoneiden tarkoituksenmukaisuuden ja tulkinnan pitävyyden ja vaikkapa vetoaa oikeuksiinsa kanonisen säännön epäloogisuuden ja epäluotettavan käytön takia.
voisipa mennä hyvinkin läpi ei kansallisessa vaan kansainvälisessä oikeudessa.
Siis jos todistaa epäjohdonmukaisuudet kanonisessa laissa että käytännössä kirkon sisällä.Ja ottaa vaikka esimerkiksi nämä aiemmat tapaukset.
Niin hyvät toverit, meillä täällä Pohjois-Koreassakin toimii avioliittoinstittuutio, ja sitä ei ole länsimaiset vaikutteet pilannut.
Ja ilman SUUREN JOHTAJAN lupaa ketään ei saa kiksauttaa, muutoin saa 25 vuotta vankileiriä, ihan niin kuin toverit Ilomantsuuriassa.
Olen sitä mieltä, että jopa avioliitossa harjoitettu seksi on haureudenharjoitusta, jos sitä ei edellä tietoinen vastuun ottaminen siitä, että tässä ollaan tekemässä jälkeläisiä. Lapsen pitää saada kasvaa turvallisessa kodissa, eikä tämä ole mahdollista, jos hänen elämänsä aiheuttajat eli hyvässä tapauksessa hänen vanhempansa, pahassa tapauksessa pelkkä siittäjä ja synnyttäjä, eivät ota huomioon, mihin maailmaan he lapsensa tekevät - minkä hädän ja kärsimyksen ulottuville.
Ehkäisy on keksitty jo kauan sitten. Miksi se ei vain tunnu toimivan?
Hankala homma jos on kumiallergia ja hormonaalinen ei käy.Siansuoliakaan ei kai direktiivit anna käyttää...?
Voiko kumppanuus menestyä ja vakiintua pelkän eroottisen rakkauden varassa - ilman agepe-rakkautta?
agepe???
steriilit ja mukavuusavioliitot ne vasta ovat kauhistuksia, eihän niissä ole mitään rakkautta tai intohimoa.Ilman rakkautta ei ole seksiäkään eikä intohimoa vain pelkkää eläimellistä viettiä.
Nykymuotoista avioliittoa ei ole historiassa ollut.Millaista sitten.Miksi nykyisin vaaditaan vihkimiset yms sormukset.
Sitä vaan kun katselin erästä sormuksetonta pappia niin tuli mieleen että pappeus onkin ehkä tarkoitettu olemaan selibaattista laatua.
Eikö selibaattipappeus ole puhdasta pappeutta?
Yleisesti ajatellen kautta historian suuri osa avioliitoista on ollut järjestettyjä. Mutta puolisoiden keskinäiseen rakkauteen perustuvat liitot ovat vasta aivan nykyajan eli viimeisten vuosikymmenten tai satojen ilmiöön kuuluvia.
Avioliitto on vain solmittu, kun se on jo vanhempien kesken solmittu. Vaimo on otettu lapsia synnyttämään ja kotia koitamaan. Kyllä se on siihen aikaan menetellyt, sillä ei nainenkaan olisi muuten saanut itselleen elantoa. Eivätkä ihmisetkään eläneet niin kauan, jo nuorena saattoi kuolla tuberkuloosiin tai muuhun tartuntatautiin.
Ne jotka eivät halua elää nykyajassa, voivat tietenkin haikailla mihin vain historian jaksoon ja elääkin aivan omissa kuvitelmissaan. Muille on kuitenkin aivan turha neuvoa samaa tai vielä tuomita nykyajan virrassa hyvin viihtyvät. Tällaiset kuvitelmat ovat romanttisia, mutta mahtuuhan tähän maailmaan kaikenlaisia haihattelijoita, ja sellaisia on aina ollut.
Nykyaikana vain tiedon pinnallisuus helpottaa kaikenlaista haihattelua, ja haihattelijat itse nimittävät sitä vielä tiedostamiseksi.
Pyydän anteeksi kirjoitusvirhettä. Piti olla 'agape'.
Tässä ollaan henkilökohtaisella haavoittuvuusalueella, ja siksi asioista on varmaan aika vaikea suoraan puhua julkisesti, vaikka se hyvä jossain mielessä olisikin. - Tälläkin ketjulla on kyllä lukijoita, mutta ei keskustelijoita montakaan. Pitäisikö olla?
Mielestäni olet oikeassa siinä, että asioita pitäisi käsitellä enemmän, rohkeammin, mutta ei tavoitellen huonoja tai epäkypsiä ratkaisuja. Eivät nämä kuitenkaan aina todellakaan kahden kauppoja ole, vaan tapahtumat vaikuttavat huomattavan monien ihmisten elämään.
Olen siis työstänyt aihetta, mutta en kykene sanomaan enempää. Vaatisi aika monen tiedon tarkistamista, jotta voisi jotain sanoa ja mikäpä minä olen ketään opettamaan. Asia on kuitenkin hyvin tärkeä - ehkä se sitten tärkeyttään ja vaikeuttaan on joskus mysteerien joukkoon luettukin.
No millainen on ollut avioliitto ja sen sakramenttiaikoinaan Kristuksen aikoina?
Eli ovatko lyöneet kättä päälle vaiko aihtaneet lahjoja ja siinä se?
Ja sitten seksi yms kanssakäyminen vaiko niin että ollaan vaan valittu kaveri ja sekstailtu ja todettu et kyl tää kelpaa ja sit vaihdettu lahjoja?
Kiinnostaisi tietää että miten virallinen asia on ollut?
Eikös avioliiton sakramentti ole jotenkin kanonisen tekstin puolelta?
Tuo ei olekaan vain yhden esitelmän vaan suorastaan luentosarjan aihe. Juutalaisten avioliittokäsityksestä noihin vastaaminen varmaan pitää aloittaa.
Löysin tuommoisen luennon sekä muutamia muita varteenotettavia linkkejä:
1) http://sley.fi/luennot/ESITYS/EsiavioEK.htm
Kirjoittaja Erkki Koskenniemi näyttäisi olevan teologian tohtori (kuinka kauheaa ilm. ev..lut.) ja käyttää historiallista lähestymistapaa muissakin kirjoituksissaan.
Erkki Koskenniemi: The Exposure of Infants among Jews and Christians in Antiquity (Sheffield: Sheffield Phoenix Press, 2009)
Em. kirjan suomenkielinen tiivistelmä http://www.koskenniemi.fi/EK/Elama.pdf
--
2)isä Raimo Sissonen, joka on eläkkeellä oleva opettaja ja ortodoksinen pappi, rovasti (TM): http://www.tsasouna.net/index.php/sakramentit/11-sakramentit/72-avioliiton-sakramentti
3) http://www.ort.fi/hiippakunnat/oulu/repliikki-papiston-toimituskieltoihin
4) edellisen lopussa lisää linkkejä moneksi vuodeksi
Eli tulemme moraalis eettisten kysymysten pariin, pitääkö sallia vaiko ei ja pitääko kirkon tradition muuttua ja mihin suuntaan?
Jokatapauksessahan se on jo muuttunut ehkä hitaammin kuin muiden mutta mihin suuntaan.
Näyttäisi siltä että, pappien avioliitot ovat ongelmana.Miksi papille pitää sitten sallia avioliitto?Missä se lukee ja perustelut miksi näin on?
Ihminen joka ei ole tyytyväinen kanonisten lakien tulkintaan, miksi hän valittaa?Olisi vain ja menisi naimisiin olisi sen 10 vuotta ilman pappeutta ja odottaisi ja anoisi josko sen saisi takaisin.
Asiaa auttaisi varmastikkin tuotteliaisuus ortodoksisten aiheiden parissa.
Minusta on typerää antaa lupa avioitua kun lupaa annettaessa on tiedetty että ihmisuhteet eivät monestikkaan johda täydelliseen harmoniaan ja hengellisyyteen.Avioliitto on ja pysyy maallisena instituutiona.Olkoonpa sitten kuinka hyvänsä niin että sen siunauksesta on tehty uskonnollinen sakramentti.
Vähän sama kun antaisi vihaiselle koiralle luun ja käskisi mennä sitä silittelemään kun se syö sitä luutaan.Kirkko ei voi kun syyttää itseään avioliitto ongelmista kun on kerran sallinut avioliiton papeille.Ei ole oikein että tavallisten rahvaitten avioliitoissa annetaan pelivaraa.Avioliiton pitäisi olla tasa-arvoinen jokaiselle myös hengellisesti.
Jos tähän ei kyetä aivoitumislupa pois.Jos papin oletetaan olevan teräsmies niin kyllä silloin sen luonnon on kestetävä selibaatti ja yksineläminenkin.
Ei se uusi asia ole.
Eihän näissä asioissa tarvita kuin järkeä.vai jäikö se järki jonnekkin silloin kun kyseiset kanonit kirjoitettiin?
Jos taas on housuissa muurahaisia ja toivoo muuta niin senkun menee ja tekee.. kyllähän Jumala armollinen on, kaikille.Salatkoon tekonsa muilta ihmisiltä.
Se on ainoastaan naisesta kiinni kuka vaatii avioliittoa ja kuka ei.
Nämä ovat valinta kysymyksiä kaikki.
itse en ole koskaan kuunnellut hengellisissä asioissa ihmisauktoriteetteja enkä lukenut tulkintoja.
Minulla on aivot ja moraali ja etiikka joita osaan soveltaa raamatun valossa.En tarvitse tuollaisiin kysymyksiin neuvojia.
uteliaisuuttani saatan kysellä taustoja asioille tai muuten teologisia juttuja itseäni huvittaakseni kuten historiasta tai kulttuurista tai tiettyjen ryhmien tai kulttuurien käytännöistä.
Ajatelkaa ihmiset sillä sielulla aivoillanne ja sydämmellänne.Jotain vastuuta itsekkin on otettava hengellisellä tiellä.Oppiakkin voi itse.Ei ole aina hyvä nousta valmiiseen pöytään, voi olla ett joutuu syömään jotain mistä ei mitään tiedä.
Parempi kun joskus tekee itse alusta loppuun ja tietää ja ymmärtää mitä syö.Sillä siitä ruoasta kasvaa hengellinen elämänne.Elättekö omaanne vaiko toisten ja toisten neuvoista.Up to you.
Lupa, sallimus vai pakko
http://www.tsasouna.net/index.php/sakramentit/11-sakramentit/72-avioliiton-sakramentti
Sissosella tuolla lause: "Kirkko VAATII vain yhden avioliiton." Siis pitääkö tämä paikkansa? Mielestäni on väärin asettaa pakko henkilökohtaiseen asiaan. Henki taitaa olla se, että yksinäisiä maallikoitakaan ei katsota ihan hyvällä silmällä? Mikähän tässä olisi takana, etenkin jos asianosainen kykenee pidättäytymään irtosuhteista? Olisivatko nämä sosiaalisen pakon takia solmitut avioliitot myös osa ongelman ydintä? Lapsettomuus avioliitossa ei ilmeisesti suoraan stigmatisoi, mutta yksinäisyys kyllä, siis tekee ihmisestä moraalisesti epäilyttävän. Ja sitä on raskasta kokea.
Onko yhteisöllisyys tässä siis rakennettu väärin - ei suojelevaksi vaan pakottavaksi tavalla, johon yksilö ei ole valmis tai ei muusta pakottavasta syystä voi mukautua? Kyllä tällainen yhteisöllisyys heikentää olennaisesti elämänlaatua.
Olisiko mahdollista ajatella, että pappi voisi elää naimattomana ja avioitua vielä pappina ollessaan, jolloin ei tarvitsisi valita henkilökohtaisesti ehkä sopimatonta puolisoa? Mihin tämä johtaisi?
Maailmoista parhaassa toteutuisi mielestäni tilanne: absoluutinen koskemattomuus ennen avioliittoa, seurusteluajan käyttäminen sosiaalisen ja henkisen yhteensopivuuden varmistamiseen, rakkausavioliiton myös virallinen solmiminen (muutkin ihmiset ovat olemassa tarkkailemisineen, luuloineen ja kysymyksineen) sekä absoluuttinen aviouskollisuus avioliiton aikana.
Minulla on esimerkiksi takana 2 virallista avioliittoa ja muita suhteita lyhyitä muutamia.Kuka voi sanoa että avioliittoni ovat olleet jotenkin pyhiä, päinvastoin ne ovat olleet kirkollisista suosituksista täysin päinvastaisia.
Mutta olen kuullut moneltakin ortodoksilta kuinka halveksitaan eronnutta naista kirkon piirissä.En tiedä onko sukujuurilla merkitystä vaiko ei tai että onko kyseessä juuri papin sukulaiset ja pääpiirteittäin vanhan kansan ihmiset eli iäkkäämmät aivan suoraan sanovat kirkossa toisten asioista että: kylläpä se oli aivan kamala tapaus muistan sen.Ei olisi siitäkään uskonut,olisi pitänyt senkin tietää että ero ei ole hyväksyttävä asia.Kauhistellaan, jopa papin hiusten pitutta, liturgian käytäntöjä yms.
No herra armahtakoon meitä vanhoja ihmisiä nämä kaikki siis.